Mies petti ja jätti. Miten eroon peloista?

Nämä ovat elämän rankkoja oppitunteja. Samantyyppinen oppitunti voi tulla esimerkiksi työpaikalta, jos tulee yhtäkkiä irtisanotuksi.

Niiden tarkoituksena on opettaa, että elät elämääsi itsenäisesti. Kun hankaluuksia tulee, etsit itse tavat, joilla pääset pahimman yli, ja etsit myös itse uuden suunnan elämällesi. Se on raskasta, mutta samalla paljon parempaa ja "turvallisempaa" kuin toisten ihmisten varaan laskeminen.

Mikä parasta, tämä ei estä parisuhdetta, vaan on sille erinomainen pohja.

Toivotan sinulle ja elämääsi ensin toipumisaikaa ja sitten onnellisia käänteitä!

Opi elämään yksin, unohda ne vanhat tavoitteet hetkeksi. Pistää aikaa kehittää itseesi, nosta omatunto.

Tee semmosia asioita mikä et voinut aikasemmin tehdä, mistä olet haaveillut.

Itse olen juossu kuin hullu koska huvittaa, alkanut sukellus kurssin ynnä muuta.

Vanha klisee, mutta totta : päivä kerrallaan, vuoden päästä kyselet " ai, kuka"?

Oppia ikä kaikki. Pääsit yhdestä luulostasi ja nyt tiedät että yksikään suhde ei ole turvassa pettämiseltä, eikä erolta. Tämä oli vain yksi asia joka sinun piti elää läpi. Nyt opettelet taidon olla yksin ja keskityt itseäsi kehittäviin asioihin. Luot tasapainoisen arjen työn, harrastusten, ystävien jne kesken. Se lisäarvo (mies) tulee elämääsi, jos on tullakseen.

Nii joo, ja unohda se tapailu homma nyt edes vähäks aikaa, sun tarvii antaa itseäsi aikaa otta opikseen vanhasta suhteesta ensin. Voi kestä pitkää aikaa jos tosissaan oli pitkä suhde kyseessä.

ota tämä opettavaisena tapauksena, kyllä pettämiseen on yleensä aina syy 99% varmuudella, tietysti aina näissäkin on yksittäisiä tapauksia jotka vaan ei halua sitoutua, olivat kuitenkin sitä halunneet kokeilla...

eli oliko sun omassa käytöksessä jotain missä olis parantamisen varaa? nipottelitko?

Ihan aluksi "osanottoni" tilanteeseesi. Varmasti kirpaisee.

Elämä on kuitenkin täynnä jaksoja, hyviä ja niitä huonoja. Ei se muuten elämää olisi. Tämä on nyt kuitenkin "vain" pettäminen ja ero, ei lopullinen syöpädiagnoosi. Kauneimmalle ja ihanimmallekin tämä voi tulla eteen, ei se tiettyjä ihmisiä säästä, kun mätämuna sattuu kohdalle. Joten turhaa on itseään syytellä ja antaa pettäjälle vielä mahdollisuus itsetunnon murentamiseenkin.

Tuulta kohti vaan, ja pettäjä kiertoon, heipat! Ennemmin tai myöhemmin olisit melko varmasti tässä tilanteessa ollut, joten parempi näin.

Nyt täytyy selvitä tästä osiosta ja odotella uutta ja parempaa, koska sieltä se on tulossa, ei tämä tilanne jää ikuisesti päälle. Nyt on oikeus ja mahdollisuus surra ja tiedostaa vastaisen varalle omat voimavarat ja kerätä resursseja tulevaankin selviytymiseen, ihan vaan varastoon.

Sanotaan, että aika parantaa, ja niinhän sillä on tapana tehdä. Nyt vain täytyy antaa ajan tehdä se oma tehtävänsä ja mennä sen mukana. Onnea tulevaisuuteen!

T: Samanlaista kokenut

Elämällä elämää.

En siis todellakaan ole aikeissa yrittää mitään tapailua pitkiin aikoihin. Nuo nyt vaan ovat ajatuksia, jotka pyörivät välillä mielessä. Kelpaankohan kenellekään? Tai yhtälailla pystynkö itse rakastamaan uudelleen?

Ap

Ota pari laastaria nostattamaan sitä omaa egoasi.

Vierailija kirjoitti:

En siis todellakaan ole aikeissa yrittää mitään tapailua pitkiin aikoihin. Nuo nyt vaan ovat ajatuksia, jotka pyörivät välillä mielessä. Kelpaankohan kenellekään? Tai yhtälailla pystynkö itse rakastamaan uudelleen?

Ap

Lässyn lässyn. Kai sinä tajuat miten lapsellisia tuollaiset ajatukset on? Ei sinun tarvitse kelvata kellekään tai pystyä rakastamaan. 

Vierailija kirjoitti:

En siis todellakaan ole aikeissa yrittää mitään tapailua pitkiin aikoihin. Nuo nyt vaan ovat ajatuksia, jotka pyörivät välillä mielessä. Kelpaankohan kenellekään? Tai yhtälailla pystynkö itse rakastamaan uudelleen?

Ap

Mitä tuo tarkoittaa että "kelpaatko"? Sä olet paras sellaiselle, joka sua rakastaa, eikä sun tarvitse kelvata kaikille. Eikä sun tarvitse myöskään huolehtia siitä rakastutko itse, se tapahtuu jos tapahtuu. Lopeta turhanpäiväinen vatvominen, ei ihmissuhteita pysty määräilemään eikä päättämään etukäteen. 

Eipä ne haavat koskaan täysin parane. Omalle kumppanille käynyt kauan kauan sitten sama, mutta sitten tämä pettäjäjättäjä jäi vielä "kaveriksi" roikkumaan. Itseni kohdalla pettäjä sentään oli sen verran hienotunteinen, ettei enää jälkeenpäin kokenut omistavansa minua...

Mutta sinä kelpaat. Se ei todellakaan ole mistään kelpaamisesta kiinni jos jollakulla on pään sisällä asiat vimpsallaan. Nyt keskityt itseesi ja olet ihan tylyn itsekäs!

Vierailija kirjoitti:

En siis todellakaan ole aikeissa yrittää mitään tapailua pitkiin aikoihin. Nuo nyt vaan ovat ajatuksia, jotka pyörivät välillä mielessä. Kelpaankohan kenellekään? Tai yhtälailla pystynkö itse rakastamaan uudelleen?

Ap

Toi on vain matala itsetunto kuin puhuu. Tulee se ajatus että olisi oma vika, itsesyyttely on hyvin normaalia. Sun pitää antaa aikaa käsitellä näitä ajatuksia. Pikkuhiljaa alat älyämään että ei syy ollut täysin sinusta. Pikkuhiljaa ajatukset kääntyvät, eikä ollut sinun vika olleenkaan. Tässä vaihees on aika mennä ulos ihmisten luo. Hanki harrastuksii, luo itsellesi suunitelma. Tekemistä riittää aina. Kyllä kelpaat. Etkä tarvii edes ajatella silleen. Joku kyllä tule haluamaan sinut, ehkä montakin. Aina on valinnanvaraa. Elämä on yhtä suurta seikkailua. Puhun vain kokemuksesta, samanlainen tilanne, aika vajaa puoli vuotta. Tsemppiä.

M30

Ja sitten kun päällisin puolin on päässyt jätetyksi tulemisesta jaloilleen, tuleekin tilanteita joissa et kelpaa ja se kipeä kokemus nostaa taas päätään - hetkessä olet se sama märisevä hylätty mytty. Ei sille mitään voi, ei se aika muistin tunnejälkiä minnekään vie. Täytyy tietoisesti yrittää saada hyväksytyn ja rakastetun kokemuksia jostain muualta, ystäviltä, työkavereilta, lapsilta. Jotta on jotain mistä pitää kiinni sitten kun tulee uusia hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jotkut alkavat välttelemään tilanteita joissa niin voi käydä, esimerkiksi tapailua, ihastumista, jne.

Minulle se on rankkaa lapsuuden kokemuksen vuoksi, tiedätkö omalla kohdallasi miksi? Kuten on helppo huomata, toiset jatkavat elämää paljon iisimmin kuin minunlaiset, tärkeät ihmiset ovat heille helpommin korvattavissa uusilla ihmisillä. Totean tämän vailla arvotuksia mikä on oikea tapa, tämä mun ainakin sattuu hevvetin paljon.

Vierailija kirjoitti:

En siis todellakaan ole aikeissa yrittää mitään tapailua pitkiin aikoihin. Nuo nyt vaan ovat ajatuksia, jotka pyörivät välillä mielessä. Kelpaankohan kenellekään? Tai yhtälailla pystynkö itse rakastamaan uudelleen?

Ap

Sulla on koko elämä edessäsi. Kelpaat ihan varmasti, kun olet jo nyt kelvannut. En tiedä mitä kaikkea tapahtui, mutta pettäminen ei yleensä ole petetyn syytä, eli jos joku on mennäkseen, niin sehän menee. Tuskin mikään hirviö olet ollut. Näitä nyt vaan tapahtuu. Tunteet sammuvat ja syttyvät uudelleen. Ja jotkut eivät koskaan pysty kestävään parisuhteeseen. Kullakin kun on oma menneisyytensä ja sitä myöden luurankoja kaapissa, pelkoja ja pettymyksiä, mitkä voivat kariuttaa ihmissuhteita.

Pystyt ihan varmasti rakastumaan ja rakastamaan jälleen, kunhan se sopiva vastakappale joskus löytyy. Pidä nyt kuitenkin breikkiä noista miehistä ja anna tunne-elämäsi rauhoittua ja kuten sua on jo neuvottu, keskity itseesi ja kaikkeen uuteen tekemiseen. Turha tuossa noidankehässä on pyöriä, kun siihen jäät vellomaan.

Ei se ollut miestä kummempi, niitä on paaaljon lisää mistä "valita", kunhan se aika koittaa. Nauti nuoruudestasi, koe uusia asioita, kehitä itseäsi ja ota uusi elämä vastaan toiveikkaana, koska et ikinä voi tietää mitä nurkan takaa eteesi tupsahtaa. Pää pystyyn!

Tuosta kelpaamiskysymyksestä. Lue heikkoina hetkinäsi, miten hienosti maailman upeimmilla, kauneimmilla ja näyttävimmillä muusikoilla ja näyttelijöillä menee rakkauselämässä ja petetäänkö heitä. Petetään, koko ajan. Samoin voit miettiä, ovatko kaikkien suomalaisten pettäjien (mitä se oli, 60 %?) puolisot niin huonoja, että heitä siksi piti pettää.

Juu ei.