Vaimo ilmoitti, ettei hyväksy Lassen, 46, omia menoja - nyt Lasse syö mielialalääkkeitä jaksaakseen perhe-elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Eli kyse ei olekaan kokkaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Jos tuo on ainoa ns ruoka jonka kokkaat, siitä syö teiniperhe juurikin maksimissaan kolme päivää. Ihan maksimissaan. Ja pakastaahan et voi jo kertaalleen pakastettuja aineksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Ei kelpaa, ruuassa pitäisi olla jäljellä jotakin ravintoarvoakin, eli ei pusseista.

Sen että sanot tuollaisen eineskeiton valmistukseen menevän puoli tuntia, kertoo minulle että et tee ruokaa/ymmärrä ruuanlaitosta mitään, tuohon ei mene puolta tuntia. Älä puhu sellaisesta, josta sinulla ei ole kokemusta.

Vanhemmuus ei ole sitä että heitetään einesmössöä eteen, vaan niiden lasten kanssa pitää ihan oikeasti viettää myös aikaa. Toki kannattaa olla omiakin menoja ja harrastuksia, mutta kilpaura lasten kanssa ei käytännössä onnistu ellei sitten ole kokonaan vapautettu ansiotyöstä, eli urheilee työpäivän ajan ja illat on perheen kanssa. Siitä kilpaurastahan tuossa oli kyse, ei siitä ettei pääse lenkille muutaman kerran viikkoon.

Ja tuo uhriutuminen sitten, että ellei saa kilpauraa, pitää syödä lääkkeitä, huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Hei saatko sä jotain tuosta jänkäämisestä? Toivottavasti, koska on tosi turhauttavaa seurata, miten jäät junnaamaan yhteen sanaan ja takerrut esimerkiksi tuohon "imuroimiseen". Yksinkertaisempikin tapaus ymmärtänee, että Lassen vaimo ei ole sanonut, että KAIKKI vapaa-aika tarvitsisi käyttää imuroimiseen, vaan Lasse käytti sitä esimerkkinä. Mutta jos nyt avataan tätä siivoamista, niin tästä se lähtee:

Yllättävän monen miehen (tai EX-miehen) perustelu siivoamattomuudelle on, "että miksi siivoaisin, enhän minä sotkekaan kotona". 

Minunkin piti ihan perustella exälle fysiikan lakeja, että kotiin syntyy pölyhiukkasia kun siellä vaan istuu paikoillaan, se johtuu meistä ihmisistä.

Ja että käsipyyhe pitää vaihtaa, "vaikka siihen pyyhitään puhtaat kädet", ja petivaatteet, "vaikka niissä nukutaan puhtaina suihkun jälkeen".

En mä halunnut tehdä sitä hommaa mikä olisi kuulunut exän äidille, eli opettaa aikuista miestä kotitöihin.

Ja lisäksi, VAIKKA Lasse pysyisikin perustelussaan, että hän ei ole koskaan kotona sotkemassa, niin se taas vesittäää Lassen kitinän oman ajan puutteesta. Jos hän ei ole koskaan kotona sotkemassa ja pöylä keräämässä, niin silloinhan Lassen vaimo ei nalkuta turhasta, vaan aiheesta.

 Mä tiedän, että on olemassa naisia jotka ei oikeasti päästä miestään mihinkään, mutta Lassen tapauksessa ihan objektiivisestakin näkökulmasta katsottuna Lasse on tuossa se itsekäs.

Ja millaisen menestyksekkään kilpauran aikuinen mies voi saada harrastuksestaan? On näitä maantiepyöräilijöitä nähty, jotka hurahtavat lajiin nelikymppisenä ja ilmoittautuvat SM-kisoihin polkemaan.

Pakkomielteisesti uhraavat lajille kaiken vapaa-ajan ja siinä unohtuu koti ja vaimo.

Jos oikeasti ei kiinnosta enää perhe-elämä, niin vika ei ole vaimossa, jonka Lassen logiikan mukaan on kestettävä vaan, koska Lassea ei kiinnosta.

MIesten itsekkyys on vaan niin kammottavaa... miksi perustetaan perhe, kun sille ei haluta antaa kaikkea parastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Voivoi. Minä teen kahdesti viikossa viiden litran keiton. Sen lisäksi tarjolla yleensä kolmioleipiä (itsetehtyjä). Tämän lisäksi samana päivänä tarvitaan myös toinen lämmin ateria eli jotain lihaa esim kanafileitä tai kasvispihvejä, perunaa, uunijuureksia ja salaattia.

Esim eilen tein kaksi salaattia, sen sopan, 16 kolmioleipää, kanafileitä. Niistä riittää juuri ruoat vielä tälle päivälle, minulle ja miehelle työpaikkaeväät, lapsille aamiainen ja eväät harrastusmatkalle ja iltaruoka.

Sitten pitää olla jo lisää.

Ja meillä kaksi teinityttöä. Teinipojat vetäisee nuo yhdessä päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Jos tuo on ainoa ns ruoka jonka kokkaat, siitä syö teiniperhe juurikin maksimissaan kolme päivää. Ihan maksimissaan. Ja pakastaahan et voi jo kertaalleen pakastettuja aineksia.

Niin, siinä oli yksi esimerkki, mutta totuttuun tapaan ei sekään kelvannut. Vain marttyyrinaisen valinnat kelpaavat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Normaali tervepäinen ihminen osaa huolehtia asuintiloistaan ilman että toinen alistetaan rukoilemaan sitä.

Niin niin, mutta jos se ei ukollesi riitä niin alatko rajoittamaan omia menojasi. Ja oletatko että me kaikki muut toimimme vielä noin vanhanaikaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Olisi ihan itsesi kannalta hyvä, että et tulkitsisi tuntemattomien ihmisten kirjoituksia omasta näkövinkkelistäsi katsottuna. Nainen voi olla omistautunut ja hyvä äiti ilman, että elää lastensa kautta.

Se näkyy vaikkapa lomamatkan varaamisessa, että koko perhe voi mennä lomailemaan hotelliin, joka on suunnattu lapsiperheille, eikä hotelliin, joka valitaan sen perusteella missä on paras kuntosali ja polkypyörävuokraamo.

Lasten edun ajatteleminen näkyy myös siinä, että näkee vähän vaivaa ja kokkaa kotiruokaa, eikä syötä niille foliolaatikoissa myytäviä ravintoaineettomia einesruokia, tai mikropitsaa, jonka ravintoarvo on nolla.

Lasten edun ajatteleminen näkyy myös siinä, että ei riepota heitä pitkin kyliä kantorepussa vaan pyrkii laittamaan heidät ajoissa nukkumaan. Yötä vasten kannattaa lähteä ajamaan autolla, jos on pakko, koska lapsi nukkuu kivasti turvaistuimessa.

On yllättävän paljon asioita joissa voi ajatella lapsen etua ilman, että on marttyyri uhrautuja.

Olin kyllä katkera avioliiton aikana kun huomasin, että mies oli yksi lapsista eikä lasten etu oikeasti ollut hänelle prioriteetti lainkaan. Hänetkin oli kasvatettu siinä sivussa, itsekkäät vanhemmat, joten ei luonnollisesti pystynyt priorisoimaan lapsiaan itsensä edelle.

Just nyt elän elämäni onnellisinta aikaa, koska näen nyt ne hedelmät, mitä lasten etusijalle laittaminen antoi. Isän itsekkyys ei tuhonnut lapsen itsetuntoa ja kannatti pitää huoli siitä, että lasten hyvinvointi oli ykkösprioriteetti edes mulle.

Ainoastaan surullista on se, miten lukioikäiset lapset eivät halua enää mennä isänsä luo, koska exän makuuhuone on täynnä maantiefillareita ja sporttikamoja, lapsille ei ole omaa huonetta, koska eihän poikamies tarvitse kuin yksiön. Ja tämä on tietenkin minun syyni, exän mielestä, eikä suinkaan hänen oman itsekkyytensä.

Isänsä on ihan hyvä kaveri varmasti heille tulevaisuudessa, mutta vastuullista aikuista hänestä ei saa tekemälläkään.

Mutta katkera mä en ole, mutta ehkä vähän surullinen exän puolesta, kun ei ole tajunnut miten paljon rakkautta saa osakseen kun sitä antaa itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Jos tuo on ainoa ns ruoka jonka kokkaat, siitä syö teiniperhe juurikin maksimissaan kolme päivää. Ihan maksimissaan. Ja pakastaahan et voi jo kertaalleen pakastettuja aineksia.

Niin, siinä oli yksi esimerkki, mutta totuttuun tapaan ei sekään kelvannut. Vain marttyyrinaisen valinnat kelpaavat!

No kerropa niitä muita ns ruokiasi. Ja kerro sekin miten pitkälle kuvittelet sen riittävän. Tuo soppa kun ei tosiaan kestä kuin 1-2 päivää eikä se riitä päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi, eikä sitä voi pakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Todella tyhmä ja yksipuolinen juttu toimittajalta.

Ja mahdollisesti provokin. Toimittaja täällä lueskelee taas vauvapalstaa ja rakentelee seuraavaa juttuaan.

Paskalehdessä paskatoimittajat kun ei osaa kuin paskatoimittamista. Jotkut niistä kehtaa laittaa nimensäkin jutun alle mutta jotkut ei kehtaa edes sitä (kun varmaan ihan itse tietävät mitä paskaa ovat).

347

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?

Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja  silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.

Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.

Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.

Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.

Joten hän itse siivosi sotkunsa.

Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.

Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.

Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.

Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.

Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.

En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Hei saatko sä jotain tuosta jänkäämisestä? Toivottavasti, koska on tosi turhauttavaa seurata, miten jäät junnaamaan yhteen sanaan ja takerrut esimerkiksi tuohon "imuroimiseen". Yksinkertaisempikin tapaus ymmärtänee, että Lassen vaimo ei ole sanonut, että KAIKKI vapaa-aika tarvitsisi käyttää imuroimiseen, vaan Lasse käytti sitä esimerkkinä. Mutta jos nyt avataan tätä siivoamista, niin tästä se lähtee:

Yllättävän monen miehen (tai EX-miehen) perustelu siivoamattomuudelle on, "että miksi siivoaisin, enhän minä sotkekaan kotona". 

Minunkin piti ihan perustella exälle fysiikan lakeja, että kotiin syntyy pölyhiukkasia kun siellä vaan istuu paikoillaan, se johtuu meistä ihmisistä.

Ja että käsipyyhe pitää vaihtaa, "vaikka siihen pyyhitään puhtaat kädet", ja petivaatteet, "vaikka niissä nukutaan puhtaina suihkun jälkeen".

En mä halunnut tehdä sitä hommaa mikä olisi kuulunut exän äidille, eli opettaa aikuista miestä kotitöihin.

Ja lisäksi, VAIKKA Lasse pysyisikin perustelussaan, että hän ei ole koskaan kotona sotkemassa, niin se taas vesittäää Lassen kitinän oman ajan puutteesta. Jos hän ei ole koskaan kotona sotkemassa ja pöylä keräämässä, niin silloinhan Lassen vaimo ei nalkuta turhasta, vaan aiheesta.

 Mä tiedän, että on olemassa naisia jotka ei oikeasti päästä miestään mihinkään, mutta Lassen tapauksessa ihan objektiivisestakin näkökulmasta katsottuna Lasse on tuossa se itsekäs.

Ja millaisen menestyksekkään kilpauran aikuinen mies voi saada harrastuksestaan? On näitä maantiepyöräilijöitä nähty, jotka hurahtavat lajiin nelikymppisenä ja ilmoittautuvat SM-kisoihin polkemaan.

Pakkomielteisesti uhraavat lajille kaiken vapaa-ajan ja siinä unohtuu koti ja vaimo.

Jos oikeasti ei kiinnosta enää perhe-elämä, niin vika ei ole vaimossa, jonka Lassen logiikan mukaan on kestettävä vaan, koska Lassea ei kiinnosta.

MIesten itsekkyys on vaan niin kammottavaa... miksi perustetaan perhe, kun sille ei haluta antaa kaikkea parastaan?

Käyttämäni termi "imuroiminen" luonnollisesti ja ehkä ennalta-arvattavastikin kattoi toki nuo listaamasti lainausmerkityt askareet.

Vältin nimenomaan askareiden yksilöimistä. Niiden laatu ja määrähän vaihtelee perheittäin.

"Lassen" perheessä mahdollisesti puolison askareet jäävät hänen osaltaan pelkäksi ajatukseksi. Emme tiedä. "Lassella" tuskin on mitään syytä vähätellä puolisonsa tekemisiä. Niitä ei vain ehkä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Hei saatko sä jotain tuosta jänkäämisestä? Toivottavasti, koska on tosi turhauttavaa seurata, miten jäät junnaamaan yhteen sanaan ja takerrut esimerkiksi tuohon "imuroimiseen". Yksinkertaisempikin tapaus ymmärtänee, että Lassen vaimo ei ole sanonut, että KAIKKI vapaa-aika tarvitsisi käyttää imuroimiseen, vaan Lasse käytti sitä esimerkkinä. Mutta jos nyt avataan tätä siivoamista, niin tästä se lähtee:

Yllättävän monen miehen (tai EX-miehen) perustelu siivoamattomuudelle on, "että miksi siivoaisin, enhän minä sotkekaan kotona". 

Minunkin piti ihan perustella exälle fysiikan lakeja, että kotiin syntyy pölyhiukkasia kun siellä vaan istuu paikoillaan, se johtuu meistä ihmisistä.

Ja että käsipyyhe pitää vaihtaa, "vaikka siihen pyyhitään puhtaat kädet", ja petivaatteet, "vaikka niissä nukutaan puhtaina suihkun jälkeen".

En mä halunnut tehdä sitä hommaa mikä olisi kuulunut exän äidille, eli opettaa aikuista miestä kotitöihin.

Ja lisäksi, VAIKKA Lasse pysyisikin perustelussaan, että hän ei ole koskaan kotona sotkemassa, niin se taas vesittäää Lassen kitinän oman ajan puutteesta. Jos hän ei ole koskaan kotona sotkemassa ja pöylä keräämässä, niin silloinhan Lassen vaimo ei nalkuta turhasta, vaan aiheesta.

 Mä tiedän, että on olemassa naisia jotka ei oikeasti päästä miestään mihinkään, mutta Lassen tapauksessa ihan objektiivisestakin näkökulmasta katsottuna Lasse on tuossa se itsekäs.

Ja millaisen menestyksekkään kilpauran aikuinen mies voi saada harrastuksestaan? On näitä maantiepyöräilijöitä nähty, jotka hurahtavat lajiin nelikymppisenä ja ilmoittautuvat SM-kisoihin polkemaan.

Pakkomielteisesti uhraavat lajille kaiken vapaa-ajan ja siinä unohtuu koti ja vaimo.

Jos oikeasti ei kiinnosta enää perhe-elämä, niin vika ei ole vaimossa, jonka Lassen logiikan mukaan on kestettävä vaan, koska Lassea ei kiinnosta.

MIesten itsekkyys on vaan niin kammottavaa... miksi perustetaan perhe, kun sille ei haluta antaa kaikkea parastaan?

Käyttämäni termi "imuroiminen" luonnollisesti ja ehkä ennalta-arvattavastikin kattoi toki nuo listaamasti lainausmerkityt askareet.

Vältin nimenomaan askareiden yksilöimistä. Niiden laatu ja määrähän vaihtelee perheittäin.

"Lassen" perheessä mahdollisesti puolison askareet jäävät hänen osaltaan pelkäksi ajatukseksi. Emme tiedä. "Lassella" tuskin on mitään syytä vähätellä puolisonsa tekemisiä. Niitä ei vain ehkä ole.

Imurointi on kyl ihan sitä ihteänsä, imurointia. Mahdotonta keskustella ihmisen kanssa, joka ei edes tiedä mitä tarkoittaa imurointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Itse taas en katsellut miestä joka oli jumahtanut pikkulapsiaikaan, nimittäin omaansa. Mieslapsi on ehkä vastenmielisin nykypäivän ilmiöistä.  En ihmettele lainkaan tutkimustuloksia joissa miehelle avioero on kriisi ja pahempi paikka kuin naiselle, sillä mies menettää (uhrautuvan ja kaikkensa perheelle antavan puolison) ja nainen saa (kun energiaa vapautuu vihdoin miehelle nalkuttamisesta ja vaatimisesta).

On selvää, että eron jälkeen naiset voivat paremmin, koska he tekevät edelleen sitä mitä ennenkin, eli vetävät rekeä jossa lapset istuvat. Nyt siitä kelkasta on vaan pudonnut se raskain taakka, eli se äijä. Ja tietysti tästä leimataan katkeraksi, mutta ihan sama.

En ole koskaan ollut niin vapautunut kuin tehdessäni avioeropäätöksen ja ensimmäistä kesää omassa kodissa viettäneenä. Arki lähti rullaamaan lasten kanssa heti, eikä kiinnostanut paskaakaan enää poikien reissut ja harrastusmaratoonit. :)

Konkreettisimmin se energian vapautuminen on se juttu, mikä mieslapsesta vapautuminen antaa.

Mikä hemmetin reki?

Lasten kasvatus ei ole mitään vaikeata. Sen tekee vaikeaksi nämä suorittajat joiden mielestä pitäisi tehdä tuhatta eri asiaa joka päivä tai muuten lapsi vähintään kuolee.

Sinä olet katkera ja se todistaa että sinä olit se lapsi siinä suhteessa.

Sinulla joko ei ole lapsia, tai sitten olet hyvin huono vanhempi. Ei laiminlyöty lapsi kuole, mutta saa elämälleen todella paljon huonomman alun kun sellaisen vanhemman lapsi, joka ymmärtää että oma kilpaura tulee joskus sitten kun lapset ovat kasvaneet isommiksi.

Tuo viimeinen lause on niin järjetön (lapsuusko todistaa katkeruuden, vai katkeruus lapsuuden?) että taidat olla palstan sintti, mies joka ei ole koskaan kelvannut kenellekään edes kertahoidoksi, saati isäksi. Älä kirjoita sellaisesta mistä sinulla ei ole mitään omaa kokemusta tai ymmärrystä.

Onkohan tuosta nyt syntynyt palstakonsensus, että lapsiperheessäkin lasten varttuessa vanhempien oma aika kasvaa. Ja tietenkin on tapauksia joissa tuo lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan "imuroimiseen". Mutta että konsensusmielipide olisi, että se ei ole enää nykyaikaa. "Lasse" on oikeassa ja palsta kannustaa häntä jatkossakin? "Lasse" tai "Leena", ei kai sillä nyt pitäisi olla väliä, kukin pohtikoon omista asetelmistaan. Itse en ainakaan halua kuluttaa yhtään enempää aikaa "imuroimiseen" kuin välttämätöntä oli pyytäjä vaikka amerikanpresidentti.

Hei saatko sä jotain tuosta jänkäämisestä? Toivottavasti, koska on tosi turhauttavaa seurata, miten jäät junnaamaan yhteen sanaan ja takerrut esimerkiksi tuohon "imuroimiseen". Yksinkertaisempikin tapaus ymmärtänee, että Lassen vaimo ei ole sanonut, että KAIKKI vapaa-aika tarvitsisi käyttää imuroimiseen, vaan Lasse käytti sitä esimerkkinä. Mutta jos nyt avataan tätä siivoamista, niin tästä se lähtee:

Yllättävän monen miehen (tai EX-miehen) perustelu siivoamattomuudelle on, "että miksi siivoaisin, enhän minä sotkekaan kotona". 

Minunkin piti ihan perustella exälle fysiikan lakeja, että kotiin syntyy pölyhiukkasia kun siellä vaan istuu paikoillaan, se johtuu meistä ihmisistä.

Ja että käsipyyhe pitää vaihtaa, "vaikka siihen pyyhitään puhtaat kädet", ja petivaatteet, "vaikka niissä nukutaan puhtaina suihkun jälkeen".

En mä halunnut tehdä sitä hommaa mikä olisi kuulunut exän äidille, eli opettaa aikuista miestä kotitöihin.

Ja lisäksi, VAIKKA Lasse pysyisikin perustelussaan, että hän ei ole koskaan kotona sotkemassa, niin se taas vesittäää Lassen kitinän oman ajan puutteesta. Jos hän ei ole koskaan kotona sotkemassa ja pöylä keräämässä, niin silloinhan Lassen vaimo ei nalkuta turhasta, vaan aiheesta.

 Mä tiedän, että on olemassa naisia jotka ei oikeasti päästä miestään mihinkään, mutta Lassen tapauksessa ihan objektiivisestakin näkökulmasta katsottuna Lasse on tuossa se itsekäs.

Ja millaisen menestyksekkään kilpauran aikuinen mies voi saada harrastuksestaan? On näitä maantiepyöräilijöitä nähty, jotka hurahtavat lajiin nelikymppisenä ja ilmoittautuvat SM-kisoihin polkemaan.

Pakkomielteisesti uhraavat lajille kaiken vapaa-ajan ja siinä unohtuu koti ja vaimo.

Jos oikeasti ei kiinnosta enää perhe-elämä, niin vika ei ole vaimossa, jonka Lassen logiikan mukaan on kestettävä vaan, koska Lassea ei kiinnosta.

MIesten itsekkyys on vaan niin kammottavaa... miksi perustetaan perhe, kun sille ei haluta antaa kaikkea parastaan?

Käyttämäni termi "imuroiminen" luonnollisesti ja ehkä ennalta-arvattavastikin kattoi toki nuo listaamasti lainausmerkityt askareet.

Vältin nimenomaan askareiden yksilöimistä. Niiden laatu ja määrähän vaihtelee perheittäin.

"Lassen" perheessä mahdollisesti puolison askareet jäävät hänen osaltaan pelkäksi ajatukseksi. Emme tiedä. "Lassella" tuskin on mitään syytä vähätellä puolisonsa tekemisiä. Niitä ei vain ehkä ole.

Imurointi on kyl ihan sitä ihteänsä, imurointia. Mahdotonta keskustella ihmisen kanssa, joka ei edes tiedä mitä tarkoittaa imurointi.

Ei suinkaan mahdotonta. Eli jätätkö itsellesi arvokkaita menoja väliin säännöllisesti koska ukkosi pyytää sinua imuroimaan?

Ja sitten joku vielä ihmettelee miksi suomalaisten liitot ei kestä. Muija on oikeen pirttihirmu. Meillä mies tuo rahat taloon ja minä mielelläni siivoan ja laitan ruuat. Huomiseksi tilasin ikkunanpesun ihan siivousfirmasta. Suomalaiset naiset haluavat olla marttyyreja ja tehdä asiat vaikeiksi. Ostakaa siivouspalveluja niin ei tarvii tapella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään mies ei tajua ollenkaan mikä keiju se loihtii sen siisteyden. Esim ikkunoita ei ole pessyt koskaan. Tänä talvena ekaa kertaa auttoi viemään matot lumihankeen.

Kaikkien kaappien ja varastojen yms järjestämistä ei ole tehnyt koskaan tai lasten vaatteiden ja tarvikkeiden ostamista tai myymistä.

Ja meillä on jo trinit lapset ja kotityöt vain lisääntyy. Ei todellakaan vähene.

Itse haluaisin vihdoin asua huushollissa, jossa kaapitkin ois siistit, kaikki kausityöt tehty vuosittain ja ajallaan. Jne.

En edelelenkään tajua mihin te käytätte kaiken ajan, jos mihinkään omaan ei ole aikaa, vaikka lapset on isoja.

Meillä mies siivoaa varaston kaksi kertaa vuodessa, minusta vähempikin riittäisi, mutta itsepä on rakentanut hyllyt niin, etten sinne katonrajaan saa nostettua mitään painavaa. Kouluikäiset lapset osallistuvat siivoamiseen. Lassen vaimo halusi siivota enemmän, miksi kouluikäisiä ei valjastettu tähän???

Mun mielestä lapsiperheessäkin on aika yksinkertaista organisoida homma niin, että puolisot saavat aikaa 45 min omaan harrastukseen /päivä. Tämähän oli Lassen toivoma määrä (4-6 h viikossa) ja innostus alkoi vasta lasten ollessa jo isompia. Vaimo ei halunnut kodin ulkopuolella harrastuksia vaan siivota enemmän. Kyllä sekin on joillekin harrastus. Missään ei mainittu. että Lasse olisi toivonut siistimpää kotia, päinvastoin Lasse sanoi, että heillä oli jo ennestään siistiä ja ymmärsin, että molemmat ovat töissä ja molemmat hoitavat kotia.

Nyt oletan: veikkaan, että Lassen harrastus oli juoksu (ei vaadi taloudellista panostusta, pystyy osallistumaan lasten harrastuskuskauksiin täysipainoisesti, eli lenkkeilee harkkojen aikana). Ja että se kisaprojekti oli maraton, joka olisi vaatinut entisten lisäksi lisälenkkeilyä, mutta vaimo kielsi.

Lassehan sai sen määrän 4-6 h jo ja halusi olla lisää, myös viikonloput poissa.

Ei meillä jää juuri mitään omaa aikaa. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan. Sitten on parina iltana harrastuskuskauksia. Loppuaika menee siivoamiseen, ruoanlaittoon, pihan hoitoon ja koiriin. Toki koirat voi laskea harrastukseksi.

Ja tuo että ”on jo siistiä” ja ”minäkin osallistun” on kyllä aika hämärää. Moni tottumaton kuvittelee että se pelkkä imurointihutaisu on siivoamista jne.

Hmm. Tuohan kuulostaa ihan itse itselleen rakennetulta helvetiltä. Ja puhut vielä siihen tottumisesta. Ei koti saa olla tuollainen. Ei ole mitään määräystä tai säädöstä että noin tulee olla.

Normaalia lapsiperheen elämää, jossa vanhemmat on aikuisia joille lasten etu tulee ensin. Ikävää ettet edes tunnista tällaista.

Kuka vaan lastenpsykiatri voi kertoa sinulle ettö tärkeintä lapsuudessa on se että kotona on asiat hyvin, vanhempien välit on hyvät ja ihmiset ovat ylipäätään tyytyväisiä. Kotia jatkuvasti hoitava uhrautuva marttyyriäiti ei ole parasta mitä lapselle voi tarjota.

Mutta kodista ja perheestä piittaamaton ja kotitöihin heikosti osallistuava isä, joka viettää vapaa-aikansa omissa menoissaan (ja sitä tuo Lassen toivoma kilpaurheilu olisi, kun nytkin on poissa 3-4 iltaa viikossa, mikä vaimolle on siis tähän asti sopinut) ja jättää vetovastuun likipitäen kokonaan vaimolleen on? Ja se on ihan vaimon vika, jos täysin epätasapainossa oleva kotitöiden jako ottaa päähän? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta mistään?

Jos ihmisen pitää joka päivä tehdä kotitöitä niin silloin elämässäsi on jotain pahasti vikaa.

😂😂😂

Juu, esim se että on lapsi/lapsia.

Tää jankkaaja taitaa olla se sama vellihousu joka ilmestyy aina näihin ketjuihin ja joka väittää ettei lapsille tarvitse laittaa ruokaa, tiskiä ei synny jne.

Paras oli se, että ruokaa ei tarvitse laittaa, sen kun jokainen ottaa oman annoksen pakastimesta, sulattaa ja syö sen muista välittämättä. Kuukauden ruuatkin kuulemma tekaisee helposti yhtenä iltapäivänä, laittaa vain kattilan porisemaan ja laatikoita uuniin. Saa olla isot kattilat ja uunit pakastimesta puhumattakaan. Sen kun olisi kertonut, kuka ne tarvikkeet hakee kaupasta ja kokkaa.

On se uniikki nero. Ite kun kokkaan iltapäivän, saan aikaiseksi sapuskat max kolmeksi päiväksi.

Viiden litran kattilallinen keittoa, kaupan pakastimesta saa perunat ja juurekset pusseissa ja kalaa paloina tai vaikka paistaa 1200g jauhelihaa. Homma kestää max 30min ja syömistä riittää. Kyytipojaksi leipää ja tomaattia+kurkkua.

Mutta eihän tää kelpaa kun ei voi uhriutua tarpeeksi.

Jos tuo on ainoa ns ruoka jonka kokkaat, siitä syö teiniperhe juurikin maksimissaan kolme päivää. Ihan maksimissaan. Ja pakastaahan et voi jo kertaalleen pakastettuja aineksia.

Niin, siinä oli yksi esimerkki, mutta totuttuun tapaan ei sekään kelvannut. Vain marttyyrinaisen valinnat kelpaavat!

No kerropa niitä muita ns ruokiasi. Ja kerro sekin miten pitkälle kuvittelet sen riittävän. Tuo soppa kun ei tosiaan kestä kuin 1-2 päivää eikä se riitä päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi, eikä sitä voi pakastaa.

Näkee kauas, ettei tuolla ole hajuakaan kuinka paljon perhe syö. Ja ettei kukaan normaali syö yhtä/kahta soppaa nons-stop kahdesti päivässä, saati jotakin eineksistä kyhättyä. Tai mitään hajua siitä, kuinka paljon kustannukset nousevat jos tekee kaiken puolivalmisteista, jonka ravintoarvo on vähäinen, kasvava lapsi tarvitsee oikeaa ruokaa. Eli perheetön sinttihän se taas paljasti "tietämyksensä" lastenkasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jossupossu kirjoitti:

Tietämättä Lassen tilanteesta yhtään sen enempää, ei voi kuin ihmetellä että miksi mies ei eroa jos ei kerran halua perheensä kanssa aikaa viettää. Harrastuksiin menee jo nyt melko paljon aikaa, ja mies haluaisi sitä "omaa aikaa" vielä enemmän.

Ei muuta kuin kattilat jakoon niin sitten on omaa aikaa eikä tarvitse huomioida yhtään ketään kuin omaa napaansa.

Lasse kuulostaa hyvin paljon mun ex-mieheltä, sillä erotuksella että kyse ei ollut urheilusta vaan musiikista ja pelaamisesta. Jos puolison kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina ja lapset, niin kannattaisi olla ystävällinen ja antaa toiselle mahdollisuus parempaan.

Lasse ehkä ansaitsee omaa aikaa mutta Lassen vaimokaan ei ansaitse sitä että on pelkkä ruoanlaittaja ja siivooja. 

Minä jätin juurikin tällaisen miehen jolle mikään oma aika ei riittänyt. Miehet eivät oikein tajua, että sitä omaa aikaa tulee sitten yllin kyllin kun lapset menevät esim. lukioon.

Ulkomaanmatkat menivät niin, että minä olin lapsen kanssa hotellissa lapsen rytmin mukaan, ja mies vuokrasi prätkää tai kävi snorklauskurssilla. Kahdenkeskiset reissut menivät kompromissien tekemiseen, kun intressit olivat erilaiset.

Sitä mukaa kun lapsi kasvaa myös vanhempien oma aika kasvaa. 

Jos mies ei olisi riitauttanut kaikkea ja vaatimalla vaatinut oikeuksiaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen, olisimme varmasti jatkaneet liittoa ,ja nyt kun erosta on vuosia ja lapsi kasvanut, ehtisi harrastaa. Minäkin olen tehnyt jo reissuja viikonlopun yli ilman lasta, aloitin treenaamaan ja omaa aikaa on. Olen tosin nyt onnellisempi kuin koskaan suhteessani exän kanssa, joten katkera en ole.

Mutta halusin erota, koska en jaksanut enää vääntää rautalangasta, miksi on tärkeää panostaa perheeseen.

Mies ei koskaan tajunnut, että ei voi ajatella lasten kanssa itsekkäästi, lapsen kasvun ehdoilla on mentävä.

Jaksan yhä yllättyä näistä oman ajan puutteesta valittavista miehistä, jotka keski-iän kynnyksellä hurahtavat johonkin lajiin ja kanavoivat vanhenemisen pelkonsa siihen. Omakin exä asuu edelleen itsekseen siellä maantiepyöriensä keskellä ja polkee niin maan hemmetisti vapaa-aikansa. Säälittää lähinnä se, että ex jaksoi surkutella aika pitkään ikäväänsä ja yksinäisyyttä.

Kun omaa aikaa minun ja lapsen pois muuttamisen jälkeen olikin kaikki päivät, alkoivat seinät kaatua päälle ja teki tikusta asiaa, että pääsi meille kylään. Piti ihan erikseen painottaa, että EI, ei tarvitse tulla katsomaan autoni öljyä.

Minäkin olen nyt onnellisempi kun on uusi ihmissuhde miehen kanssa, joka haluaa harrastaa samoja asioita kun minä, treenata kuntosalilla, käydä teatterissa ja kokata. Exää ei saanut tekemään mitään näistä, ja se ärsytti. Eli ero olisi meille tullut kuitenkin kun sitä omaa aikaa olisi lopulta saatu.

Lassenkin pitäisi erota ja kaikkien sellaisten parien, joiden toiveet ei kohtaa. 

Vanhemmillakin pitää olla omaa aikaa. Lapset EI IKINÄ saa mennä oman elämän edelle.

Ihmeellinen ajatusmaailma että jos tekee lapsia niin koko elämä pitäisi pyhittää niille vuosiksi.

Niin siis jos osasit lukea, niin minulla ja miehelläni oli eri ajatusmaailmat. Minä ajattelin lasta, mies itseään.  Joten miksi tuhlata omaa aikaa ja kasvattaa lapsi suhteessa, jossa vanhemmat kinaavat? Nyt kaikki ovat onnellisia ja exällä on omaa aikaa, ja myös mulla, kun lapsi on jo kasvanut.  Kannatti muuten panostaa pikkulapsiaikaan ja oikeasti keskittyä lapseen itsensä sijaan, koska lapsesta kasvoi terveellä itsetunnolla varustettu nuori, jonka ei tarvitse hakea huomiota kodin ulkopuolella. On saanut sitä kylliksi.

Ihmiset on nykyisin niin itsekkäitä, lapsia ei kannata tehdä, jos niille ei voi elämästään antaa kymmentä vuotta. Siitä se lähtee oma aika lisääntymään ja nyt elelen täällä kahdestaan ihanan lapsen kanssa, ja treffailen ihanaa miestä. :) En kadu mitään.

Iltapäivälehden artikkelin perheen lapset olivat todennäköisesti juuri vähintään tuon kymmenen vuotta vanhoja. Kyllä tämä todennäköisesti menisi niin, että itsekään et olisi katsellut puolisoa joka on jämähtänyt tuolloinkin vielä aivan poikkeuksellisella tavalla "imuroimiseen".

Voi olla muita syitä erota ja löytää uusi onnellinen parisuhde tai olla onnellinen yksin.

Jopas nyt. En tiennytkään että siinä vaiheessa kun lapset ovat siinä kymmenen kieppeillä siivoaminen yhtäkkiä lakkaa viemästä aikaa. Vai onko se se vaihe kun siivoamisesta koko liiton ajan luistanut osapuoli on vihdoin saavuttanut sen aseman että enää kukaan ei voi vaatia että hän suorittaisi oman osuutensa kotitöistä. Toistakymmentä vuotta kun olet sluibaillut niin puolison toive tasavertaisemmasta työnjaosta muuttuukin "jämähtyneisyydeksi" ja muutenkin täysin kohtuuttomaksi.

Ihmisellä jolle vastasin näin oli käynyt hänen omien sanojensa mukaan. Lisääntynyt vapaa-aika ulosmitattiin kaikkeen kivaan. Ei "imurointiin". Mikä tässä tarkalleenottaen hiertää esimerkiksi sinua? Lapset kasvavat ja vanhemmille jää aikaa kaikkeen kivaan. Mikä siitä tekee niin hirmuista?

Se että mies edelleenkin löysäilee omien arkiaskareidensa kanssa ja ulosmittailee tuntitolkulla sitä vapaa-aikaa per viikko kun vaimo edelleen hoitaa pääosan siivoamisesta yms. Että se tuntuu olevan vain se mies joka ulosmittaa sitä ekstra-vapaa-aikaa. Lassekin myöntää että vaimon mielestä kotihommat eivät koskaan ole menneet tasan, ja  silti haluaisi nyt viettää käytännössä kaiken vapaa-aikansa toteuttaen itseään kilpaurheilun parissa. Eipä se vaimoa juurikaan lämmitä kun Lasse katsoo että kotihommien määrä on nykyään niin paljon pienempi että vaikka hän vähentääkin osallistumistaan entisestään pysyy koti edelleen siistinä, koska taikaahan se on tuo siivouksen salaperäinen tapahtuminen. Lasse kun haluaa kilpaurheilla mikä sitten vaatisi 6-7 harrastuskertaa viikossa kun kisareissut lasketaan mukaan. Vaimolle sen sijaan ei ylimääräistä vapaa-aikaa heru, kun eihän tuo ressu muuta tee kuin "harrastaa siivoamista" kuten ihanat palstalaiset niin halveksivasti asian ovat ilmaisseet. Jos vaimo menisi edes sen 3-4 kertaa viikossa minkä Lasse menee nyt ja mikä ei miespololle lainkaan riitä, niin eihän perheellä olisi ainoatakaan yhteistä iltaa tai vaihtoehtoisesti alakouluikäinen jätettäisiin säännöllisesti pitämään itsestään huoli kokonaiseksi iltapäiväksi kunnes jompi kumpi vanhemmista palaisi reissuiltaan iltamyöhällä.

Ensinnäkään vaimo ei yksin päätä mikä on tarpeellinen siivous määrä. Sitä paitsi se joka siellä kotona nyhjää on myös se joka siivoaa.

Minun vaimoni valitti samalla lailla ennen lasta. Silloin sanoin yksinkertaisesti: Minä en aio elää neljän seinän sisällä vaan koti on minulle vain tukikohta jossa käydään nukkumassa ja säilytetään tavaroita.

Häntä ei taas kiinnostanut mikään vaan vietti suurimman osan ajastaan kotona. Hän yritti saada minua siivoamaan yhtä paljon. No se ei onnistunut kun minä en siellä sotkekkaan.

Joten hän itse siivosi sotkunsa.

Alakoululaiset on yksin jatkuvasti. Ei sen ikäiset tarvitse jatkuvaa valvontaa.

Luoja, jos olisit mun mies niin takapuolessasi olis kirkkaan punainen kengänkuva.

Jos hankit kodin, osallistut sen ylläpitoon. Piste.

Ensinnäkään mies ei päätä mikä on kodinhoidon jako, se sovitaan. Eli vaikka kuinka ah niin nätisti sanomanasi NYHJÄÄ kotonaan, ei se tarkoita että hänen kuuluu pestä likapyykkisi tai astiasi. Vaikka hän pitääkin kotielämästä, hän ei ole kotiorjasi ja todella toivon että vaimosi lopettaa passaamisesi ja saat opetella että kotiin kertyy sotkua vaikka siellä vaan kävisikin kääntymässä.

Kertoo myös parisuhteenne tilasta kun puhut vaimostasi halveksuvasti ja kerrot miten itse olet kaikkialla muualla kuin kotona missä vaimosi.

En edes toivo sinun ottavan onkeesi, luulen että vaimosi on paljon onnellisempi ilman sinua.

Ennen vanhaan siivottiin 2 kertaa vuodessa.  Se siivoaa ylimääräiset kierrokset jonka standardit ovat tiukemmat.

Lavita kirjoitti:

Ja sitten joku vielä ihmettelee miksi suomalaisten liitot ei kestä. Muija on oikeen pirttihirmu. Meillä mies tuo rahat taloon ja minä mielelläni siivoan ja laitan ruuat. Huomiseksi tilasin ikkunanpesun ihan siivousfirmasta. Suomalaiset naiset haluavat olla marttyyreja ja tehdä asiat vaikeiksi. Ostakaa siivouspalveluja niin ei tarvii tapella.

Sulle tulee uutisena, mutta yksillä tuloilla ei pysty Suomessa elämään kuin todella harva, ja ne  miehet ei mene naimisiin kotiäitien kanssa.

Tottakai se joka on pelkästään kotona tekee ruuat, mutta kun normaalissa  perheessä molemmat vanhemmat käyvät töissä. Jolloin kotityöt tehdään illalla, eikä niin että toinen tekee vain kotitöitä, kun toisella on tuossa iässä joku uusi kilpaura, joka ei tule koskaan rahallisesti tuomaan mitään.

Lavita kirjoitti:

Ja sitten joku vielä ihmettelee miksi suomalaisten liitot ei kestä. Muija on oikeen pirttihirmu. Meillä mies tuo rahat taloon ja minä mielelläni siivoan ja laitan ruuat. Huomiseksi tilasin ikkunanpesun ihan siivousfirmasta. Suomalaiset naiset haluavat olla marttyyreja ja tehdä asiat vaikeiksi. Ostakaa siivouspalveluja niin ei tarvii tapella.

Pidät varmaan lukollista siveysvyötäkin kun miehesi on töissä, niin vanhahtavaa teksti suollat.

Kyllä nykyisin ihan nainenkin tuo rahaa taloon, joten siihen loppuu tekosyy luistella karkuun kotitöistään.