Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millaisissa perheissä kasvaa pikkuvanhoja lapsia?

Vierailija
22.08.2018 |

Millaiset vanhemmat ja kasvuympäristö?

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikenlaisissa.

Meidän yksi lapsi on aina ollut pikkuaikuinen.

Vierailija
2/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noh,  yleensä ainoa lapsi tai iltatähti. 

Vanhemmat kuitenkin keskimääräistä vanhempia. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Wt-perheissä

Vierailija
4/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheen ainoista lapsista tulee usein pikkuvanhoja, varsinkin jos muut lapsikontaktit ovat vähäisiä ja lapsi leikkii ja oleskelee vain aikuisten seurassa.

Vierailija
5/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikenlaisissa. Kyse on enemmän luonteenpiirteestä kun kasvatusjutusta

Vierailija
6/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhden lapsen perheissä, joissa lapsi viettää suurinman osan ajastaan aikuisten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi lasta. Esikoinen on aina ollut jotenkin vanhana syntynyt. Luonne on semmoinen.

8/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaisiko joku kuvailla, millainen on pikkuvanha lapsi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perinteisesti pikkuvanhoja ovat olleet ainoat lapset, jotka ovat varttuneet esim. isovanhempiensa kanssa. Heillä on ollut runsaasti aikuisten huomiota, ja he ovat esimerkiksi oppineet lukemaan ennen aikojaan. Aika erilainen lapsuus verrattuna niihin lapsiin, jotka ovat olleet keskenään hyeenalaumoina opettelemassa vahvimman lakia.

Nykyään, kun kaikkia lapsia kasvatetaan paremmin kuin ennen ja annetaan huomiota ja virikkeitä, ero pikkuvanhojen ja muiden välillä on pienentynyt.

Oma esikoiseni on sillä tavalla pikkuvanha, ettei tykkää lapsille suunnitelluista jutuista. Eli valitsee kirjan/elokuvan/teemapuiston ennemmin vaikka tieteen parista kuin minkään lasten hahmon/tuotteen ympäriltä.

Vierailija
10/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olin lapsena ja nuorenakin vielä hyvin pikkuvanha. Sain huomiota olemalla kiltti pikkuaikuinen. Jos kiukuttelin, niinkun lapset välillä kiukuttelee, olin näkymätön eikä huomioitu mitenkään. Aikuisena olen vasta oppinut muodostamaan omia mielipiteitä mutta silti se pikkuvanha miellyttämisenhalu nostaa välillä päätään.

Sanoisin tuohon että vanhemmat ei osanneet oikein olla läsnä eikä negatiivisia tunteita saanut näyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisissa. Kyse on enemmän luonteenpiirteestä kun kasvatusjutusta

Luonteenpiirteisiin ja tempperamenttiin vetoaa yleensä ne vanhemmat, jotka epäonnistuvat siinä kasvatuksessa. On totta, että lapsella on persoonallinen valmisaste, mutta persoonallisuus muovautuu kasvatuksesta, ympäristössä, vuorovaikutuksesta, jne.

Vierailija
12/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyse on persoonallisuuden piirteistä. Esim. autisti voi olla pikkuvanha.

Vastaus: varmaan aika monenlaisissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisissa. Kyse on enemmän luonteenpiirteestä kun kasvatusjutusta

Luonteenpiirteisiin ja tempperamenttiin vetoaa yleensä ne vanhemmat, jotka epäonnistuvat siinä kasvatuksessa. On totta, että lapsella on persoonallinen valmisaste, mutta persoonallisuus muovautuu kasvatuksesta, ympäristössä, vuorovaikutuksesta, jne.

Minä vetoan luonteenpiirteisiin ja temperamenttiin juuri sen nojalla, että lapsemme ovat niin onnistuneita. Ehkä parhaiten onnistui se, jonka varhaislapsuudessa pystyin antamaan vähiten.

Vierailija
14/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisissa. Kyse on enemmän luonteenpiirteestä kun kasvatusjutusta

Luonteenpiirteisiin ja tempperamenttiin vetoaa yleensä ne vanhemmat, jotka epäonnistuvat siinä kasvatuksessa. On totta, että lapsella on persoonallinen valmisaste, mutta persoonallisuus muovautuu kasvatuksesta, ympäristössä, vuorovaikutuksesta, jne.

Minä vetoan luonteenpiirteisiin ja temperamenttiin juuri sen nojalla, että lapsemme ovat niin onnistuneita. Ehkä parhaiten onnistui se, jonka varhaislapsuudessa pystyin antamaan vähiten.

Mä oon aika lailla samaa mieltä. Omat lapseni ovat tosin vasta 4- ja 7-vuotiaat, mutta he ovat monessa suhteessa niin erilaisia, etten oikein meidän vanhempien muovauksen tuottamiksi voi noita eroja selittää. 

Enkä oikein tiedä, miten pikkuvanhuus lapsessa voisi olla epäonnistuneen kasvatuksen tulosta. Useinhan se on merkki siitä, että lapsi on akateemisesti ja älyllisesti keskitason yläpuolella. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisissa. Kyse on enemmän luonteenpiirteestä kun kasvatusjutusta

Luonteenpiirteisiin ja tempperamenttiin vetoaa yleensä ne vanhemmat, jotka epäonnistuvat siinä kasvatuksessa. On totta, että lapsella on persoonallinen valmisaste, mutta persoonallisuus muovautuu kasvatuksesta, ympäristössä, vuorovaikutuksesta, jne.

Joopa joo. Millä tavoin se pikkuvanha nyt sinusta on epäonnistunut lapsi?

Olin itse pikkuvanha professori jo lapsena ja olen sitä edelleen. Meitä on neljä lasta ja minä olin ainoa tuollainen.

Vierailija
16/16 |
22.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olin pikkuvanha lapsi ja nuori, ja kai se näkyy vieläkin jonkin verran tavassani olla.

Synnyin erittäin nuorille (19v) vanhemmille eikä heidän kavereilla ollut vielä lapsia, eli vietin ensimmäiset vuoteni pitkälti nuorten aikuisten seurassa ollen porukan maskotti, jota huomioitiin paljon (keskusteltiin kanssani).

Lisäksi vietin paljon aikaa lääkäri ja opettaja-isovanhempieni luona, jotka puhuvat kirjakieltä ja keskustelivat kanssani kuin vertaisensa kanssa.

Minulle myös luettiin paljon, päivittäisten keskusteluiden lisäksi.