Sain töissä suullisen huomautuksen siitä, että olen liian itsenäinen!
Pitäisi siis kysyä koko ajan muilta, vaikka en ole tehnyt mitään virhettä. Itsenäisyys ei sovi, siis se että selvittää asioita itsenäisesti ja tuloksekkaasti.
Huomautus on suullinen, ei kirjallinen. Sanoin etten pane pahakseni kirjallistakaan .... ;)
Kuulemma myös nakkelen niskoja .... ei onnistu tältä likalta :) Mitä mieltä?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli googlasit jonkun yhteystiedot ja pistit eteenpäin? Kai tiedät että netin tiedot voi olla vanhoja tai vääriä. Sinun olisi pitänyt kierrättää tuo tieto pomosi kautta, ja hän sitten päättänyt pistetäänkö eteenpäin.
Voi voi nyt sentään. Olisinko ihan tarkistanut yhteystiedot, jotka ovat tunnetut paikkakunnalla. Edelleen - pomo ei tiedä tästä asiasta yhtään mitään. Autoin vanhempaa ihmistä, joka oli kysellyt monesti asiaa. Ei ole Alzheimerikko.
Yhteystiedot ovat paikkakunnalla tunnettuja, mutta tämä ihminen on nyt kuukauden kysellyt niiden perään? Ja sait huomautuksen, mutta pomo ei tiedä asiasta mitään? Keneltä sinä sen huomautuksen siis sait?
Menikö tämä nyt sittenkin niin, että joku höppänävanhus siellä soittaa linjat punaisina milloin mistäkin ja muu porukka on tähän hermostunut ja ottanut linjan, että tälle ei tarvitse vastailla. Sitten sinä menet oma-aloitteisesti palvelemaan tätä höppänää ja sinulle sanotaan, että ei olisi kannattanut. Ja nyt itket palstalla kun sinua huomautettiin liiasta oma-aloitteisuudesta.
Huomaatko, suurin osa vastaajista on luultavasti julkishallinnossa töissä. Ymmärrän täysin AP tä, itse kanssa aloittanut kunnan työssä ja huomaan saman kuin ap, laiskoja p**a koko sakki ja mitään ylimääräistä ei tehdä.
En kestäisi päivääkään tuollaisessa työpaikassa. Uskon kyllä ap:ta siinä että tuollaisia ihmisiä oikeasti on olemassa. Laumaeläimet kokevat sinut uhkana. Jos erittäisit sosiaalista liimaa jauhamalla kaikenlaista sontaa ja nauraisit typerille ja lapsenomaisille jutuille, he luottaisivat sinuun.
Minäkin olen ollut ja olen liian itsenäinen. Tai siis toisten mielestä liian. Itseni mielestä normaalin verran. Olen saanut tässä elämässä paljon kuraa niskaani ja suoranaista vihaa päälleni, kun joitakin on ahdistanut erilaisuuteni. En sitä nuorempana tajunnut.
Jos olen mennyt johonkin työpaikkaan ja siellä olevilla kurppanoilla on ollut ensinäkemältä mielikuva minusta tyhmänä ja avuttomana blondina, niin he ovat kohdanneet ristiriidan. Todellisuus ei vastannutkaan päänsisäistä käsitystä. Siitä sitten on syntynyt jotain ahdistusta tai turvattomuuden tunnetta.
Kysy onko siellä työnjohdon puolella paikkoja auki.
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko, suurin osa vastaajista on luultavasti julkishallinnossa töissä. Ymmärrän täysin AP tä, itse kanssa aloittanut kunnan työssä ja huomaan saman kuin ap, laiskoja p**a koko sakki ja mitään ylimääräistä ei tehdä.
En minä ole julkishallinnossa töissä vaan ihan yksityisellä työnantajalla. Olen ihan oma-aloitteinen itseki sen puitteissa, mihin minulla itselläni on valtuudet. Sooloilemaan en uskalla kovin äkkiä lähteä, koska olen ollut työssäni niin vähän aikaa.
En vain ymmärrä tätä ap:n tilannetta nyt ollenkaan. En voi oikein ottaa kantaa, ennen kuin tätä valotetaan vähän lisää. Esim miksi näitä yhteystietoja kysyttiin juuri ap:n organisaatiolta ja miksi ap:n organisaatiossa näitä tietoja ei ollut, jos niitä ihan oikeasta paikasta kysyttiin.
Tulee väistämättä mieleen tuo viime viikonlopun Weekend-sähläys, jossa nimenomaan ei oltu yhteydessä oikeisiin vastuuhenkilöihin, vaan jonkun pikaisen googlauksen perusteella oletettu, että sopiminen yhden tahon (seurakunta) kanssa tarkoittaa sitä, että se toinen taho (krematorio) hoituu siinä samalla.
Jos olisin 6 kk määräaikaisena, niin kyllä vaan ryystäisin kahvit muiden seurassa, jos sitä selkeästi odotetaan. En tajua mitä ap luulee tällä niskojen nakkelulle voittavansa. Ja niskojen nakkelu tarkoittaa nyt ap:n asennetta, jossa hän on ylivertainen työntekijä muihin nähden. Tuon asenteen varmasti näkee sokea Reetakin.
Vierailija kirjoitti:
En-ole-ihan-eilisenteerentyttöjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten itsenäisyytesi näkyy käytännössä? Vältteletkö muita ihmisiä?
En välttele. Olen töissä asiakaspalvelussa, mutta en kuulemma kysy tarpeeksi missään tapauksessa.
Kyseessä on naisvaltainen työpaikka. Selvitän siis itse asioita esim puhelimitse tai Facen kautta asioita, joita muut eivät minulle kerro, koska eivät tiedä. Näin ei saa tehdä.
En myöskään kulje kahvijuorupiirissä, koska minua ei kiinnosta. Olen määräaikainen työntekijä.
Hei, olen ihan samanlainen kuin sinä. Ja olen muös saanut samantyyppistä palautetta töissä.
En kuulemma ole tarpeeksi sosiaalinen työkavereitani kohtaan enkä kysy tarpeeksi muilta. Itsekin olen asiakaspalvelussa työssä, neuvon ja opastan asiakkaita mm. tiedonhaussa ja asiakkaitten kanssa sujuu hyvin, he jopa tulevat mielellään juuri minulta kysymään neuvoa, koska osaan asiani, keskityn asiaan, en jaaritteluun.
En oikein ymmärtä, mitä minun pitäisi työkavereilta kysellä, koska tuppaa olemaan niin, että he kysyvät minulta, työasioihin liittyviä asioita siis. En myöskään vietä kahvitaukoja muuten kuin itsekseni, eikä niitä taukoja oikein ehdi suuremmin viettääkään. En välitä viettää sosiaalista elämää työpaikalla, teen mieluummin töitä.Olen koettanut puhua töissä tästä asiasta, siis siitä, että miksi muille (ei onneksi kaikille) on niin vastenmielistä se, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. En saa mitään selvyyttä tuohon.
En suhtaudu kollegoihini ylimielisesti, mutta en pidä siitä, että se, että olen kiinnostunut työstäni ja olen siinä myös hyvä koetaan jotenkin pottuiluna muille. En edes panttaa osaamistani vaan jaan sitä mielelläni muille.
Tiimityöskentely ei tarkoita laumaelämistä.
Kiva huomata, etten ole ainoa.
Käyttäytyminen samaan tapaan tuossa suhteessa kuin miehet eli keskittymällä tekemiseen eikä paskanjauhamiseen koetaan naisella pahaksi. Minä kyllä juttelen muutaman mukavan tyypin kanssa silloin tällöin, en pidä virallisia kahvitaukoja, mutta enhän minä tämän juoruakan luokse mene sydäntäni avaamaan!
Ilmeisesti kyse on juuri tästä että en höpöttää ja hihku hänen kanssaan ollenkaan. Tai kun en mene suurempaan piiriin hekottelemaan me-hengen luomisen vuoksi. En kuulemma ymmärrä tiimityöskentelyä, vaikka olen tiimityöskennellyt pari vuosikymmentä menestyksellä ja saanut siitä tunnustustakin.
Minäkin saan asiakkailta kiitosta. Ja olen erehtynyt antamaan apuani kolleegalle pari kertaa, kunnes huomasin että sitä ei haluta ottaa vastaan. Enkä neuvonut itseäni korostaakseni.
Jos asiakas on juttutuulella, niin heitän jotakin samanhenkisiä ja hymyilen. Ulkomaisia asiakkaita palvellessani joudun joskus auttamaan enemmän, mutta en tee asioita heidän puolestaan.
Tylyksi en osaa tulla, mutta muistan nyt sen, etten pyri palvelemaan. Kaikki sellainen on ihan liikaa palveluammatissa.
Osasin jo odottaa palautekeskustelua, kun ohjasin erästä vierasta hänen kysymänsä henkilön luo. Tunnin kuluttua pomo tuli ilmoittamaan että ohjasin väärin. Että minun pitää kysyä enemmän vieraalta. Koska vieraan isäntä olikin vaihtanut isännäksi pomoni. Kukaan ei sitä minulle kertonut, vaan minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia. Tai vieraan olisi pitänyt osata tietää isännän vaihtuneen. Totuus on se, että minulle ei oltu asiaa kerrottu, vaan todennäköisesti juoruakalle, joka ei halunnut kertoa asiaa eteenpäin minulle. Kaunista!
Ap, tuo on yleisin ongelma työnjohtamisessa Suomessa. Täsmälleen tuosta syystä esim. Kela toimii tehottomasti. Työntekijä ei saa ajatella itse, ei soveltaa, ei perustaa päätöstään järkeen, eikä aina häiritä esimiestäkään.
Kaikkeen, kaikkeen pitäisi hakea erikseen lupa POMOLTA, VOI PERKELE.
Jos teet omin päin, saat pahimmassa tapauksessa potkut.
Itselleni kävi samoin, paitsi etten saanut huomautusta, vain haukut. Ja rikokseni oli se, että pankkilakon uhatessa kysyin suoraan kunnan ylimmältä talousvirkamieheltä, miten toimin maksuliikenteen kanssa lakon alkaessa. Minun olisi pitänyt mennä liikennevalonapin kautta pomoni luo kysymään asiaa, ja hänen olisi sitten pitänyt arvon kaupunginkamreerilta kysyä. Tosin pomo oli lomalla, enkä voinut kysyä häneltä.
Vaihdoin työpaikkaa. Kaupunginkamreeri sanoi, että voi harmi, mutta hän kyllä ymmärtää, miksi. Paska pomoni istui kopissaan eläkkeelle asti rääkkäämässä seuraajiani. Itse ei osannut edes avata tietokonetta.
Meillä yksi työntekijä toimii "itsenäisesti". Käytännössä tarkoittaa, ettei neuvottele työtehtävistä meidän muiden kanssa. Itsenäisesti päättää olla tekemättä jonkun työtehtävän, jonka yhtäkkiä päättelee kuuluvankin meille. Tietenkään ei tästä infoa ketään, ei työkavereita tai esimiestä. Sijaisille esittää marttyyria, kuinka hän joutuu tekemään muiden työt, joita ei siis edes tee.
Apua tai neuvoa ei kysy. Paitsi jos kyseessä asia, joka voi jotenkin aiheuttaa vahinkoa ja tällöin haluaa työkaverin tekevän päätöksen vastuun siirtämiseksi.
Apua työhön ei tarvitse eikä halua, mutta kaikki ulkopuoliset valistetaan, kuinka hän joutuu yksin tekemään ja kukaan ei auta. Niskoja nakellaan ja ovia paiskotaan. Puhu ei mistään. Ja jos työkaverit ei puhu, niin sitten ihmettelee, että mikä vaivaa.
Sotkeutuu myös muiden työkavereitten tehtäviin ja yrittää hoitaa niitä esimiehien kanssa.
Että itsenäinen..hieno homma.
Ei teillä sitten kummoisia tehtäviä taida työelämässä olla, jos kaikkeen löydätte vastauksen noin vain. Juuri oman pomoni kanssa keskustelimme, miten virkamiehetkin tekevät suuria virheitä vain sen takia, että olettavat tietävänsä asioista eivätkä vaivaudu tarkistamaan. Tämä on nimittäin kohtalokasta, kun yleensä oletetaan, että virkamiehet ovat oikeassa ja tekevät vain oikeita ja perusteltuja ja harkittuja päätöksiä ja ratkaisuja.
Olet jotenkin vaikea ja rasittava.
Ja sitten marttyyrivaihde päälle "en enää kysy enkä tee mitään töitä, juon vain kahvia." No, kun ikää on tuo 60, niin lienee ihan turha tuossa vaiheessa enää opetella miten palaute otetaan vastaan ja miten sitä voi käyttää oman itsen kehittämiseen. Yritä jotenkin kitkutella eläkkeelle.
Suullinen huomautus? Eikös sitä kutsuta ihan palautteeksi?
Itse taas saan esimieheltä jatkuvasti kiitosta oma-alotteisuudesta ja siitä, että ohitan komentoketjun, jos koen sen tarpeelliseksi. Säästyy kummasti odotus aikaa, kun käyn itse kysymässä asiaa ict-johtajalta enkä lähetä asiaa esimiehelle, joka pistää asian omalle esimiehelleen, josta se sitten päätyy johtajan pöydälle ja samaa ketjua takaisin. Säästyy noin viikko tuossakin työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat siltä, ettet ole ymmärtänyt ollenkaan, mistä sinua kritisoitiin ja edelleen "nakkelet niskojasi" saamallesi palautteelle ts. luulet edelleen tietäväsi paremmin, etkä ole edes kuulevinasi muiden mielipidettä.
Vanhemmat työntekijät saattavat olla juuri tollaisia päällepäsmäreitä työpaikalla, kun he kuvittelevat olevansa kokeneempia kuin muut, vaikka todellisuudessa heillä ei ole hajuakaan tämän päivän käytännöistä ja ovat täysin pudonneet maailmanmenosta.
Tuossa nyt ei ollut päätä eikä häntää. Kun olet tehnyt samaa työtä esim. kymmenen vuotta, olet tietenkin kokeneempi ja tiedät tämän päivän käytännöistä sekä työssä että siihen vaikuttavasta maailman menosta huomattavasti paremmin ja enemmän kuin se työt pari kuukautta sitten aloittanut.
Ei pidä paikkaansa. 90- luvun lamassa työnantajani joutuessa konkurssiin, menin julkishallintooon melko yksinkertaiseen työhön. Olin korkeammin koulutettu ja kokeneempi kuin kukaan muu esimiehiä lukuunottamatta.
Toimistossa homehtuivat ja tärkeilivät siellä vuosikymmeniä olleet.
Yksi yo- tutkinnon omssva tarkisti kirjoittamani kirjekuoret😂
Ylenin pian heidän ohitseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi työntekijä toimii "itsenäisesti". Käytännössä tarkoittaa, ettei neuvottele työtehtävistä meidän muiden kanssa. Itsenäisesti päättää olla tekemättä jonkun työtehtävän, jonka yhtäkkiä päättelee kuuluvankin meille. Tietenkään ei tästä infoa ketään, ei työkavereita tai esimiestä. Sijaisille esittää marttyyria, kuinka hän joutuu tekemään muiden työt, joita ei siis edes tee.
Apua tai neuvoa ei kysy. Paitsi jos kyseessä asia, joka voi jotenkin aiheuttaa vahinkoa ja tällöin haluaa työkaverin tekevän päätöksen vastuun siirtämiseksi.
Apua työhön ei tarvitse eikä halua, mutta kaikki ulkopuoliset valistetaan, kuinka hän joutuu yksin tekemään ja kukaan ei auta. Niskoja nakellaan ja ovia paiskotaan. Puhu ei mistään. Ja jos työkaverit ei puhu, niin sitten ihmettelee, että mikä vaivaa.
Sotkeutuu myös muiden työkavereitten tehtäviin ja yrittää hoitaa niitä esimiehien kanssa.
Että itsenäinen..hieno homma.
Meillä on myös marttyyri. Tekemättömien töiden pino kasvaa, mutta apua ei usko kenenkään osaavan antaa. Ei siis luota. Ruikuttaa ja huokailee. Jos joku kysyy minulta jotain, ennen kuin saan suuni edes auki, hän on jo vastannut kysymykseen jota ei esitetty hänelle. Pitää kiinni työtehtävistään, joita ei saa tehdyksi. Kalenterissa lounasaikaan merkitty kaksi tuntia lounastauoksi. Kulkee jäljessäni tarkistamassa asioita, jotka ovat vastuullani ja aina hoidetut, mutta jotka kuuluivat hänelle aiemmin. Töitä tehdään moneen kertaan ja useimmiten ne ovat täysin turhia. Eräässä hommassa on uusi sijainen ja sanoin tälle eräästä epäkohdasta, en pahalla vaan pyysin korjaamaan. Marttyyri syöksyi nurkan takaa antamaan ohjeita, samalla neuvoen asiassa minua. Tulos entinen. Lopputuloksena se, että kysyin marttyyrilta voisiko hän nyt sitten tehdä sen työn, josta sijainen ei saa saada kunnon ohjeita esimieheltä. Että tuonko marttyyrille jatkossa nämä hommelit lajiteltavaksi minulle. En tiedä kuinka käy. Asiaan liittyy eräs lista, jota ehdotin jaettavaksi sijaiselle. Eihän se käynyt marttyyrille!
Minäkin olen saanut moitteita siitä että olen liian itsenäinen, vaikka tosiasiassa muita taisi ärsyttää se, että mieluummin otin kahvin mukaani ja menin koneella jatkamaan töitä, sen sijaan että olisin jäänyt kahvihuoneeseen juoruamaan. Vaihdoin myöhemmin miesvaltaiselle alalle, eikä kukaan enää valittanut "liiasta itsenäisyydestä".
Mulle tulee lähinnä tosta mieleen, ettet ole kovin yhteistyökykyinen ja sooloilet omiasi, ja toi niskojen nakkelu...
En-ole-ihan-eilisenteerentyttöjä kirjoitti:
Pitäisi siis kysyä koko ajan muilta, vaikka en ole tehnyt mitään virhettä. Itsenäisyys ei sovi, siis se että selvittää asioita itsenäisesti ja tuloksekkaasti.
Huomautus on suullinen, ei kirjallinen. Sanoin etten pane pahakseni kirjallistakaan .... ;)
Kuulemma myös nakkelen niskoja .... ei onnistu tältä likalta :) Mitä mieltä?
Tutulta kuulostaa. Oliko huomautuksen antaja nuorehko mies joka vasta tullut taloon ja esimiestehtävissä? Itselläni oli tuollainen tilanne. Hoidin hommani hyvin ja itsenäisesti, en tehnyt virheitä ja selvisin haasteellisistakin tehtävistä hyvin ilman kenenkään apuja. Olen keski-ikäinen nainen. Esimieheksi tuli nuorempi mieshenkilö joka huomautti että pitäisi kierrellä muiden työntekijöiden luona kysymässä asioista niinkuin hän tekee, että hän on kuullut että minä en kysele apuja. No kun ei ole ollut tarvetta. Mutta siitä tuo mies koki tarpeelliseksi antaa huomautuksen. Ilmeisesti miehet kuvittelee että naiset on jotenkin kyvyttömiä joten jotain paskaa on aina keksittävä vaikkei todellista aihetta olisikaan. Mulla meni luottamus tuota esimiestä kohtaan sillä hetkellä enkä arvostanut häntä tippaakaan ja en pitänyt sitä omana tietonani. Vuoden se mies oli hommissa ennenkuin onneksi sai potkut.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen saanut moitteita siitä että olen liian itsenäinen, vaikka tosiasiassa muita taisi ärsyttää se, että mieluummin otin kahvin mukaani ja menin koneella jatkamaan töitä, sen sijaan että olisin jäänyt kahvihuoneeseen juoruamaan. Vaihdoin myöhemmin miesvaltaiselle alalle, eikä kukaan enää valittanut "liiasta itsenäisyydestä".
Luuletko olevasi niin paljon muita parempi että sosiaalisuus ei kuulu sinun tapoihisi?
Tuossa nyt ei ollut päätä eikä häntää. Kun olet tehnyt samaa työtä esim. kymmenen vuotta, olet tietenkin kokeneempi ja tiedät tämän päivän käytännöistä sekä työssä että siihen vaikuttavasta maailman menosta huomattavasti paremmin ja enemmän kuin se työt pari kuukautta sitten aloittanut.