Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ilmoitti, ettei hyväksy Lassen, 46, omia menoja - nyt Lasse syö mielialalääkkeitä jaksaakseen perhe-elämää
25.08.2018 |
Kommentit (646)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.
Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.
Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.
Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.
En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.
Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???
Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.
Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.
Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.
Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.
Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.
Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.
Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.
Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.
Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?
Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.
😂😂😂
Juu, esim se että on lapsi/lapsia.
Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.
Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.
On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.
Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.
Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.
Ei kelpaa, ruuassa pitäisi olla jäljellä jotakin ravintoarvoakin, eli ei pusseista.
Sen että sanot tuollaisen eineskeiton valmistukseen menevän puoli tuntia, kertoo minulle että et tee ruokaa/ymmärrä ruuanlaitosta mitään, tuohon ei mene puolta tuntia. Älä puhu sellaisesta, josta sinulla ei ole kokemusta.
Vanhemmuus ei ole sitä että heitetään einesmössöä eteen, vaan niiden lasten kanssa pitää ihan oikeasti viettää myös aikaa. Toki kannattaa olla omiakin menoja ja harrastuksia, mutta kilpaura lasten kanssa ei käytännössä onnistu ellei sitten ole kokonaan vapautettu ansiotyöstä, eli urheilee työpäivän ajan ja illat on perheen kanssa. Siitä kilpaurastahan tuossa oli kyse, ei siitä ettei pääse lenkille muutaman kerran viikkoon.
Ja tuo uhriutuminen sitten, että ellei saa kilpauraa, pitää syödä lääkkeitä, huokaus.
Just just. Kuolema tai vähintään puutostaudit tulee jos lapset syövät toisinaan pakastekasviksista tehtyä keittoa.
Uhriudu toki sinäkin lisää. Olisiko mielialalääkkeet tullut vaimon sairaalloisen riippuvuuden takia? Lisää aikaa oli tullut, mutta se pitäisi käyttää siivoamiseen vaikka muutenkin jo oli siistiä?
Mulla on tänään iltapäivä vapaata. Laitatko minulle reseptit niihin ruokiin, jotka voisin nyt tehdä iltapäivässä kuukauden ruoiksi perheelle?
Vastsin kommenttiin jossa 3pv ruokien tekemiseen menee KOKO iltäpäivä. En ole se joka tekee ruoat kuukaudeksi kerrallaan.
Toki ruoan laittamisen tuskaa voi vähentää heti 50% sillä, että syö töissä, ulkona ja ostaa toisinaan kauppojen kotiruokalaareista.
Mutta kun eihän se käy koska vaimo ei pysty uhriutumaan!
Eli saisiko niitä ihmereseptejä? Siis oikeita ruoanlaittoreseptejä.
Kotiruoat. Makaronilaatikkoa, kalakeittoa, kanariisivuokaa. Ota vaikka askel taakse 70-luvulle ja mieti mitä silloin syötiin.
Missä kasvikset?
Ja ne reseptit, kiitos.
Kasvikset ovat niitä lisukkeita, jokainen osaa ostaa niitä pilkkoa niitä lautaselle. Aikaa menee 1min kun silppuaa kasvikset.
Mutta kun sinulle pitäisi valmistaa niistä ihana pikkelöity kulho kauden yrttikastikkeen kanssa?
Mitä sinä pilkot minuutissa? Saat suunnilleen sen pakastepussisi auki siinä ajassa.😂😂😂
Kurkun, 4 tomaattia, paprikan ja salaattipuntin saan palasiksi minuutissa. Sinäkö et saa?
Ei saa. Ne pitää lisäksi poistaa pussista/paketista/muovista. Pestä. Salaatti pitää lingota. Ja pilkkomisne jälkeen pitää pestä veitsi, leikkuulauta ja laittaa linko astianpesukoneeseen.
Ja nuo riittää korkeintaan kahdelle aterialle.
Ja jonkun ne myös pitää kantaa kaupasta kotiin ensin.
Tilaat netistä ja haet valmiit kauppakassit prismasta tai tilaat suoraan kotiin.
Onko sinulla myös kassien purkupalvelu kotona? Perheen ruokakassien purkamiseen menee vähintään vartti joka kerta. Vähintään.
Ei jestas mitä vammaisia täällä on. Miten joku saa 2-4 kauppasäkin tyhjentämiseen kulumaan 15 minuuttia?
Niin. Myös vammaisilla on lapsia.
Me käydään kaupassa kaksi kertaa viikossa. Eli kasseja on 4-6. Ja ne pitää järjestää kaappeihin kunnolla. Jotta ne tulee käytettyä oikeassa jörjestyksessä ja jotta kaikki löytää ne.
Ei siis voi vaan kipata sinne tänne.
Tää on kyllä jotenki8n ihan huippu.
Siis oikeasti vartti???
Meillä on kolme lasta ja käydään kaupassa yleensä n. kerran viikossa enkä todellakaan saa varttia kulumaan siihen, että puran kauppakassit.
Tässä on pakko olla jotain häikkää koko jengin hahmotuskyvyssä tai suunnattoman huonosti suunniteltu keittiö jos vartti pitää arpoa mihin mikäkin kuuluu.
Ei ihme että joillain menee kaikki aika kotitöihin. Paljonkohan tällä tyypillä kuluu aikaa siihen, että laittaa pyykit pesukoneeseen, riittääkö puoli tuntia?
Lentääkö sinulla ne kauppakassit itse sieltä parkkipaikalta keittiöön? Kyllä minä joudun tekemään kolme reissua autolle että ylipäätään saan ne kuusi kassia pihalle asti, sieltä sisään ja alhaalta yläjkertaan.
Sitten vessapaperit kahteen vessaan, kosmetiikka ja siivousaineet paikoilleen, kasvikset ja hedelmät jääkaapin laatikoihin, vanhat maidot eteen, uudet taakse. Jokainen ruoka oikealle hyllylleen, jokainen pakaste oikeaan laatikkoon. Gluteenittomat omasta kassistaan gluteenittomien kaappiin, kuivatuoteet oikeille hyllyilleen, kahvipaketti kahvinkeittmen viereen, kokattavat ruokatarpeet tasolle, kauppakassit taiteltua ja takaisin paikalleen jne.
Niin mutta kun neukkukuution sinkkumiehen sikspäkin ja einespizzan saa jääkappiin paljon nopeammin, se on kai tuon pointti.
Toki 6 kassia ruokaa kävelee itsestään kaappiin, ruoka valmistuu itsestään, tiskitkin puhdistuvat itsekseen, korkeintaan tarvitsee huuhdella. Ihan yhtä todennäköisesti kun 46 vuotias saa kilpauran.
Asun omakotitalossa joka on suunniteltu toimivaan elämään. Nostan kassit autosta suoraan kodinhoitohuoneeseen ja siitä keittiöön. Aikaa meni minuutti. Sitten puran tavarat paikoilleen, kaikelle on paikkansa . Tähän meni ehkä kolme minuuttia josta "kahvipaketin asettaminen keittimen viereen". Ottsido arviolta 4 sekuntia. Jos on ostettu pesuaineita tai vessapaperia vien ne kylppäriin ja vessoihin. Tässä meni taas minuutti.
Aikaa kului 5 min. Toki jos pitää ensin jääkaappi tyhjentää jotta sen voi täyttää niin varmasti aikaa kuluu. Me ollaan pyritty järjestämään asuminen ja eläminen niin että kaikille jää aikaa harrastaa kun ei tartte tuollaisiin käyttää aikaa. Mutta saajan kotitöihin kulumaan ihan just niin paljon aikaa kuin haluaa jos fundeeraa vartin verran että mihinköhän minä nyt tämän tomaatin sijoittaisin.
Lassella on vissiin aika monta kohtalotoveria tämän ketjun perusteella...
Minä asun 70-luvun omakotitalossa. Ja meillä on koiria. Eli kun vien kauppakasseja autosta, joudun avaamaan ja sulkemaan pihaportin joka kerta, ettei koirat livahda kadulle. Kuudne kassin kanssa teen kolme reissua saadakseni ne kassit ulko-ovelle, sitten. Nostan ne siitä sisälle. Riisun ulkovaatteet ja kannan kaksi kassia kerrallaan ne ostokset yläkertaan keittiöön. Sitten vasta pääsen purkamaan niitä.
Vessoja ja kylppäreitä meillä on kaksin kappalein kahdessa kerrksessa. Kahvinkeitin on työhuoneessa.
Vai niin. Ja se on meidän muiden vika, että sinulla on karkaavia hurttia eikä autoa edes saada talon eteen?
Ihan jokaisessa peruslapsiperheessä pitää huolehtia samalla tavoin siitä, että pihaportti on kiinni eikä lapset karkaa parkkipaikalle/kadulle. Nykyään meidän teinit ei sitä tee, koirat ehkä jos siellä liikkuu toinen koira.
Miksi pitää huolehtia? Mikä laki niin velvoittaa? Meillä lapset osaavat tulla sanomaan jos menevät kadulle ja hakemaan kavereita. Ei heitä vankilassa pidetä.
No ihan kuule lastensuojelulaki.
Ja nytkö sulla on enemmänkin lapsia kuin se 15-vuotias uunimakkarapoika?
Ai että lapsia täytyy pitää suljetulla alueella? En oikein usko.
Ei vaan että lapsien turvallisuudesta potää huolehtia. Heitä ei saa päästää juoksentelemaan parkkipaikaööe tai kadulle.
Jos katu menee vierestä, kyllä se aita ja portti on ainoa keino.
Eli lapset saavat ulkoilla keskenään vain aitauksessa? Kunnes ovat 18v? Vai mihin vedetään raja? Voidaanko lapsi päästää yksin koulumatkalle portista ulos?
Ihan oikeasti, teitä kruununkiillottajia näköjään löytyy. Elämä on täynnä sääntöjä ja jokaiseen pieneenkin kotityöhön menee aina vartti. Kahvinkeittäminen käy työstä? Ei ihme, että äitien uupumus on uusi normaali kun teette kaikesta niin vaikeaa.
Lapsen liikkumista ja reviiriä laajennetaan tietenkin ikätasoisesti. Eskarilainen alkaa voida käydä itsekseen naapureissa leikkimässä, ekaluokan alla kulkea itse leikkipuistoon, kolmasluokkalainen tyypillisesti alkaa kulkea esim bussilla yksinään jne.
Vai onko sun uunimakkarapoikasi jo vauvana kierinyt itse päivähoitoon?
Samalla kun lapset laajentavat reviiriään ei ole tarkoitus että vanhemmat jäävät pyörittelemään peukaloitaan tai pelkästään tiskiharjaa. Niillekin on toki aikansa ja sijansa. Lasten kasvaessa aina vain vähemmän. Ennenvanhaanhan äitien rooli oli tuollainen hautaan asti. Mutta ei luojan kiitos enää.
Kyllä minä otan ainakin kehityksen kiitollisena vastaan herjasi sitä joku sitten itsekkyydeksi tai muuksi.
Kyllä yleensä vanhemmat edelleen haluaa lastensa kanssa olla. Ainakin hyvät vanhemmat.
Ilman muuta. Esimerkiksi suunnistusharrastuksessa on paljon lapsiperheitä. Huomaatko kuitenkin eron suunnistuksen ja lähes itseisarvoisen kotityön välillä. Suunnistava lapsiperhe olisi voinut valita toisinkin tai joku perheenjäsenistä vaatia luopumista, usein varmaan isä vaikken haluakkaan sukupuolittaa tätä. Perheenäitinä en tällaista hyväksyisi vaan suunnistettaisiin sitten ilman ukkoa.
En huomaa, kotityöt eivät ole harrastus, vaan välttämättömyys. Eikä aloitus suinkaan ollut siitä ettei elämässä saa olla muuta kun kotityöt, vaan siitä että onko ok, että toisen vanhemman vapaa-aika menee kilpaurheiluun, ja toinen tekee kaikki kotityöt. Ja on yksin kotona lasten kanssa, vai meneekö lapset mukaan Lassen kilpaurheiluharrastukseen? Sittenhän tarina olisi ihan toinen.
Sitten alkoi tulla sellaisia vinkkejä (kuten että 25e viikossa kuulemma riittää siivouksen ulkoistamiseen lapsiperheessä), että ihmiset hieman toi näitä ehdottavia maanpinnalle.
Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan, ei vaan pikapuuroa ja eineskeittoa.
Lue nyt se juttu. Tän Lassen lapset on jo koululaisia, toinen jopa yläkoulussa. Ei niitä tarvitse roudata mukaan Lassen harrastukseen, joka siis ennen tätä kilpailuideaa oli huikeat 45 min / päivä, tuskin joku yläkoululainen nyt edes haluaisi mukaan. Tässä ketjussa puhutaan ikäänkuin nämä olisivat jotain taaperoita.
Yhdenkään marttyyriäidin ei tarvitse istua kotona kouluikäisten lasten kanssa. Toki on huolehdittava ruoasta ja muusta, mutta artikkelissa ei missään sanottu ettei Lasse olisi näihin osallistunut. Kyse oli siitä, että lasten kasvettua vaimo olisi halunnut että siivotaan enemmän, Lasse urheilla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lassehan voisi tehdä perheelle ruuat valmiiksi ennen harrastustaan ja siivota sitten keittiön harrastuksen jälkeen. Ruuan poristessa hellalla Lasse ehtii laittaa eteisen järjestykseen ja pestä vessan. En usko, että vaimo valittaa.
En tiedä Lassen tilanteesta, enkä ota siihen kantaa, mutta vähän ihmetyttää nuo ruuasta ja pyykistä jankkaajat. Totta, että uuniruuat on vähätöisiä, mutta sitten se ruoka on uunissa melko pitkään yleensä. Ei silloin lähdetä minnekään harrastamaan vaan olla kotosalla (tai ehkä omalla pihalla) ja odotetaan ruuan valmistumista. Sama juttu pyykkikoneen kanssa. Nykykoneet pesee helposti kolme tuntia eikä niitä saa jättää yksin (pyykkikone on todennäköisin tulipalovaarallinen kodinkone). Jonkun on siis oltava kotona, kun nämä kotityöt pyörii, vaikka varsinaista tekemistä ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Lassen tilanteesta, enkä ota siihen kantaa, mutta vähän ihmetyttää nuo ruuasta ja pyykistä jankkaajat. Totta, että uuniruuat on vähätöisiä, mutta sitten se ruoka on uunissa melko pitkään yleensä. Ei silloin lähdetä minnekään harrastamaan vaan olla kotosalla (tai ehkä omalla pihalla) ja odotetaan ruuan valmistumista. Sama juttu pyykkikoneen kanssa. Nykykoneet pesee helposti kolme tuntia eikä niitä saa jättää yksin (pyykkikone on todennäköisin tulipalovaarallinen kodinkone). Jonkun on siis oltava kotona, kun nämä kotityöt pyörii, vaikka varsinaista tekemistä ei olekaan.
Tietenkin on noin. Ja koneita, pyykin- ja astianpesukone mm. ei saa jättää vahtimatta. Sitten tulee vain tyytyä ja sanoa kaikenlaisille mahdollisuuksille jämäkkä ei "mulla pyörii just kone ja pyörii nimittäin vielä kaksjapuol tuntia".
Mutta tämä ei määritä kaikkien perheiden elämää vaikka ne määrittäisivätkin jonkin perheen rytmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä Lassen tilanteesta, enkä ota siihen kantaa, mutta vähän ihmetyttää nuo ruuasta ja pyykistä jankkaajat. Totta, että uuniruuat on vähätöisiä, mutta sitten se ruoka on uunissa melko pitkään yleensä. Ei silloin lähdetä minnekään harrastamaan vaan olla kotosalla (tai ehkä omalla pihalla) ja odotetaan ruuan valmistumista. Sama juttu pyykkikoneen kanssa. Nykykoneet pesee helposti kolme tuntia eikä niitä saa jättää yksin (pyykkikone on todennäköisin tulipalovaarallinen kodinkone). Jonkun on siis oltava kotona, kun nämä kotityöt pyörii, vaikka varsinaista tekemistä ei olekaan.
Tietenkin on noin. Ja koneita, pyykin- ja astianpesukone mm. ei saa jättää vahtimatta. Sitten tulee vain tyytyä ja sanoa kaikenlaisille mahdollisuuksille jämäkkä ei "mulla pyörii just kone ja pyörii nimittäin vielä kaksjapuol tuntia".
Tämä oli lähinnä kommenttina niille, jotka ihmettelivät miten ei muka ole aikaa harrastaa PÄIVITTÄIN sitä tuntia. Voi olla, ettei ole mahdollisuutta. Varsinkin, jos tasapuolisuuden nimissä molemmilla on oikeus harrastaa. Muutamaan kertaan viikossa varmasti onkin mahdollisuus.Mutta tämä ei määritä kaikkien perheiden elämää vaikka ne määrittäisivätkin jonkin perheen rytmiä.
Tämän minuuttimikon pitäisi mennä opastamaan lassea, miten perheelle laitetaan kuukauden ruuat puolessa tunnissa, pyykkihuolto hoidetaan neljässä minuutissa ja salaatti valmistuu minuutissa. Viikottaisen perussiivouksen voi myös vinkata hoituvan ammattilaisen voimin satasella kuukaudessa.
Kun lasse hoitaa nämä asiat näin suit sait näppärästi, ehtii hän vielä kilpaurheilla vaikka kuinka kovasti, eikä vaimollakaan pitäisi olla mitään valittamista kun kotityöt on hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän minuuttimikon pitäisi mennä opastamaan lassea, miten perheelle laitetaan kuukauden ruuat puolessa tunnissa, pyykkihuolto hoidetaan neljässä minuutissa ja salaatti valmistuu minuutissa. Viikottaisen perussiivouksen voi myös vinkata hoituvan ammattilaisen voimin satasella kuukaudessa.
Kun lasse hoitaa nämä asiat näin suit sait näppärästi, ehtii hän vielä kilpaurheilla vaikka kuinka kovasti, eikä vaimollakaan pitäisi olla mitään valittamista kun kotityöt on hoidettu.
Niinpä. Kyllähän neljä tuntia siivousta kuussa riittää pitämään asunnon tip top.
Ei vaan näy vieläkään niitä reseptejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta että tästä aiheesta on syntynyt näin pitkä keskustelu! Huomaa kyllä että monen av-mamman mielestä Lassen vaimon vaatimuksissa ei ole mitään pielessä. Lasse taas on käsittämättömän nössö mies. Ei tuohon tilanteeseen voi auttaa muu kuin ero. Veikkkaan että vaimo on vielä joko ruma tai läski tai sekä että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta että tästä aiheesta on syntynyt näin pitkä keskustelu! Huomaa kyllä että monen av-mamman mielestä Lassen vaimon vaatimuksissa ei ole mitään pielessä. Lasse taas on käsittämättömän nössö mies. Ei tuohon tilanteeseen voi auttaa muu kuin ero. Veikkkaan että vaimo on vielä joko ruma tai läski tai sekä että.
Taitaa olla parasta, että pysyt jatkossakin yksin, tuhti, ankea ja näppyläinen av-paappa.
Kuinkahan moni nainen syö parhaillaan mielialalääkkeitä kontrolloivan miehen kanssa tehden yksin kotityöt ja hoitaen lapset? Aika moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Meidän mummolla ei ollut mitään apulaista vaan hän hoiti yksin lapsilauman, siivosi, silitti, hillosi, teki ruuat, kasvatti ruuanlisää sillä aikaa kun isoisä keskittyi omaan harrastukseensa ja lapsentekoon. Mummo uupui ja lääkäri määräsi pakollisen päivätauon joka päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jossupossu kirjoitti:
Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.
Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.
Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.
Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja.
Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.
Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.
Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa.
Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.
Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.
Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.
Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.
Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.
Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.
Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa.
Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.
Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.
Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään. Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut. Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.
Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.
Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".
Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.
Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.
Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?
Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.
Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.
Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.
Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.
Joten hän itse siivosi sotkunsa.
Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.
Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.
Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.
Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.
Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.
En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.
Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa. Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.
Jaa milloinkohan tämä ennenvanhaan mahtoi olla, koska oman suvun puolelta tiedän että aina tuonne 60-70-luvulle asti sekä maalaistalossa (äiti ja perheensä) että kaupunkikodissa (isä ja perheensä) lattiat pestiin ja matot vietiin ulos tampattavaksi viikottain. Toki isän perheellä oli kotiapu auttamassa kotihommissa joten kaikki ei jäänyt isänäidin harteille. Pienessä kamarissa keittiön vieressä asuva apulainen olisi toki luksusta nykyaikana.
Meidän mummolla ei ollut mitään apulaista vaan hän hoiti yksin lapsilauman, siivosi, silitti, hillosi, teki ruuat, kasvatti ruuanlisää sillä aikaa kun isoisä keskittyi omaan harrastukseensa ja lapsentekoon. Mummo uupui ja lääkäri määräsi pakollisen päivätauon joka päivälle.
Kotiäiti? Eikö käynyt töissä ollenkaan? Nykyään tehdään tuo ja silti se työ.
En tiedä miten perheissä yleensä toimitaan, mutta meillä kaikki joustavat jotta jokaisella olisi mahdollisuus toteuttaa haaveita.
Oma yritystoimintani on yksi iso perheen arkeen vaikuttava asia. Sen takia jokaisen täytyy tehdä kotitöitä ja pystyä hyväksymään äidin messumatkat ja se, että välillä teen pitkiä päiviä töissä. Varsinkin messuille valmistautuminen on aikaa vievää kun pitää valmistaa isoja eriä markkinointi- ja myyntituotteita.
Toinen arkeen vaikuttava asia ovat miehen työ- ja harrastusmatkat. Ja suunnistusharrastus, joka vie aina useamman tunnin kerrallaan.
Lapsilla (teinejä) on harrastukset ja niihin liittyviä matkoja, joihin me vanhemmat olemme aina osallistuneet. Niitä matkoja ei ole usein, mutta ovat toisinaan aika pitkiä. Lapset soittavat orkesterissa (kumpikin eri orkesterissa), enkä todellakaan halua missata heidän esiintymisiään.
Rahaa ei hirveästi mene harrastusmaksuihin, mutta uusien soittimien hankkiminen on aina iso kulu, sillä soittimensa maksavat tuhansia euroja. Ja taitojen kehittyessä ja lapsen kasvaessa pitää ostaa uusia soittimia.
Tämän paletin pyörittäminen onnistuu kun tuemme miehen kanssa toisiamme ja lapsetkin osallistuvat kotitöihin.
Olen tyytyväinen perhe-elämääni, vaikka aikatauluja joudutaan säätämään eikä keittiö kiiltele puhtaudesta. Paitsi kerran kuussa siivoojan käynnin jälkeen. Muuten pölykoirat saavat ihan rauhassa kasvaa sohvan alla.
(Pikkulapsiaika elettiin rauhallisemmin ja harrastettiin lähinnä perhejumppaa ja muskaria ja minä keskityin olemaan kotiäiti.)
Kyllähän tästä vaikeaa saisi, jos alkaisi repimään stressiä kodin siisteydestä tai vaikka verhojen ripustamista.
Mielestäni on tärkeää, että jokainen saa tehdä omia juttujaan ja toteuttaa itseään. Yleensä se vaatii kaikilta kompromisseja ja joustamista. Mutta jos tahtoa on niin se saadaan onnistumaan.
Jos yksi haluaa osallistua johonkin kilpailuun joka vaatii tiukkaa valmistautumista, niin sitten eletään niin sinne kisaan asti. Sen jälkeen annetaan toiselle mahdollisuus toteuttaa omia juttujaan ja mennään hänen ehdoillaan.
Jos tosissaan panostaa kilpailuun, harjoitteleminen vie kaiken vapaa-ajan. Olisi Lasseboy pysyny harrastajana niin ei olisi tullut riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta että tästä aiheesta on syntynyt näin pitkä keskustelu! Huomaa kyllä että monen av-mamman mielestä Lassen vaimon vaatimuksissa ei ole mitään pielessä. Lasse taas on käsittämättömän nössö mies. Ei tuohon tilanteeseen voi auttaa muu kuin ero. Veikkkaan että vaimo on vielä joko ruma tai läski tai sekä että.
Taitaa olla parasta, että pysyt jatkossakin yksin, tuhti, ankea ja näppyläinen av-paappa.
Olen kylläkin hoikka, 14 vuotta lasteni isän kanssa naimisissa ollut kahden lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.
Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.
Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.
Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.
En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.
Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???
Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.
Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.
Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.
Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.
Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.
Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.
Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.
Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.
Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?
Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.
😂😂😂
Juu, esim se että on lapsi/lapsia.
Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.
Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.
On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.
Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.
Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.
Ei kelpaa, ruuassa pitäisi olla jäljellä jotakin ravintoarvoakin, eli ei pusseista.
Sen että sanot tuollaisen eineskeiton valmistukseen menevän puoli tuntia, kertoo minulle että et tee ruokaa/ymmärrä ruuanlaitosta mitään, tuohon ei mene puolta tuntia. Älä puhu sellaisesta, josta sinulla ei ole kokemusta.
Vanhemmuus ei ole sitä että heitetään einesmössöä eteen, vaan niiden lasten kanssa pitää ihan oikeasti viettää myös aikaa. Toki kannattaa olla omiakin menoja ja harrastuksia, mutta kilpaura lasten kanssa ei käytännössä onnistu ellei sitten ole kokonaan vapautettu ansiotyöstä, eli urheilee työpäivän ajan ja illat on perheen kanssa. Siitä kilpaurastahan tuossa oli kyse, ei siitä ettei pääse lenkille muutaman kerran viikkoon.
Ja tuo uhriutuminen sitten, että ellei saa kilpauraa, pitää syödä lääkkeitä, huokaus.
Just just. Kuolema tai vähintään puutostaudit tulee jos lapset syövät toisinaan pakastekasviksista tehtyä keittoa.
Uhriudu toki sinäkin lisää. Olisiko mielialalääkkeet tullut vaimon sairaalloisen riippuvuuden takia? Lisää aikaa oli tullut, mutta se pitäisi käyttää siivoamiseen vaikka muutenkin jo oli siistiä?
Mulla on tänään iltapäivä vapaata. Laitatko minulle reseptit niihin ruokiin, jotka voisin nyt tehdä iltapäivässä kuukauden ruoiksi perheelle?
Vastsin kommenttiin jossa 3pv ruokien tekemiseen menee KOKO iltäpäivä. En ole se joka tekee ruoat kuukaudeksi kerrallaan.
Toki ruoan laittamisen tuskaa voi vähentää heti 50% sillä, että syö töissä, ulkona ja ostaa toisinaan kauppojen kotiruokalaareista.
Mutta kun eihän se käy koska vaimo ei pysty uhriutumaan!
Eli saisiko niitä ihmereseptejä? Siis oikeita ruoanlaittoreseptejä.
Kotiruoat. Makaronilaatikkoa, kalakeittoa, kanariisivuokaa. Ota vaikka askel taakse 70-luvulle ja mieti mitä silloin syötiin.
Missä kasvikset?
Ja ne reseptit, kiitos.
Kasvikset ovat niitä lisukkeita, jokainen osaa ostaa niitä pilkkoa niitä lautaselle. Aikaa menee 1min kun silppuaa kasvikset.
Mutta kun sinulle pitäisi valmistaa niistä ihana pikkelöity kulho kauden yrttikastikkeen kanssa?
Mitä sinä pilkot minuutissa? Saat suunnilleen sen pakastepussisi auki siinä ajassa.😂😂😂
Kurkun, 4 tomaattia, paprikan ja salaattipuntin saan palasiksi minuutissa. Sinäkö et saa?
Ei saa. Ne pitää lisäksi poistaa pussista/paketista/muovista. Pestä. Salaatti pitää lingota. Ja pilkkomisne jälkeen pitää pestä veitsi, leikkuulauta ja laittaa linko astianpesukoneeseen.
Ja nuo riittää korkeintaan kahdelle aterialle.
Ja jonkun ne myös pitää kantaa kaupasta kotiin ensin.
Tilaat netistä ja haet valmiit kauppakassit prismasta tai tilaat suoraan kotiin.
Onko sinulla myös kassien purkupalvelu kotona? Perheen ruokakassien purkamiseen menee vähintään vartti joka kerta. Vähintään.
Ei jestas mitä vammaisia täällä on. Miten joku saa 2-4 kauppasäkin tyhjentämiseen kulumaan 15 minuuttia?
Niin. Myös vammaisilla on lapsia.
Me käydään kaupassa kaksi kertaa viikossa. Eli kasseja on 4-6. Ja ne pitää järjestää kaappeihin kunnolla. Jotta ne tulee käytettyä oikeassa jörjestyksessä ja jotta kaikki löytää ne.
Ei siis voi vaan kipata sinne tänne.
Tää on kyllä jotenki8n ihan huippu.
Siis oikeasti vartti???
Meillä on kolme lasta ja käydään kaupassa yleensä n. kerran viikossa enkä todellakaan saa varttia kulumaan siihen, että puran kauppakassit.
Tässä on pakko olla jotain häikkää koko jengin hahmotuskyvyssä tai suunnattoman huonosti suunniteltu keittiö jos vartti pitää arpoa mihin mikäkin kuuluu.
Ei ihme että joillain menee kaikki aika kotitöihin. Paljonkohan tällä tyypillä kuluu aikaa siihen, että laittaa pyykit pesukoneeseen, riittääkö puoli tuntia?
Lentääkö sinulla ne kauppakassit itse sieltä parkkipaikalta keittiöön? Kyllä minä joudun tekemään kolme reissua autolle että ylipäätään saan ne kuusi kassia pihalle asti, sieltä sisään ja alhaalta yläjkertaan.
Sitten vessapaperit kahteen vessaan, kosmetiikka ja siivousaineet paikoilleen, kasvikset ja hedelmät jääkaapin laatikoihin, vanhat maidot eteen, uudet taakse. Jokainen ruoka oikealle hyllylleen, jokainen pakaste oikeaan laatikkoon. Gluteenittomat omasta kassistaan gluteenittomien kaappiin, kuivatuoteet oikeille hyllyilleen, kahvipaketti kahvinkeittmen viereen, kokattavat ruokatarpeet tasolle, kauppakassit taiteltua ja takaisin paikalleen jne.
Niin mutta kun neukkukuution sinkkumiehen sikspäkin ja einespizzan saa jääkappiin paljon nopeammin, se on kai tuon pointti.
Toki 6 kassia ruokaa kävelee itsestään kaappiin, ruoka valmistuu itsestään, tiskitkin puhdistuvat itsekseen, korkeintaan tarvitsee huuhdella. Ihan yhtä todennäköisesti kun 46 vuotias saa kilpauran.
Asun omakotitalossa joka on suunniteltu toimivaan elämään. Nostan kassit autosta suoraan kodinhoitohuoneeseen ja siitä keittiöön. Aikaa meni minuutti. Sitten puran tavarat paikoilleen, kaikelle on paikkansa . Tähän meni ehkä kolme minuuttia josta "kahvipaketin asettaminen keittimen viereen". Ottsido arviolta 4 sekuntia. Jos on ostettu pesuaineita tai vessapaperia vien ne kylppäriin ja vessoihin. Tässä meni taas minuutti.
Aikaa kului 5 min. Toki jos pitää ensin jääkaappi tyhjentää jotta sen voi täyttää niin varmasti aikaa kuluu. Me ollaan pyritty järjestämään asuminen ja eläminen niin että kaikille jää aikaa harrastaa kun ei tartte tuollaisiin käyttää aikaa. Mutta saajan kotitöihin kulumaan ihan just niin paljon aikaa kuin haluaa jos fundeeraa vartin verran että mihinköhän minä nyt tämän tomaatin sijoittaisin.
Lassella on vissiin aika monta kohtalotoveria tämän ketjun perusteella...
Minä asun 70-luvun omakotitalossa. Ja meillä on koiria. Eli kun vien kauppakasseja autosta, joudun avaamaan ja sulkemaan pihaportin joka kerta, ettei koirat livahda kadulle. Kuudne kassin kanssa teen kolme reissua saadakseni ne kassit ulko-ovelle, sitten. Nostan ne siitä sisälle. Riisun ulkovaatteet ja kannan kaksi kassia kerrallaan ne ostokset yläkertaan keittiöön. Sitten vasta pääsen purkamaan niitä.
Vessoja ja kylppäreitä meillä on kaksin kappalein kahdessa kerrksessa. Kahvinkeitin on työhuoneessa.
Vai niin. Ja se on meidän muiden vika, että sinulla on karkaavia hurttia eikä autoa edes saada talon eteen?
Ihan jokaisessa peruslapsiperheessä pitää huolehtia samalla tavoin siitä, että pihaportti on kiinni eikä lapset karkaa parkkipaikalle/kadulle. Nykyään meidän teinit ei sitä tee, koirat ehkä jos siellä liikkuu toinen koira.
Miksi pitää huolehtia? Mikä laki niin velvoittaa? Meillä lapset osaavat tulla sanomaan jos menevät kadulle ja hakemaan kavereita. Ei heitä vankilassa pidetä.
No ihan kuule lastensuojelulaki.
Ja nytkö sulla on enemmänkin lapsia kuin se 15-vuotias uunimakkarapoika?
Jos lapset ovat niin pieniä, että karkaavat, niin aikuisen pitää olla siellä ulkona heidän kanssaan eikä jättää vahtimista portin tehtäväksi.
Päiväkodeissa on aidat ja portit ymmärrettävistä syistä. Ei niitä kuitenkaan perheiltä vaadita. Ei meillä ainakaan ole koskaan ollut porttia. Aitakin vaan semmoinen pensas-aita jonka läpi voi kulkea jos jostain syystä haluaa.
Voi hyvää päivää. Eihän se pointti ole se kuka ne kerää vaan vastasin vain siihen kun pällisteltiin, että miten pyykkiä muka kerätään.
Noin sitä kerätään.