Millanen ihminen sanoo omaa äitiään sukulaiseksi!
Tällä palstalla outoa porukkaa, siis kun minä kyllä sanon äitiäni ja lasten mummoa perheenjäseneksi, perhettähän mummo on.
Yllätyin aikalailla että jotkut kutsuvat perheeksi vain sitä sakkia joka asuu samassa taloudessa, hölmöä ja masentavaa. Miten muka oma äiti, lasteni mummo ei olisi perhettä, ei voi kun ihmetellä ja päätä pyöritellä. Taitaa sellasilla olla tapana, joille perhe tarkottaa vain ydinperhettä, mies, nainen, kaksi ja puoli lasta, kultainen noutaja ja asuntovelka.
Muuttuukohan noilla av-mammoilla kai omat lapsetkin "sukulaisiksi", kun lentävät pesästä. :O
Kommentit (37)
Enpähän oo ikinä puhunut perheenjäsenistä, sukulaisista vain. Ja sitten erikseen äidistä ja isästä, jos on tarvinnut täsmentää.
Mutta oon varmaan ihmishirviö ja älyltäni vajaa.
Sukupuussa ylempänä eli sukulainen. Mulle samassa taloudessa asuvat on perheenjäseniä.
Minun perheeni on paljon pienempi. Siihen kuuluu vain mies ja lapset.
Kun aikanaan erosin, niin eron jälkeisinä vuosina perheeseeni kuuluivat vanhempani ja lapseni.
Siis toki he vieläkin ”kuuluvat”, mutta eivät enää samalla tavalla kuin silloin, kun olin ”yksin”.
Se on perheenjäsen lapsuudenperheessä, mutta lapsensa perheelle sukulainen.
Minulle sukulainen. Kun vanhempani tulevat kylään, kättelen heidät kuten kenet tahansa vieraan. Me emme ole perhettä - olimme sitä joskus. Olen 50-vuotias.
Virallisissa lomakkeissa kysytään usein perheenjäsenten lukumäärää eikä niihin kuulu laittaa isovanhempia elleivät asu saman katon alla.
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.
Kyllä minä olen olemassa, vaikka kaikki perheeni ja lähisukulaiseni olisivat vaikka kuolleita. Olen silti olemassa, ja minussa on silloinkin kaikki kuten nytkin.
En ole perheeni. Minä olen minä.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.
Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?
En tiedä millanen ihminen niin tekee. Eipä tulis itselleni mieleenkään äitiä, veljeä jne kutsua sukulaiseksi, perhettähän ne ovat. ♥
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.
Kyllä minulla on ihan tiedostetusti perhe, mutta enpähän vaan ole koskaan missään itse selostanut että miten perheenjäseneni sitä ja perheenjäseneni tätä. Olen puhunut isästä, äidistä, miehestä, tai sitten sukulaisista. Virallisiin lanketteihin olen toki ymmärtänyt täyttää kohdan perheejäsenet ihan oikein.
On sekin minusta outoa, kun jotkut ihmiset käyttävät vanhemmistaan aina etunimiä, eivätkä koskaan puhu isästä tai äidistä, mutta ei kai se multa ole pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?
Se on sillon suuri puute ja surullista, koska perhe on ihmisen turva elämässä, samoin kuin muillekin laumaeläimille se oma lauma.
Ilman perhettä elämä on paljon vaikeampaa. Ja toistan vielä, perhe ei tarkota sitä, että asutaan yhdessä aikuisina, yksin asuvallakin on yleensä perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?
Se on sillon suuri puute ja surullista, koska perhe on ihmisen turva elämässä, samoin kuin muillekin laumaeläimille se oma lauma.
Ilman perhettä elämä on paljon vaikeampaa. Ja toistan vielä, perhe ei tarkota sitä, että asutaan yhdessä aikuisina, yksin asuvallakin on yleensä perhe.
Jos se on sinulle surullista, ei se tarkoita, että se on surullista kaikille muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuussa ylempänä eli sukulainen. Mulle samassa taloudessa asuvat on perheenjäseniä.
Sukupuussa ylempänä = sukulainen?
Mitäääääh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.Kyllä minä olen olemassa, vaikka kaikki perheeni ja lähisukulaiseni olisivat vaikka kuolleita. Olen silti olemassa, ja minussa on silloinkin kaikki kuten nytkin.
En ole perheeni. Minä olen minä.
Onhan sulla silti ollut perhe, jonka muisto varmaan elää elämäsi loppuun asti, ja tiedät että sinua on rakastettu. Kyllä sinä olet osa perhettäsi, en tiedä millanen ihminen haluaa ajatella tollalailla, että minäminä, et sinäkään elämässä yksin pärjää, jokainen tarvitsee jossain vaiheessa apua muilta, ja keheen voi luottaa ellei perheeseen.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän yleensä arvostaa perhettä ja sukulaisia. Ovat kultaakin arvokkaampia, onnellinen on se, jolla on yksikin perheenjäsen, siitä kannattaa pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.Kyllä minä olen olemassa, vaikka kaikki perheeni ja lähisukulaiseni olisivat vaikka kuolleita. Olen silti olemassa, ja minussa on silloinkin kaikki kuten nytkin.
En ole perheeni. Minä olen minä.
Onhan sulla silti ollut perhe, jonka muisto varmaan elää elämäsi loppuun asti, ja tiedät että sinua on rakastettu. Kyllä sinä olet osa perhettäsi, en tiedä millanen ihminen haluaa ajatella tollalailla, että minäminä, et sinäkään elämässä yksin pärjää, jokainen tarvitsee jossain vaiheessa apua muilta, ja keheen voi luottaa ellei perheeseen.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän yleensä arvostaa perhettä ja sukulaisia. Ovat kultaakin arvokkaampia, onnellinen on se, jolla on yksikin perheenjäsen, siitä kannattaa pitää kiinni.
Ei perheenjäseniin välttämättä voi luottaa sen enempää kuin muihinkaan ihmisiin, siis vaikka olisi ihan hyvät välitkin. Se tärkein ja paras ihminen elämässä voi myös olla ihan joku muu kuin perheenjäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.Kyllä minä olen olemassa, vaikka kaikki perheeni ja lähisukulaiseni olisivat vaikka kuolleita. Olen silti olemassa, ja minussa on silloinkin kaikki kuten nytkin.
En ole perheeni. Minä olen minä.
Onhan sulla silti ollut perhe, jonka muisto varmaan elää elämäsi loppuun asti, ja tiedät että sinua on rakastettu. Kyllä sinä olet osa perhettäsi, en tiedä millanen ihminen haluaa ajatella tollalailla, että minäminä, et sinäkään elämässä yksin pärjää, jokainen tarvitsee jossain vaiheessa apua muilta, ja keheen voi luottaa ellei perheeseen.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän yleensä arvostaa perhettä ja sukulaisia. Ovat kultaakin arvokkaampia, onnellinen on se, jolla on yksikin perheenjäsen, siitä kannattaa pitää kiinni.
Minulla on se käynyt juuri toisin päin. Olen viisikymppinen. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tajuan, että se, mitä on sisälläni, on tärkeämpää kuin se, mitä on ulkopuolellani. Ei se ole minäminä-ajattelua, eikä se tarkoita ettenkö rakastaisi vanhempiani. Vaan se tarkoittaa, että minä itse voin valita läheiseni ja ns. Perheeni. Jos valitsen ”perheeseeni” äitini tai veljeni, niin se on ok. Jos valitsen heidän sijasta jonkun muun, niin sekin on ok. Tai jos valitsen vain omat ajatukseni, niin sekin on ok. Voin hoitaa velvollisuuteni vanhempiani kohtaan, mutta kukaan ei pakota minua tunnetasolla ottamaan heitä ”perheekseni”.
Kiistelen tässä vain filosofisesti. Minun kasikymppiset vanhempani ovat vielä elossa ja olen heihin viikottain yhteydessä. mutta he eivät enää määritä sitä, mikä ja kuka minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä.
Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?
Se on sillon suuri puute ja surullista, koska perhe on ihmisen turva elämässä, samoin kuin muillekin laumaeläimille se oma lauma.
Ilman perhettä elämä on paljon vaikeampaa. Ja toistan vielä, perhe ei tarkota sitä, että asutaan yhdessä aikuisina, yksin asuvallakin on yleensä perhe.Jos se on sinulle surullista, ei se tarkoita, että se on surullista kaikille muillekin.
Ei sellasta ihmistä olekaan, jolle se ei olisi surullista. Ihminen ilman perhettä on orpo ja hukassa. Yleensä niille ihmisille ei käy hyvin, tai haluavat perustaa äkkiä oman perheen, jos ovat nuoria.
No onhan se sukulainen, mutta myös perheenjäsen.