Lue keskustelun säännöt.
Miten haetaan apua masennukseen?
22.08.2018 |
Mistä haetaan apua masennukseen ja ahdistukseen ja paniikkihäiriöön? Mihin soitan ja voiko joku laittaa sanantarkasti, mitä sanon. Tilanne on todella paha. Haluan ajan tälle päivälle tai huomiselle. Sen pudempään en kestä odottaa. Pelkään, ettei kukaan ota vakavasti. Olen ihan varma, että ne käskee seurata tilannetta ja soittaa uudestaan kuukauden päästä. Tai saan ajsn johinkin viikkojen päähän. Sitten on aivan sama, vaikka en mene ollenkaan. Joo, taitaa olla turha edes yrittää. Auttakaa.
Kommentit (46)
No joo. Ehkä turha sitten edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä usko av-sivun negatiivisia, josko itsekin masentuneita ja mustien silmälasien läpi näyttää ettei apua saa mistään. Kyllä saa. Mene tosiaan päivystykseen. Ihan tavallinen päivystyspoli tai terveyskeskus voi sut eteenpäin ohjata.
Ei kannata uskoa muiden kokemuksia siitä, että hoitoon ei pääse ja pompotellaan tiskiltä toiselle, kun kukaan ei halua ottaa vastuuta hoidosta?
En nyt sitten saanut aikaan soittaa minnekään. Aloin käydä mielessäni läpi tuota soittotilannetta ja tulin ihan varmaksi, ettei kukaan ota kuitenkaan tosissaan. Olen maannut koko päivän sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo odota vain sängyssä. Sieltä ne tulee sut varmasti hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vaihtoehtoja, mutta suosittelen että pyydät jonkun hyvän ystäväsi tai perheenjäsenen avuksi, koska hoitoon hakeutuminen pelottaa ja on henkisesti vaikeaa.
1. Mene psykiatriseen päivystykseen. Kerro tilanteesi että olet jatkuvasti ahdistunut ja masentunut. He osaavat auttaa akuutissa tilanteessa ja ohjata sinut oikeaan hoitoon
2. Ota yhteyttä terveyspalveluihin (yths terveydenhoitaja tai kaupungin terkkari) ja selitä tilanteesi (katso kohta 1). Saat luultavasti tilanteesta riippuen akuuttiajan lääkärille (samana päivänä) tai lähipäiville, sekä ajan psykologille keskustelemaan.
3. Varaa aika yksityiselle psykiatrille joka voi välittömästi arvioida lääkityksen tarpeesi, sekä ohjata sinut kaupungin terapiapalveluihin.
Itse pääsin (Turku) samalla viikolla jo keskustelemaan psykologin kanssa kun soitin aikaa varatakseni sairaanhoitajalle akuutista masennuksesta, ja näitä aikoja järjestyi aluksi joka toiselle viikolle. Puoli vuotta myöhemmin minulle myönnettiin KELA:n kuntoutusterapia. Helpointa on saada soitetuksi tai mennyksi jos saat avuksi esim. siskosi kuten minä sain.
Ehkä saan soitettua huomenna. Tuntuu vaan niin häpeälliseltä, mutta en enää kestä tätä oloa. En enää nykyään liiku kotoani minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä saan soitettua huomenna. Tuntuu vaan niin häpeälliseltä, mutta en enää kestä tätä oloa. En enää nykyään liiku kotoani minnekään.
Älä turhaan häpeä. Soitat huomenna. ❤
Kiitos teille neuvoistanne.
En tajua, missä vaiheessa elämästäni on tullut tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedä kunnon persekänni ja katso sitten onko tarvetta pilata mainettaan diagnooseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vedä kunnon persekänni ja katso sitten onko tarvetta pilata mainettaan diagnooseilla.
Et sitten muuta keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kun oli aikoinaan ahdistushäiriö ja paniikkitila päällä menin ihan oman terveyskeksuksen päivystyspolille. Sairaanhoitaja teki hoidontarpeen arvioinnin masennus- ja ahdistushäiriökaavakkeiden avulla (laitetaan rasti ruutuun kaikkiin kohtiin jotka täsmää omassa tilanteessa), ja pääsin suoraan lääkärille.
Lääkäri määräsi nukahtamislääkkeitä (koska en ollut nukkunut moneen päivään) ja masennuslääkkeet, pääsin heti mielenterveyshoitajan kanssa juttusille, ja sain depressiohoitajan yhteystiedot. (Näin ainakin Vantaalla).
Eli menet päivystykseen vaan sanot että sulla on äärettömän paha olla. Nykyään masennus ja ahdistus otetaan kyllä vakavasti.
Tämä kun vaihtelee kovasti riippuen missä päin Suomea asuu. Auttaisi ohjannassa kovin jos edes summittaisesti kertoo missä päin Suomea siellä sängyssä makaa
Itse menin terveyskeskukseen lääkärille alunperin muista syistä, mutta rohkenin kertomaan tuntemuksistani ja esimerkiksi paniikkikohtauksistani. Sain lähetteen psykiatrian poliklinikalle, josta sitten sain diagnoosit ja keskusteluapua, kunnes minut ohjattiin psykoterapiaan (jonka aloittamista en ole katunut pätkääkään).
Aikaa kului aika kauan, koska psykoterapian aloittaminen oli hidas ja vaativa prosessi minulle. Minulla oli kuitenkin kokoajan muuta keskusteluapua ja hoitokontakti poliklinikalle kunnes terapia alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä kunnon persekänni ja katso sitten onko tarvetta pilata mainettaan diagnooseilla.
Et sitten muuta keksinyt.
Viinalla sitä on ennenkin ongelmia ratkottu. Nykyhörhöt kuvittelee saavansa pillereistä apua, mutta totuus on jotain muuta. Viinaa saa kurlata 50 vuotta putkeen, jotta siitä saisi samat haitat kuin purkillisesta mielialalääkkeitä.
Kai sitten uskallan ottaa riskin itseni nolaamisesta ja vähätellyksi tulemisesta. Hävettää soittaa mihinkään, jos siellä käsketään vaan ottaan itseään niskadta kiinni. Asun pienellä paikkakunnalla ja ei täällä varmaanole mitään tuollaisia hienoja mahdollisuuksia kuten isoissa kaupungeissa. En vaan jaksa uskoa, että kukaan ottaa vakavasti. Iljettää olla tällainen ihminen.
Nostan, jos löytyisi jotain juttuseuraa. Mitä sanon puhelimessa, jos huomenna soitan?
Minua taas ärsyttää että rehellisiä, mutta ehkä sitten negatiivisia kokemuksia, pitäisi vaijentaa kuoliaaksi tai olla puhumatta ollenkaan. Mutta sen sijaan aina hehkutetaan sitä miten apua on, vaikka sitä ei tosiaankaan aina ole. Ainakaan meille kaikille. Ei mielisairas mikään lapsi ole joka ei jotenkuten pysty arvioimaan mikä sopisi omaan tilanteeseen. Muutenkin se "apu" on aika ympäripyöreä termi. Käytännössä se tarkoittaa lääkitystä ja sitten terapiaa, mikä suurimmassa osassa on puhumista. Mutta jotkut voivat etsiä jotain käytännönläheisempää. Siihen pitää se tuki etsiä muualta kuin terveydenhoidosta.