Miksi miehille ei käy

että ei asuta yhdessä?
Olen 40v nainen ja minulla on ihana oma elämä ja pystyn nyt monia haaveita toteuttamaan, kun takana on kaikki suurimmat velvollisuudet.
Olisin valmis jakamaan kaiken kivan jonkun mukavan miehen kanssa, mutta ongelma on se, että miehet eivät hyväksy sitä, että minulla on tämä omakin elämä, vaan tahtovat minut asumaan luokseen.
Edellinen sanoi heti, että jos ei yhteenmuutto tule kysymykseen ei jatku suhde, vaikka lupasin talvikaudeksi hänen luo mennä asumaan.
Olen alkanut kyynistyä asian suhteen ja luettelenkin syitä mitkä minulle on tullut tässä matkanvarrella mieleen.
Onko syy siis oikeasti mikä näistä vai kuitenkin jokin muu?
Haluaako miehet niin kovasti vieläkin kontrolloida naista, että yhdessä on asuttava? Välimatka on oikeasti ollut aina se alle 30km ei voi olla niin vaikeaa asua eri osoitteissa??!! Suhde säilyy hyvänä, kun ei asuta saman katon alla!
Haluaako mies itselleen ja mahdollisille edellisen suhteen lapsille hoivaajan ja tämän vuoksi ei soisi "palvelijansa" juoksennella vapaana? Kirjoitin juuri alussa, että elämäni on juuri sen vuoksi onnellista, että kovimmat velvollisuudet ovat takanapäin. Miksi joku mies voi olettaa, että haluan velvollisuudet ja vastuut takaisin harteilleni? Eikö hän itse ole vastuussa itsestään ja lapsistaan kuitenkin? Olen aina valmis auttamaan ja tukemaan, mutta jos muutan tälläiseen kuvioon asumaan en ole enää auttaja ja tukija, vaan täyspäiväinen palvelija.
Haluaako mies omalle omaisuudelleen rahoittajan (talolaina,osakelaina)? Tämä tulee väistämättä mieleen, koska sattuvat aina valittamaan remppakulujen suuruudesta ym. Miksi pitää asua talossa johon ei ole varaa?
Talot ja osakkeet ovat olleet ehkäpä ostohetkellä juurikin se miehen haave ja unelma. Se on minulle täysin ok, mutta se ei ole pakosti minun unelmani.

Jokaisen onni on lähdettävä aina omasta itsestä ja se pitää rakentaa niin, ettei se nojaa kehenkään, vaan pysyy omillaan pystyssä.
Se ihminen, elämänkumppani siinä rinnalla on yksi herkullinen mauste elämän sopassa.
Miten monet ovatkaan eritavoin vain riippuvaisia toisistaan, eivätkä erota riippuvuutta ja rakkautta toisistaan.

Itse en näillä näkymin taida elämänkumppania itselleni löytää, mutta liene sitten kuulun siihen pian jo valta joukkoon eli ikisinkkuihin ;)