Miksi parisuhteessa ei saisi olla?
Mua varmaan pidetään ystäväpiirissäni sellaisena parisuhteesta toiseen pomppijana, mutta en itse näe siinä mitään vikaa. Olen ollut sinkkuna aikuisiälläni pari kolme vuotta, enkä ole siitä kauheasti välittänyt. Parisuhteeni eivät ole olleet mitään pakonomaista yksinäisyyden pakoilua, sillä olen aina ollut sellaisten miesten kanssa, joista pidän ja joiden kanssa viihdyn. Sattumoisin tapaan helposti ihmisiä, joten parisuhteen löytäminen ei ole minulle koskaan ollut vaikeaa, vaikken ole ottanutkaan seuraavaa vastaantulijaa. Tämä tuntuu olevan joillekin jotenkin hankala paikka.
Miksi joillain ihmisillä tuntuu olevan tarve arvostella nopeaa etenemistä parisuhteissa, tai uuden löytämistä pian edellisen parisuhteen päättymisen jälkeen? Miksi minun pitäisi viettää pitkiä aikoja sinkkuna ja antaa pakit miehelle, josta satun pitämään kovasti, ihan vain sen takia, että "pitäisi olla yksinkin". Mikä siinä yksinolossa on niin hehkeää?
Kommentit (3)
Minulle kyseisistä asioista huomauttelevat ovat itseasiassa juuri pitkän linjan sinkkuja. Toinen ei ole vuosikymmeneen(!!) ollut parisuhteessa saati harrastanut seksiä, vaikka kyseessä on ihan näppärän näköinen daami. Itse en koe tarvetta olla yksin tietääkseni, osaanko olla yksin. Pärjään kuitenkin taloudellisesti vallan mainiosti, eikä parisuhteeni lievitä jotain yksinäisen olemassaolon sietämättömyyttä. Huomaan vain olevani tyytyväisempi saadessani säännöllistä seksiä/hellyyttä ja jonkun jakamaan arjen kanssani.
Joskus tuntuu turhauttavalta kun tuntuu sille, että on ihmisiä, jotka ovat aina parisuhteessa ja jos syystä tai toisesta eroavat tai päätyvät sinkuksi, niin verraten pian kohtaavat ja löytävät itselle uuden kumppanin ja rakkaan.
Ja sitten taas on heitä, jotka eivät onnistu isommasta tai pienemmästä yrityksestä ja pyrkimyksestä huolimatta kohtaamaan ja löytämään itselleen kumppania, vaikkei mitään erityistä estettä tai syytä siihen, miksi näin on ei ole olemassa. On luultavasti mahdotonta tai, ainakin haastavaa milloin mahd. eron jälkeen sitten on oikein ja luvallista löytää itselle kumppani; vallankin kun osa eroaa mahd. vasta sitten kun on pakko, eikä osaa päästää irti toisesta vielä sittenkään, eikä vielä vuosiin.
Osa taas on saattanut elää jo kokonaan omaa itsenäistä ja/ tai itsekästäkin elämäänsä yksin, vaikka muodollisesti olisi parisuhteessa. - Jolloin ajattelevat, että on helpompi lähteä, kun seuraava tyyssija odottaa jo pian kulman takana.
Se mikä toisinaan osasta näistä useita suhteita omaavia katsellessa ja seuratessa joskus hiipii mieleen on, että osaavatko he oikeasti olla yksin? - Tai pyrkivätkö he maksimoimaan vain suhteensa niin, että ovat niin kauan kuin kokevat saavansa selkeästi enemmän ja vaihtavat "heti" kun arki ja tai vastoinkäymisiä ilmaantuu.
Mutta on tietysti myös mahdollista, että tämä kaikki edellä kirjoittamani on vain yhden katkeran sinkun tilitystä, joka ei lainkaan ymmärrä, mitä on nautinnollinen parisuhde ja kuinka on vain viisautta häippästä jos tai kun kuuluu, niihin onnekkaisiin, joille aina uuden kumppanin löytäminen ja kohtaaminen ja saaminen ei koskaan ole tuottanut pään vaivaa. Kun miksi sitä olla huonommassa suhteessa jos voi mahd. saada pian uuden ja paremman.