Nyt! Syksyn jatkotarina

Sä oot pimee.

Olihan Aaro tottunut kantamaan vastuuta vanhoista vanhemmistaan, mutta viime aikoina äiti oli alkanut osoittaa selviä lähdön merkkejä.

Isä oli nukkunut pois jo taissatalvena.

Jenni kuiskasi Aaron korvaan vapisevalla äänellään:

Varsin vanhaksi isä olikin elänyt. Hän olisi voinut olla äidin isä. Tietopääoma pitää nuorena.

Äitikään ei ollut mikään ikivanha, mutta leskeytyminen ja fyysiset vaivat tuntuivat vanhentavan häntä nykyään kiihtyvällä tahdilla.

Aaro mietti, miten ei ollut osannut pitää isänsä poikia veljinään ja itseään setänä. Heidän lapsensa olivat tuntuneet enemmänkin serkuilta, joita näki sukutapaamisissa silloin tällöin.

Onneksi Aarolla oli kuitenkin isoveljensä, kuusikymppiset Kuutti ja Tuutti, joilta hän pystyi aina kysymään neuvoa elämässään. Sekä 1,2 milj€ osakesalkku

Vierailija kirjoitti:

Jenni kuiskasi Aaron korvaan vapisevalla äänellään:

" Ne ---kat..."

Mitä?

Ja sitten lihavaksi itsensä ahtanut av-mamma heräsi kuumeisesta unestaan ja mietti mistä ihmeestä näitä unia oikein tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jenni kuiskasi Aaron korvaan vapisevalla äänellään:

"Toisitko minulle vihkon ja kynän? Nyt mielessäni on runo."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenni kuiskasi Aaron korvaan vapisevalla äänellään:

"Toisitko minulle vihkon ja kynän? Nyt mielessäni on runo."

Jenni otti vihkon ja kynän ja alkoi kirjoittamaan japaroiden vapisevin käsin vanhaa hienoa kaunokirjoitusta.

Kun Jenni keskittyi kirjoitustyöhönsä, Aaron ajatukset herpaantyivat ja hän unohtui seuraamaan Töölönlahdessa polskivia sorsia.

Jennin pyörätuoli alkoi hitaasti liikkua itsekseen eteenpäin kenenkään huomaamatta ja kulkea pitkin loivasti viettävää puistotietä.