Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ihastunut työkaveriisi? Miten kävi? Oliko samaa vai vastakkaista sukupuolta?
Ap
25.08.2018 |
Eli kerto tarinasi ja tilanteesi. Itse olen juuri hiljattain ja yllättäen ihastunut työkaveriin. Mietin pitäisikö kertoa vai antaa asian olla. Nim. Nainen ihastunut naiseen.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m-43 kirjoitti:
Samaan sukupuoleen olin ihastunut ja enemmänkin. Oli hyvä kaveri, lopetin kaverisuhteen kuin seinään. En kestänyt ihastuksen tuomaa "pahaa oloa". Mietin liikaa häntä. Vaihdoin myös työpaikkaa. Varmasti ihmetteli mistä kysymys. En koskaan kertonut sitä hänelle.
Aika surullista. :(
Miten olet toipunut tilanteesta? Ikävä kuulla. Miehill varmaan vielä vaikeampaa kertoa tunteistaan omaa sukupuolta kohtaan jos olettaa toisen olevan hetero.
Olen kyllä toipunut vuosia sitten. On minulla nykyinen kundikaveri jota rakastan. En tiedä olisinko enää ihastunut häneen jos häntä jossain näkisinkin. Oli minun eka yksipuolinen rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut ja rakastunut ja meillä on nyt kolme ihanaa lasta :)
En ole kertonut, mutta toivoisin hänen ottavan yhteyttä vaikka vain kaveripohjalta.Tosin ajattelen, että minun pitäisi olla se joka ottaa riskin kertomisen suhteen, sillä olen se " parisuhteessa oleva hetero". Harvat näkemisetkin esteenä asian suhteen, mutta vahvistavat kyllä sen, ettei tätä ihastusta ihan hevillä taltuteta.
Olin ihastunut naispuoliseen esimieheeni, olen itsekin nainen. Kai siinä sekoittui sellainen ihailu, että "mäkin haluun olla noin hyvä tässä duunissa ja mäki haluun olla noin itsevarma". Hengailtiin aika paljon vapaa-ajallakin, hänkin tuntui pitävän musta kovasti ja kuulemma hehkutti välillä hauskoja kokemiamme hetkiä myös kun en ollut paikalla.
Sit tuli yks uus työntekijä (nainen myös) taloon ja tää mun ihastus alkoi liehitellä häntä täysillä :D tajusin ihastukseni olevan sellaista ärsyttävää ihmistyyppiä, jolla on joku lemppari porukassa ja muut ignoorataan. En ollut huomannut tätä aiemmin, koska kuvittelin hänen olevan kaikille yhtä mukava kuin minulle. Siihen loppui mun ihastus kertalaakista, en voi sietää tollasta lapsellista käytöstä :D nykyään pidän koko tyyppiä jopa hieman ärsyttävänä.
No vuosia sitten. Kerroin työkaverimiehelle (itse olen nainen), joka oli ukkomiehenä jahdannut mua, ilmeisesti vain seksin kiilto silmissään. Olin aidosti rakastunut, en tietenkään halunnut perhettä rikkoa, mutta pakko oli kertoa ne tunteet tai särkyä sisältä kun en tiennyt milloin enää nähtäisiin jos koskaan. Yritin siis lopettaa jutun ja sanoa ikuiset hyvästit mutta hän halusi lisää - silloin. Sittemmin läksin muualle töihin, kun tajusin rakkauteni olevan yksipuolista. Mikäs tuossa sitten. Hän yritti jotakin vielä, mutta ilman aitoa ihastumista tai rakkauden osoitusta en tee niin mitään enää paitsi sanon EI.
Kesällä tavattiin yllättäen jäätelökioskilla. Olin viileä kuin jäätelö, mutta ystävällinen, hän enemmän feikkasi ylilämmintä ja -rakastavaa. Kun tiedän kuitenkin ettei hänellä todellisia tunteita oo mua kohtaan eikä ole koskaan ollutkaan paitsi lyhytaikainen ihastus ja seksuaalinen himo. Miksi rikkoa itseään uudestaan?
Fool me once, shame on you (altho it'll always be on the woman, Maria Magdalena); fool me twice, shame on me. Mua et huijaa kuin kerran. Ai et huijannut? Huono muisti miehellä.
Työpaikkaromanssit on yleensäkin todella huono idea. Kyseistä miestä kohtaan ei ole enää mitään tunteita. Täydellinen välinpitämättömyys ja ihmettely siitä, miten tuo äijänkäppänä on joskus saanut mun pään niin sekaisin. Ei helevetti. No, tuskin nähdään enää ikinä eli sikäli ihan sama.
Miten sitä on voinutkin olla niin tyhmä. Tuo ukko? OIKEASTI?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ihastunut naispuoliseen esimieheeni, olen itsekin nainen. Kai siinä sekoittui sellainen ihailu, että "mäkin haluun olla noin hyvä tässä duunissa ja mäki haluun olla noin itsevarma". Hengailtiin aika paljon vapaa-ajallakin, hänkin tuntui pitävän musta kovasti ja kuulemma hehkutti välillä hauskoja kokemiamme hetkiä myös kun en ollut paikalla.
Sit tuli yks uus työntekijä (nainen myös) taloon ja tää mun ihastus alkoi liehitellä häntä täysillä :D tajusin ihastukseni olevan sellaista ärsyttävää ihmistyyppiä, jolla on joku lemppari porukassa ja muut ignoorataan. En ollut huomannut tätä aiemmin, koska kuvittelin hänen olevan kaikille yhtä mukava kuin minulle. Siihen loppui mun ihastus kertalaakista, en voi sietää tollasta lapsellista käytöstä :D nykyään pidän koko tyyppiä jopa hieman ärsyttävänä.
Pitää hovia, ei tossa sen ihmeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin työkaveriini, mutta en tehnyt asialle mitään, koska mies oli naimisissa. Jossain kohtaa vaihdoin työpaikkaa, en tosin ihastumisen takia. Emme olleet tämän miehen kanssa neljään vuoteen meidän tekemisissä, kunnes satuimme törmäämään kaupungilla sattumalta. Kumpikin olimme jouluostoksilla. Koska juttu luisti, päätimme mennä syömään. Mies oli eronnut vaimostaan ja meidän myöhäinen lounas muuttui yhteiseksi viikonlopuksi ja lopulta yhteiseksi elämäksi. Olemme olleet nyt 7 vuotta yhdessä ja minulla on kaksi ihanaa lapsipuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut, mutta varattu, joten sinnittelen... Viime aikoina tästä on vaan alkanut tulla jatkuvaan vaikeampaa.
Molemminpuolista flirttiä kesti hyvän aikaa, ennen kuin mitään tapahtui lopulta vapaa-ajalla. Siitä ei ikinä tullut julkista, järkevää suhdetta, vaan ennemminkin kaverisuhde, joka sai välillä lisävaihteen, kun kumpikin oli tahollaan vapaa. Luultavasti asiat olisivat edenneet hyvin toisin, jos ei olisi väistämättä nähty töissä. Piristävää ja kuluttavaa yhtä aikaa. Kummallakin oli välillä mielessä järkevämpikin suhde, mutta toisen kannalta väärään aikaan. Tälle on-off-säädölle tuli lopulta loppu, kun pysyvä suhde löytyi muualta. Työkavereita ollaan edelleen, ja välit ovat mutkattomat ja kaverilliset.
Onko jonkun on-off-säädöstä tullut pysyvä parisuhde? Se ei taida olla hyvä pohja semmoiselle, mutta näköjään ystävyys siitä voi syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdestikin on käynyt niin. Ensimmäisellä kerralla syttyi salasuhde. Emme olleet naimisissa, mutta kummallakin oli seurustelukumppani toisaalla. Myöhemmin erosimme molemmat kumppaneistamme, mutta emme päätyneet yhteen ja salasuhdekin kuihtui kokoon.
Toisella kertaa olin ihastunut kollegaani, jonka kanssa tein kiinteästi yhteistyötä. Kollegani toimi muutaman kuukauden ajan jopa esimiehenäni. Tiesin että hän oli myös syvästi ihastunut jopa rakastunut minuun. Mutta emme koskaan puhuneet asiasta suoraan. Kiertelimme ja kaartelimme monta vuotta, mutta tiesimme varmasti kumpikin että jos ryhdymme suhteeseen, toisen on vaihdettava työpaikkaa. Emme halunneet sitä, joten kidutimme vain toisiamme olemalla niin läheisiä kuin työkaverit voivat olla. Myöhemmin vaihdoin työpaikkaa, mutta päätin jättää tämän miehen taakseni työn mukana.
Kyllä, ja erilaisten vaiheiden kautta päädyimme yhteen. Olimme siis molemmat varattuja, tämä mies ja minä (nainen). Emme vaan pystyneet tappelemaan enää vastaan. Se alkuhuuma oli jotain ihan uskomatonta, en ole koskaan tiennyt että sellaista voisi olla edes olemassa. Aina kun nähtiin, me vaan suudeltiin ja tuijoteltiin toisiamme silmiin, tunteja.
Voisi siis sanoa, että rakastuminen oli hyvin rajua. Nykyään se on tasaantunut rakkaudeksi, mutta edelleen tämän ihmisen kanssa on hyvä olla. Toivon, että olisinme kohdanneet jo nuorina sinkkuina, niin kaikki olisi mennyt helpommin. Mutta mitään en kadu. Olen hänen kanssaan hyvin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Tai itseasiassa mies oli ilmeisen hurmaantunut musta ensin. En itse tajunnut mitään vaikka tehtiin töitä kahdestaan kosketusetäisyydellä ja välillä melkein iholla, kaikki katseet ja hymyt, pehmentynyt ääni seurassani, pienet kohteliaisuudet ja mä olin ihan sokea sille.
Tuli sit käymään luonani juhannuksena ja avautui rehellisesti ihastuksestaan, edelleen ihmettelin että missäs mennään. Noh, mitenkä siinä nyt käy jos on alkoa alla.
Mies oli parisuhteessa eli petti kumppaniaan mun kanssa, edelleen tuntuu pahalta että olen toiselle naiselle tehnyt noin. Meillä oli parin kuukauden juttu kunnes hänellä tuli ikävä eksäänsä, olen onnellinen että saivat asiat sovittua ja jatkoivat koska se heidän tarinansa kuulosti jotenkin niin ihmeelliseltä ja erikoiselta että pakko sen on oikeaa rakkautta olla. Mies vaihtoi sit duunipaikkaa.
Itse en ehkä uskaltaisi kertoa jos olisin ihastunut työkaveriin, en usko että omalla kohdallani siinä kävisi kovin hyvin, mutta on niitä päinvastaisiakin tarinoita :)
Olis mielenkiintoista kuulla tää heidän tarina :)
13 vuotta nuorempi työkaveri (mies) teki aivan yllättäen aloitteen. Oli kuulema katsellut minua pitkään. Minä en ollut kiinnittänyt mitään huomiota häneen. Tunnustuksen jälkeen mies aloitti todella kovan piirityksen ja lopulta annoin periksi. Nykyisin ei olla enää työkavereita, mutta takana 3 vuotta jatkunut saladuhde.
Voi kyllä. Lähti jalat alta, vaikka kovasti yritin pistää vastaan. Nyt ollaan oltu 13 vuotta yhdessä, niistä 8 naimisissa, ja edelleen ollaan onnellisia.
Vain miespuoliseen asiakkaaseen. Ollaan pari kertaa suudeltu. Mies sinkku ja minä avoliitossa toisenmiehen kanssa.
N25
Olen. Ollaan nyt oltu 4 vuotta yhdessä.
N26
Olen tällä hetkellä ihastunut työkaveriini. Olen 25v nainen ja mies jotain vähän yli 30. Enpä ole kertonut koska hän on parisuhteessa, ehkä muuten olisin jo avautunut. En oikein koskaan jätä näitä sanomatta, koska en halua jäädä arvailemaan ja jossittelemaan loppuiäksi. Ja tuntuu että itse olisin ainakin imarreltu jos joku osoittaisi aitoa kiinnostusta :) Kertokaa lisää kokemuksianne, näitä on mukava lukea!