Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys rajussa laskussa - syynä uupumus - EIPÄ IHME !
21.08.2018 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html
Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.
Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.
Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tämän päivän nuoret aikuiset ovat sellaista uupujasukupolvea. Pienikin vastoinkäyminen ja voih itkuparku.
Näin kai sitten. Eikä se ole meidän vika, ettei meille ole annettu elämän eväitä vastoinkäymisistä yli pääsemiseen. Me tallataan täällä niillä opeilla ja voimavaroilla, jotka meille on kasvatuksessa annettu.
Äh niin tyypillistä tämän ajan marinaa. Mistään ei olla itse vastuussa, aina voi syyttää jotakuta muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeesti.. kirjoitti:
On se elämä Suomessa niin kauhiaa...
Av-mammojen ja -pappojen valituksen perusteella voisi luulla Suomen olevan joku Afganistan.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Tämän päivän nuoret aikuiset ovat sellaista uupujasukupolvea. Pienikin vastoinkäyminen ja voih itkuparku.
Kun katselen joudenkin lapsiperheiden arkea niin en ihmettele miksi uuvutaan. Ensin painetaan töissä täysi työpäivä ja kun päästään kotiin alkaa tarkan aikataulun noudattaminen. Sitä sitten jatkuu kello yhdeksään, kun lapset menee nukkumaan. Sen jälkeen pitäis alkaa hoitamaan parisuhdetta, kun jo väsyttää. Tämä joka arkipäivä ja viikonloppuun pitää kanssa sopia kaikenlaisia retkiä.
Sitten kun lapsilta kysytään, että mitä tehtäisiin ne sanoo, että ollaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoista. Suomessa on todella maailman parhaat tukitoimet lasten tekemiseen: äitiyslomat ennen synnytystä ja jälkeen, neuvolasysteemi, puhdasta vettä, koneita, koulutusta, tietoa, ravintoa, hoitoa. Ja silti niiin vaikeaa. Joku mättää tässä yhtälössä.
Yhteisöllisyyden puute. Mieti jos teillä olisi iso omakotitalo jossa asuisi vaikka teidän perheen lisäksi siskosi perhe sekä sinun vanhempasi? Saisit varmasti aina apua kun tarvitset, näin on useassa maassa mutta Suomessa ei. Kukaan ei jää siellä yksin, varsinkaan lasten kanssa.
Niinhän se monessa maassa on. Ja niissä maissa ihmisten yleisin toive on saada asua omassa rauhassa oman ydinperheen kanssa ilman sukulaisia. Ja hyvin tavallistahan on asua miehen vanhempien ja sisarusten kanssa. Vieläkö kuulostaa yhtä houkuttelevalta? Aika harvalla suomalaisella "lastentekoikäisellä" naisella edes on siskoa. Perheissä oli meidän lapsuudessamme keskimäärin kaksi lasta, ja poikia syntyy enemmän. Joten.
Edes jonkinlaista realismia voisi odottaa aikuisilta ihmisiltä. Käsittämätöntä, että kuvittelette ulkomailla elämän olevan automaattisesti helpompaa. IHAN SAMOJEN ongelmien kanssa naiset ja äidit painivat ympäri maailmaa.
Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.
Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?
Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.
Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.
Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme, että kukaan haluaa mokomaan rumbaan:
Lasten päiväkodista yo-kirjoituksiin asti - vähintään - vanhemmat on täystyöllistetty lapsen koululla. Vanhemmat piirtää, leipoo, askartelee, osallistuu, kokoustaa, kommunikoi, kerää kasveja ja juoksee hammashoidoissa ja rokotuksissa mukana.
Mitä naurettavaa pelleilyä!
Koulu on lapsen työ, aikuisella on omansa.
Illat ja viikonloput huristellaan ympäri maakuntaa treeneissä, seistään kentänlaidalla ja myydään pullaa toisille vanhemmille.
Omana kouluaikana oli vanhempienilta per vuosi, that's it!
Vierailija kirjoitti:
Ihme, että kukaan haluaa mokomaan rumbaan:
Lasten päiväkodista yo-kirjoituksiin asti - vähintään - vanhemmat on täystyöllistetty lapsen koululla. Vanhemmat piirtää, leipoo, askartelee, osallistuu, kokoustaa, kommunikoi, kerää kasveja ja juoksee hammashoidoissa ja rokotuksissa mukana.
Mitä naurettavaa pelleilyä!
Koulu on lapsen työ, aikuisella on omansa.
Illat ja viikonloput huristellaan ympäri maakuntaa treeneissä, seistään kentänlaidalla ja myydään pullaa toisille vanhemmille.Omana kouluaikana oli vanhempienilta per vuosi, that's it!
Osa ongelmaa on sekin, että koulu voi olla lapsen työ, mutta aikuisella ei aina ole omaansa. Ei paljon huvita tehdä lapsia kärsimään kiusaamista, työttömyyttä ja köyhyyttä. Jos tänne on pakko saada ihmisiä kärsimään, heitä on tulossa ihan vapaaehtoisesti ulkomailtakin, eikä heidän epäonnistumisensa todistaminen tunnu läheskään niin tuskalliselta kuin omien lasten kitumisen näkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.
Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.
Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.
Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.
Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.
Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.
Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.
Ysärillä oli kyllä Suomen historian pahin lama ja korkein työttömyys..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erikoista. Suomessa on todella maailman parhaat tukitoimet lasten tekemiseen: äitiyslomat ennen synnytystä ja jälkeen, neuvolasysteemi, puhdasta vettä, koneita, koulutusta, tietoa, ravintoa, hoitoa. Ja silti niiin vaikeaa. Joku mättää tässä yhtälössä.
Suomessa on kyllä käsittämättömän pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat, se on totta.
Ne on tehty niitä lapsia varten, ei äitejä.
Itse kyllä koen, että pelkkä lapsen kanssa kotona oleminen on uuvuttavaa. Odotan oikein, että hän on asiallisessa iässä aloittaakseen päivähoidon, jotta voin viedä sen sinne ja mennä itse töihin lepäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.
Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.
Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.
Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.
Ysärillä oli kyllä Suomen historian pahin lama ja korkein työttömyys..
Joo hieman on nyt pihalla tuo edellinen :D
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.
Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?
Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.
Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.
Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.
Kaverini kulki 3-vuotiaana yksin päiväkotiin 70-luvun lopulla. Matkaa oli parisataa metriä eikä teiden ylityksiä ollut. Äitinsä katsoi parvekkeelta niin pitkään kuin lapsi näkyi. Siihen aikaan vaan ihmeteltiin, että onpa reipas lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.
Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.
Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.
Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.
Mitä ihmettä höpiset!? Perheverotuksesta siirryttiin ns. erillisveroon Suomessa muistaakseni vuonna 1976. 90 luvulla iski lama niinkuin jo joku kommentissaan kertoi, todella monen kaverini vanhempien yritys meni konkurssiin ja palkkatöissä olevia sai potkut.
Vierailija kirjoitti:
Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.
Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.
Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.
Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.
Anteeksi mutta mitä juuri luin.:D Et ole ainakaan Suomessa silloin elänyt vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.
Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.
Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.
Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.
Anteeksi mutta mitä juuri luin.:D Et ole ainakaan Suomessa silloin elänyt vai?
Huvittava vuodatus. Se ns täystyöllisyys on ollut Suomessa muutaman vuoden ajan 80-luvulla ja tähän nyt kaikki vetoavat näissä "ennen oli niin paljon helpompaa" vuodatuksissaan. Tosiasiassa lähes aina on vallinnut tila, jossa esim ensimmäisen työpaikan löytäminen on ollut haastavaa. Ja 90-luku tosiaan pahin kaikista, työttömyys oli pahimmillaan luokkaa 20%.
Vierailija kirjoitti:
Ja juuri on valloillaan taas uusi ketju jossa haukutaan huonoiksi ja laiskoiksi äideiksi äidit jotka käyttävät yhteiskunnan tarjoamia apukeinoja, esim. Subjektiivista päivähoito oikeutta :,D ennen oli mummot ja muut jotka auttoivat lasten hoidossa, nyt ei saisi olla ketään tai muuten on laiska.
Tässä on ehkä suurin ero monien ulkomaiden kulttuuriin: Suomessa äitien oletetaan pärjäävän yksin. Tämä on todella vahva osa kulttuuriamme. Varmaan osa sellaista vahva suomalaisnainen propagandaa, kun naiset tarvittiin sotien aikana ja jälkeen sekä ansiotyöhön että hoitamaan perinteisesti koti ja lapset. Sodasta traumatisoituneet miehet turruttaneet itsensä alkoholiin tai muuhun. Sitten vielä meidän sukupolvia on kohdannut yhteisöllisyyden katoaminen. Olen asunut kahdessa muussa maassa ja ystäviä löytyy monista kulttuureista. Muualla päivähoitoa jopa markkinoidaan kotiäideille "do you need me time?" tyyppisesti, ja sitä on tarjolla myös joustavemmin. Naisia kannustetaan viemään lapsia hoitoon osa-aikaisesti tai palkkaamaan hoitaja, vaikka olisivat kotiäiteinä.
Täällä ainoa sallittu apu on isovanhempien apu (jos haluavat auttaa) ja heidän käytöstä pitäisi sietää vaikka mikä olisi. Hampaat irvessä vaan todeta, että ei se haittaa vaikka anoppi tulee kylään ilmoittamatta, ihanaa kun auttaa.
Joskus 90-luvun alussa luin erään haastattelun jostain lehdestä. Siinä haastateltava puhui "kokoaikaisesta kunnollisuudesta"jolla tarkoitti sitä että koulussa pitää koko ajan olla tavoitteellinen, suorittaa jokainen kurssi parhain mahdollisin arvosanoin ja ennen tuurijuoppokin sai töitä, nyt pitää olla tutkinnot ja todistukset parhaita mahdollisia. Soveltuu hyvin tähänkin päivään, tosin vaatimukset ovat vain kasvaneet. Ensin koulutusvaatimukset kävi mahdottomiksi, hanttihommiinkin tarvitsee useamman vuoden koulutuksen ja todistuksen, työn saaminen on kuin hyvinharjoiteltu näytelmä testeineen ja roolituksineen, vanhemmuus on suorittamista huonojen arvosanojen ja arvostelun (lasun) pelossa, vapaa-aika pitää olla aikataulutettu, harrastusten pitää tukea lapsen kehitystä ja aikuisen harrastuksen pitää ylläpitää työkuntoa. Työpaikoilla pitää osata analysoida, suunnitella, olla itsekriittinen, ihan kuin ei kritiikkiä saisi jo muutenkin kaikessa ja joka asiasta. Työpäivät on tehokkaita ja vaativia, palkasta pitää tinkiä, sairaslomista joutuu tuntemaan huonoa omaatuntoa. Koti pitää olla aina tiptop tai on huono äiti, ruoat pitää tehdä itse alusta loppuun. Aina on mediassa jonkin alan ammattilainen neuvomassa kuinka vähällä vaivalla siivoat joka päivä tai laitat ruoat vartissa (kertomatta että siivoamiseen menee tunti ja olet saamaton tai laiska "etkä rakasta lastasi jos et tee näin"). Vartalon pitää olla tietynlainen, salilla pitää jaksaa käydä vaikka aamuviideltä ennen työpäivää. Jokainen hoitakoon itse asiansa, apua ei saa yhteiskunnalta, vanhemmilta, ystäviltä eikä naapureilta. Elämä on valintoja ja kaikki ongelmat johtuu huonoista valinnoista. Väsyä ei saa, uupua ei saa, epäonnistua ei saa, ei saa näyttää pahantuuliselta. Joka hetki pitäisi olla 100% läsnä ja kunnollinen. Ei ihme jos ihmiset uupuu, vaatimusten lista vain kasvaa vuosikymmenestä toiseen ja syyllistämisestä on tullut sääntö. Tähänkö vielä pitäisi tehdä lisää lapsia? Yhteiskuntaan joka ei ole enää inhimillinen vaan suoritus- ja arvosteluyhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.
Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?
Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.
Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.
Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.
Muistan, että viisi vuotiaana käytiin itse puistossa kavereiden kanssa. Käveltiin autotietä pitkin kaveria hakemaan ja kun aika oli vanhemmat kävi etsimässä lapset kotiin. Tämä 80- luvulla pääkaupunkiseudulla.
Entäs miesten? Ihan yhtä lailla miehillä on ura ja lapsia.