Vaimo ilmoitti, ettei hyväksy Lassen, 46, omia menoja - nyt Lasse syö mielialalääkkeitä jaksaakseen perhe-elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Koko imurointitarina on Pöljä-Lassen horinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Koko imurointitarina on Pöljä-Lassen horinoita.

Voi olla. Silti tuollaisia Lassen puolisoiden kaltaisia ihmisiä on. Miehiä ja naisia. Emme kai me nykyaikaiset palstan kirjoittajat ymmärtäisi sellaista sekuntiakaan? Kuulostaa niin viiskytluvulta.

Aikuinen ihminen ei voi sysätä vastuuta mielenterveydeltään vaimolle. Lasse voi olla pahimmassa tapauksessa sellainen mielenterveyspotilas, josta puuttuu sairaudentunto, mutta on käytännössä pakotettu syömään lääkkeitä ja keksinyt tuon tarinan selittääkseen asian itselleen. Lassehan ei missään nimessä ole mikään hullu, vaimo on. Lasse vaan sattumoisin syö ne lääkkeet, vaikka hänessä ei mitään vikaa olekaan.

Tästä tarinasta kun voisikin kuulla kaikki puolet - lasten, vaimon, lääkärin ja terapeutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Hmm. Stop ja seis. Älä kiitos ratsasta lapsilla tässä. Ei tuossa ajankäytössä ollut lasten hyväksi oikeastaan mitään erityistä kuin mahdollisesti nuo harrastuskuskaukset. Muutoin tavanomaista mitä ihminen tekee joka tapauksessa tai ei tee. Lasten hyväksi toki kuluu aikaa ja kuuluu kulua. Mutta eivät lapset nyt hemmetti sentään estä aikuisen omaa, lapsia haittaamatonta, elämää kuten liikuntaharrastuksia kodin ulkopuolella. Se estää vain silloin kun toinen vanhemmista alkaa käyttää juurikin lapsia ja kotia proxyna omalle kiinnostuksenpuutteelleen mihinkään.

Kuka on ratsastanut lapsilla? Tai väittänyt että he estää normaalin elämän? Miten sinä oikein luet?

Lasseahan ei kukaan estänyt urheilemasta normaalisti. 4-6 tuntia urheiluharrastusta matkoineen on todella paljon. Ja senhän hän sai.

Tämä ei ollut kommentti Lassen tarinaan vaan jonkun kanssakommentoijan joiden perheessä ei jäänyt lainkaan omaa aikaa kummallekkaan vanhemmalle. Eli itserakennettu helvetti. Täysin tarpeettomasti. Lapset ja koti on se jolla tilanne yritetään selittää parhain päin. Vaikka kaikilla on koti ja hyvin monilla lapsia.

Niin. Miten sitä aikaa ylenmäärin jäisi? Jos molemmat tekee täyttä työpäivää, ruoka laitetaan itse, koti hoidetaan itse ja lapset harrastaa.

Tunteja on rajallisesti. Vaikka miten päin laskisit.

Aamulla kello soi kuudelta, siitä aamiainen, aamutoimet, ehkä tiskikoneen täyttö, eväiden laitto, töihin, lapset samalla kyydillä. Töistä lähtö neljän, viiden maissa, okotiin, koirat ulos, harrastuksiin kuskausta, ruoka. Siivousta. Läksyissä auttamista. Kello on 22.

Viikonloppuna toisena päivänä siivous, toisena päivänä piha. Ruoanlaittoa, lapsilla ehkä koe tulossa jne.

Tietenkin tuonne väliin mahtuu kyläilyjä, ulkona syömistä, ostoksia jne. Mutta tossa se runko on, jos on laåsia hankkinut.

Noista voi suurimman osan ottaa pois.

Ihan tietentahtoen rakennettu helvetti.

Kuten minkä?

Mut hei, ei tartte vastata. Sinä oot se vellihousu jolla on itsestään täyttyvä korttelinkokoinen pakastin.😂😂😂

Itse olet marttyyria leikkivä tekopyhä ihminen.

Sinun tehtävänäsi ei ole viedä lapsia kouluun. Eikä harrastuksiin.

Elämässänne on jotain todella pahasti pielessä jos joka päivä joutuu siivoamaan.

Ihan oikeasti sitä ruokaa ei todellakaan kannata tehdä joka ikinen päivä. Siinä ei ole järjen hiventäkään.

Lapsen pitää itse tehdä läksyt. Hänen tehtävänään on käydä se koulu. Meillä opettaja suorastaan suuttui jos kuuli että lasta on autettu sillä ne tehtävät on tehty ikäryhmään sopiviksi ja kaikkien lasten pitäisi ne osata.

No jos n lasten koulut on toimistoni vieressä niin tietenkin ne tulee kyydissäni.

Uusi ops tuli 2016. Siinä määrätään että vanhempien pitää osallistua. Helsinki on palkannut jopa erikseen osallistamisasiantuntijan.

Perhe syö joka päivä viisi kertaa, lasten lounas tulee koulusta, kaiken muun laitamme me.

Joka päivä pitää siistiä ja siivota. Tiskikone, keittiön tasot jne.

Mutta mitäpä minä Pölhö-Kustaan kanssa kinaisin. Kun ei ole aivokapasiteettia niin ei ole.

5 kertaa?  Edes aikuiset ei syö 5 kertaa päivässä.

Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Voit tarkistaa neuvolasta.

Välipala? Oletko jossain kunnan suojatyöpaikassa kun sinulla on tuollaisiin aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

10 vuotiaat sotkee paljon vähemmän kuin pikkulapset.

10 vuotias osaa myös itse siivota jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Lapset ei todellakaan saa estää vanhempia elämästä omaa elämäänsä.

Sitten vielä naiset ihmettelee miksi muut hylkäävät kun he tekevät lapsia? Tietenkin he "hylkäävät" kun sinä itse olet hylännyt heidät ennen sitä. Lapset eivät ole mikään syy olla tapaamatta ystäviä tai viettämästä kahdenkestistä aikaa puolison kanssa.

Jos joku ystäväni ei pitäisi minuun yhteyttä vuoteen katkaisisin kaikki yhteydet häneen. Eikä yhteydeksi riitä puhelinsoitto tai joku 5 minuutin näkeminen.

Ystävyyssuhteet ei toimi niin että voit laittaa ne jäähylle pikkulapsiajaksi. Vaan ne häipyy sitten kokonaan pois.

Samoin se parisuhde ja nykyään myös työ (hyvä niin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

Se on muuten aika surkuhupaisaa että kun vuosikymmenet jo vaadittu miehiä tekemään enemmän kotitöitä ja tilastojen perusteelle miehet ovat myös siihen huutoon vastanneet, niin samalla naiset ovat myös itse lisänneet huimasti kotitöihin käyttämänsä ajan määrää. Nykyisin kotitöihin käytetään reippaasti enemmän aikaa kuin 30 vuotta sitten - siitä huolimatta että tekniikka on koko ajan tehnyt hommista helpompia.

30 vuotta sitten oli ihan sama tekniikka.

Se mikä on kasvanut on vaatimustaso. Sillä lastenhoidon tasolla joka silloin kelpasi lähtee nyt lapsi huostaan.

1990-luvulle tultaessa vasta joka kolmannessa taloudessa oli astianpesukone, mikro löytyi joka toiselta. Mulla oli pari luokkakaveria joilla ei edes ollut sisävessaa, vaikka asuttiinkin pääkaupunkiseudulla eikä Pihtiputaalla.

Lastenhoidossa eniten lisääntynyt on lasten kuljettamiseen käytetty aika, joten tuota vaatimustasoa ei kyllä ole nostanut lastensuojeluviranomainen.

Opetusviranomainen on, koska koulut keskitetään. Tai perhe joutuu kuskaamaan terveeseen koulurakennukseen.

Sillä lastenhoidolla joka 80-luvulla riitti joutuu nykyään huostaan. Alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin, lapsille pitää olla 24/7 LÄSNÄ.

Varmaan osatotuus tuo kouluhommakin, eipä alakoululaiset taida nykyisin kummoisiakaan matkoja kouluun yksin kulkea. Toisaalta toinen puoli on tämä nykypäivän himoharrastaminen jonka seurauksena kuskailllaan parhaimmillaan montaa lasta joka päivä eri paikkoihin harrastamaan. Kasarilla kuljettiin paljon fillarilla omin päin jo pienestä pitäen, myös harrastuksiin.

Silloin oli järkeviä harrastuksia järkihintaan lähellä. Nyt ne harrastuksetkin ovat bisnes. Plus että liikenne ja maailma muutenkin on muuttunut vaarallisemmaksi.

Ne on bisnes koska vanhemmat haluaa niin.

Koko ajan pitää saada enemmän ja parempaa.

Ihan oma vika.

Ei vaan koska ne voi olla.

Väärin. Vanhemmille ei kelpaa. Vanhemmat vaativat koko ajan enemmän ja enemmän.

90-luvulla jalkapalloseurat pelasivat hiekkakentällä ja oli halpaa. Nykyään hiekkakentät on tyhjillään koska niissä ei kukaan suostu pelaamaan. Hei kun ei aurinko paista niin pitää päästä halliin pelaamaan joka on tajuttoman kallista.

Eli vanhemmat ja lapset itse niin haluaa.

Ennen kamppailulajiseurat sijatsi jossain vanhoissa kellareissa (kokemusta useasta on) mutta nykyään niillä pitää olla niin heinot paikat kuin olla ja voi. Ne maksaa.

Lista on pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Olet naurettava marttyyri. Minä uhrasin 10 vuotta lapseni vuoksi. Lapselta kun kysyi niin vastaus on että miksi ei koskaan päässyt eroon mutsista?

Juuri tuon kaltaisista lapsista kasvaa heikkoja ihmisiä jotka ei pärjää ihmisten kanssa ja jotka jokaisesta pienestäkin asiasta on vetämässä ranteet auki.

Lapsen hoitaminen kotona on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Lapsella pitää olla oikeus oppia jo pienenä sosiaallinen maailma ja kyky pärjätä siinä.

Se on mahdotonta jos äiti pitää lasta kotona ja kasvattaa pumpulissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?

Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja  silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?

Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja  silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.

Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.

Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.

Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.

Joten hän itse siivosi sotkunsa.

Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?

Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja  silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.

Minulla on kaksi tytärtä ja vaikka en haluaisi heidän mahdolliseen tulevaan parisuhteeseensa puuttua niin neuvoa kysyttäessä kehottaisin vakavasti harkitsemaan ko. miesoletetun pirttihirmun kanssa elämän jatkamista. Olisi hirvittävää, että heidät sidottaisiin "vain" imuroimaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Hmm. Stop ja seis. Älä kiitos ratsasta lapsilla tässä. Ei tuossa ajankäytössä ollut lasten hyväksi oikeastaan mitään erityistä kuin mahdollisesti nuo harrastuskuskaukset. Muutoin tavanomaista mitä ihminen tekee joka tapauksessa tai ei tee. Lasten hyväksi toki kuluu aikaa ja kuuluu kulua. Mutta eivät lapset nyt hemmetti sentään estä aikuisen omaa, lapsia haittaamatonta, elämää kuten liikuntaharrastuksia kodin ulkopuolella. Se estää vain silloin kun toinen vanhemmista alkaa käyttää juurikin lapsia ja kotia proxyna omalle kiinnostuksenpuutteelleen mihinkään.

Kuka on ratsastanut lapsilla? Tai väittänyt että he estää normaalin elämän? Miten sinä oikein luet?

Lasseahan ei kukaan estänyt urheilemasta normaalisti. 4-6 tuntia urheiluharrastusta matkoineen on todella paljon. Ja senhän hän sai.

Tämä ei ollut kommentti Lassen tarinaan vaan jonkun kanssakommentoijan joiden perheessä ei jäänyt lainkaan omaa aikaa kummallekkaan vanhemmalle. Eli itserakennettu helvetti. Täysin tarpeettomasti. Lapset ja koti on se jolla tilanne yritetään selittää parhain päin. Vaikka kaikilla on koti ja hyvin monilla lapsia.

Niin. Miten sitä aikaa ylenmäärin jäisi? Jos molemmat tekee täyttä työpäivää, ruoka laitetaan itse, koti hoidetaan itse ja lapset harrastaa.

Tunteja on rajallisesti. Vaikka miten päin laskisit.

Aamulla kello soi kuudelta, siitä aamiainen, aamutoimet, ehkä tiskikoneen täyttö, eväiden laitto, töihin, lapset samalla kyydillä. Töistä lähtö neljän, viiden maissa, okotiin, koirat ulos, harrastuksiin kuskausta, ruoka. Siivousta. Läksyissä auttamista. Kello on 22.

Viikonloppuna toisena päivänä siivous, toisena päivänä piha. Ruoanlaittoa, lapsilla ehkä koe tulossa jne.

Tietenkin tuonne väliin mahtuu kyläilyjä, ulkona syömistä, ostoksia jne. Mutta tossa se runko on, jos on laåsia hankkinut.

Noista voi suurimman osan ottaa pois.

Ihan tietentahtoen rakennettu helvetti.

Kuten minkä?

Mut hei, ei tartte vastata. Sinä oot se vellihousu jolla on itsestään täyttyvä korttelinkokoinen pakastin.😂😂😂

Itse olet marttyyria leikkivä tekopyhä ihminen.

Sinun tehtävänäsi ei ole viedä lapsia kouluun. Eikä harrastuksiin.

Elämässänne on jotain todella pahasti pielessä jos joka päivä joutuu siivoamaan.

Ihan oikeasti sitä ruokaa ei todellakaan kannata tehdä joka ikinen päivä. Siinä ei ole järjen hiventäkään.

Lapsen pitää itse tehdä läksyt. Hänen tehtävänään on käydä se koulu. Meillä opettaja suorastaan suuttui jos kuuli että lasta on autettu sillä ne tehtävät on tehty ikäryhmään sopiviksi ja kaikkien lasten pitäisi ne osata.

No jos n lasten koulut on toimistoni vieressä niin tietenkin ne tulee kyydissäni.

Uusi ops tuli 2016. Siinä määrätään että vanhempien pitää osallistua. Helsinki on palkannut jopa erikseen osallistamisasiantuntijan.

Perhe syö joka päivä viisi kertaa, lasten lounas tulee koulusta, kaiken muun laitamme me.

Joka päivä pitää siistiä ja siivota. Tiskikone, keittiön tasot jne.

Mutta mitäpä minä Pölhö-Kustaan kanssa kinaisin. Kun ei ole aivokapasiteettia niin ei ole.

5 kertaa?  Edes aikuiset ei syö 5 kertaa päivässä.

Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Voit tarkistaa neuvolasta.

Välipala? Oletko jossain kunnan suojatyöpaikassa kun sinulla on tuollaisiin aikaa?

Idiootti. Et osaa lukea.

Kirjoitin että PERHE syö neuvolan suositusten mukaan viisi ateriaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Olet naurettava marttyyri. Minä uhrasin 10 vuotta lapseni vuoksi. Lapselta kun kysyi niin vastaus on että miksi ei koskaan päässyt eroon mutsista?

Juuri tuon kaltaisista lapsista kasvaa heikkoja ihmisiä jotka ei pärjää ihmisten kanssa ja jotka jokaisesta pienestäkin asiasta on vetämässä ranteet auki.

Lapsen hoitaminen kotona on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Lapsella pitää olla oikeus oppia jo pienenä sosiaallinen maailma ja kyky pärjätä siinä.

Se on mahdotonta jos äiti pitää lasta kotona ja kasvattaa pumpulissa.

Sittenkö tuloksena on sinunkaltaisiasi sosiaalisia helmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Normaali tervepäinen ihminen osaa huolehtia asuintiloistaan ilman että toinen alistetaan rukoilemaan sitä.