Tuntuu, että en voi tai saa tehdä isoja päätöksiä

Olen ihan viime aikoina tajunnut, että kuka tahansa aikuinen saa tehdä omia päätöksiä. Voin esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle (oman lapseni kanssa), jos vaan haluan. Pelkään ilmeisesti ihan hirveästi epäonnistumista ja että joku tuomitsee päätökseni. Se on ihan järjetöntä, koska sukuni kanssa en ole edes hyvissä väleissä, eli heidän mielipiteellään ei ole oikeasti mitään väliä. Myöskään esim. sosiaalitoimella tai poliisilla ei pitäisi olla tekemisiini sanomista, koska en ole ongelmainen tai rikollinen. Onko mulla sisälläni joku tunnollisuuden kiro? Että jos epäonnistun, niin pitää sitten varautua että käy jotain hirveää, ja että jos haluaa tehdä jonkun siirron, niin siinä on oltava tarpeeksi järkeä ja hyvät perustelut?