Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kauhisteli 3vuotiaani harrastusmääriä.
21.08.2018 |
Kolmevuotiaani harrastaa kerran viikossa muskari ja voimistelua 2 kertaa viikossa. Mikä on teidän mielestä 3v:lle sopiva harrastusmäärä? Mielestäni lapseni jaksaa loistavasti harrastaa tämän määrän. Tarhan jälkeen ehtii kotona hetken huilahtaa ja syödä, sit harrastuksen jälkeen iltapalalle ja nukkumaan. Niinä päivinä, kun ei harrasta, niin ei tehdä mitään. Katsotaan sylikkäin telkkarii ja leikitään.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aure kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin saavani tällaista palautetta, mutta oon hieman järkyttynyt, että näin moni lapsen vanhempi ajattelee negatiivisesti harrastamisesta.
Itse en ainakaan yleisesti ottaen ajattele harrastamisesta negatiivisesti. 3 vuotias vain on vielä kovin pieni. Harrastuksia ehtii aloittamaan siellä kouluiässäkin, jolloin yleensä lapsi osaa itse kertoa, mikä kiinnostaa ja mitä haluaa oikeasti harrastaa. 3 vuotiaalle paljon tärkeämpää on viettää aikaa vanhempien kanssa ja leikkiä.
Meillä tehtiin sisälle temppuratoja, joita lapset viiletti pieninä menemään jatkuvasti, hyppivät ja tanssivat. Ihan varmasti tuli liikuttua riittävästi ja itseään sai toteuttaa kotona. Nyt kouluiässä on harrastuksia, jotka ovat itse valittuja ja tärkeitä.Vaikka lapseni on 3. Harrastus on hänelle tärkeä ja itse valittu. Minun mielestä on taas hyvin myöhäistä aloittaa harrastaminen vasta kouluikäisenä, jos lapsi sitä haluaa jo aiemmin.
Mikä niistä?
Miten kolmevuotias käytännössä valitsee harrastuksen?
T. Ope
”Äiti, haluu muskariin. Äiti, haluu trampalle.” Sanoi 2-vuotias lapseni. Sitten vein hänet muskariin ja mentiin trampoliinivoimisteluun. Molempia harrastetaan yhdessä ja molemmilla on kivaa. Harrastuksemme eivät ole tavoitteellisia vaan hauskaa höntsäilyä, mutta käytännössä 2-vuotias valitsi harrastuksensa tuolla tavoin. En sitten tiedä mistä oli kuullut ja sai päähänsä että näitä haluaa harrastaa. Tarhasta vissiin.
Äiti, haluun isona presidentiksi, äiti, haluun avaruuteen.
Yhtä järkevää perustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Onhan se teatteri ja kuviskerhokin harrastus. Tekeekö se teistä paremman, että 2 arki-iltana vaan harrastetaan ja ei su aamuna. Yhtä kiireellistä teillä on arkipäivänä, ellei kiirempää kuin minulla. 3 lapsen asioiden hoitaminen vie enemmän kuin 1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Onhan se teatteri ja kuviskerhokin harrastus. Tekeekö se teistä paremman, että 2 arki-iltana vaan harrastetaan ja ei su aamuna. Yhtä kiireellistä teillä on arkipäivänä, ellei kiirempää kuin minulla. 3 lapsen asioiden hoitaminen vie enemmän kuin 1
Niinhän minä luettelinkin ne harrastuksiksi😂
Tekee paremman äidin minusta, kyllä. Vietän oikeasti aikaa lasteni kanssa itse.
Ja arkemme ei ole koskaan ollut kiireistä, eikä kukaan lapsista ole ollut ikinä päivähoidossa täyttä päivää saati kello 6.50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Onhan se teatteri ja kuviskerhokin harrastus. Tekeekö se teistä paremman, että 2 arki-iltana vaan harrastetaan ja ei su aamuna. Yhtä kiireellistä teillä on arkipäivänä, ellei kiirempää kuin minulla. 3 lapsen asioiden hoitaminen vie enemmän kuin 1
Niinhän minä luettelinkin ne harrastuksiksi😂
Tekee paremman äidin minusta, kyllä. Vietän oikeasti aikaa lasteni kanssa itse.
Ja arkemme ei ole koskaan ollut kiireistä, eikä kukaan lapsista ole ollut ikinä päivähoidossa täyttä päivää saati kello 6.50.
Noniin onnea vaan vuoden äidille.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Siis en ole provo ja lapseni on tarhassa n. 8-9h päivässä. Harraastuskerrat ovat vain 45min pitkiä, kolmena iltana. Lapseni nauttii harrastuksista.
Mistä sinä tiedät, nauttiiko hän? Sitä ei ainakaan tiedä, millaiset seuraukset hänelle puhkeaa vielä myöhemmin elämässään, kun lapsena jo stressataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään 3-vuotiasta tarvitse vielä kuljettaa harrastuksiin. Toisaalta myös kotona tehtävät asiat ovat tavallaan harrastuksia. Esim. jos 3-vuotiaalle luetaan paljon kirjoja, niin on sitä harrastusta siinäkin, eikä kukaan silti kauhistele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Minusta tuossa 9 tunnin hoitopäivässäkin on 3-vuotiaalle jo aika paljon handlattavaa.
Itse olen (jo vanhempien) lasten äitinä huomannut, että joka iässä toimii yllättävän hyvin se, että kysyy lapselta itseltään, mitä hän harrastuksen suhteen haluaa. Meillä molemmat lapset ovat enemmän halunneet harrastaa vanhempien kanssa (käydä uimassa, yleisurheilla, soittaa pianoa jne.) Urheiluharrastuksiin näin on osittain vaikuttanut se, että molemmilla vanhemmilla on liikunta-alan koulutus. Mutta ovat olleet myös joukkuelajeissa, ja saaneet ne myös lopettaa itse niin halutessaan.
Lapset ovat toki yksilöitä, mutta kolmevuotiaan kohdalla ei aikanaan tullut mieleenkään mikään viikottainen, ohjattu harrastus - saati useampi. Ennemmin pohdinnassa oli se, millä järjestelyillä hoitopäivät pysyisivät mahdollisimman lyhyinä. Vaikka olisi miten hyvä hoitopaikka, pitkä päivä on tuon ikäiselle jo yksi ponnistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Ei ollutkaan kyse siitä, liikutaanko juuri teidän perheessä - vaan pointti oli siinä, että kyllä se liikuntaharrastus on nykyään pitkälti normi. Kuten itsekin vastauksellasi juuri osoitit. :) Ja edelleenkään sinun ei tarvitse todistella sitä, miten mainio harrastus kuviskerho on - en vieläkään sitä ole kyseenalaistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Ei ollutkaan kyse siitä, liikutaanko juuri teidän perheessä - vaan pointti oli siinä, että kyllä se liikuntaharrastus on nykyään pitkälti normi. Kuten itsekin vastauksellasi juuri osoitit. :) Ja edelleenkään sinun ei tarvitse todistella sitä, miten mainio harrastus kuviskerho on - en vieläkään sitä ole kyseenalaistanut.
Mutta mistä ihmeestä sinä päättelit että meillä ei olisi liikuntaharrastuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Ei ollutkaan kyse siitä, liikutaanko juuri teidän perheessä - vaan pointti oli siinä, että kyllä se liikuntaharrastus on nykyään pitkälti normi. Kuten itsekin vastauksellasi juuri osoitit. :) Ja edelleenkään sinun ei tarvitse todistella sitä, miten mainio harrastus kuviskerho on - en vieläkään sitä ole kyseenalaistanut.
Mutta mistä ihmeestä sinä päättelit että meillä ei olisi liikuntaharrastuksia?
Hmmm... Mistä ihmeestä sinä päättelit, että minä päättelin näin? Osoitatko kohdan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Ei ollutkaan kyse siitä, liikutaanko juuri teidän perheessä - vaan pointti oli siinä, että kyllä se liikuntaharrastus on nykyään pitkälti normi. Kuten itsekin vastauksellasi juuri osoitit. :) Ja edelleenkään sinun ei tarvitse todistella sitä, miten mainio harrastus kuviskerho on - en vieläkään sitä ole kyseenalaistanut.
Mutta mistä ihmeestä sinä päättelit että meillä ei olisi liikuntaharrastuksia?
Hmmm... Mistä ihmeestä sinä päättelit, että minä päättelin näin? Osoitatko kohdan?
”No jaa minä en tunne ketään jolla ei olisi liikuntaharrastusta”...
No anna kauhistella ja jos lapsi tykkää käydä harrastuksissa, niin ei kai niistä haittaa ole.
Meillä tyttö näki 3-vuotiaana taitoluistelua telkkarissa ja sanoi, että haluaa olla taitoluistelija. Vietiin luistelukouluun ja ryhmä vaihtui äkkiä sellaiseksi, jossa oli 3 kertaa viikossa harjoitukset. Lapsi meni aina mielellään, jotkut kauhisteli ja kauhistelee edelleen, kun nyt 7-vuotiaana harrastaa samaa, mutta harjoituksia on 5 kertaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Ei ollutkaan kyse siitä, liikutaanko juuri teidän perheessä - vaan pointti oli siinä, että kyllä se liikuntaharrastus on nykyään pitkälti normi. Kuten itsekin vastauksellasi juuri osoitit. :) Ja edelleenkään sinun ei tarvitse todistella sitä, miten mainio harrastus kuviskerho on - en vieläkään sitä ole kyseenalaistanut.
Mutta mistä ihmeestä sinä päättelit että meillä ei olisi liikuntaharrastuksia?
Hmmm... Mistä ihmeestä sinä päättelit, että minä päättelin näin? Osoitatko kohdan?
”No jaa minä en tunne ketään jolla ei olisi liikuntaharrastusta”...
Niin? En tunne TEIDÄN perhettä, mistä hitosta minä tiedän mitä TE harrastatte tai olette harrastamatta. Kyse oli minun tuttavapiiristäni, hyvänen aika sentään 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kiireetön, aikatauluton arki on kerran niin tärkeää, niin ilmeisesti sitten myöskään kouluikäiset joilla on pienempiä sisaruksia eivät saisi harrastaa mitään. Vai yksinkö se kolmevuotias jätetään kotiin, kun tokaluokkalaista viedään iltaisin ja viikonloppuisin harrastamaan?
Tätä hieman tässä keskustelussa kummastelen minäkin... Eli se aikatauluelämä ja vapaan leikin keskeytyminen on ihan ok jos vanhempia lapsia pitää viedä harrastuksiin, useamman lapsen perheessä luonnollisesti useampana iltana. Mutta jos kolmevuotias joutuu keskeyttämään leikkinsä lähteäkseen itse puoleksi tunniksi muskariin, se onkin sitten ihan kamalaa.
Miten niin luonnollisesti?
Meillä on kolme lasta. Meillä ei ole koskaan ollut kenelläkään harrastuksia viikonloppuisin. Ne rauhoitetaan kokonaan. Ja arki-illoista max kahtena on harrastuksia. Osa koululaisista käy sen lisäksi iltapäivällä koulun jälkeen koulullaan esim teatterikerhossa ja yksi on käynyt itse kuviskerhossa kävelymatkan päässä.
Teillä näin. Meillä isommat harrastavat joukkuelajeja, joissa ei ole harkkoja iltapäivisin tai kävelymatkan päässä ja pelejä on usein viikonloppuisin.
Niin. Se on oma valinta. Ei suinkaan mikään pakko tai yleisolettamus.
Niin onkin oma valinta. Niiden koululaisten, jotka lajejaan rakastavat ja ovat niitä halunneet alkaa harrastaa. Osa kaipaa joukossa toimimista ja pelaamista kuviskerhossa piirtämisen sijaan.
Niin. Vaan ei edelleenkään mikään normi.
Miksi se kuviskerho muuten olisi jotenkin sen huonompi harrastus? Ko lapsi on aina ollut lahjakas kuvataiteissa.
No jaa, minä en tunne montaakaan perhettä, jossa kukaan ei harrasta mitään liikuntaa... Mutta en silti kyllä mielestäni väittänyt, että kuviskerho olisi jotenkin huonompi harrastus - vai missä kohdin tein niin?
Missähän kohtaa luki että emme liikkuisi?
Liikuntaa on monenmoista ilman että se on just ohjattu joukkuelaji. 😂 Noi kahden arki-illan ohjatut harrastukset on meidänkin lapsilla juurikin muuten liikuntaa. Sen lisäksi kaikki ulkoiluttaa perheen kahta koiraa, vähintään yksi lenkki per päivä. Viikonloput ollaan mökillä, jossa lapset hoitaa aina koirien aamulenkin. Sen lisäksi me liikumme luonnossa, leikkipuistoissa, jäällä, jäähallilla, järvessä, uimahallissa, laduilla, trampalla...
Ja kuviskerhossa muuten tehdään paaaaljon muutakin kuin piirretään.
Ei ollutkaan kyse siitä, liikutaanko juuri teidän perheessä - vaan pointti oli siinä, että kyllä se liikuntaharrastus on nykyään pitkälti normi. Kuten itsekin vastauksellasi juuri osoitit. :) Ja edelleenkään sinun ei tarvitse todistella sitä, miten mainio harrastus kuviskerho on - en vieläkään sitä ole kyseenalaistanut.
Mutta mistä ihmeestä sinä päättelit että meillä ei olisi liikuntaharrastuksia?
Hmmm... Mistä ihmeestä sinä päättelit, että minä päättelin näin? Osoitatko kohdan?
”No jaa minä en tunne ketään jolla ei olisi liikuntaharrastusta”...
Niin? En tunne TEIDÄN perhettä, mistä hitosta minä tiedän mitä TE harrastatte tai olette harrastamatta. Kyse oli minun tuttavapiiristäni, hyvänen aika sentään 😂
Miks sinä kirjoitit sitten minulle sinun tuntemuksistasi? Miten ne liittyivät minunnkirjoitukseeni? Hyvänen aika sentään!😂
”Äiti, haluu muskariin. Äiti, haluu trampalle.” Sanoi 2-vuotias lapseni. Sitten vein hänet muskariin ja mentiin trampoliinivoimisteluun. Molempia harrastetaan yhdessä ja molemmilla on kivaa. Harrastuksemme eivät ole tavoitteellisia vaan hauskaa höntsäilyä, mutta käytännössä 2-vuotias valitsi harrastuksensa tuolla tavoin. En sitten tiedä mistä oli kuullut ja sai päähänsä että näitä haluaa harrastaa. Tarhasta vissiin.