Lue keskustelun säännöt.
Se paras vinkkisi laihdutukseen!?
21.08.2018 |
Olen sataprosenttisen varma, että ensimmäiset viestit tulevat koskemaan "Syö enemmän kuin kulutat" fraasia, mutta silti: mikä on ollut se isoin oivallus, millä juuri sinä olet onnistunut pudottamaan painoa? Mikä herätti tai sai pysymään motivaation yllä, ja minkä uskot motivoivan muitakin? Nimittäin lueskeltuani erästä uutista aiheesta (https://www.buzzfeed.com/sallytamarkin/first-steps?utm_source=dynamic&u…) kaikki vastaukset eivät todellakaan koskeneet pelkästään sitä, että otapa itseäsi niskasta kiinni ja jätä kaikki herkut pois.
Kommentit (109)
Minä kävelen joka päivä 15km vauhdilla. Aamulla 2 kuppia kahvia ja vitamiinit. Päivän ruuat: kourallinen pähkinöitä, pari Vaasan ruisleipää ja n.2dl kana/tonnikalarisottoa. Toisinaan 2 keitettyä kananmunaa ja kaksi ruisleipäviipaletta. Lisäksi harrastan porrasjuoksua päivittäin 200 askelta joka päivä.
Olen nelikymppinen nainen ja 164cm/48-49kg.
Lihakseni ovat todellakin kasvaneet ja ryhti erinomainen. Kestävyys huipussaan.
En syö herkkuja, koska ei tee mieli.
Rasvaprosentti hyvin alhainen, silti rinnat 80b.
Juon paljon vettä ja nukun vähintään 9h joka yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen laihduttanut rapiat 12kg reilu vuoteen.
Syön päivällä yleensä lämpimän ruuan työpaikan ruokalassa ja illalla sitten kanaa ja salaattia tai toisen lämpimän ruuan riippuen jaksaako panostaa. Aamupalaksi puuroa tai muutama rkl turkkilaista tuoreilla hedelmillä tai marjoilla. Illalla sitten jotain mitä kaapista löytyy. En siis todellakaan karta hh tai syö tuntuvasti enemmän proteiinipitoista ruokaa. Tavallista kotiruokaa. Kaloreita en laske juurikaan. Alussa muutaman päivän jaksoin ja totesin että ei. Maalaisjärjellä pystyy aika hyvin arvioimaan kaloreita. Ja kunhan muistaa syödä tarpeeksi. Pienillä kaloreilla kituuttelu laihduttaa t o d e l l a hitaasti ja syö lihasmassaa. Toki kannattaa muistaa et liika kaikkea lihottaa. Esim tuhoton määrä hedelmiä voi lihottaa.
Aluksi oli stressi herkuista kunnes tajusin, että saa ja pitää herkutella. Töissä on varmaan päivittäin jotain herkkuja tarjolla ja en jaksa enää stressata vaan syön muutaman palan suklaata hyvällä omalla tunnolla jos sitä on tarjolla. Ns herkkupäivän yritän pitää jalkapäivänä (kuntosali) koska silloin kulutus isompi kun isommat lihakset tekevät töitä.
Vettä juon aivan liian vähän mikä toki auttaisi.
Mutta annoskoot syyniin. Ja vaikka ruoka olisikin hyvää niin turha santsaaminen pois. Ja se stressaaminen kun loppuu niin yleensä alkaa se painokin putoamaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko herkuttomuuteen siirtyminen oikeasti ihan piece of cake (heh) ihmisille? Mietin itse, että itselläni täysi herkuttomuus olisi ehdoton ei, vaikka herkuttelenkin aika vähän. Tietenkin herkkujen laaduntarkkailu on paikallaan eikä sen herkun tarvitse olla mitään suuren luokan mättöä, mutta valehtelisin ja rankasti jos väittäisin, että pikkuporkkanat korvaavat mennen tullen rivin suklaata. Lisäksi elämänlaadullisesti olisi epämukavaa, jos joutuisin aina kieltäytymään tilanteissa, joissa herkkuja on tarjolla (ravintolaillallinen ystävien kanssa, jäätelö kuumana kesäpäivänä...). Enkä jaksa millään uskoa, että normaalipainoiset ihmiset oikeasti eläisivät niin, ettei ruokavalioonsa kuulu lainkaan terveellisestä ruokavaliosta poikkeavaa.
Olen normaalipainoinen.
Lopetin karkin ostamisen noin kolme vuotta sitten. En osta myöskään keksejä, sipsejä tai hampurilaisia koskaan. Jäätelöä syön lähinnä kesällä. Jos joku tarjoaa, niin saatan ottaa, ettei tarjoaja pahoita mieltään. Leivonnaisia ostan joskus kahvilassa, ehkä noin kerran-pari kuukaudessa.
Ei tee tiukkaa, koska en suhtaudu herkkuihin niin kuin ne olisivat elämän keskeinen sisältö, jotain erittäin tavoiteltavaa, jota pitää ehdottomasti saada ja paljon. Kannattaa suhtautua herkkuihin neutraalisti ja etsiä joitain muita kiinnostuksen kohteita.
Sitten tässä ketjussa ihmetyttää tuo negatiivinen suhtautuminen kalorien laskemiseen. Jos ette laske ruoastanne kaloreita, teillä ei ole mitään tajua, mikä on lihottavaa, ja kuinka lihottavaa esim. joku salaatinkastike onkaan. Kun tietää, miten energiatiheää ruokaa syö, niin osaa etsiä niitä kevyempiä vaihtoehtoja.
Minulle tuo kalorilaskenta on lähinnä silloin tällöin toteutettava työkalu, joskus ehkä viikon, parin jaksossa toteutettava, joskus vain lyhyt tarkistus omaan tavanomaiseen ruokavalioon. Se on hyvä työkalu siinä mielessä, että se auttaa kartoittamaan ruokavalion runsaskalorisimmat ongelmapaikat ja etsimään vaikkapa toistuvalle, runsaskaloriselle tottumukselle jonkin sopivamman aterian. Toisaalta taas koin kalorilaskennan pitempiaikaisena ratkaisuna rajoittavaksi, eikä se pidemmän päälle ollut mielekästä: lähinnä kaloreita tuijotellessa fokus kiinnittyi pikemminkin numeroihin kuin varsinaiseen syömisen laadukkuuteen, ja terveellisestä elämäntavasta oli tulla pikemminkin kaloripeliä, jossa vajavaisilla kaloreilla ostettiin seuraavan päivän syömisiä. Summa summarum: hyvä renki, huono isäntä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää estää lihaskato treenaamalla ja syömällä tarpeeksi proteiinia.Keskivertonainen korvaa proteiinin hiilihydraateilla ja ihmettelee miksi lihoo dieetin jälkeen heti takaisin.Proteiini on muuten solujen perusrakennusaine eikä pelkästään kehonrakentajille.
Olen kyllä itse hieman huvittunut siitä, kuinka valtaisan painoarvon proteiini saa ruokavaliokeskusteluissa. Kyllä, proteiinia tulee saada, mutta erittäin harva suomalainen kärsii proteiininpuutoksesta. Jo pelkästään suomalaista lihankulutusta tarkastellessa voi väittää suorilta käsin, ettei proteiinin liian vähäisestä saannista ole valtaosalla suomalaisista mitään huolta. Koko maata tarkastellessa harva myöskään oikeasti liikkuu niin kunnianhimoisella tasolla, että tämän lisäksi olisi mitään tarvetta lisäproteiinille esimerkiksi jauheiden muodossa, puhumattakaan proteiini-alkuisista trendituotteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää estää lihaskato treenaamalla ja syömällä tarpeeksi proteiinia.Keskivertonainen korvaa proteiinin hiilihydraateilla ja ihmettelee miksi lihoo dieetin jälkeen heti takaisin.Proteiini on muuten solujen perusrakennusaine eikä pelkästään kehonrakentajille.
Tämä. Kasviksia ja proteiinia. Paljon vettä ja liikuntaa. Nuku hyvin!!! Univaje lihottaa. Stressi lihottaa.
Yksi ateria päivässä salaattia. Unohda mehut, kalorittomat dieetti kolat... juo vettä, rasvatonta piimää/maitoa. Ei aspartaamilla kyllästettyä cokista joka koukuttaa sokeriloukkuun.
Pienet annoskoot, usein.
Unohda mättöruoka.
Alkoholi lihottaa.
Karkit/vaalea vehnä/kaikki dieetti juoma on koukuttavaa.
Syö kasviksia! Syö proteiinia. Unohda teollinen, prosessoitu ruoka.
Liiku. Urheile. Juo vettä. Nuku hyvin. Älä stressaa. Nauti. Ole lempeä itselle. Käy salilla ja käy samalla kehon kestovoima treeneissä.
Olet näillä vinkeillä voittaja.
Terkuin - 65 kg
Itselläni lähti 10kg (eli kaikki ylipaino) vuodessa kun kävin Jaakko Halmetojan luennolla ja hurahdin ns. puhtaaseen ruokaan. En syönyt vuoteen valkoista sokeria missään muodossa ja muutenkin vain luomuruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lähti 10kg (eli kaikki ylipaino) vuodessa kun kävin Jaakko Halmetojan luennolla ja hurahdin ns. puhtaaseen ruokaan. En syönyt vuoteen valkoista sokeria missään muodossa ja muutenkin vain luomuruokaa.
Näin jos miettii laihdutusohjeena muille (hienoa siis että sinulle toimi, good for you!), tähän voi olla aikamoinen hyppy ihmiseltä, joka on ehkä viettänyt ihan peruselämää perusmakaronilaatikoineen, lounaspaikkaruokailuineen ja viikonloppumässyineen.
Miten saitte motivaation pysymään yllä? Mä olen kärsimätön ja kaiken pitäisi tapahtua mukamas heti tai ainakin pian, oli se sitten vaikka uuden asian oppiminen tai laihdutus. Tiedän, että jos kilot on kertyneet viidessä vuodessa niin ei ne myöskään hetkessä lähde, mutta kuinka te jaksoitte/jaksatte painoa pudottaa, vaikka vaaka välillä jumittaa tai jopa hyppää ylöspäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle avain on ehdottomasti suunnittelu.
Teen oman makuni mukaisia ruokia valmiiksi, jolloin ei tule haettua kaupasta/lounasraflasta/kahvilasta mitä sattuu. Tiedän kalorit (punnitsen raaka-aineet) ja saan riittävästi herkullista ruokaa.
Huomiselle minulla on
- Aamiainen: munakas tomaatilla, paprikalla ja fetalla
- Lounas: kesäkurpitsakeitto, 2 palaa kauraleipää, 2 siivua kermajuustoa
- Välipala: banaani
- Päivällinen: pasta ja kasviskastike
- Iltapala: kourallinen pähkinöitä
Kalorit pyörivät 2000 hujakoilla, joka on mun kulutuksella ihan riittävä painonpudotukseen. Kävelen aina kun mahdollista, nukun hyvin ja elän muutenkin säännöllisesti. Jos en tee ruokia valmiiksi, tulee usein syötyä liian kaloripitoisia ruokia etenkin lounasaikaan (Picnicin patonki, iso kotiruokalounas linjastolta, pizza jne).
Ainoa asia, jonka olen jättänyt pois, on alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Pitää estää lihaskato treenaamalla ja syömällä tarpeeksi proteiinia.Keskivertonainen korvaa proteiinin hiilihydraateilla ja ihmettelee miksi lihoo dieetin jälkeen heti takaisin.Proteiini on muuten solujen perusrakennusaine eikä pelkästään kehonrakentajille.
Tiesitkö, että suurin osa kehonrakentajista ei tiedä proteiinien laadusta mitään vaan suosittelevat sponsoriensa tuotteita ja steroidien avulla kasvavat vaikka käyttäisivätkin huonolaatuista markettiproteiinia. Dieetin jälkeinen lihominen johtuu usein siitä, että dieetillä kroppa menee liian tyhjäksi ja sitten sitä aletaan paikkaamaan entistä kovemmalla syömisellä dieetin jälkeen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14418129/nain-testaat-ptn-rehellisyyden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää estää lihaskato treenaamalla ja syömällä tarpeeksi proteiinia.Keskivertonainen korvaa proteiinin hiilihydraateilla ja ihmettelee miksi lihoo dieetin jälkeen heti takaisin.Proteiini on muuten solujen perusrakennusaine eikä pelkästään kehonrakentajille.
Tiesitkö, että suurin osa kehonrakentajista ei tiedä proteiinien laadusta mitään vaan suosittelevat sponsoriensa tuotteita ja steroidien avulla kasvavat vaikka käyttäisivätkin huonolaatuista markettiproteiinia. Dieetin jälkeinen lihominen johtuu usein siitä, että dieetillä kroppa menee liian tyhjäksi ja sitten sitä aletaan paikkaamaan entistä kovemmalla syömisellä dieetin jälkeen.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14418129/nain-testaat-ptn-rehellisyyden
*kroppa vedetään liian tyhjäksi
Paras vinkki pysyvään painonpudotukseen on laittaa elämä kuntoon. Ainakin tunnesyöjille, kuten mulle, yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän jojoilleelle.
Eli, tunnistetaan minkälainen ihminen itse oikeasti on, mitä elämältä kaipaa ja haluaa. Sitten toteutetaan se, vähä vähältä, resurssien mukaan.
Näin elämästä tulee lopulta mukavaa, tavoitteellista ja nautinnollista, itselle ja omille voimavaroille, tarpeille sekä arvoille sopivaa. On riittävästi energiaa, iloa, motivaatiota pitää itsestä huolta. Eikä tule syötyä tylsyyteen tai kurjuuteen, väsymykseen, pahaan oloon...
...toimiva konsti, eikä tarvi laskee kaloreita tai kituuttaa yhtään, kaikkea saa syödä jne.
Mutta hitosti vaatii ajatustyötä ja kasvamista, henkisesti. Multa vei siis yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syön ruoka-aikoina vatsan täyteen "kunnon" ruokaa. Aamulla aamupala, lounasaikaan lounasta, päivällisaikaan päivällinen ja illalla iltapalaa. Ei tarvi kärvistellä nälässä eikä syödä mitä sattuu mässyjä epämääräiseen tai yllättävään nälkään.
Olen kohta nelikymppinen nainen ja ollut aina hoikka vaikka syön reilusti.
Kaikki itse tuntemani reilusti ylipainoiset syövät mitä sattuu milloin sattuu. Ruoka-aikoja ei tunneta, aamiaista ei syödä ja herkkuja rouskitaan kuin ruisleipää. On totuttu latkimaan limpparia pitkin päivää jne. Itsekin herkuttelen huoleti, mutta en all day everyday vaan normaali elämä koostuu normaalista ruoasta normaaleina aikoina.
Pienenä muistelona liittyen tuohon "kaikki itse tuntemani reilusti ylipainoiset"... Itselläni ei ole koskaan oikein ollut normaalia ruokarytmiä, vaan olen oikeastaan aivan varhaisteini-ikäisestä asti elänyt jonkinlaista dieettiä, pistelaskentaa, aterioiden väliin jättämistä ja herkkujen syömistä sitten pankkoon kerättyyn sudennälkään koulun jälkeen. Perheessä ruoat olivat tyypillisesti perinteistä "äijäruokaa", vaikka äitini itsekin painonsa kanssa taistelevana yritti joskus hioa perheen aterioita viisaammiksi. Nuoruuden minään väite siitä, että ruoka-aikoja ei tunneta ja herkkuja napsitaan, pitänee siis osaltani hyvinkin paikkaansa. Tämän lisäksi olin myös kiusattu ja saanut kuulla koko ikäni huomauttelua painostani, mikä niin ikään toi paineita syömiseen. Oli esimerkiksi aivan tyypillistä, etten syönyt koulussa kuin ihan näkinkengän kokoisen aterian, tai vapaapäivinä nukuin kirjaimellisesti ihan älyttömän myöhään siksi, että sinä aikana ei tulisi syötyä (kuulostaa tyhmältä näin aikuisena ajatellen :D).
Aikuisiällä taas lihoin painavimmilleni sen jälkeen, kun olin käynyt läpi aika rajun ja rajoittavan dieetin, aloin sen jälkeen seurustella, ja dieetti (onneksi!) jäi. Harmi vain, ettei ollut mitään normaalia mihin palata, vaan aloin käytännössä syödä - ja myös juoda - tasan niin kuin silloinen mieheni, jolla toki hoikkana miehenä oli kuitenkin huomattavasti vapaammat ruokailutavat ja tietenkin myös minua suurempi kulutus. Ja kyllä se laihduttaminen oli vaikeaa, kun vieressä mies söi kaikessa rauhassa sipsiä, haki illaksi grilliaterian ja koki huonoa omatuntoa, jos minä en ottanut seuraksi.
Sittemmin olen laihtunut lähelle normaalipainoa, ja juuri sillä, että syödään "normaalisti", tasaisin väliajoin ja simppeleitä, järkeviä ruokia, herkkuja toki täysin kieltämättä, mutta kuitenkin harvakseltaan. Halusin tällä tarinallani kuitenkin avata hieman sitä, että joillakin siihen normaaliin, tasaiseen ruokailurytmiin voi tie olla toisia huomattavasti mutkikkaampi, kun sitä aikaisempaa suhdetta normaaliin ei välttämättä ole lainkaan.
Kasvata lihaksia, vaatii työtä mutta auttaa kuluttamaan kaloreita jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten saitte motivaation pysymään yllä? Mä olen kärsimätön ja kaiken pitäisi tapahtua mukamas heti tai ainakin pian, oli se sitten vaikka uuden asian oppiminen tai laihdutus. Tiedän, että jos kilot on kertyneet viidessä vuodessa niin ei ne myöskään hetkessä lähde, mutta kuinka te jaksoitte/jaksatte painoa pudottaa, vaikka vaaka välillä jumittaa tai jopa hyppää ylöspäin?
Minä sain aika paljon motivaatiota siitä, että minulla oli ystäviä tukena. Teimme, ja teemme itse asiassa vieläkin ystävieni kanssa erilaisia "terveystempauksia", liikunnallisia kokeiluja ja erilaisia tavoitteita vaikkapa tapahtumien muodossa, sekä tietenkin tsemppaamme toisiamme. Eräässä jumivaiheessa minulle myös suositeltiin erästä painonhallintaryhmää, joka taas nykäisi painoni takaisin laskuun. Itselleni sosiaalisena ihmisenä ryhmätsempistä on paljon apua.
Nyttemmin sanoisin, että laihdutuksen sijaan kannattaa asettaa oheen muitakin tavoitteita, koska painonpudotus todella on pitkä ja myös jumivaiheissa turhauttava prosessi. Itselläni tällä hetkellä tavoitteet taitavat olla nyt etupäässä liikunnalliset nyt, kun painoa on pudotettavana enää aika vähän ja haaveena on painonpudotuksen lisäksi vahvasti kiinteytyminen ja ylipäätään jaksamisen lisääminen liikunnasta innostuneena.
Kaurapuuro maitoon tehtynä on hyvä laihdutusruoka, sitä voi syödä mahan täyteen ja höystää millä haluaa. Itse laitan raejuustoa, koska proteiini. Ja voita koska rasva...
Itse tehdyt smoothiet vie nälän.
Tuossa onkin jo päivän kaksi ateriaa. Kolmas voi olla sitten vaikkapa salaattia pursuava suuri kanatortilla tms.
Kolmella "aterialla" voi olla 8/16 pätkäpaastolla, laihtuu varmasti. Lisäksi paljon vettä ja vitamiineja ja liikuntaa. Proteiini ja rasva kaiken a ja o.
Syö mitä haluat, laske vaan kalorit. Hyvin laihduin. Jos teki mieli sipsejä, laitoin nemä mahtumaan päivän kaloreihin.
Vierailija kirjoitti:
En sano "Syö enemmän kuin kulutat" vaan Syö vähemmän kuin kulutat :D
Paras vinkkini on kuitenkin normaalit ruoat, normaaline annoskokoineen. Aamupala, lounas, välipala ja iltapala. Lounas riittävän runsas. Ei syömistä enää klo 19 jälkeen. Kaikki napostelut pois.
Ei napostelua tarvii lopettaa. Herkut kuuluu normaaliin ruokavalioon, tosin kohtuullisia määriä, mutta ei kannata kiusata itseään.
Tule meidän muorin eväisiin.
Olen ollut kolme viikkoa remontoimassa äidin mökkiä ja laihtunut kymmenisen kiloa. Täällä kytätään ja säännöstellään jokaista suupalaa. Perjantaina paikalla oli maalari sekä muurari minun lisäkseni ja meille tarjottiin lounas - viisi pientä perunaa, kaksi broilerin koipinuijaa ja oliiveja - siis kolmelle aikuiselle miehelle - ei ihme, että paino putoaa. Päivittäisen energiatarpeen tyydyttämiseksi on syötävä salaa makeisia ja säilykkeitä, joita olen jemmannut pakettiautoni tavaratilaan rautakauppareissulla.
T: M 38