Ystävä peruu jatkuvasti tapaamisia

19! Sinä sentään alat tajuta missä mennään ja otat opiksesi. Tuollaisia ystäviä kannattaa tavata vaan silloin kun varmasti tietää että mitään muuta ei ole ja/tai kun tietää ettei oharit haittaa. Ei siis mitään odotuksia.

Mutta yleensä tuollaiset yksipuoliset ystävyyssuhteet kuihtuu pois kun yksin on turha yrittää ja vielä pettyä kaupan päälle. Ystävän pitää olla luotettava ja ystävyys ei aiheuta turhaa pahaa mieltä.

Niin ja sitten kun näille oharintekijöille sanoo asiasta niin saavat hirveän kilarin kun heillä on OIKEUS tehdä niin ja näin ja muilla ei ole nokan koputtamista. Minä-minä-ihminen ei piittaa muista ja empatiakyky on kärpäsen verran. Itse kyllä yleensä suuttuvat jos heille tekee kerrankin oharit ja ei enää muisteta omia ohareita x 100. 

Minullakin esim. tämän viimeisimmän tapaamisen ehdotti ystävä. Molemmat ollaan perheellisiä ja pari isoa lasta molemmilla. On kuulemma niin irtioton tarpeessa, joten lähdetään yhdessä minilomalle..

Pari päivää sitten vielä innolla lähdössä mukaan, tänään vaan ykskaks ilmottaa että ei lähdetäkkään, sorry.

Yhtäkkinen rahapula kuulemma vaivas..

Aikuinen ihminen ei suunnittele ja järjestä tällaisia menoja mikäli on noin pa.

Ja tosiaan meno ois ollut parin päivän päästä. Sanoo vaan, että etköhän löydä jonku toisen mukaasi. Tälla varoitusajalla, toiselle paikkakunnalle. No en saa..

No, tämmöiset ystävyyssuhteet ainakin takaa sen ettei jaksa kamalasti nähdä vaivaa tutustua uusiin ihmisiin..

Kannattaa päästää irti ihmisistä. Se on totta että ne jotka pysyvät, ovat sen arvoisia, muut voi mennä menojaan. Voihan kaverillasi olla mt-ongelmia, rahaongelmia jne. Mutta pidä vaikka taukoa siinä viestin laittamisessa/seuraavassa tapaamisehdotuksessa ja näet mitä tapahtuu. Jos hän ei vaikka puoleen vuoteen ota sinuun yhteyttä niin anna hänen olla. Näin käy monille, ellei kaikille, ei kaikkia ihmissuhteita vain ole tarkoitettu koko elämäksi, joskun se on valitettavaa ja joskus se on helpotus. 

Olen itse tässä vuosien mittaan ymmärtänyt pikkuhiljaa ystävyyksien laadun, jotkut tulee, toiset menee ja jotkut vain pysyvät. 

Elämääsi tulee uusia ihmisiä myös!

Tutustuin pari vuotta sitten yhteen mukavaan äitiin, jolla oli samanikäinen lapsi kuin itselläni. Pyysin heitä muutaman kerran vaunulenkille, mutta kun sovitut lenkit alkoivat toistuvasti peruuntua, päätin etten todellakaan aio olla vaivaksi. Minulla on paljon muitakin ystäviä. Pitkään aikaan ei kuulunut yhtään mitään. Meni varmaan vuosi ennen kuin hän tuli juttelemaan ja sanoi, että minä voisin pyytää heitä taas lenkille. Nauratti oikein. Tulkoon itse pyytelemään, jos haluaa nähdä. Oikeasti. Kavereita tulee ja kavereita menee. Jotkut pysyvät elämässäsi, jotkut lähtevät. Luuliko hän olevansa joku korvaamatonkin ystävä. :D

Minulla on ystävä, joka tekee viime hetken aikataulumuutoksia, ja sitten hermostuu jos ne eivät sovikaan minulle. Oltiin esim. sovittu, että nähdään kahvilassa klo 18. Klo 17 tulikin viesti, että olen jo täällä kahvilassa, tuutko tuntia aikaisemmin. Olin siinä kohtaa vielä töissä, eli en pääsyt paikalle tuntia aikaisemmin. Ystävä alkoi kiukuttelemaan että en nyt istu täällä tuntia yksin, lähden siis kotiin.

Joskus on käynyt niin, että ollaan sovittu että mennään lauantaipäivänä kirppiskierrokselle ja syömään. La-aamuna on tullut viesti että en pääsekään tänään, mennäänkö viikon päästä? Minulla on ollut sovittuna työvuoro seuraavalle lauantaille, joten ei onnistu. Ystävä on hermostunut tästäkin, ja alkanut valittaa että minun kanssa on turha sopia mitään menoja, kun mikään ei kuitenkaan onnistu. Olen yrittänyt sanoa, että onnistuisi mikäli aikatauluista pidetään kiinni, mutta mikäli niitä muutellaan yksipuolisesti lyhyellä varoitusajalla, niin hankalaksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Voisin olla tuo ystävä. Diagnoosina masennus ja uupumus, ja ongelmani on kieltäytyä jatkuvista menoista, jotka väsyttävät entisestään. Olen introvertti, joka kyllä pitää ihmisistä, mutta tarvitsen yksinoloa rentoutuakseni. Teen asiakaspalvelutyötä, joten siinä ihmiskontaktia jo mieluusti.

Lisäksi itsetuntoni on ollut viimeisenä vuotena niin matalalla, että en vain kehtaa vääntäytyä ihmidten ilmoille. Vaatteet on rumia ja ylipainoa löytyy ja en saa aina itsestäni irti että kävisin suihkussakaan.

Sori.

Miksi sitten lupaudut menemään edes? Eikö pitäisi heti kutsun tullessa sanoa, että "kiitos, mutta en usko jaksavani (koska masennus yms.)"

Teen niin koska olen vaikeasti masentunut, ei liity ystäviini ollenkaan. Häpeän myös itseäni.

Ystäväsi on masentunut tai epävakaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka tekee viime hetken aikataulumuutoksia, ja sitten hermostuu jos ne eivät sovikaan minulle. Oltiin esim. sovittu, että nähdään kahvilassa klo 18. Klo 17 tulikin viesti, että olen jo täällä kahvilassa, tuutko tuntia aikaisemmin. Olin siinä kohtaa vielä töissä, eli en pääsyt paikalle tuntia aikaisemmin. Ystävä alkoi kiukuttelemaan että en nyt istu täällä tuntia yksin, lähden siis kotiin.

Joskus on käynyt niin, että ollaan sovittu että mennään lauantaipäivänä kirppiskierrokselle ja syömään. La-aamuna on tullut viesti että en pääsekään tänään, mennäänkö viikon päästä? Minulla on ollut sovittuna työvuoro seuraavalle lauantaille, joten ei onnistu. Ystävä on hermostunut tästäkin, ja alkanut valittaa että minun kanssa on turha sopia mitään menoja, kun mikään ei kuitenkaan onnistu. Olen yrittänyt sanoa, että onnistuisi mikäli aikatauluista pidetään kiinni, mutta mikäli niitä muutellaan yksipuolisesti lyhyellä varoitusajalla, niin hankalaksi menee.

Hankala tyyppi. Ei ehkä kannata hirveesti tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Jos se oon mä, niin sori! Pidän ystävääni tärkeänä, vaikka nähdään harvoin, mutta minulla on nyt yksityiselämässäni sellainen asia käsiteltävänä, jota en jaksa kerrata, koska joudun puimaan sitä jo ihan tarpeeksi siskojeni kanssa. Haluan puhua muiden ystävieni kanssa muista asioista nyt, kun aihe on tuore ja liian lähellä. Siihen liittyen minulla on äkillisiäkin tapaamisia, josta syystä joudun muut menot perumaan. Kerron kyllä kun olen valmis siihen.

Vinkki, hienotunteinen: ÄLÄ sovi niitä tapaamisia.

ohis

köyhä kirjoitti:

Itselläni on huonompi rahatilanne kuin koskaan ennen. Jopa lapsena oli enemmän rahaa. Nyt 10e loppukuulle plus pari pulloa. En kehtaa kertoa kavereille, että en voi tulla kahvilaan tms, kun rahojen pitää riittää xtran nakkeihin ja makaroniin. Joskus tulee yllätäviä rahanmenoja, kuten pyörästä hajosi vaijerilukko ja en uskalla jättää sitä lukitsematta kaupungilla työpäivän ajaksi (bussiin ei varaa).

Mielestäni voisit sanoa, että olisi kiva nähdä, mutta taloudellisen tilanteesi vuoksi nyt ei onnistu.

Ei kunnioita. Pitää sinua itsestäänselvyytenä johon ei tarvitse panostaa.

Minullakin on ystävä jolle ei koskaan sovi minun ehdotukset. Ei ole käynyt luonani pariin vuoteen. Sitten kun itse ehdottaa jotain olettaa että olen valmiina kuin partiopoika. Niinkuin tähän asti olen ollutkin. 

Toinen ystävä sanoo tavatessa että nähdäänpä, käydäänpä kahvilla, olusella tms. Aina jää siihen. En muista että konkreettisesti olisi kutsunut että nähdään huomenna klo 18 kahvilan edessä. Heittelee vain. Loukkaavaa ja piittamatonta kun ei oikeasti halua nähdä

Eihän tuollaiset suhteet kestäkkään. Jossain vaiheessa toinen turhautuu niin että lakkaa pyytelemästä ja sopimasta. Sitten menee aikaa kun toinen havahtuu huomaamaan että eipä olla nähty aikoihin. Ei olla kun et koskaan pyytänyt minnekkään. Itse aikani yritin yksipuolisesti, ei nekään usein käynyt, muille kyllä sulla oli aikaa. Sorry mutta en palaa takaisin samaan arvottomuuden tunteeseen kun menin jo eteen päin. Tunsin itseni tylsäksi seuraksi joka ei kiinnosta. Olen nyt löytänyt ystäviä jotka ainakin yrittää pitää kiinni sovitusta ja on aloitteellisia itsekkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kunnioita. Pitää sinua itsestäänselvyytenä johon ei tarvitse panostaa.

Minullakin on ystävä jolle ei koskaan sovi minun ehdotukset. Ei ole käynyt luonani pariin vuoteen. Sitten kun itse ehdottaa jotain olettaa että olen valmiina kuin partiopoika. Niinkuin tähän asti olen ollutkin. 

Toinen ystävä sanoo tavatessa että nähdäänpä, käydäänpä kahvilla, olusella tms. Aina jää siihen. En muista että konkreettisesti olisi kutsunut että nähdään huomenna klo 18 kahvilan edessä. Heittelee vain. Loukkaavaa ja piittamatonta kun ei oikeasti halua nähdä

Tutulta kuulostaa..

Aina itse tekee viime hetken ohareita ja vastaanotto pitäis olla itellä, että ei se mitään.

Jos itse on kerran vuosien aikana sanonut, että nyt ei sovi tapaaminen, niin sen hän kyllä muistaa vuosienkin päästä.

Viikko-kaks suunnitellaan yhteistä tapaamista tai illanviettoa ja perutaan paria päivää ennen ja sen pitäis olla ihan fine.

Usein on sanonut, että rahat vähissä, sitten kumminkin ollut samana v-loppuna shoppailemassa tmv.

Minun ystäväni aina sairastuu kun olisi jotain tärkeää: syntymäpäivät, festarit, jokin muu tapahtuma. Päänsärky tai lievä kuume. Tätä siis on tapahtunut jo vuosia eikä pelkästään minun kohdallani. Helpoiten jutut onnistuu kun mitään ei suunnitella etukäteen...

Voi ihmisellä tietenkin olla niin huono immuniteetti, että on aivan rikki 1-4 kertaa kuukaudessa.

Tuttu juttu...

Aina paria päivää ennen tulee peruminen, sentään ilmoittaa ettei pääse!!

Vahingoittavia tällaiset kaverisuhteet.

Tuttua. Älä annan käyttää hyväksi ystävyyttäsi.

Tuttua mullekin. Olen surullinen, mutta minkäs teet. Hän ei ole ikinä aloitteellinen yhteydenpidossa, ei välttämättä edes vastaa kun soitan tai laitan viestiä ja oharit on enemmän sääntö kuin poikkeus. Hänelle olen kuitenkin rakas ystävä. Hän on minulle nykyään Facebook kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaiset suhteet kestäkkään. Jossain vaiheessa toinen turhautuu niin että lakkaa pyytelemästä ja sopimasta. Sitten menee aikaa kun toinen havahtuu huomaamaan että eipä olla nähty aikoihin. Ei olla kun et koskaan pyytänyt minnekkään. Itse aikani yritin yksipuolisesti, ei nekään usein käynyt, muille kyllä sulla oli aikaa. Sorry mutta en palaa takaisin samaan arvottomuuden tunteeseen kun menin jo eteen päin. Tunsin itseni tylsäksi seuraksi joka ei kiinnosta. Olen nyt löytänyt ystäviä jotka ainakin yrittää pitää kiinni sovitusta ja on aloitteellisia itsekkin.

Tämä, kiitos!