Onko sosiaalinen kanssakäyminen yleensä ihmisille ikäänkuin peliä?

En koe sosiaalisia suhteita kyllä ihan noin. Keskusteleminen tuntuu kyllä joskus pallottelulta, riippuu ihmisestä kuinka vaivattomasti sujuvalta. Sitä lähemmäs peliä en pääse sosiaalisuudessani.

Meidän suhde olisi melko lyhyt ap. Mä kun en ole pelinappula enkä suostu mihinkään valtapeleihin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde olisi melko lyhyt ap. Mä kun en ole pelinappula enkä suostu mihinkään valtapeleihin.

Mäkään en ryhdy enää mihinkään, jos toinen vain kärsisi. Ymmärrän, ettei tämä ole ehkä ihan täysin tervettä. En ole muodostanut uusia läheisempiä ihmissuhteita moniin vuosiin.

Mulla on myös pelkattu paljon. Mut on kasvattanut ihminen, joka todennäköisesti on narsisti. Kieltäydyin pitkään pelaamasta, vaikka näin sitä kaikkialla. Näin myös, miten tuhoisaksi se voi käydä. Lopulta joku katkeruus kai nosti päätään ja annoin periksi.

ap

Ei ole. Sinuna menisin terapiaan. Kuulostaa tosiaan oudolta, kuten itse arvelitkin.

En todellakaan. Kammottava ajatus. 

Sosiopaatille ihmissuhteet ovat peliä. Hän kerää pisteitä. Kyllä meille terveille ihmissuhteet ja vuorovaikutus on ihan oikeasti antoisaa ja perustuu avoimuudelle, luottamukselle, aidoille tunteille ja yhteisymmärrykselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde olisi melko lyhyt ap. Mä kun en ole pelinappula enkä suostu mihinkään valtapeleihin.

Mäkään en ryhdy enää mihinkään, jos toinen vain kärsisi. Ymmärrän, ettei tämä ole ehkä ihan täysin tervettä. En ole muodostanut uusia läheisempiä ihmissuhteita moniin vuosiin.

Mulla on myös pelkattu paljon. Mut on kasvattanut ihminen, joka todennäköisesti on narsisti. Kieltäydyin pitkään pelaamasta, vaikka näin sitä kaikkialla. Näin myös, miten tuhoisaksi se voi käydä. Lopulta joku katkeruus kai nosti päätään ja annoin periksi.

ap

Näet sitä kaikkialla, koska itse ajattelet noin. Omat ajatuksesi vaikuttavat siihen, miten tulkitset muita ihmisiä. 

Ap politiikka on täynnä kaltaisiasia.

Kannattaa miettiä kiinnostaisiko ammattipoliitikon ura. Voisit päästä hyvinkin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Pelaatteko tietoisesti? Kuinka tavallista tällainen on?

Mulle se on lähes aina pelkkää peliä. Nautin siitä tunteesta, että mulla on jonkinlaista auktoriteettia tai valtaa muihin nähden. En ole yksityiselämässä juuri tekemisissä kenenkään kanssa, jos siitä ei ole mitään hyötyä. En oikein jaksa ihmisiä, mutta nautin "pelaamisesta". Eniten pidän ihmisistä, jotka näyttävät olevan hyviä tässä pelissä, vaikka en ikinä haluaisi niitä ihmisiä lähipiiriini. Se on silloin kuin shakkia. Silloin jokainen ilme, ele ja sana muuttuu pelivälineeksi. Yritän aina oppia jotain noista kanssakäymisistä. Mua ei helposti ujostuta tai hävetä mikään.

Tämä on musta ehkä huolestuttavaa. Olen aina ollut erakko. Saisin kuitenkin seuraa, ystäviä, kavereita ja muutakin helposti. Olen kokeillut. En vaan jaksa niitä suhteita ja loppujen lopuksi se vaan aina satuttaa muita ihmisiä, enkä kuitenkaan niin kylmä ole. Mun empatiakykyni ei ole koskaan toiminut normaalisti, mutta en ole kuitenkaan moraaliton.

Tuo vallantunne kiinnostaa mua enemmän kuin esim. seksi.

En ole sosiopaatti, narsisti tai psykopaatti. Olen lähes 100%:n varma asiasta.

Minulle sosiaalinen kanssakäyminen ei ole peliä. Harrastan sitä vain sen vuoksi ja sen verran, että se tuottaa iloa ja mielihyvää. Pidän aidosta vuorovaikutuksesta, eli sivuutan sosiaalisen kanssakäymisen sellaisten ihmisten kanssa, jotka esim. äärimmäisen ekstrovertin luonteensa vuoksi ovat kyllä sosiaalisia, mutta eivät omaa sosiaalisia taitoja, heille riittää usein se, että he pääsevät ääneen ja esille, mutta eivät kykene vuorovaikutukseen. Harrastan vain sellaista sosiaalista kanssakäymistä, joka tuottaa molemmille osapuolille hyvää oloa, win to win. Minulla on erittäin hyvä tunneäly ja sosiaaliset taidot, vaistoan herkästi ovatko ihmiset aitoja, teennäisten kanssa en kauaa seurustele. 

Näkyy aika monelle olevan, jopa siskolleni. Siksi en ole enää missään tekemisissä hänen ja kaltaistensa kanssa.

Kuulostaa tutulta, tosin itselleni tuo pelaamisen kokemus juontuu siitä, etten lähtökohtaisesti oikein ymmärrä, mitä minulta halutaan eikä niinkään pyrkimyksestä vallantunteeseen. Näinpä olen vuosien mittaan hionut huippuunsa tietynlaisen tavan varovasti "sörkkiä" muita ihmisiä, jotta näen heidän reaktionsa ja osaan valita sen tavan kommunikoida, että saan mitä haluan. Näin kaikki ihmissuhteeni ovat tavallaan peliä, jossa omilla ilmeilläni ja sanoillani pystyn saamaan aikaan mieleiseni lopputuloksen kunhan olen tarpeeksi taitava.

Monet ihmiset myös ovat todella helppoja manipuloida, tykkään esim. syöttää muille ideoita ja saada heidät esittelemään niitä eteenpäin uskoen niiden olevan heidän omiaan. Saan kyllä jonkinlaista tyydytystä siitä, kun asiat menevät kuten haluan ja ihmiset "hyppivät tahtiini", ilman että kukaan tietää tai tajuaa, en välitä olla valokeilassa tai saada mitään sosiaalista tunnustusta saati näkyvää valtaa.

Ja olen tosiaan ainakin lievästi autistinen, mutta jotenkin löytänyt ihmissuhteiden "pelaamisesta" oman keinoni sopeutua. En koe olevani moraaliton, koska jatkuvasta manipuloinnista huolimatta minulla ei ole halua aiheuttaa muille pahaa. Olen muutenkin melko varma että monet "sosiaalisesti taitavat" ihmiset tekevät koko ajan aivan samaa kuin minäkin, kunhan vain enemmän luonnostaan eivätkä joudu ajattelemaan jokaista yksityiskohtaa erikseen.

Riippuu tilanteesta. Esimerkiksi työhaastattelu on esittämistä, peliä ja kaupankäyntiä.

Olen itse liian kärsimätön ja lyhytpinnainen pelatakseni pelejä, eikä sellainen minua siksikään kiinnosta. Jos palavasti haluan jotain, olen kyllä hyvä argumentoimaan manipuloivaan tyyliin tarvittaessa.

Tunnistan minuun kohdistuvat manipulointiyritykset hyvin, eivätkä manipulaattorit jaksa tuhlata energiaansa minuun huomatessaan sen turhaksi. Toki esimerkiksi työelämän hierarkiat voivat mutkistaa tilannetta. Koeajalla on pakko esittää nöyrempää manipuloivan esimiehen edessä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Esimerkiksi työhaastattelu on esittämistä, peliä ja kaupankäyntiä.

Olen itse liian kärsimätön ja lyhytpinnainen pelatakseni pelejä, eikä sellainen minua siksikään kiinnosta. Jos palavasti haluan jotain, olen kyllä hyvä argumentoimaan manipuloivaan tyyliin tarvittaessa.

Tunnistan minuun kohdistuvat manipulointiyritykset hyvin, eivätkä manipulaattorit jaksa tuhlata energiaansa minuun huomatessaan sen turhaksi. Toki esimerkiksi työelämän hierarkiat voivat mutkistaa tilannetta. Koeajalla on pakko esittää nöyrempää manipuloivan esimiehen edessä.

Ei ole pakko. En ole koskaan pelannut mitään peliä, tai esittänyt työhaastatteluissa. Olen aina oma itseni kaikkialla. Sama on parisuhdemarkkinoilla. Jos ei kelpaa, se on parempi minulle ja työnantajalle tai vastakkasielle sukupuolelle. Kun kelpaa, niin ei tule pettymyksiä jälkikäteen. Minusta teeskentely ja näyttely on alentavaa.  Ja hyvin olen pärjännyt 60 vuotta. 

Aikaisemmin tuli menoa, enkä ehtinyt keskustelemaan enempää. Anteeksi siitä. Aihe on kuitenkin sen verran kiinnostava, että palaan tänne takaisin. Toivottavasti joku vastanneista vielä löytää tänne. Jokainen vastaus on nimittäin hyvin mielenkiintoinen. Kiitos niistä kaikista.

Mietin aihetta tänään enemmän päivän mittaan. Luultavimmin tämä on mulle jonkinlainen suojamekanismi.

Exäni sanoi mulle aina, että olen vain erittäin vainoharhainen. Selitin hänelle usein havainnoistani. Voi olla, että itse olen aina vain kuvitellut näkeväni asioita, joita ei ole, vaikka jotenkin logiikkani toimiikin. Teoria saattaa olla käytännössä toimiva, vaikka se ei olisikaan täydellisesti paikkansa pitävä.

Tuedän, että oikeasti täytän mm. epäluuloisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit.

Uskon myös, että on ihmisiä, jotka pelaavat tajuamatta sitä itse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pelaatteko tietoisesti? Kuinka tavallista tällainen on?

Mulle se on lähes aina pelkkää peliä. Nautin siitä tunteesta, että mulla on jonkinlaista auktoriteettia tai valtaa muihin nähden. En ole yksityiselämässä juuri tekemisissä kenenkään kanssa, jos siitä ei ole mitään hyötyä. En oikein jaksa ihmisiä, mutta nautin "pelaamisesta". Eniten pidän ihmisistä, jotka näyttävät olevan hyviä tässä pelissä, vaikka en ikinä haluaisi niitä ihmisiä lähipiiriini. Se on silloin kuin shakkia. Silloin jokainen ilme, ele ja sana muuttuu pelivälineeksi. Yritän aina oppia jotain noista kanssakäymisistä. Mua ei helposti ujostuta tai hävetä mikään.

Tämä on musta ehkä huolestuttavaa. Olen aina ollut erakko. Saisin kuitenkin seuraa, ystäviä, kavereita ja muutakin helposti. Olen kokeillut. En vaan jaksa niitä suhteita ja loppujen lopuksi se vaan aina satuttaa muita ihmisiä, enkä kuitenkaan niin kylmä ole. Mun empatiakykyni ei ole koskaan toiminut normaalisti, mutta en ole kuitenkaan moraaliton.

Tuo vallantunne kiinnostaa mua enemmän kuin esim. seksi.

En ole sosiopaatti, narsisti tai psykopaatti. Olen lähes 100%:n varma asiasta.

Oletkohan aspie?

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde olisi melko lyhyt ap. Mä kun en ole pelinappula enkä suostu mihinkään valtapeleihin.

Sinä et edes tajuaisi jos joutuisit mukaan johonkin valtapeliin. Toisekseen kaikki keskustelut ovat tavallaan peliä, rakkaittenkin ihmisten kanssa. Aina joku haluaa toisen tekevän tai ajattelevan tietyllä tavalla ja manipuloi sitten omalla tavallaan muita oman tahtonsa toteuttajaksi. Toiset on tässä parempia kuin toiset, samoin jotkut motiivit ovat jalompia kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaatteko tietoisesti? Kuinka tavallista tällainen on?

Mulle se on lähes aina pelkkää peliä. Nautin siitä tunteesta, että mulla on jonkinlaista auktoriteettia tai valtaa muihin nähden. En ole yksityiselämässä juuri tekemisissä kenenkään kanssa, jos siitä ei ole mitään hyötyä. En oikein jaksa ihmisiä, mutta nautin "pelaamisesta". Eniten pidän ihmisistä, jotka näyttävät olevan hyviä tässä pelissä, vaikka en ikinä haluaisi niitä ihmisiä lähipiiriini. Se on silloin kuin shakkia. Silloin jokainen ilme, ele ja sana muuttuu pelivälineeksi. Yritän aina oppia jotain noista kanssakäymisistä. Mua ei helposti ujostuta tai hävetä mikään.

Tämä on musta ehkä huolestuttavaa. Olen aina ollut erakko. Saisin kuitenkin seuraa, ystäviä, kavereita ja muutakin helposti. Olen kokeillut. En vaan jaksa niitä suhteita ja loppujen lopuksi se vaan aina satuttaa muita ihmisiä, enkä kuitenkaan niin kylmä ole. Mun empatiakykyni ei ole koskaan toiminut normaalisti, mutta en ole kuitenkaan moraaliton.

Tuo vallantunne kiinnostaa mua enemmän kuin esim. seksi.

En ole sosiopaatti, narsisti tai psykopaatti. Olen lähes 100%:n varma asiasta.

Oletkohan aspie?

Sain diagnoosin siitä joskus vuosia sitten, mutta myöhemmin mulle on sanottu, etten vaikuta siltä. Ei ole kuulemma mahdollista, että AS-ihminen voisi pystyä niin sujuvaan keskusteluun. En toisaalta ole itsekään mikään ekspertti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde olisi melko lyhyt ap. Mä kun en ole pelinappula enkä suostu mihinkään valtapeleihin.

Sinä et edes tajuaisi jos joutuisit mukaan johonkin valtapeliin. Toisekseen kaikki keskustelut ovat tavallaan peliä, rakkaittenkin ihmisten kanssa. Aina joku haluaa toisen tekevän tai ajattelevan tietyllä tavalla ja manipuloi sitten omalla tavallaan muita oman tahtonsa toteuttajaksi. Toiset on tässä parempia kuin toiset, samoin jotkut motiivit ovat jalompia kuin toiset.

Ehkä tämä vastaaja on kokenut ja nähnyt kaiken. Kuka tietää. Ehkä hän on vastaava persoona kuin esim. minä, mutta paljon vahvempi ja älykkäämpi. Onhan se mahdollista. Toivon, että sellaisia ihmisiä on. He olisi ikäänkuin tiedon puusta maistaneita ja muuttumattomina pysyneitä.

Todennäköisesti manipulaatiota tosiaan tapahtuu aina. Uskon, että suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä on manipulaatiota, vaikka ihmiset eivät edes tiedostaisi sitä. Eläimetkin tekevät sitä toisilleen jatkuvasti. Suurin osa vallasta ja voimasta on pelkkää illuusiota. Rahakin esimerkiksi on pelkkää harhaa, jota ihmiset seuraavat. Jos kaikki lakkaisivat uskomasta rahan arvoon, koko maailma menisi sekaisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaatteko tietoisesti? Kuinka tavallista tällainen on?

Mulle se on lähes aina pelkkää peliä. Nautin siitä tunteesta, että mulla on jonkinlaista auktoriteettia tai valtaa muihin nähden. En ole yksityiselämässä juuri tekemisissä kenenkään kanssa, jos siitä ei ole mitään hyötyä. En oikein jaksa ihmisiä, mutta nautin "pelaamisesta". Eniten pidän ihmisistä, jotka näyttävät olevan hyviä tässä pelissä, vaikka en ikinä haluaisi niitä ihmisiä lähipiiriini. Se on silloin kuin shakkia. Silloin jokainen ilme, ele ja sana muuttuu pelivälineeksi. Yritän aina oppia jotain noista kanssakäymisistä. Mua ei helposti ujostuta tai hävetä mikään.

Tämä on musta ehkä huolestuttavaa. Olen aina ollut erakko. Saisin kuitenkin seuraa, ystäviä, kavereita ja muutakin helposti. Olen kokeillut. En vaan jaksa niitä suhteita ja loppujen lopuksi se vaan aina satuttaa muita ihmisiä, enkä kuitenkaan niin kylmä ole. Mun empatiakykyni ei ole koskaan toiminut normaalisti, mutta en ole kuitenkaan moraaliton.

Tuo vallantunne kiinnostaa mua enemmän kuin esim. seksi.

En ole sosiopaatti, narsisti tai psykopaatti. Olen lähes 100%:n varma asiasta.

Oletkohan aspie?

Sain diagnoosin siitä joskus vuosia sitten, mutta myöhemmin mulle on sanottu, etten vaikuta siltä. Ei ole kuulemma mahdollista, että AS-ihminen voisi pystyä niin sujuvaan keskusteluun. En toisaalta ole itsekään mikään ekspertti.

ap

Kaikki alan ammattilaiset eivät vissiin ole ihan tarpeeksi hyvin perillä aspergerista. Joltakin toiselta se asperger-diagnoosi saattaisi tullakin, ehkä. Mussakin on noita AS-piirteitä paljon, mutta kaksi juttua on sitten melkein päinvastoin... En ole jaksanut käydä testeissä, ainakaan vielä. Aspergeria esiintyy myös eriasteisina. Mullekin tuli tuo AS ekana mieleen ekasta viestistäsi. Sori kaikille tämä OT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde olisi melko lyhyt ap. Mä kun en ole pelinappula enkä suostu mihinkään valtapeleihin.

Sinä et edes tajuaisi jos joutuisit mukaan johonkin valtapeliin. Toisekseen kaikki keskustelut ovat tavallaan peliä, rakkaittenkin ihmisten kanssa. Aina joku haluaa toisen tekevän tai ajattelevan tietyllä tavalla ja manipuloi sitten omalla tavallaan muita oman tahtonsa toteuttajaksi. Toiset on tässä parempia kuin toiset, samoin jotkut motiivit ovat jalompia kuin toiset.

Surullista, että koet noin. Olet kuitenkin täysin väärässä, ymmärrän kyllä että sinun täytyy yrittää selittää itsellesi asia, jota et voi käsittää. Tämä on tunne-elämän asia, sen ymmärtämiseksi täytyy kyetä tuntemaan vahvasti ja omaamaan hyvä tunneäly.