Millanen ihminen sanoo omaa äitiään sukulaiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanovat etunimellä.

Romanit. Mutta kyllä ne silti äitiä pitävät perheenä aikuisinakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä. 

Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.

Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?

Se on sillon suuri puute ja surullista, koska perhe on ihmisen turva elämässä, samoin kuin muillekin laumaeläimille se oma lauma.

Ilman perhettä elämä on paljon vaikeampaa. Ja toistan vielä, perhe ei tarkota sitä, että asutaan yhdessä aikuisina, yksin asuvallakin on yleensä perhe.

Jos se on sinulle surullista, ei se tarkoita, että se on surullista kaikille muillekin.

Ei sellasta ihmistä olekaan, jolle se ei olisi surullista. Ihminen ilman perhettä on orpo ja hukassa. Yleensä niille ihmisille ei käy hyvin, tai haluavat perustaa äkkiä oman perheen, jos ovat nuoria.

Jos lapsena menettää, niin toki näin on. Tai alle kolmekymppisenä (koska ihminen itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30-vuotiaana).

Mutta tunnen paljon ikäsiiäni, joilla ei ole ketään sukulaista. Eikä heidän elämänsä ole lainkaan surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä. 

Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.

Kyllä minä olen olemassa, vaikka kaikki perheeni ja lähisukulaiseni olisivat vaikka kuolleita. Olen silti olemassa, ja minussa on silloinkin kaikki kuten nytkin.

En ole perheeni. Minä olen minä.

Onhan sulla silti ollut perhe, jonka muisto varmaan elää elämäsi loppuun asti, ja tiedät että sinua on rakastettu. Kyllä sinä olet osa perhettäsi, en tiedä millanen ihminen haluaa ajatella tollalailla, että minäminä, et sinäkään elämässä yksin pärjää, jokainen tarvitsee jossain vaiheessa apua muilta, ja keheen  voi luottaa ellei perheeseen.

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän yleensä arvostaa perhettä ja sukulaisia. Ovat kultaakin arvokkaampia, onnellinen on se, jolla on yksikin perheenjäsen, siitä kannattaa pitää kiinni.

 

Ei perheenjäseniin välttämättä voi luottaa sen enempää kuin muihinkaan ihmisiin, siis vaikka olisi ihan hyvät välitkin. Se tärkein ja paras ihminen elämässä voi myös olla ihan joku muu kuin perheenjäsen.

Yleensä perhe on ainoa kehen ihminen viimekädessä voi luottaa.

Poikkeuksiahan maailmasta löytyy tietysti, ja se on erittäin ikävää jos ei omaan perheeseen voi luottaa, mikäs perhe se sellanen on. Perhe puolustaa omiaan, rakastaa pyyteettä ja auttaa.

Aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanovat etunimellä.

Romanit. Mutta kyllä ne silti äitiä pitävät perheenä aikuisinakin.

Tai esimerkiks mun lapsen luokkakaveri. On aina sanonut, vanhemmat on pienestä asti näin opettaneet.

kaikki perheet on myös epätäydellisiä ja ihmisillä on ongelmia, riitoja, alkoholismia, sairauksia, idioottimaisia neuvoja ja mielipiteitä, mitään täydellistä perhettä ei ole olemassa, ja hyvä niin. Perhe on silti tärkeintä perusihmiselle, erakollekin. Vaikkei sitä tule ajatelleeksi. Mitä kukaan on ilman omaa laumaa, ei mitään.

Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia muiden maiden perhekäsityksestä, se että täällä vain ydinpoerhe on perhe, on hemmetin typerä ajatus ja vieläpä hyvin uusi ajatus täälläkin. Oikea perhe on monisyisempi ja todellakin, mummokin kuuluu perheeseen normaalikäsityksen mukaan.

Perhettä ovat ne ketkä asuvat samassa taloudessa ja samassa taloudessa asuvat ovat yleensä myös sukulaisia keskenään, mutta mikäli se sun kulta mummos ei asu sun kanssa samassa osoitteessa on hän sukulainen.

Kuinka muka voi olla noin vaikeaa ymmärtää aivan perusasiat maailmassa.

Ei mun äitini ja isäni tai sisarukseni ole mulle enää perhettä. On ollut aikanaan, mutta ei enää liki 20vuoteen. Siinä vaiheessa kun kotoa muutin pois he lakkasivat olemasta perhettä. Sukua toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä. 

Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.

Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?

Se on sillon suuri puute ja surullista, koska perhe on ihmisen turva elämässä, samoin kuin muillekin laumaeläimille se oma lauma.

Ilman perhettä elämä on paljon vaikeampaa. Ja toistan vielä, perhe ei tarkota sitä, että asutaan yhdessä aikuisina, yksin asuvallakin on yleensä perhe.

Jos se on sinulle surullista, ei se tarkoita, että se on surullista kaikille muillekin.

Ei sellasta ihmistä olekaan, jolle se ei olisi surullista. Ihminen ilman perhettä on orpo ja hukassa. Yleensä niille ihmisille ei käy hyvin, tai haluavat perustaa äkkiä oman perheen, jos ovat nuoria.

Jos lapsena menettää, niin toki näin on. Tai alle kolmekymppisenä (koska ihminen itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30-vuotiaana).

Mutta tunnen paljon ikäsiiäni, joilla ei ole ketään sukulaista. Eikä heidän elämänsä ole lainkaan surullista.

Vai itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30 vuotiaana :D mä olen muuttanut pois kotoa 17vuotiaana ja sen jälkeen en ole vanhempiani tarvinnut. Toki ovat elämässäni jne. mutta ihan itsenäinen olen ollut.

Tietysti äiti on sekä sukulainen että perheenjäsen. Isoäidit ovat perheenjäseniä omille lapsilleen, mutta eivät lapsenlapsilleen. Harvoin tulee kyllä käytettyä sanaa perheenjäsen, se kuulostaa hiukan teennäiseltä ja kankealta.

Perhe

Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.

Samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet 1.3.2002 lähtien rekisteröidä parisuhteensa. 

Asuntokunnissa asuvat perheen ulkopuoliset henkilöt, vaikka olisivat perheen sukulaisia, eivät kuulu perheväestöön, elleivät muodosta omaa perhettä. Yhdessä asuvat sisarukset tai serkukset eivät ole perhe, eivätkä kuulu perheväestöön. Yksin tai samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa asuvat ihmiset eivät kuulu perheväestöön.

Asuntoloissa asuvat perheet kuuluvat perheväestöön. Sen sijaan laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä.

Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä sukupolvea. Jos asuntokunnassa on useampia sukupolvia, perhe muodostetaan nuorimmasta sukupolvesta lähtien. Näin esim. lapsensa perheen kanssa asuva anoppi tai appi jää perheeseen kuulumattomaksi, ellei yhdessä asu myös puoliso, jolloin vanha pariskunta muodostaa oman erillisen perheen.

Lapsiperheitä ovat perheet, joissa kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi.  http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä. 

Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.

Miksi perhe muka määrittelisi mitä ihminen on? Jos on syntynyt väkivaltaisille alkoholistivanhemmille joiden kanssa ei voi olla väleissä niin silloinko ihminen ei ole mitään?

Se on sillon suuri puute ja surullista, koska perhe on ihmisen turva elämässä, samoin kuin muillekin laumaeläimille se oma lauma.

Ilman perhettä elämä on paljon vaikeampaa. Ja toistan vielä, perhe ei tarkota sitä, että asutaan yhdessä aikuisina, yksin asuvallakin on yleensä perhe.

Jos se on sinulle surullista, ei se tarkoita, että se on surullista kaikille muillekin.

Ei sellasta ihmistä olekaan, jolle se ei olisi surullista. Ihminen ilman perhettä on orpo ja hukassa. Yleensä niille ihmisille ei käy hyvin, tai haluavat perustaa äkkiä oman perheen, jos ovat nuoria.

Jos lapsena menettää, niin toki näin on. Tai alle kolmekymppisenä (koska ihminen itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30-vuotiaana).

Mutta tunnen paljon ikäsiiäni, joilla ei ole ketään sukulaista. Eikä heidän elämänsä ole lainkaan surullista.

Vai itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30 vuotiaana :D mä olen muuttanut pois kotoa 17vuotiaana ja sen jälkeen en ole vanhempiani tarvinnut. Toki ovat elämässäni jne. mutta ihan itsenäinen olen ollut.

Kasvatuspsykologian mukaan henkinen itsenäistyminen tapahtuu lähempänä kolmeakymmentä. Tietysti, jos vanhemmat kuolevat tms., niinnse tapahtuu aikaisemmin. Mutta jos normipumpulissa elää, niin silloin sen napanuoran pitäisi katketa lopullisesti. Toisilla ei tosin silloinkaan...

Vanhempani olivat persoonallisuushäiriöisiä, ja heidät oli pakko sulkea pois elämästä heti kun kykenin. Samalla meni koko muukin suku. Tosi mukavaa kuulla kuinka koko loppuikänikin on nyt pilalla kurjan lapsuuden lisäksi, ja kuinka minulla ei ikinä tule olemaan mitään... Ajatelkaa nyt vähän mitä sanotte ja miten alentuvaa tuollainen kommentointi on.

Minulle perhettä edustavat ne henkilöt, joihin tunnen aitoa, henkistä läheisyyttä ja jotka ovat läsnä arkielämässäni. Tällä hetkellä se tarkoittaa avopuolisoani. Vanhempieni kanssa olen hyvissä väleissä, mutta asuvat kaukana enkä koe tarvetta jakaa heille elämästäni kovinkaan paljon. Tässä suhteessa he ovat samalla viivalla kuin muut sukulaiseni, joskin pidän heihin toki enemmän yhteyttä kuin muihin. Siskoni kanssa olen enemmän (ja enemmän myös omasta aloitteestani) tekemisissä, mutten pitkän välimatkan takia laskisi häntäkään enää varsinaiseksi "perheeksi", olemme asuneet kaukana toisistamme jo 10 vuotta.

Jotkut perheet ovat vahvempia "perheyksikköjä" kuin toiset. Itse sanoisin, että erityisesti tuo henkinen läheisyys ja tarve/halu kertoa kaikki elämästään vaikuttaa siihen, kenet kokee "perheekseen" aikuisiässä.

Verottajan tulkinta: lapset eivät ole vanhempiensa perhettä enää sen jälkeen, kun ovat muuttaneet pois kotoa tai tulleet täysi-ikäisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ihminen, joka ei ymmärrä perheen merkitystä. 

Ilman perhettä ihminen ei ole mitään. Ja tämä ei nimenomaan tarkota että pitäisi itse perustaa joku ydinperheryhmä saman katon alle.

Kyllä minä olen olemassa, vaikka kaikki perheeni ja lähisukulaiseni olisivat vaikka kuolleita. Olen silti olemassa, ja minussa on silloinkin kaikki kuten nytkin.

En ole perheeni. Minä olen minä.

Onhan sulla silti ollut perhe, jonka muisto varmaan elää elämäsi loppuun asti, ja tiedät että sinua on rakastettu. Kyllä sinä olet osa perhettäsi, en tiedä millanen ihminen haluaa ajatella tollalailla, että minäminä, et sinäkään elämässä yksin pärjää, jokainen tarvitsee jossain vaiheessa apua muilta, ja keheen  voi luottaa ellei perheeseen.

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän yleensä arvostaa perhettä ja sukulaisia. Ovat kultaakin arvokkaampia, onnellinen on se, jolla on yksikin perheenjäsen, siitä kannattaa pitää kiinni.

 

Ei aikuinen ihminen tarvitse perhettä mihinkään. Ja jos tarvitsee niin jotain on pielessä. Joillekin ihmisille perheen korvaa ystävät, lemmikit tai vaikka harrastus. Sairasta ajatella että erilaisten yksilöiden pitäisi olla perhettä koska kuuluvat sukuun. Joskus käy niin että kaikki tulevat toimeen ja sukulaisista muodostuu perhe. Joskus taas vanhempia ei saa saman katon alle millään ilman turpajuhlia. Tällöin prhe muodostuu eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulle perhettä edustavat ne henkilöt, joihin tunnen aitoa, henkistä läheisyyttä ja jotka ovat läsnä arkielämässäni. Tällä hetkellä se tarkoittaa avopuolisoani. Vanhempieni kanssa olen hyvissä väleissä, mutta asuvat kaukana enkä koe tarvetta jakaa heille elämästäni kovinkaan paljon. Tässä suhteessa he ovat samalla viivalla kuin muut sukulaiseni, joskin pidän heihin toki enemmän yhteyttä kuin muihin. Siskoni kanssa olen enemmän (ja enemmän myös omasta aloitteestani) tekemisissä, mutten pitkän välimatkan takia laskisi häntäkään enää varsinaiseksi "perheeksi", olemme asuneet kaukana toisistamme jo 10 vuotta.

Jotkut perheet ovat vahvempia "perheyksikköjä" kuin toiset. Itse sanoisin, että erityisesti tuo henkinen läheisyys ja tarve/halu kertoa kaikki elämästään vaikuttaa siihen, kenet kokee "perheekseen" aikuisiässä.

Perhe ei ole tunne eikä kokemis kysymys vaan ihan lainmukainen määritelmä. Lue nro:31 ja ymmärrä.