Miehen kaverit meillä joka ilta

Kuulostatte lapsilta. En ole koskaan aiemmin kuullut, että kolmikymppisillä on tuollaista kakaroiden kamutouhua - haloo! Miten olisi aikuistuminen?

Paha kommunikointiongelma? Miksi et voi puhua kumppanisi kanssa tästä?

Mies ei maksa asumisen kuluja vai miksi oletat, että hän ei saa asua siellä niin kuin haluaa?

Tämä on ollut täällä aiemminkin.

Seuraavallla kerralla sanot, että nyt kun on porukkaa niin saadaan viikkosiivous nopsaan hoidettua. Sitten jaat joka jannulle hommat. Pyydä tosiaan omia kavereitasi teille iltaa istumaan. Muuten ole kuten olisit ilman vieraita, kävele vaikka alasti, jos se on sinulla tapana. Voit myös katsella isoja omakotitaloja, joissa on tilaa vieraille, mies mielellään rahoittaa sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei maksa asumisen kuluja vai miksi oletat, että hän ei saa asua siellä niin kuin haluaa?

Tuossa tapauksessa kannattaa pysyä sinkkuna. Nythän aloittaja ei saa olla kotonaan kuten haluaa.

Minkä maalainen mies?

Äijät ennen muijia niin se vaan menee muijat

Vierailija kirjoitti:

Kuulostatte lapsilta. En ole koskaan aiemmin kuullut, että kolmikymppisillä on tuollaista kakaroiden kamutouhua - haloo! Miten olisi aikuistuminen?

Tämä! Aikuislapsia!

tärkeysjärjestys kirjoitti:

Äijät ennen muijia niin se vaan menee muijat

Senkun, kunhan myös asutte keskenänne. Aloittajan kannattaa erota.

Kyllä varmaan jossain Etelä Euroopassa tuo on tavallista

Vierailija kirjoitti:

Mies ei maksa asumisen kuluja vai miksi oletat, että hän ei saa asua siellä niin kuin haluaa?

Kun asutaan yhdessä, otetaan myös muut asujat huomioon. Eihän tuossa ehdi edes levätä kunnolla, kun vieraat ovat noin pitkään ja aikainen herätys..

Rajat paikoilleen jo nyt. Mikäli tässä vaiheessa ette sovi yhteisiä kuvioita, niin parisuhde ei varmastikaan tule kestämään montaa vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostatte lapsilta. En ole koskaan aiemmin kuullut, että kolmikymppisillä on tuollaista kakaroiden kamutouhua - haloo! Miten olisi aikuistuminen?

Mikäköhän minusta tekee tässä tilanteessa lapsellisen? Tapaan ystäviäni pääasiassa viikonloppuisin. 

Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa. Hänen argumenttinsa on oli pitkään se, että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan kylään koska haluaa, ja se on hänen elämäntyylinsä. Ihan viime kuukausina hän on teoriassa myöntynyt siihen pyyntööni, että kaverit lähtisivät arki-iltaisin kotiin viimeistään klo 22, jotta pääsen nukkumaan. Asiassa käy usein niin, että käytyämme tämän keskustelun, kuluu vähän aikaa niin että mies saattaa sanoa puhelimessa kyläilyä ehdottaville kavereille, että nyt on muuta menoa. Sitten homma menee taas lyhyessä ajassa takaisin samaan malliin. Kaverit harrastavat lisäksi yllätysvierailuja, eli saattavat vain tulla koputtamaan ovelle, tai soittaa, että ovat jossain 10 minuutin päässä ja voisivatko tulla. Tästä klo 22-säännöstäkin aletaan lipsumaan. Kaverit eivät tunnu tajuavan vihjeestä, jos hypin olohuoneessa ja keittiössä pyjamassa, ja menen lopulta kylppärin kautta makuuhuoneeseen. 

Jätä se sika, se ei tuosta tule muuttumaan.

Huh. Mies saisi etsiä oman kämpän hyvin nopeaan, jos hänen kaverit estäisi mun nukkumisen ja relaamisen kotonani. Mikä pakko edes asua yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostatte lapsilta. En ole koskaan aiemmin kuullut, että kolmikymppisillä on tuollaista kakaroiden kamutouhua - haloo! Miten olisi aikuistuminen?

Mikäköhän minusta tekee tässä tilanteessa lapsellisen? Tapaan ystäviäni pääasiassa viikonloppuisin. 

Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa. Hänen argumenttinsa on oli pitkään se, että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan kylään koska haluaa, ja se on hänen elämäntyylinsä. Ihan viime kuukausina hän on teoriassa myöntynyt siihen pyyntööni, että kaverit lähtisivät arki-iltaisin kotiin viimeistään klo 22, jotta pääsen nukkumaan. Asiassa käy usein niin, että käytyämme tämän keskustelun, kuluu vähän aikaa niin että mies saattaa sanoa puhelimessa kyläilyä ehdottaville kavereille, että nyt on muuta menoa. Sitten homma menee taas lyhyessä ajassa takaisin samaan malliin. Kaverit harrastavat lisäksi yllätysvierailuja, eli saattavat vain tulla koputtamaan ovelle, tai soittaa, että ovat jossain 10 minuutin päässä ja voisivatko tulla. Tästä klo 22-säännöstäkin aletaan lipsumaan. Kaverit eivät tunnu tajuavan vihjeestä, jos hypin olohuoneessa ja keittiössä pyjamassa, ja menen lopulta kylppärin kautta makuuhuoneeseen. 

Miksi olet tuollaisessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostatte lapsilta. En ole koskaan aiemmin kuullut, että kolmikymppisillä on tuollaista kakaroiden kamutouhua - haloo! Miten olisi aikuistuminen?

Mikäköhän minusta tekee tässä tilanteessa lapsellisen? Tapaan ystäviäni pääasiassa viikonloppuisin. 

Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa. Hänen argumenttinsa on oli pitkään se, että hänellä on oikeus kutsua kavereitaan kylään koska haluaa, ja se on hänen elämäntyylinsä. Ihan viime kuukausina hän on teoriassa myöntynyt siihen pyyntööni, että kaverit lähtisivät arki-iltaisin kotiin viimeistään klo 22, jotta pääsen nukkumaan. Asiassa käy usein niin, että käytyämme tämän keskustelun, kuluu vähän aikaa niin että mies saattaa sanoa puhelimessa kyläilyä ehdottaville kavereille, että nyt on muuta menoa. Sitten homma menee taas lyhyessä ajassa takaisin samaan malliin. Kaverit harrastavat lisäksi yllätysvierailuja, eli saattavat vain tulla koputtamaan ovelle, tai soittaa, että ovat jossain 10 minuutin päässä ja voisivatko tulla. Tästä klo 22-säännöstäkin aletaan lipsumaan. Kaverit eivät tunnu tajuavan vihjeestä, jos hypin olohuoneessa ja keittiössä pyjamassa, ja menen lopulta kylppärin kautta makuuhuoneeseen. 

Pakko olla jostain macho-kulttuurista.

Asukaa eri osoitteissa niin voit kyläillä miehesi luona ja lähteä kotiin nukkumaan hyvissä ajoin.

Vai miten te aikaisemmin toimitte?

Mikset voi mainita mistä maasta hän on? Turkkilainen, mutta kaunistelit sanomalla Euroopasta, koska Euroopan käsite on joustava?