Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuollakseni ammattikorkean ryhmätöitä
23.08.2018 |
Koulu ei ole edes päässyt alkamaan mutta oon ihan kauhuissani tulevista ryhmätöistä. Oon aina ollut hirveän epävarma kyvyistäni ja siks en halua esitellä töitäni muille kuin opettajalle. Vaikka olisin tehnyt hyvän työn, niin aina ajattelen että se on huono ja suorastaan hävettää esitellä aikaansaannokseni muille. Mulla on myös lukihäiriö ja pelkään että jos tulee jotain tehtäviä mitä pitää tehä ryhmässä tunnilla niin en ehi lukemaan varsinkin ku panikoidun pelkästään siitä että vuorossa on ryhmätyö. Lisäksi oon avoimen kautta niin ajattelen alitajuisesti että oon varmasti surkea muihin verrattuna :( oon ahkera koulussa joten lusmun roolia tuskin saan, mutta oon melko hidas joten teen mielummin työni omassa rauhassa...
Millaisia kokemuksia teillä on ammattikorkeakoulun ryhmätöistä? Onko ne sellaisia että niihin ehtii valmistautumaan niin että oman osuuden voi suorittaa rauhassa kotona, vai sellaisia että annetaan tunti aikaa tehä joku pienimuotonen projekti ja esitellä se heti perään. Onko paljon outoja tehtävänatoja joissa pitää pohdiskella aihetta ilman mitään pohjamateriaalia?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pieniä ja nopeasti tehtäviä ryhmätöitä on useinkin esim. luennoilla, kun pitää yhdessä miettiä jotain juttua ja tehdä siitä samantien pidettävä esitys.
Hyi helkkari. Just tätä pelkään että annetaan vaan äkkiä ekana kurssipäivänä joku ihan random aihe pohdittavaks jota ei edes olla käsitelty vielä. Sit joudun olla siinä toisten arvosteltavana jos mä en keksi mitään mun ryhmätyökammon takia. Mitä jos muiden suut vaan vaahtoo ideoita ja itse en keksi yhden yhtäkään?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenkäs aiotte pärjätä töissä, jos aikanaan valmistutte?
Töissä yleensä on tutut työkaverit ja kaikilla tietyt vastuut. Viime kädessä esimies vastaa siitä, että kaikki hoitavat hommansa. Töissä in myös selkeä työaika, jolloin kukin on varmasti tavoitettavissa ja jonka puitteissa homma tehdään. Siellä voi harvemmin sanoa, että tehkää te muut, kun minä lähden nyt töihin/ luennolle/ bileisiin/ matkalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei lukiossakaan saa enää vain istua ja kuunnella. Riivatun ryhmätyöt ovat arkipäivää sielläkin. Eiköhän niistä pääse nykyään nauttimaan myös yliopistossa.
Itse valmistuin yhdestä Espoon lukiosta vuonna 2005 ja muistelen että koko koulun aikana oli vain max 3 esitelmää. Todella itsenäistä opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.
Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?
Eipä oikeastaan mistään. Ryhmätyöt ja vastaavat ovat kuitenkin opetuksessa sitä nykypäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tarvitset ammattiapua ongelmiisi. ahdistuminen on sairaus
Ammattiapu 😂
Voi ziisös.. mikähän tuossa on niin naurettavaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pieniä ja nopeasti tehtäviä ryhmätöitä on useinkin esim. luennoilla, kun pitää yhdessä miettiä jotain juttua ja tehdä siitä samantien pidettävä esitys.
Hyi helkkari. Just tätä pelkään että annetaan vaan äkkiä ekana kurssipäivänä joku ihan random aihe pohdittavaks jota ei edes olla käsitelty vielä. Sit joudun olla siinä toisten arvosteltavana jos mä en keksi mitään mun ryhmätyökammon takia. Mitä jos muiden suut vaan vaahtoo ideoita ja itse en keksi yhden yhtäkään?
-Ap
Sä olet ymmärtänyt asian monella tavalla väärin, enkä ihmettele, että se ahdistaa. Mutta: Et sä siinä ole arvosteltavana. Ensinnäkin, ne on KESKUSTELUtehtäviä. Niiden tarkoitus ei ole antaa valmista vastausta, eikä sun osallistumista siksi arvioida siltä kannalta, että osaatko antaa sellaisen. Niiden tarkoitus on tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia, ja sua arvioidaan siltä kantilta, että kuunteletko muita ja osallitutko keskusteluun asian eteenpäin viemiseksi. Ylipäänsä korkeakouluissa ei etsitä valmiita vastauksia. Edes AMKeissa. Valmiit vastaukset kuuluu toisen asteen koulutukseen.
Toinen asia on, että ei sun tarvitse, eikä aina kaikissa tilanteissa kannatakaan (siis ei ole asian pohdinnan kannalta hyväksi ) keksiä uutta omaa ideaa. On ihan ok ja parempikin tarttua jonkun muun ideaan ja pyörittää sitä eteenpäin, tarkastella sitä vähän toiselta näkökannalta tai miettiä, mitä siitä voisi seurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitenkäs aiotte pärjätä töissä, jos aikanaan valmistutte?
No sehän on ihan eri asia. Mun ala on käytännön työtä ja tulevaisuudessa se tulee olemaan luultavasti sitä että pidän jonkun rutiinin omaisen raportin seuraaville vuorolaisille. Ja silloin asiat on hallussa, kun taas koulussa se on lähinnä sitä että sut pistetään luokan eteen puhumaan jotain paskaa aiheesta josta et parhaimmillaan tiedä yhtikäs mitään.
Olet väärässä, se EI ole eri asia. Et sä siell töissäkään ehdi päiväkausia raporttiasi miettiä. Eikä koulussakaan tarkoitus ole puhua jaskaa, eikä asiasta, josta et mitään tiedä - on tärkeä erottaa se, mitä tiedät siitä, mitä et tiedä. Jos on kylmiltään annettu pohdintatehtävä, tarkoitus on, että pohdit asiaa siltä perusteelta mitä tiedät ja jos sun pitää esittää ajatuksesi ääneen, kerrot myös sen, mitä tiedät ja mitä et ja miten ajatuksesi pohjaavat tähän. Jos taas aikaa on enemmän ja ollaan esim kurssin puolivälissä niin oletusarvo on,e ttä olet tehnyt läksysi, lukenut annetut materiaalit, ottanut selvää siitä, mistä on käsketty ja tiedät tarpeeksi kysymyksen ratkaisemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.
Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?
Yliopistossa oli vain pari kertaa ryhmätöitä mun aikana. Mutta se oli pienessä oppi-aineessa ja pienellä laitoksella ja resurssipulan aikaan. Nykyään varmasti enemmän.
Riippuu ryhmätyöstä tosi paljon.
Olen ennestään valmistunut liiketalouden puolelta ja meidän ryhmätöissä oli tosi paljon vaihtelua. Kerran pelattiin hotellisimulaatiota ryhmissä 8 viikkoa ja ryhmänä piti johtaa hotellia siis. Yksi pelikierros oli viikon mittainen eli tehtiin siirrot pelissä ja sitten nähtiin tulokset ja niiden + pelin antaman infon (esim. Lumimyrskyt karsivat hotellivieraiden määrää talvisesonkina) perusteella suunniteltiin seuraavat siirrot. Hommasta koostettiin vielä raportti ja pidettiin presentaatio tavoitteista, niiden etenemisestä, mikä oli meille tärkeintä, mihin perustettiin päätökset kullakin kierroksella jne. Tämä nyt esimerkkinä, toki oli muitakin hommia. Oli 4 kk kestävä kehitysprojekti asiakasyritykselle ryhminä, yrityksen perustamiseen liittyvät paperityöt kuukauden ryhmätyötutkielmana, lukupiirejä (luettiin aihekirjallisuutta ja keskusteltiin), kieliopinnoissa paljon presentaatioita ryhmätöinä yms. Opponointi kyllä tärkeässä roolissa aina, eli harjoiteltiin antamaan kritiikkiä ja ottamaan vastaan, koska se on oleellinen taito työelämässä.
Nyt opiskelen taidealaa AMK:ssa ja ryhmätyöt ovat usein taiteellisia ryhmätoteutuksia. Eli saadaan aihe ja porukalla suunnitellaan ja toteutetaan. On ollut mm. tilastotiedon esittämistä veistoksen/installaation muodossa, tutkielma merkittävästä veistoksesta + sen tekijästä viime vuosina, tuotekonsepti ja sen myyminen torilla, brändin luominen ryhmänä ynnä muuta. Pareinakin joudutaan paljon arvioimaan toisten töitä ja taas kerran kritisoimaan ja ottamaan palautetta vastaan.
Et taida valitettavasti päästä siitä arvioimisesta ja itsesi alttiiksi laittamisesta eroon kyllä millään. Siihen oppii kyllä pikkuhiljaa ja joskus se palaute auttaa todella kehittymäänkin. Koeta ottaa se niin, että sentään saat palautetta ja se on tarkoitettu kehittymiseesi :) ei tarvitse ihan sokeana edetä ja olla asenteella "niin no ihan hyvän numeron sain, että jotain tein oikein".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.
Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?
Ootko kuullut sellasesta kuin yliopisto
Ei vois hirveän paljon kauempana olla totuudesta kommenttisi, paitsi jos on joku todella teoreettinen ala kyseessä. No niissäkin on keskusteluja, tehtäviä ja ryhmätöitä kyllä myös. Itse olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa, ja enpä muista kuin pari kurssia, joissa vain istuttiin luennoilla ja sitten oli koe (yliopistossa se on nimeltään tentti).
Olen ihminen, joka on vihannut ryhmätöitä koko ikänsä - melkein. Jo sana ryhmätyö saa niskakarvat pystyyn. Näin siitä huolimatta, että oma kokemus opistoaikaisista (vrt. nykyinen amk) ryhmätöistä on hyvin positiivinen. Nyt kasvatustieteen maisterina käyttäisin mieluummin ilmaisua "yhteistoiminnallinen oppiminen".
Pidä oma roolisi sellaisena kuin itse parhaaksi katsot. Ei sillä mitään väliä ole, mitä muut sinusta ajattelevat -jos nyt mitään erityistä ajattelevat kun itse kullakin on omat elämänsä ja ongelmansa. Kyllä sinä selviydyt, yksi työ ja yksi päivä kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.
Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?
Ootko kuullut sellasesta kuin yliopisto
Ei vois hirveän paljon kauempana olla totuudesta kommenttisi, paitsi jos on joku todella teoreettinen ala kyseessä. No niissäkin on keskusteluja, tehtäviä ja ryhmätöitä kyllä myös. Itse olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa, ja enpä muista kuin pari kurssia, joissa vain istuttiin luennoilla ja sitten oli koe (yliopistossa se on nimeltään tentti).
Yliopistossa kohtasin sellaisenkin kummajaisen kuin ryhmätentin. Ei se ryhmätyövihaajan painajainen ollut vaan lähinnä kansakoulun laulukokeeseen verrattavissa.
Yliopistossa voi tosiaan joutua tekemään jopa tentin täysin vieraan ihmisen kanssa, eli sen joka sattuu istumaan vieressäsi. Ryhmätyöt vaihtelivat perinteisestä nokatusten tehtävästä sellaiseen, että kaikki tehtiin netissä. Tai siis itse kukin parhaaksi katsomallaan tavalla, ja toiseksi viimeisenä palautuspäivänä epätoivoisin alkoi soitella muille, että tuleeko tästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.
Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?
Ootko kuullut sellasesta kuin yliopisto
Ei vois hirveän paljon kauempana olla totuudesta kommenttisi, paitsi jos on joku todella teoreettinen ala kyseessä. No niissäkin on keskusteluja, tehtäviä ja ryhmätöitä kyllä myös. Itse olen suorittanut kaksi yliopistotutkintoa, ja enpä muista kuin pari kurssia, joissa vain istuttiin luennoilla ja sitten oli koe (yliopistossa se on nimeltään tentti).
Mietitääs. Olen käynyt fysiikan perus- ja aineopinnot eikä niissä tainnut olla yhtään ryhmätyötä. Labratkin sai tehdä yksin, kun oli vähän aikataulujen kanssa ongelmia. Matematiikan puoleltakaan en muista yhtään ryhmätyötä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vaan hirveän vaikea ajatella ryhmätyö vilpittömästi vain yhteisenä tehtävänä kun tuntuu että heti kun se sisältää sanan ryhmä niin mua tarkkaillaan (paitsi jos se on jotain käytännön tekemistä joka oikeesti liittyy alaan). Ryhmäläiset arvioi oonko heille taakka ja opettaja arvioi olenko yksi vajukki siellä hidastamassa muiden toimintaa. Mitä jos pohdintatehtävässä mulla ei ihan oikeasti tule yhden yhtäkään ideaa mieleen? Jos tehtävänä olis essee niin häpäisisin itteni vain opettajalle tai jos aikaa olis tehdä työ kotona niin ehtisin muhitella ajatusta ittekseni ja päästää luovuuteni vapautumaan kotona kun pääsen rauhoittumaan. Mulla on ihan surkea paineensietokyky ja mulla ei välttämättä raksuta heti jos on laitettu tosi outo tehtävänanto.
-ap
Ammattikorkeiden resurssipula on nykyään sitä luokkaa, ettei siellä paljon muuta tehdäkään kuin ryhmätyötä. Tulee halvemmaksi, kun opettaja vaan jakaa tehtävänannot+taustamateriaalit ja arvostelee sitten esityksen/kirjallisen tuotoksen/molemmat.
Ja ryhmätyöthän amk:ssa ovat mielestäni syvältä sieltä jonne aurinko ei paista, koska: ensimmäisenä vuotenani amk:ssa meidät jaettiin 4-5 hengen ryhmiin, joissa suurin osa vuoden tehtävistä tehtiin. Omassa ryhmässäni oli itseni lisäksi 2 teinimäistä päällepäsmäriä, yksi täysin aloitekyvytön lammas, yksi 100% lusmu ja minä. Näiden seurassa ensimmäinen vuosi, oli yhtä h elvettiä ja onhan se mahtavaa, kun yli puolet arvosanoista määräytyy näiden ryhmätöiden mukaan. Nostaa motivaatiota, voin kertoa. 3kk:n jälkeen en enää jaksanut toimia lapsenvahtina ja jos tuon ajan arvosanoja katsois, ne on mitä on. Keskityin siihen että oppisin kustakin aiheesta mahdollisimman paljon (eikös se ole vähän niinkuin koulutuksen tarkoitus) enkä siihen miltä yhteinen lopputulos näyttää (ei hyvältä näyttänyt.)
Toisena vuonna pääsin luojan kiitos noista uuvateista eroon. Edelleen paljon ryhmätöitä, mutta sen verran vaihtuvissa ryhmissä onneksi että oli ihan ok.
Kyllä on ikävä amk (LAMK) aikoja ❤
Ps. Sille joka taivasteli että "miten te meinaatte sitten työelämässä muka pärjätä?!" Vastaisin että hyvin. Voihan osassa työpaikoista ollakin meininki kuin yläasteella, mutta eipä ole tullut vielä moista vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähes jokainen kokee opinnoissa jonkin osa-alueen itselle vaikeaksi ja pelkää sitä miten siitä suoriutuu. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta ja jos ihan reilusti yrittää, niin silloin saa apua ja tukea aivan varmasti niin paljon, että kaikesta selviää.
Jep. Itselleni se kauhupaikka oli kieltenopinnot, etenkin suulliset kokeet. Itse kun olen niin surkea kielissä, ja ääntämystä pilkattu aikoinaan urakalla.
Mutta niistä selvisi ja läpi pääsi.
Ryhmätöissä taas vähän riippuu siitä, minkälaisen ryhmän saa. Itselläni oli useasti ihan huippuryhmä, ja oli oikeasti mukava tehdä. Pari kertaa taas tuli ryhmä, jossa muutama päätti olla vapaamatkustajana...
Itse olen todella turhautunut ryhmätöihin. Joka kurssilla vähintään yksi ryhmätyö ja arvatkaa vaan, että ketuttaako? Opiskelen monimuotona ja onhan se hankalaa, kun porukka asuu eri puolilla Suomea. Mutta olen itse tehnyt esim. osan paritöistä yksin, kysymättä käykö se opettajalle. Kukaan ei ole vielä pakottanut väkisin parin kanssa tekemään.
Teoriassa näin, käytännössä ei.