Lue keskustelun säännöt.
Eikö olkaimettomia (hää)pukuja ole mahdollista saada sopiviksi?
21.08.2018 |
Taasen kesähääkautena on asiaa saanut ihmetellä - miksi kaikkien on saatava välttämättä se "kainalopuku", jota sitten kiskotaan koko häiden ajan, aina ja kaikkialla? Kiskaisu puvun kainaloista molemmin käsin, vaivautunutta itsensä vilkuilua ja parin minuutin päästä uusi kiskaisu, vilkuilua, kiskaisu jnejnejne. No, käyhän sekin ohjelmanumerosta, laskea kuinka monta kertaa morsian kiskaisee kainalopukua vaikkapa 10 minuutissa ja on vaivaantuneen ja jotenkin epämukavan oloinen kiskaisujen välillä.
Ottamatta kantaa siihen, että about 70% kainalopuvun käyttäjistä olisi jo ylipainonsa ja siitä johtuvan tursuamisen vuoksi kannattanut valita muunmallinen puku itselleen viehättävämpänä vaihtoehtona (puku kun ei tee hoikan huippumallin näköiseksi jos ei sen näköinen jo valmiiksi ole vaan korostaa sitä, että sellainen ei ole), eikö sitä todellakaan ole mahdollista tehdä/teettää/korjauttaa sopivaksi = sellaiseksi, että se pysyy päällä ilman jatkuvaa nostelua? Vai onko nämä jotakin halpisrääsyjä, joita ei voi laaduttomuuden vuoksi ompelijalla korjauttaa sopiviksi jos eivät sitä valmiiksi ole?
Samaan aikaan kun intoillaan niistä häistään, pukeudutaan kuitenkin pukuun jossa oleminen näyttää epämukavalta jo vieraistakin ja kaikesta päätellen myös on sitä kun morsiamen pääaasiallinen homma on nostella pukuaan vaivautuneen näköisenä, about joka vieraiden kättelyn välissäkin :D
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kunnolliset alusvaatteet saavat vaatteet istumaan hyvin. Kunnollisia alusvaatteita ei saa mistään henkkamaukoista kympillä.
Teettämällä saa varmasti sopivan puvun. Myös laadukkaat valmispuvut, joissa on otettu huomioon korjailuvara, saa ompelijalla sopiviksi.
Itsetuntokin on tärkeä. Jos sitä ei ole, kiskotaan niin kainalopukua, minihametta kuin kaula-aukkoakin. Josta tulee aiheellinen kysymys, miksi pukeutua niin tiukkaan, lyhyeen tai avonaiseen vaatteeseen, että siinä kokee olonsa epävarmaksi ja sitä on kiskottava kun ei selkeästi ole sellaisille vaatteille vaadittavaa itsevarmuutta.
Minulla oli alusvaatteina ainoastaan sellaiset silikoniset "rintaliivit" eli siis ne läpyskät jotka ikäänkuin liimataan rintoihin kiinni. Hienosti pysyi mekko kun oli oikean kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä olen nähnyt tämmöisen toimivan. Nainen oli todella hoikka, pienirintainen ja luonnostaan hyvä ryhtinen. Kantoi mekkoa kauniisti. Muilla se on ollut tuota epätoivoista kiskomista.
Minä luulen myös, että monesti kyse on ryhdistä. Hääpukua ostaessa ryhdin laittaa kuntoon ja puku näyttää hyvältä, mutta sitten, kun sitä ryhtiä ei ajattele koko aikaa ja ryhti lysähtää, niin ruotoa oikaistessa puku ei nouse perässä. Itse olen huomannut tuon muidenkin vaatteiden kohdalla, kotona ei näytä yhtä hyvältä mitä kaupassa.
Koska kaikki on kauniita, bodypositive ja olentäydellinen-diipadaapa. Siksi kaikki näyttää yhtä hyvältä koosta riippumatta niin narubikineissä, pillifarkuissa kuin kainalopuvussakin. Paitsi että eivät näytä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole kaunottaria saati täydellisiä. Bodypositive taas tarkoittaisi käytännön tasolla sitä, että hyväksyy myös sen, ettei ole kaunis tai täydellinen ja siitä huolimatta viihtyy omassa kropassaan. Mutta jostakin syystähän se menee niin, että ollakseen bodypositive on jankutettava jotakin kaunis-täydellinen-upea-hokemaa, vaikka sillä ei olisi edes mitään todellisuuspohjaa.
Kai sen nyt ap:kin näkee jo päälle, onko kyseessä jokin netin halpisrääsy vai laatupuku. Siinä se istuvuuden selitys. Halvan näkee paitsi materiaalin ja työn laadusta, myös istuvuudesta. Ihan samoin kuin tavallisissa vaatteissa erottaa vilkaisulla henkkamaukat, veromodat ja ginatrikoot.
Vierailija kirjoitti:
Minun pukuni oli tyköistuvasti ommeltu, ja siinä oli kunnon norsunluut pitämässä ryhtiä. Sivussa oli piilossa vetoketju. Kertaakaan ei tarvinnut nostella sitä ylös.
Norsunluut! Nyt kyllä pukkaa syytettä sekä myyjälle että käyttäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki on kauniita, bodypositive ja olentäydellinen-diipadaapa. Siksi kaikki näyttää yhtä hyvältä koosta riippumatta niin narubikineissä, pillifarkuissa kuin kainalopuvussakin. Paitsi että eivät näytä.
Ei kyse ole pelkästään siitä miltä näyttää. Luulisi että jokainen haluaa paitsi näyttää hyvältä, myös tuntea olonsa varmaksi ja mukavaksi hääpäivänään. Onko se sitten mukavaa kun pelkää koko ajan että mekko valahtaa, ja että joutuu puristamaan ja nykimään sitä kouristuksenomaisesti viiden sekunnin välein ja kurkkimaan että näkyykö tissi. Eikö naiset itse näe ja tunne mikä se oikea malli ja koko on, ja miksei ne ammattilaiset siellä pukukaupassa voi sanoa, että joku toinen malli olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Olkaimeton mekko vaatii päällä pysyäkseen hyvät luut ja oikean koon. Puku kuuluu ankkuroida suoliluihin lantiolla! Jos puku on väärän kokoinen, se valuu koko ajan!
Eihän tuo ankkurointi onnistu, kun suoliluut ovat paksun rasvakerron peitossa. Silloin voi pukua yrittää ankkuroida lähinnä vyötäröläskeihin, mutta kun nekin tursuvat ja hyllyvät koko ajan, hyllyy koko puku mukana ja lähtee valumaan alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä olen nähnyt tämmöisen toimivan. Nainen oli todella hoikka, pienirintainen ja luonnostaan hyvä ryhtinen. Kantoi mekkoa kauniisti. Muilla se on ollut tuota epätoivoista kiskomista.
Fakta on, että vain ja nimenomaan hoikilla "kainalopuvut" näyttävät hyviltä ja useimmiten myös istuvat. Olisiko syynä se, että puvun voi tehdä tarpeeksi tiukaksi timmiä kroppaa vasten. Lihavilla ja ns. löysillä taas se "löllö" antaa periksi siinä löllyessään ja puku valahtaa tai ainakin siltä se tuntuu.
Lihavathan kiskovat esim. farkkujaankin koko ajan. Jokin siinä "löllössä" on sellaista, että vaatteet eivät sen päällä napakasti pysy, vaikka olisivat tiukkojakin.
Jos laitetaan tiukka mikä tahansa vaate laihan tai lihaksikkaan päälle, tottakai se pysyy paremmin siinä ns. kuivan kropan päällä, kun ei ole läskikerrosta joka antaa periksi ja jonka vuoksi pukua ei voi kiristää tarpeeksi tiukaksi, toisin kuin hoikalla jolla ihon alla on vain vähäinen normaali rasvakerros.
Kun on ylipainoa, se rasva ns. löllyy niin että sivullisetkin huomaa ihan vaikka kauppajonossa tai kadulla kävellessä, joten oletettavasti ylipainoinen kiskoo pukuaan siksi, kun kainalo-kylkiläskien löllyminen tuntuu siltä että puku ei pysy paikallaan vaikka puku kyllä pysyy, mutta läskit hölskyvät.
Ei se puku kyllä pysy, koska läskien löllyessä ylös-alas pukukin pääsee liukumaan alaspäin. Kiinteätä tukikohtaa kun kropassa ei ole, koska puristaessa ympäriltä läski vain tursuu alta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä olen nähnyt tämmöisen toimivan. Nainen oli todella hoikka, pienirintainen ja luonnostaan hyvä ryhtinen. Kantoi mekkoa kauniisti. Muilla se on ollut tuota epätoivoista kiskomista.
Fakta on, että vain ja nimenomaan hoikilla "kainalopuvut" näyttävät hyviltä ja useimmiten myös istuvat. Olisiko syynä se, että puvun voi tehdä tarpeeksi tiukaksi timmiä kroppaa vasten. Lihavilla ja ns. löysillä taas se "löllö" antaa periksi siinä löllyessään ja puku valahtaa tai ainakin siltä se tuntuu.
Lihavathan kiskovat esim. farkkujaankin koko ajan. Jokin siinä "löllössä" on sellaista, että vaatteet eivät sen päällä napakasti pysy, vaikka olisivat tiukkojakin.
Jos laitetaan tiukka mikä tahansa vaate laihan tai lihaksikkaan päälle, tottakai se pysyy paremmin siinä ns. kuivan kropan päällä, kun ei ole läskikerrosta joka antaa periksi ja jonka vuoksi pukua ei voi kiristää tarpeeksi tiukaksi, toisin kuin hoikalla jolla ihon alla on vain vähäinen normaali rasvakerros.
Kun on ylipainoa, se rasva ns. löllyy niin että sivullisetkin huomaa ihan vaikka kauppajonossa tai kadulla kävellessä, joten oletettavasti ylipainoinen kiskoo pukuaan siksi, kun kainalo-kylkiläskien löllyminen tuntuu siltä että puku ei pysy paikallaan vaikka puku kyllä pysyy, mutta läskit hölskyvät.
Ei se puku kyllä pysy, koska läskien löllyessä ylös-alas pukukin pääsee liukumaan alaspäin. Kiinteätä tukikohtaa kun kropassa ei ole, koska puristaessa ympäriltä läski vain tursuu alta pois.
Tätä olen ajatellutkin että tuo ylipaino on se syy. Koska nimenomaan nämä hieman "isommat" morsiot ovat jatkuvaa kiskomista harrastaneet.
Sellainenkin asia on usein ihmetyttänyt, että miksi ostetaan puku minkä yläosa, siis ne "kupit", on niin isot että yläosa on irti rintakehästä tyhjänä, siis monta senttiä tyhjää siinä kuppiosan yläosassa. Ja tätä on ollut niin lattarintaisilla kuin megakokoisillakin, joten selitys ei voi olla varustuksen koossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastannut ennenkin tämäntyyppiseen keskusteluun, mutta laitanpa uudelleen.
Olen aika lailla samaa mieltä. Menimme naimisiin 2009 ja silloin nuo olkaimettomat puvut olivat enemmistönä. Sikäli jännä, että muoti muuttuu hääpuvussa niin hitaasti. Joka tapauksessa, jos nyt menisin naimisiin, valitsisin todennäköisesti muuten samantyyppisen puvun kuin minulla oli, mutta yläosaan kaunista läpikuultavaa pitsiä ja esim. lyhyet pitsihihat. Pitsiä siis ihan kaulaan asti, mutta ei mitään poolokaulusta.
Kuitenkin kun juuri katselin hääkuvia hääpäivänä, olen edelleen sitä mieltä, että pukuni oli todella kaunis, ja myös vieraat ja valokuvaaja sitä kehuivat. Erittäin hyvin istuva merenneitomalli, kaunis pitsikirjailu, olkaimeton, mutta ei ollenkaan tyrkky mistään suunnasta. Edestä umpinaisempi kuin selästä, pieni laahus. Olin 23-vuotias morsian, hoikka, siro ja pienirintainen. Silloiselle minulle, nuorelle naiselle, se sopi todella kauniisti. Mutta nykyään, valitsisin yläosastaan erilaisen puvun, vaikka melkein yhtä hoikka olen yhä.
Veikkaan että suurin osa on niitä halpoja kiinasta tilattuja rättejä, joissa ei ole kunnon korsettia pitämässä pukua ylhäällä, ja joissain tapauksessa puku otettu suoraan pakkauksesta ilman muokkauksia (pienennyksiä yms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vastannut ennenkin tämäntyyppiseen keskusteluun, mutta laitanpa uudelleen.
Olen aika lailla samaa mieltä. Menimme naimisiin 2009 ja silloin nuo olkaimettomat puvut olivat enemmistönä. Sikäli jännä, että muoti muuttuu hääpuvussa niin hitaasti. Joka tapauksessa, jos nyt menisin naimisiin, valitsisin todennäköisesti muuten samantyyppisen puvun kuin minulla oli, mutta yläosaan kaunista läpikuultavaa pitsiä ja esim. lyhyet pitsihihat. Pitsiä siis ihan kaulaan asti, mutta ei mitään poolokaulusta.
Kuitenkin kun juuri katselin hääkuvia hääpäivänä, olen edelleen sitä mieltä, että pukuni oli todella kaunis, ja myös vieraat ja valokuvaaja sitä kehuivat. Erittäin hyvin istuva merenneitomalli, kaunis pitsikirjailu, olkaimeton, mutta ei ollenkaan tyrkky mistään suunnasta. Edestä umpinaisempi kuin selästä, pieni laahus. Olin 23-vuotias morsian, hoikka, siro ja pienirintainen. Silloiselle minulle, nuorelle naiselle, se sopi todella kauniisti. Mutta nykyään, valitsisin yläosastaan erilaisen puvun, vaikka melkein yhtä hoikka olen yhä.
Mutta kiskoitko sitä jatkuvasti? Voihan se hyvältä näyttää näillä kainalokiskojillakin kuvassa, mutta puvun ulkomuoto ei olekaan se ongelma, vaan se ettei sitä osata pitää ja siinä olla, vaan jatkuvasti vaivaantuneen oloisena kiskotaan sitä pukua ja näytetään siltä että ei kuuluta tähän vaatteeseen.
Liekö sitten puvun epäsopivuutta vai itsetunnon puutetta (kuten joku jo mainitsi minihameen kiskomisenkin, se on samanlaista vaivaannuttavaa kun joku on kaiken aikaa itsensä kimpussa kiskomassa hamettaan ja selkeästi näkyy, että itsekin on vaivaantunut asussaan), mutta puku ei ole ongelma. Se on kun sitä ei osata käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minun pukuni oli tyköistuvasti ommeltu, ja siinä oli kunnon norsunluut pitämässä ryhtiä. Sivussa oli piilossa vetoketju. Kertaakaan ei tarvinnut nostella sitä ylös.
Oliko kuitenkin muoviluut tai metalliset vaijeriluut? Toivottavasti ei ollut norsua sinun hääpuvussasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ompelen olkaimettoman hääpukuni itse. Pysyy kyllä ylhäällä, koska yläosasta tulee korsetti.
Vierailija kirjoitti:
Taasen kesähääkautena on asiaa saanut ihmetellä - miksi kaikkien on saatava välttämättä se "kainalopuku", jota sitten kiskotaan koko häiden ajan, aina ja kaikkialla? Kiskaisu puvun kainaloista molemmin käsin, vaivautunutta itsensä vilkuilua ja parin minuutin päästä uusi kiskaisu, vilkuilua, kiskaisu jnejnejne. No, käyhän sekin ohjelmanumerosta, laskea kuinka monta kertaa morsian kiskaisee kainalopukua vaikkapa 10 minuutissa ja on vaivaantuneen ja jotenkin epämukavan oloinen kiskaisujen välillä.
Ottamatta kantaa siihen, että about 70% kainalopuvun käyttäjistä olisi jo ylipainonsa ja siitä johtuvan tursuamisen vuoksi kannattanut valita muunmallinen puku itselleen viehättävämpänä vaihtoehtona (puku kun ei tee hoikan huippumallin näköiseksi jos ei sen näköinen jo valmiiksi ole vaan korostaa sitä, että sellainen ei ole), eikö sitä todellakaan ole mahdollista tehdä/teettää/korjauttaa sopivaksi = sellaiseksi, että se pysyy päällä ilman jatkuvaa nostelua? Vai onko nämä jotakin halpisrääsyjä, joita ei voi laaduttomuuden vuoksi ompelijalla korjauttaa sopiviksi jos eivät sitä valmiiksi ole?
Samaan aikaan kun intoillaan niistä häistään, pukeudutaan kuitenkin pukuun jossa oleminen näyttää epämukavalta jo vieraistakin ja kaikesta päätellen myös on sitä kun morsiamen pääaasiallinen homma on nostella pukuaan vaivautuneen näköisenä, about joka vieraiden kättelyn välissäkin :D
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Mä ompelen olkaimettoman hääpukuni itse. Pysyy kyllä ylhäällä, koska yläosasta tulee korsetti.
Niinhän sinä luulet!
Mä halusin pukuuni ehdottomasti olkaimeit, mikä rajasi tarjolla olevasta valikoimasta pois 95 %. Kaikki oli tuota olkaimetonta mallia, joten ei ihme, jos sellainen melkein kaikilla morsiammilla on.
Huh, kun nämä vitivalkoiset kermakakkuhääpuvut ovat karmeita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä olen nähnyt tämmöisen toimivan. Nainen oli todella hoikka, pienirintainen ja luonnostaan hyvä ryhtinen. Kantoi mekkoa kauniisti. Muilla se on ollut tuota epätoivoista kiskomista.
Fakta on, että vain ja nimenomaan hoikilla "kainalopuvut" näyttävät hyviltä ja useimmiten myös istuvat. Olisiko syynä se, että puvun voi tehdä tarpeeksi tiukaksi timmiä kroppaa vasten. Lihavilla ja ns. löysillä taas se "löllö" antaa periksi siinä löllyessään ja puku valahtaa tai ainakin siltä se tuntuu.
Lihavathan kiskovat esim. farkkujaankin koko ajan. Jokin siinä "löllössä" on sellaista, että vaatteet eivät sen päällä napakasti pysy, vaikka olisivat tiukkojakin.
Jos laitetaan tiukka mikä tahansa vaate laihan tai lihaksikkaan päälle, tottakai se pysyy paremmin siinä ns. kuivan kropan päällä, kun ei ole läskikerrosta joka antaa periksi ja jonka vuoksi pukua ei voi kiristää tarpeeksi tiukaksi, toisin kuin hoikalla jolla ihon alla on vain vähäinen normaali rasvakerros.
Kun on ylipainoa, se rasva ns. löllyy niin että sivullisetkin huomaa ihan vaikka kauppajonossa tai kadulla kävellessä, joten oletettavasti ylipainoinen kiskoo pukuaan siksi, kun kainalo-kylkiläskien löllyminen tuntuu siltä että puku ei pysy paikallaan vaikka puku kyllä pysyy, mutta läskit hölskyvät.
Ei se puku kyllä pysy, koska läskien löllyessä ylös-alas pukukin pääsee liukumaan alaspäin. Kiinteätä tukikohtaa kun kropassa ei ole, koska puristaessa ympäriltä läski vain tursuu alta pois.
Tätä olen ajatellutkin että tuo ylipaino on se syy. Koska nimenomaan nämä hieman "isommat" morsiot ovat jatkuvaa kiskomista harrastaneet.
Sellainenkin asia on usein ihmetyttänyt, että miksi ostetaan puku minkä yläosa, siis ne "kupit", on niin isot että yläosa on irti rintakehästä tyhjänä, siis monta senttiä tyhjää siinä kuppiosan yläosassa. Ja tätä on ollut niin lattarintaisilla kuin megakokoisillakin, joten selitys ei voi olla varustuksen koossakaan.
Kyllä tätä nykimistä näkyy myös hoikilla tytöillä vanhojenpäivän tansseissa. Juuri sanoin pojantyttärelle, että mummi (= minä) ostan hänelle puvun, tyttö sanoi, että haluaa olkaimellusen, hyvin istuvan puvun. Ajattelin irseksise, että fiksu likka. Pienoinen, siro on tyttö.
Jos laitetaan tiukka mikä tahansa vaate laihan tai lihaksikkaan päälle, tottakai se pysyy paremmin siinä ns. kuivan kropan päällä, kun ei ole läskikerrosta joka antaa periksi ja jonka vuoksi pukua ei voi kiristää tarpeeksi tiukaksi, toisin kuin hoikalla jolla ihon alla on vain vähäinen normaali rasvakerros.
Kun on ylipainoa, se rasva ns. löllyy niin että sivullisetkin huomaa ihan vaikka kauppajonossa tai kadulla kävellessä, joten oletettavasti ylipainoinen kiskoo pukuaan siksi, kun kainalo-kylkiläskien löllyminen tuntuu siltä että puku ei pysy paikallaan vaikka puku kyllä pysyy, mutta läskit hölskyvät.