Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä vanhemmuudessa koet onnistumisen iloa?
Mitkä asiat saavat sinut tuntemaan, että olet onnistunut vanhempana hyvin?
Kommentit (48)
Molemmilla lapsilla hyvä oman arvontunto, ovat reippaita, sosiaalisia, suosittuja kaveripiirissään. Empaattisia, ystävällisiä.
Koen onnistumisen iloa vanhempana siitä, että perheessämme on rakkaudellinen, rauhallinen ilmapiiri. Meillä ei tapella (lapset saattaa kinastella keskenään), ja meillä osoitetaan välittämistä ja rakkautta. Emme vanhempana kumoa toisen päätöstä, lapset tietävät että jos isi/äiti päätti näin, niin toinen vanhempi pitää saman linjan. Lapsille on myös luettu ihan joka ikinen ilta (rakastan kirjoja ja lukemista). Olen myös siitä iloinen, että mieheni arvostaa minua ja kohtelee huomaavaisesti, pojat ovat saaneet hyvän miehen mallin miten naista kohdellaan, ja minä kunnioitan ja arvostan miestäni, ja pidän häntä perheen päänä, meillä mies loppukädessä sanoo sen viimeisen sanan jos on tarve. Meillä mies saa ja voi olla mies, pojat saavat siitäkin hyvän mallin. Olen itse tässä suhteessa konservatiivinen.
Olen ylpeä lapsistamme. Koti on meille turvasatama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että poikani, jolla on monessa suhteessa ollut rankka elämä, on tänä päivänä tasapainoinen ja optimistinen nuorimies jolla on opiskelupaikka, tyttökaveri ja hyviä ystäviä! Ja hän rakastaa minua, kuin myös minä häntä!
17- vuotias tyttäreni sanoi, että hän haluaa olla omille lapsilleen samanlainen äiti kuin minä olen hänelle.
Kun lapseni ovat onnellisia ja pärjäävät hyvin silloinkin kun tulee vastoinkäymisiä. Aikuinen lapsi on menestynyt elämässään, päässyt toteuttamaan haaveitaan jne.
Nuoremmat lapset ovat tässä toki koko ajan ja tunnen joka päivä kiitollisuutta heistä, he ovat mulle niin rakkaita ja tunnen onnistuneeni aina kun huomaan että lapseni on oppinut uutta ja kypsynyt, vaikka eihän se oikeasti minun ansiotani mikään ole.
Lapseni kohtelee ihmisiä hyvin ja on hyvin oikeudenmukainen. En tosin tiedä miten paljon siinä on kasvatuksen vaikutusta. Hän on aina ollut paljon sosiaalisempi kuin minä mistä olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että minulla on hyvät ja läheiset välit nyt jo aikuisiin lapsiini ja siitä, että molemmat ovat tasapainoisia ja onnellisia. Heillä on kykyä asettaa itselleen päämääriä ja sitkeyttä tehdä töitä niiden eteen. Olen heistä ylpeä.
Siitä, että lapsella on hyvät tavat, pyytää anteeksi ja sanoo kiitos! Osaa olla ryhmässä ja on ystävällinen ja tervehtii yms. pieniä eleitä joita nähdessään ja havaitessaan äidin sydän täyttyy ylpeydestä ja onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että lapseni luottavat minuun niin paljon, että uskaltavat ilmaista kaikenlaisia tunteita.
Omat lapseni ovat vielä aika pieniä. Tunnen onnistuneeni, kun näen että 4-vuotias käyttäytyy kaveritilanteessa fiksusti ihan oma-aloitteisesti: sanoo kiitos ja pyytää anteeksi, pyytää toista leikkiin, jakaa tavaroita tai leikkejä. Näitä asioita on harjoiteltu paljon ja uskon niiden olevan ensiarvoisia taitoja jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kivat lapset, jotka tykkää musta, isästään ja toisistaan ja itsestäänkin. Se on kaikkein tärkein asia.
Se on mulle ton rinnalla aivan sivuseikka, miten he muistaa pestä käsiään, ripustaa takkejaan, siivota huoneitaan, olla huolellisia ja pitää vaatteensa siivoina ja rypyttöminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Esikoinen on fiksu lapsi, jolla on hyvä päättelykyky. Toisaalta kyse on paljolti synnynnäisestä ominaisuudesta, mutta ainakin lapsen akateemisia valmiuksia on ruokittu runsaalla lukemisella ja keskusteluilla. Yritän aina myös vastata lasten kysymyksiin tarkasti eikä vain sinne päin. Esim. kun nuorempi lapsi kysyi lihaskivuista, otin esiin anatomian kirjan ja näytin, miltä lihakset näyttävät ja miten faskiat toimivat.
- Kuopus on todella empaattinen, huomaavainen ja ulospäinsuuntautunut lapsi. Etenkin tämä tulee ilmi päiväkodissa, missä kuopus saa jatkuvasti kiitosta empatiastaan ja diplomaattisista kyvyistään. Toistaalta tämäkään ei kyllä ole niin paljon meidän vanhempien ansioita kuin persoonallisuuden piirre, mutta ainakaan ei olla omalla käytöksellämme tuhottu lapsen positiivisia piirteitä.
Onnistumisen iloja?
Ei mulla kait sellaisia sitten ole. En kyllä olekaan onnistunut vanhemmuudessani siten kuin olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään. Ihnoan lapsiani.
No anna ne pois. Mitä itseäsi kiusaat.
Olen aina kokenut iloa siitä, että olen onnistunut välttämään vanhemmuuden.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään. Ihnoan lapsiani.
No anna ne pois. Mitä itseäsi kiusaat.
Inhoat itseäsi ja elämääsi ja purat sen kaiken pahanolon viattomiin lapsiisi?
Ne hetket, jolloin lapset käyttäytyvät hyvin ja toivotunlaisesti, leikkivät sovussa keskenään, päiväkodista saa hyvää palautetta, oppivat uuden taidon, keskustelut, ongelmanratkaisutaidot ja vielä ne hetket kun pysähtyy miettimään, että onpas se lapsi aika fiksu!
Lapset 3 ja 1.
En ota kunniaa itselleni mutta olen tosi ylpeä että lapsistani on kasvanut rakastavia, toiset huomioivia, avoimia, ahkeria, hyvin opiskelleita ja työssäkäyviä aikuisia (3/4 täysi-ikäisiä).
Kuopus menossa hyvää vauhtia isojen sisarusten perässä. Murrosikäiseksi tosi ihana, välillä räjähtelee ja seuraavassa hetkessä tulee selittämään silmät säihkyen jotain kivaa juttua. Sisarusten välit upeat, nytkin lähtevät syyslomalla yhdessä reissuun.
Ilmeisesti nämä on olleet helppoja lapsia. Kaikessa olleet mukana, nähneet maailmaa, osallistuneet perheen ja ystäväpiirin juttuihin jo pienestä. Rahaa ollut niukasti esim harrastuksiin mutta jokaiselle on järjestynyt jotain pientä vuorollaan.
Nyt on kasvamassa jo ihania lastenlapsia<3
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kanssa vietetystä hetkistä. Hetkistä joissa tunnen lapsen haluavan jakaa minun kanssa jotakin jonka hän kokee itselleen merkitykselliseksi juuri sillä hetkellä.