Pelkään kuollakseni ammattikorkean ryhmätöitä

Varmasti täällä on joku ammattikorkealainen?

Meillä ainakin ryhmätyöt ollut pääosin sellaisia, että aikaa on tehdä viikosta neljään kuukauteen. Avoimesti vaan kerrot, että sulla on lukihäiriö, ja tarvitset omaa rauhaa osuutesi tekemiseen, yleensä kaikki kyllä ymmärtävät.

Opiskelen ICT alaa AMK:ssa, ja en omista läppäriä. Siksi yleensä olen kysellyt, että onhan muille ok, jos työskentelen jotkut päivät kotoa etänä. Ja mitä tulee kirjoittamiseen, sanon aina muille, että mä en kirjottaa osaa hyvää asiatekstiä, mutta toki oman osuuteni kirjoitan. Vinkannut vain, että sen saa lukea läpi, ja joutuu mahdollisesti muokkaamaan jos muut haluavat saada siitä paremman numeron :)

No yleensä pari kk aikaa tehdä valmiiksi. Ei kannata hirveästi stressata, jokaisessa ryhmässä on joku lusmu joka ei edes tee osuuttaan. Eikä niihin kannata yöuniaan menettää, siellä ollaan harjoittelemassa, loppua kohden se sujuu jo rutiinilla. Siitä on sitten helppo pyöräyttää se oppari. Mikään ei ole niin inhottava ryhmätyöläinen kuin pilkkuja nussiva hikipinko!!

Ihan niitä on tehty. Tietysti on hankalaa jos ryhmässä on yksikin besserwisseri ja vitosen metsästäjä, mutta antaa sitten tehdä. MInä voin ihan kevyesti lusmuilla jos ei kelpaa minun tekemäni. 

Turha niitä on jännittää, jos tuntuu ylivoimaiselta puhu opettajalle. Ja siitä lukihäiriöstä sitten todistus niin saat apua tenttitilanteeseen ja osan kirjoista kuunneltavina versioina.

Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.

Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?

Meillä oli aina laajoja ryhmätöitä, joita tehtiin pitkään ja hartaasti ja piti lueskella paljon lähteitä, artikkeleita, tutkimuksia...

Valmistautumaan kyllä ehtii, mutta ihan kamalia kokemuksia ne oli silti, varsinkin niiden esittämiset luokalle.

T.introvertti

Kyllä pieniä ja nopeasti tehtäviä ryhmätöitä on useinkin esim. luennoilla, kun pitää yhdessä miettiä jotain juttua ja tehdä siitä samantien pidettävä esitys.

Ja mitenkäs aiotte pärjätä töissä,  jos aikanaan valmistutte?

tarvitset ammattiapua ongelmiisi. ahdistuminen on sairaus

Kannattaa kertoa ihan rohkeasti muille tuosta lukihäiriöstä, jos joku ei sitä ymmärrä, niin oma häpeänsä. Mun käsittääkseni sulla on mahdollisuus saada tarvittaessa apua opiskeluun.

Niihin ryhmätöihin tottuu äkkiä. Meillä ne oli sellaisia, että osittain piti etsiä tietoa netistä tai kirjastosta ja kirjoittaa raportti, osittain soveltaa aihetta ja keksiä ryhmänä joku asiaan liittyvä juttu. Työt esitettiin oman pienryhmän voimin muulle opiskelijaryhmälle. Opettajat eivät anna esiintymisjännityksen vaikuttaa arvosteluun. Esiintymistä myös opetellaan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt on yksi syy itselläkin miksi pelkään aloittaa AMK:ta. Tunnen oman luonteeni ja se hajoaa jatkuvista ryhmätöistä. Kokemusta on jo vuoden verran siitä.

Mistä löytäisi lukion kaltaisen koulun jossa vain istutaan tunneilla ja kurssin lopussa on aina koe?

Ootko kuullut sellasesta kuin yliopisto

Vierailija kirjoitti:

tarvitset ammattiapua ongelmiisi. ahdistuminen on sairaus

Ammattiapu 😂

Kerro asiastasi kaikille kurssiesi opettajille ja opolle. Jos rohkenet, kerro myös ryhmäsi opiskelijoille. Et ole ainut, joka on epävarma tai jolla on lukivaikeus. Pärjäät loppujen lopuksi varmasti aivan hyvin!

Ensinnäkin ammattikorkeakoulussa kaikkien pitäisi olla jo aikuisia. Osa opiskelijoista voi olla jo nelikymppisiäkin. Ketään ei pilkata, jos joku menee pieleen, toisin kuin teinien keskuudessa voi käydä. Itse ainakin kertoisin heti lukihäiriöstä ja sanoisin, että älkää ihmetelkö jos luen hitaammin tai kirjoituksissani on virheitä. Jos peittelet asiaa, voit vaikuttaa hieman oudolta, mutta kun kerrot sen heti kaikille, saat varmasti ymmärrystä osaksesi niin opettajilta, kuin luokkakavereiltakin.

Kyllä ryhmätöistä selviää. Ei niiden takia kannata panikoida, eivätkä ne kenenkään luonnetta hajota - se on se oma suhtautuminen mniihin, joka hajottaa, ja sitä voi muuttaa.

Ap sanoo olevansa epävarma kyvyistään ja siksi ei halua esitellä niitä muille kuin opettajille. Tämä on toisin ilmaistuna, että apn mielestä hänen pitäisi olla täydellinen, jotta sitä kehtaisi esitellä ja kaikki virheet ja puutteet ovat ongelma. Miksi? Te olette nyt kaikki opiskelijoita ja oppimassa asioita. ei teistä kukaan voi ola täydellinen. Ei kuulu olla. Eikä tule olemaan opintojen jälkeenkään, koskaan. Ryhmä on juuri sitä varten, että siinä tuodaan yhteen erilaisia puutteita ja taitoja, niin, että kaikkiin kohtiin riittää molempia. Niillä "puutteilla" on oma arvonsa, jota ilman homma lakkaa toimimasta, koska uutta ymmärrystä syntyy vain jos aletaan aidosti pohtia jotain ongelmaa, ja jos missään ei ole ongelmaa tai ymmärryksen puutetta, ei myöskään ole mitään kehitettävää, eikä ymmärrystä synny yhtään lisää.

Yleensä isompiin ryhmätöihin on aikaa hankkia ja analysoida materiaalia. mutta on sellaisiakin ryhmätöitä tai lähinnä ryhmäkeskusteluja, joissa pitää äkkiä pohtia jotain joko jonkun nopeasti käsiteltävän materiaalin (kuvia, kaavioita, lyhyitä tekstejä) pohjalta tai tyhjästä nyhjäisten. Mutta on selvä, että jos tämmöinen tehtävä annetaan, tulokseksikin odotetaan sitten ihan vain sitä, että asiasta keskustellaan ja siinä syntyy ajatuksia. Ei sen tarvi mitään nobel-tasoista filosofiaa olla.

Tässä syy, miksi en ikinä tule hakemaan ammattikorkeakouluun.

Ei lukiossakaan saa enää vain istua ja kuunnella. Riivatun ryhmätyöt ovat arkipäivää sielläkin. Eiköhän niistä pääse nykyään nauttimaan myös yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin ammattikorkeakoulussa kaikkien pitäisi olla jo aikuisia. Osa opiskelijoista voi olla jo nelikymppisiäkin. Ketään ei pilkata, jos joku menee pieleen, toisin kuin teinien keskuudessa voi käydä. Itse ainakin kertoisin heti lukihäiriöstä ja sanoisin, että älkää ihmetelkö jos luen hitaammin tai kirjoituksissani on virheitä. Jos peittelet asiaa, voit vaikuttaa hieman oudolta, mutta kun kerrot sen heti kaikille, saat varmasti ymmärrystä osaksesi niin opettajilta, kuin luokkakavereiltakin.

Et näemmä ole koskaan ollut amkissa :D se on sosiaalisessa mielessä kuin paluu yläasteelle

Vierailija kirjoitti:

Ja mitenkäs aiotte pärjätä töissä,  jos aikanaan valmistutte?

No sehän on ihan eri asia. Mun ala on käytännön työtä ja tulevaisuudessa se tulee olemaan luultavasti sitä että pidän jonkun rutiinin omaisen raportin seuraaville vuorolaisille. Ja silloin asiat on hallussa, kun taas koulussa se on lähinnä sitä että sut pistetään luokan eteen puhumaan jotain paskaa aiheesta josta et parhaimmillaan tiedä yhtikäs mitään.

Lähes jokainen kokee opinnoissa jonkin osa-alueen itselle vaikeaksi ja pelkää sitä miten siitä suoriutuu. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta ja jos ihan reilusti yrittää, niin silloin saa apua ja tukea aivan varmasti niin paljon, että kaikesta selviää.