Miehen kaverit meillä joka ilta

Vierailija kirjoitti:

Avomies on kyseessä. Olemme molemmat kolmekymppisiä. Mies ei ole suomalainen, mutta muualta Euroopasta muuttanut opintojen perässä jo nuorena. 

Anna mä arvaan :)

Sulla on anglo ex pat.

No mut tätähän sä olet koko elämäsi toivonut. Miksi nyt alkoi kiikastaa?

Terv Saman kokenut ja viisastunut

PS Ei se koskaan mene sun kanssa naimisiin

Sä olet ollut tosi kärsivällinen. Mä tykkäisin, että mun kaverit kävisi meillä useammin, mutta aina pitää kysyä mieheltä ensin lupa ja yleensä se ei sovi. Tai sopii jos mies on itse poissa niin sillä välin voi kaverit käydä. Huoh.

Jos miehellä käy kaveri ja mua väsyttää enkä ole sosiaalisella tuulella, niin ihan pokkana menen vaikka makkariin lukemaan siksi aikaa kun miehen kaveri on meillä.

Äh, mun exäni oli tällainen. Ei osannut olla yhtään hetkeä yksin, kokoajan piti olla joku luuhaamassa perässä, mieluiten oikein monta samaan aikaan. Ja ihan oli suomalainen. Alkoi kieltämättä vituttamaan, kun aina jos lähdin roskakatosta pidemmälle niin takaisin tullessa kämppä täynnä porukkaan ja luuhasivat aina nurkissa yömyöhään asti, usein jäivät yöksi vielä siihen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei maksa asumisen kuluja vai miksi oletat, että hän ei saa asua siellä niin kuin haluaa?

Tuossa tapauksessa kannattaa pysyä sinkkuna. Nythän aloittaja ei saa olla kotonaan kuten haluaa.

Kumman siis pitäisi joustaa: naisen, joka ei halua vieraita vai miehen, joka haluaa vieraita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei maksa asumisen kuluja vai miksi oletat, että hän ei saa asua siellä niin kuin haluaa?

Tuossa tapauksessa kannattaa pysyä sinkkuna. Nythän aloittaja ei saa olla kotonaan kuten haluaa.

Kumman siis pitäisi joustaa: naisen, joka ei halua vieraita vai miehen, joka haluaa vieraita?

Toisen yöunista ei jousteta.

Up

Ei se ole sun kanssa tosissaan. Asuu sun luona kunnes muuttaa takasin kotimaahansa tai muuaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostatte lapsilta. En ole koskaan aiemmin kuullut, että kolmikymppisillä on tuollaista kakaroiden kamutouhua - haloo! Miten olisi aikuistuminen?

Mikäköhän minusta tekee tässä tilanteessa lapsellisen? Tapaan ystäviäni pääasiassa viikonloppuisin. 

Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa. Hänen argumenttinsa on oli pitkään se, että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan kylään koska haluaa, ja se on hänen elämäntyylinsä. Ihan viime kuukausina hän on teoriassa myöntynyt siihen pyyntööni, että kaverit lähtisivät arki-iltaisin kotiin viimeistään klo 22, jotta pääsen nukkumaan. Asiassa käy usein niin, että käytyämme tämän keskustelun, kuluu vähän aikaa niin että mies saattaa sanoa puhelimessa kyläilyä ehdottaville kavereille, että nyt on muuta menoa. Sitten homma menee taas lyhyessä ajassa takaisin samaan malliin. Kaverit harrastavat lisäksi yllätysvierailuja, eli saattavat vain tulla koputtamaan ovelle, tai soittaa, että ovat jossain 10 minuutin päässä ja voisivatko tulla. Tästä klo 22-säännöstäkin aletaan lipsumaan. Kaverit eivät tunnu tajuavan vihjeestä, jos hypin olohuoneessa ja keittiössä pyjamassa, ja menen lopulta kylppärin kautta makuuhuoneeseen. 

Miksi olet tuollaisessa suhteessa?

Ulkomaalainen, eurooppalainen mies on statusta.