Syntyvyys rajussa laskussa - syynä uupumus - EIPÄ IHME !

Vierailija kirjoitti:

Lavita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html

Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.

Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.

Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.

Älä viitsi naurattaa, nykyajan ihmiset ei kestä enää mitään. 70-luvulla vielä ei ollut kaikenmaailman härpäkkeitä auttamassa kotitalouksissa naisia puhumattakaan sitä ennen. 

..ja ihmiset olivat yksinkertaisempia ja elämä oli simppelimpää. Ei varmaan ahdista mikään, kun ei mistään ymmärtänytkään mitään.

Olisi nykyäänkin helppoa, jos voisi ummistaa mielensä liikakansoitukselta, työttömyydeltä, sodilta, ilmastonmuutokselta, taudeilta, mielipidepolarisaatiolta ja ääriliikkeiden yleistymiseltä, terrorismilta, konservatismilta, köyhyydeltä...

Varmasti on rankkaa jos pähkäilet kaikkia noita kaiket päivät. Ei ihme että ahistaa. Kuinka lähellä sun jokapäiväistä arkeasi on sota, terrorismi, ääriliikkeet, konservatismi tms? Siis ihan konkreettisesti tartteeko sun pelätä sotaa tai terrorismia kun astut kotiovesta?

Nuo kaikki on nykypäivän ongelmia mutta jos niitä pähkäilee niin että arjessa pärjääminen vaikeutuu, kannattaa hakea apua

Tämä on tasan ainoa konteksti, jossa tavallinen nuori terveyskeskuslääkäri, avustava lakimies, äikänope, tarhan täti tai sairaanhoitaja on ”uraohjus”.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on onnistunut ankeuttamaan yhden sukupolven näköalattomaksi. Ensimmäistä kertaa kautta historian uusi sukupolvi on edellistä köyhempi. Tälle olisi tullut tehdä jotain jo aikaa sitten. Muistan, kuinka meille vakuuteltiin, että kaikki tullaan suorastaan repimään töihin, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. No kävikö niin?

Niin ja tää sukuplvi tottui saamaan talot ja mökit halvalla, kun eläkemaksutkin oli minimit suhteessa tähän päivään - jäi paljon käteen vähemällä koulutuksella - ei stressiä - nuorella ikää jne ja sitten kasvoivat itse ahneiksi ja pitävät itseään jonain kuninkaina että menkääsnytvaan töihin..  kyllä monen mt kierroksilla kun vanhukset omahyväisinä istuu rahakasojen päällä - miljarditolkulla ja omiaan harva kunnolla edes auttaa. pitää saada matkustella ja syödä hyväskää että navat paukkuu.

viisveistataan jälkpolvesta, jtka tipahtivat näissä lamasysteemeissä - lapsenlapsia toki hemmotellaan tai jotain tiettyä yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että jos lapsiperheessä kumpikin vanhempi on kokopäivätöissä, niin tarvitaan kotiapua. Joku, joka hakee lapsen/lapset päiväkodista, tekee päivällisruuan, siivoaa, vie lapsia harrastuksiin. Kun apua ei ole, ja/tai ostovoima ei riitä sen hankkimiseen, niin vanhemmat totta kai tekevät tuon kaiken itse, mutta uupuvat. Ja päättävät, ettei lisää lapsia tule.

Mitä, mitä ?? Näinhän se on ollut vuoskymmenet. Joskus -60 luvulla oli lapsenlikkoja/kotiapulaisia koska päiväkoti paikkoja ei ollut saatavilla. Kotiapulaisia käyttivät myös varakkaat kotirouvat.

Niinpä, mutta nykyään ei keskiluokan ostovoima riitä kotiavun hankkimiseen. Verotus pitää siitä huolen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yököttää tämänkin keskustelun supermammat, joilla on kamala kiire tuomita muita ihmisiä: "Minulla on 12 lasta ja olen yrittäjä ja teen lisäksi kokopäivätyönä lakimiehen töitä ja opiskelen yliopistossa ympäristötekniikkaa. Äitini on sairas ja rakennamme itse omakotitaloa ja mieheni on pyörätuolissa, mutta KOSKA MINÄ EN OLE UUPUNUT ON SEN PAKKO OLLA TURHAA NILLITYSTÄ MUIDENKIN KOHDALLA".

Me olemme kaikki erilaisia. Ei se tee kenestäkään huonompaa, että toinen ei stressaannu vaikka talo palaisi ja pitäisi asua teltassa, kun taas toinen ahdistuu jo siitä, että pitää soittaa hammaslääkäriaikaa. Meille kaikille on oma paikkamme ja omat hyötymme yhteiskunnalle.

Jos hammaslääkäriajan soittaminen suistaa raiteiltaan, paikka yhteiskunnassa on kyllä saama- eikä tuottavuuspuolella. Tai sitten on näitä nuoria joilta äiti pyyhkii perseen ja niistää nenän vielä armeijassakin

Vierailija kirjoitti:

ennenn oli NORMI; että naiset SAI OLLA KOTONA - vain poikkeukset haki uraelämää.  NYT ON TAAS PAKKONORMI;että KAIKKIEN TULEE KOULUTTAUTUA ja hankkia se vtun typerä URA - ei ihme, että LAPSET JÄÄ hankkimatta ja tässä tämän kiusaamis kyttäämiskulttuurissa kaikki palaa loppuuun!!!

HAISTAKAA PITKÄ VTTU SUOMEN TYPERIN HALLTUS IKINÄ!!

:D eiköhän sitä koulutusta ole arvostettu jo vuosikymmeniä.

Eiköhän moniin työpaikkoihin vielä pääse ilman tai melko vähäiselläkin koulutuksella. Siivooja, kassaneiti, vaatekaupat, parturi, puutarhanhoito

kansalaispalkka ainut oikea ratkaisu

Vierailija11:lle kertoisin,että kyllä työelämässä jo 30 vuotta sitten imettiin kaikki mehut työntekijöistä.Olin asiakaspalvelussa ja henkilökuntaa koko ajan liian vähän.

Kylläpä illat ja viikonloput meni täysin palautumiseen .Ukon kannssa yhdessä tehtiin kotityöt,ja vain kaksi lasta oli.

Loistavaa olla nyt eläkeellä ja nauttia leppoisasta olosta ja riittävästä eläkkeestä.

Kyllä se on tämä hel**tin yksinäisyys mikä tässä vauva-ajassa väsyttää. Omat sukulaiset asuu kaukana ja miehen vanhemmat eivät auta koskaan lastenhoidossa. Kaipaan yhteisöllisyyttä!! Muutimme rivitaloalueelle koska toivoin tätä yhteisöllisyyttä. Edes vanhat munmot eivät tule juttusille vaikka yritän tehdä tuttavuutta. Pää alas vaan ja äkkiä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on onnistunut ankeuttamaan yhden sukupolven näköalattomaksi. Ensimmäistä kertaa kautta historian uusi sukupolvi on edellistä köyhempi. Tälle olisi tullut tehdä jotain jo aikaa sitten. Muistan, kuinka meille vakuuteltiin, että kaikki tullaan suorastaan repimään töihin, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. No kävikö niin?

Niin ja tää sukuplvi tottui saamaan talot ja mökit halvalla, kun eläkemaksutkin oli minimit suhteessa tähän päivään - jäi paljon käteen vähemällä koulutuksella - ei stressiä - nuorella ikää jne ja sitten kasvoivat itse ahneiksi ja pitävät itseään jonain kuninkaina että menkääsnytvaan töihin..  kyllä monen mt kierroksilla kun vanhukset omahyväisinä istuu rahakasojen päällä - miljarditolkulla ja omiaan harva kunnolla edes auttaa. pitää saada matkustella ja syödä hyväskää että navat paukkuu.

viisveistataan jälkpolvesta, jtka tipahtivat näissä lamasysteemeissä - lapsenlapsia toki hemmotellaan tai jotain tiettyä yhtä.

Perintöä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lavita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html

Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.

Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.

Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.

Älä viitsi naurattaa, nykyajan ihmiset ei kestä enää mitään. 70-luvulla vielä ei ollut kaikenmaailman härpäkkeitä auttamassa kotitalouksissa naisia puhumattakaan sitä ennen. 

..ja ihmiset olivat yksinkertaisempia ja elämä oli simppelimpää. Ei varmaan ahdista mikään, kun ei mistään ymmärtänytkään mitään.

Olisi nykyäänkin helppoa, jos voisi ummistaa mielensä liikakansoitukselta, työttömyydeltä, sodilta, ilmastonmuutokselta, taudeilta, mielipidepolarisaatiolta ja ääriliikkeiden yleistymiseltä, terrorismilta, konservatismilta, köyhyydeltä...

Varmasti on rankkaa jos pähkäilet kaikkia noita kaiket päivät. Ei ihme että ahistaa. Kuinka lähellä sun jokapäiväistä arkeasi on sota, terrorismi, ääriliikkeet, konservatismi tms? Siis ihan konkreettisesti tartteeko sun pelätä sotaa tai terrorismia kun astut kotiovesta?

Nuo kaikki on nykypäivän ongelmia mutta jos niitä pähkäilee niin että arjessa pärjääminen vaikeutuu, kannattaa hakea apua

Vain täydellinen idiootti luulee, että nuo ovat vain nykypäivän ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija11:lle kertoisin,että kyllä työelämässä jo 30 vuotta sitten imettiin kaikki mehut työntekijöistä.Olin asiakaspalvelussa ja henkilökuntaa koko ajan liian vähän.

Kylläpä illat ja viikonloput meni täysin palautumiseen .Ukon kannssa yhdessä tehtiin kotityöt,ja vain kaksi lasta oli.

Loistavaa olla nyt eläkeellä ja nauttia leppoisasta olosta ja riittävästä eläkkeestä.

Onneksi eläkkeitä aletaan pian napsimaan pienemmiksi, myös jo eläkkeellä olevilta, koska maksajia ei enää riitä. Mutta ainahan eläkeläinen voi tehdä jotain pikku hommaa kuten jakaa lehtiä, jotta rahat riittäisivät. Aikaahan on.

Työelämä on ollut raskasta ja stressaavaa koko ajan. On vaan ihan eri asia, jos on vertailukohtia muusta.

Voin ymmärtää, että 70-luvulla ei valitettu työelämän kovuudesta, jos isolla osalla työikäisistä oli tausta raskaassa ja kuluttavassa maataloustyössä. Lapset hoidettiin vasemmalla kädellä kun oikealla hämmennettiin kiehuvaa puuroa.

Tosiasia on, että pullamössömmäksihän me olemme koko ajan kasvaneet, jo sieltä 1800-luvun lopulta alkaen.

Sota-ajan poikkeusolosuhteita lukuunottamatta jälkeen tulevalla sukupolvella on lähes poikkeuksetta ollut enemmän valinnanmahdollisuuksia ja aineellisesti sekä henkisestikin helpompaa kuin edeltävillä sukupolvilla.

Uskokaa, ennen ei ollut kaikki paremmin.

Miksi lapsia pitäisi tehdä enemmän muuta kuin niiden hemmetin vanhusten eläkkeiden takia? Mitä sitten, vaikka syntyvyys laskee? Eikö se ole vain hyvä asia pitkässä juoksussa?

Ennen ei ollut kaikki paremmin, mutta elämä on nykyään nopeatempoisempaa, pirstaleisempaa ja kilpailu kovempaa. Kyllä se vaikuttaa jaksamiseen.

Työn ja perheen yhteensovittamisesta on tehty todella hankalaa.

Ennen päiväkodissa oikeasti hoidettiin lapset ja vanhemmat pystyivät keskittymään työpäiväänsä. Samoin kouluissa ennen lapset olivat opettajien vastuulla koko koulupäivän ajan. Nykyään vanhempien kännyköihin pukkaa DaisyNet- ja Wilma-viestejä pitkin päivää. Pitää käydä vasu- ja arviointikeskusteluissa kesken työpäivän ja olla jatkuvassa "yhteistyössä" päiväkodin ja koulun kanssa.

Auta armias, jos tähän vielä lisätään lapsen mahdolliset suht yleiset erityistarpeet. Esim. r-vika tai  vaikka toimintaterapia. Ennen vanhaan terapeutti tuli päiväkotiin ja piti siellä opetustunnit niitä tarvitseville. Ei enää. Nykyään pitää vanhemman ottaa töistä vapaata ja kuskata lapsukainen jonnekin kaupungin keskustaan sosiaali- ja terveysasemalle (30min/vko/10 käyntikertaa) terapiasessiota varten. Selitäpä se työnantajalle ja ihmettele sitten, miksi taas jäit välistä palkankorotus- ja ylennyskierroksella..

Sama koskee hammaslääkärikäyntejä. Ennen vanhaan koulusta vietiin tarkastukselle 3-4 lasta kerrallaan taksilla. Ja kotiin tuli lappu, että hampaat on tarkastettu. Nykyään näitäkin käyntejä varten pitää ottaa töistä vapaata ja kuskata se tenava parhaimmassa tapauksessa kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan hammashoitolaan, koska sinne on nyt tänä vuonna keskitetty kaikki koululaisten hammashoito. Siellä voikin jutella muiden vanhempien kanssa odotushuoneessa, kun huomaat, että kaikkien luokkakavereidenkin vanhemmat kuskanneet omat kersansa erikseen 15min tarkastusta varten. Tosi tehokasta.

Mietipä tämä yhtälö ilman autoa? Ei onnistu sitten mitenkään, ellet ota joka juttua varten kokonaista vapaapäivää töistä. Ja tämä on vain osa tällaisista tosielämän esimerkkeistä.

Niinkuin aiemmissa kommenteissa on jo esitetty, vanhemmuuden vaatimukset kasvatuksen suhteen ovat ihan erilaiset kuin ennen. Nykyään vanhemman pitää tehdä yhteistyötä joka suuntaan 24h. Pitää olla läsnä ja työmarkkinoiden, päiväkodin ja koulun tavoitettavissa melkein 24h, koska muuten voit menettää työpaikan tai sinulta jää huomaamatta, että lapsesi opettaja muisti muistuttaa Wilman välityksellä vasta klo 21, että lapsesi tarvitsee huomenna kouluun saappaat, istuinalustan ja tyhjän eväsrasiat ex-tempore metsäretkeä varten.

Vähemmästäkin ihminen uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsia pitäisi tehdä enemmän muuta kuin niiden hemmetin vanhusten eläkkeiden takia? Mitä sitten, vaikka syntyvyys laskee? Eikö se ole vain hyvä asia pitkässä juoksussa?

Eli tulevaisuudessa hyvin pieni määrä ihmisiä kustantaa vanhojen ja sairaiden elämisen?

Parasta kai olisi tasainen syntyvyys. Kahdesta aikuisesta syntyy kaksi lasta, vähän päälle koska osa kuitenkin kuolee ennen aikojaan.

Maailmassa on väestöräjähdys meneillään. Niin valtava, että suomen tilastot eivät näy siinä, vaikka kaikki täällä synnyttäisivät! Miehet ja naiset kilpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on tämä hel**tin yksinäisyys mikä tässä vauva-ajassa väsyttää. Omat sukulaiset asuu kaukana ja miehen vanhemmat eivät auta koskaan lastenhoidossa. Kaipaan yhteisöllisyyttä!! Muutimme rivitaloalueelle koska toivoin tätä yhteisöllisyyttä. Edes vanhat munmot eivät tule juttusille vaikka yritän tehdä tuttavuutta. Pää alas vaan ja äkkiä ohi.

Missä asut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lavita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html

Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.

Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.

Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.

Älä viitsi naurattaa, nykyajan ihmiset ei kestä enää mitään. 70-luvulla vielä ei ollut kaikenmaailman härpäkkeitä auttamassa kotitalouksissa naisia puhumattakaan sitä ennen. 

..ja ihmiset olivat yksinkertaisempia ja elämä oli simppelimpää. Ei varmaan ahdista mikään, kun ei mistään ymmärtänytkään mitään.

Olisi nykyäänkin helppoa, jos voisi ummistaa mielensä liikakansoitukselta, työttömyydeltä, sodilta, ilmastonmuutokselta, taudeilta, mielipidepolarisaatiolta ja ääriliikkeiden yleistymiseltä, terrorismilta, konservatismilta, köyhyydeltä...

Varmasti on rankkaa jos pähkäilet kaikkia noita kaiket päivät. Ei ihme että ahistaa. Kuinka lähellä sun jokapäiväistä arkeasi on sota, terrorismi, ääriliikkeet, konservatismi tms? Siis ihan konkreettisesti tartteeko sun pelätä sotaa tai terrorismia kun astut kotiovesta?

Nuo kaikki on nykypäivän ongelmia mutta jos niitä pähkäilee niin että arjessa pärjääminen vaikeutuu, kannattaa hakea apua

Vain täydellinen idiootti luulee, että nuo ovat vain nykypäivän ongelmia.

Konservatismi. Aina ne on tuputtamassa mutuiluun perustuvaa paskaan"sa kaikille.