Lue keskustelun säännöt.
40-vuotis syntymäpäivä ja tuntuu, että elämä on ohi!
21.08.2018 |
40-vuotis syntymäpäivä ja tuntuu, että elämä on ohi! Ahdistaa. Tuntuu, että enää ei ole mitään odotettavaa, vaan kaikki alkaa rapistumaan ja elämäkin on varmaan jo yli puolivälin tai ainakin puolessa. Kaikki ns. hyvät ajat ovat ohi ja ne ovat menneet todella raskaissa elämäntilanteissa päivästä toiseen tarpoessa. Aiemmin oli ketju 40-kymppisten terveysvaivoista, mutta tsempatkaa nyt joku mikä olisi mukavaa vielä neljäkymppisenä...
Kommentit (39)
Jotkut saa sun ikäisenä vasta esikoisensa. Mietippä sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi koomikko sanoi, että ihmisen masennus johtuu toivosta. Nuorena ihminen toivoo kaikenlaista ja masentuu, kun elämä ei mene kuten haluaisi.
Kun tulee ikää ja ei toivo enää turhia elämä saattaa parantua. Pitää ottaa asiat sellaisina kuin ne on, ja hyväksyä elämän realiteetit.
Vierailija kirjoitti:
Niin täällä toinen, josta tuntuu, että särkyjä ja kuolemaa tässä vain enää odotellaan.
Ette voi olla tosissanne??!
Minusta 40 v elää parasta aikaa, esim on omassa työssään jo kokemuksen myötä asiantuntija. Ei ”tytöttelyä”, ei ulkonäköpaineita, ja silti on vielä energiaa ja terveyttä.
Tietysti riippuu elämäntilanteesta, osalla on ruuhkavuodet pahimmillaan lasten kanssa ja omat vanhemmat saattavat tarvita apua.
Joku toinen kaipaa perhettä, on viimeiset hetket saada lapsia.
Näin eläkeikäisen näkökulmasta 4-kymppisellä on vielä paljon edessä mukavia asioita.
Terveyttähän sitä toivoo ja sitä ei enää pidä niin itsestään selvyytenä kuin 30 vuotta sitten. Mutta uteliaana vain eteenpäin! Tsemppiä kaikille ikäkriisin kanssa painiville😀
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä hävetä. Enkä valita mistään rypyistä, vaan siitä, että elämä on yhtä juoksemista ja nyt jo lähes ohi.
ap
Istu alas rauhassa.Mieti, mitä arvostat elämässäsi.Mieti sitten, kuinka ne toteutuvat tällä hetkellä.Tee sitten muutokset, jos pystyt.Jos et pysty, vahvista itseäsi kestämään tilannetta tekemällä säännöllisesti itselle mieluisia ja hyvää oloa tuottavia asioita. Nelikymppisenä on kuin toisessa murrosiässä.Vielä on hyvinkin mahdollista muuttaa elämän asioita.Jos olet uupunut juoksemisen keskellä, pysähdy ja lepää.Sitten toimi, koska sinä voit.
Jos sinun suurin ongelmasi on että elämä on yhtä juoksemista niin tee muutoksia omassa elämässäsi.
Ja todella aika naurettavaa väittää että elämä on pian ohi. Olet siis tilastollisesti puolivälissä. Toki voit jäädä vaikka huomenna rekan alle mutta tuskin kuitenkaan.
Jokainen on oman onnensa seppä! Kaikkea ei voi kerralla muuttaa jos on paljon asioita mihin et ole tyytyväinen mutta jo pienet muutokset voi parantaa elämänlaatua.
Voi istua valittamassa sohvalla tai toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen muutama kuukausi sitten 40-v täyttänyt mies. Tottahan sinä ap kirjoitat, kyllä tämä alkaa olla tässä. Ainoat asiat jotka tuo iloa on juopottelu ja paneskelu. Ja jälkimmäinenkin vaan jos joskus sattuisi seisomaan... Ja tämä elämä on tähän astikin ollut vaan kaikenmaailman suorittamista niin opskeluissa/työelämässä/perhe-elämässä. Harvoin on ollut ne hetket kun tuntuisi että itse saisi enemmän kuin antaa.
No kyllä minä onneksi kuulen vielä tytöttelyä töissäkin, se kun loppuu niin sitten onkin asiat jo todella huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minulla on sinulle ehdotus mitä voisit elämällesi tehdä
oletan että sinulla on jokin käsitys lähi idässä tapahtuvista hirveyksistä ja toivon että sinun fyysinen kuntosi on riittävä rynnäkkökiväärin kantamiseen ja ehdotankin että ostat välittömästi matkan johonkin epävakaaseen maahan taistelijaksi irakissa ja syyriassa alkaa toiminta olla jo loppumaan päin mutta jemenin presidentti Abdrabuh Mansur Hadi tarvitsee joukkoihinsa urheita sotureita auttamaan taistelussa huthi-kapinallisia ja äärifundamentalistista al qaidaa vastaan mikäli jemen ei houkuttele koleraepidemian vuoksi suosittelen liittymistä syyrian armeijaan taistelemaan terroristisia kapinallisia ja orjuuttavaa isistä vastaan lisäksi kuriden muodostama ypg ottaa mielellään uusia jäseniä mukaanlukien ulkomaalaisia jotka tarjoavat apuaan taistelussa isistäs vastaan myöskin lisäksi itä ukrainan kapinalliset tarvitsevat vapaaehtoisia ja käsittääkseni muutama suomalainen on jo tiensä sinne löytänyt
mutta tämä tietenkin vain siinä tapauksessa että elämäsi on oikeasti todella tylsää ja koet tarvetta olla osa jotain suurempaa ja tehdä jotain hyvää
Näin sivusta vain tuohon ohjeeseesi seuraava kommentti.
Mistä sitä tietää noista sotivista osapuolista, kenellä on ne ”puhtaimmat jauhot pussissa”?
Tylsistyneille löytyy kyllä Suomessakin paljon vapaaehtoistyötä ja ko työ ei ole niin hengelle hupaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä hävetä. Enkä valita mistään rypyistä, vaan siitä, että elämä on yhtä juoksemista ja nyt jo lähes ohi.
ap
Miten se nyt ohi on? Onko sinulla joku muu kuolemaan johtava tauti kuin ikääntyminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse hakeuduin 39-vuotiaana työn ohessa eräoppaan koulutukseen, kertoivat kouluttajat että he ovat myös itse opiskelleet eräoppaisi 4-kympin nurkilla ja niin tekee moni muukin. Se 40 on jonkinlainen taitekohta, jolloin katsotaan taaksepäin ja eteenpäin. Mitä elämässä on tullut tehtyä tai saavutettua ja mitä sitä vielä voisi tehdä, vaikkapa sitten aloittaa jotain ihan uutta. Sitä paitsi siellä kurssilla oli myös muutama 6-kymppinenkin, joten kaikki on mahdollista.
Nyt kun tuo koulu on päättynyt ja tämä tylsä arkityö imee voimat, joudun miettimään uudelleen mitä uutta nyt voisin alkaa tehdä. 4-kymppinen on aivan liian nuori haikailemaan jalat jo puoliksi haudassa. Vierestä olet huomannut, että pikkuhiljaa ehkä kolotukset lisääntyvät, mutta sama se meitä kaikkia odottaa - ennenmin tai myöhemmin.
Hakeudu kouluun, kansalaisopiston toimintaan/kursseille, järjestötoimintaan (liikunta/ulkoilu).
N43
Vierailija kirjoitti:
Minä olen muutama kuukausi sitten 40-v täyttänyt mies. Tottahan sinä ap kirjoitat, kyllä tämä alkaa olla tässä. Ainoat asiat jotka tuo iloa on juopottelu ja paneskelu. Ja jälkimmäinenkin vaan jos joskus sattuisi seisomaan... Ja tämä elämä on tähän astikin ollut vaan kaikenmaailman suorittamista niin opskeluissa/työelämässä/perhe-elämässä. Harvoin on ollut ne hetket kun tuntuisi että itse saisi enemmän kuin antaa.
Juopottelu ei nyt parasta lääkettä ole mielialalle eikä sille mieskunnollekaan😟. Voisitko aloittaa ryyppäämisen tilalle uuden harrastuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ryypiskele ja liikuntaa harrastan sen minkä suinkin pystyn joka päivä. Liikunta onkin ainoita kivoja asioita. Opiskeleminen/alan vaihto tai harrastuksen aloittaminen eivät ikävä kyllä onnistu/ole mahdollisia. Ne voisivatkin tuottaa iloa.
ap
Elän elämäni parasta aikaa! Olen terve, on vapautta ja lepoa, ehtii harrastaa jne. Miksi ap et voi aloittaa esim. uutta harrastusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä voi tehdä mitä vaan! Kaikki tekosyyt ovat turhia. jos haluaa opiskelemaan tai uusiin harrastuksiin, niin sen kuin toteuttamaan. Kaikki on mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen muutama kuukausi sitten 40-v täyttänyt mies. Tottahan sinä ap kirjoitat, kyllä tämä alkaa olla tässä. Ainoat asiat jotka tuo iloa on juopottelu ja paneskelu. Ja jälkimmäinenkin vaan jos joskus sattuisi seisomaan... Ja tämä elämä on tähän astikin ollut vaan kaikenmaailman suorittamista niin opskeluissa/työelämässä/perhe-elämässä. Harvoin on ollut ne hetket kun tuntuisi että itse saisi enemmän kuin antaa.
Juopottelu ei nyt parasta lääkettä ole mielialalle eikä sille mieskunnollekaan😟. Voisitko aloittaa ryyppäämisen tilalle uuden harrastuksen?
Muuten joo, mutta kun muut asiat ei tuo senkään vertaa iloa kuin juopottelu ja paneskelu.
Masentunut nelikymppinen täälläkin. juu ei voi elämässä tehdä kaikenlaista. yksinhuoltaja esim. ei tuosta vain voi lähteä opiskelemaan tai harrastamaan, vaikka kuinka haluaisi!
Elämä kukoistaa ja neljäkymmentä on ehdottomasti paras ikä ikinä! Tsemppiä ja pää pystyyn!
Miten niin elämäsi olisi mitenkään 'ohi' jos sentään vielä olet ihan tervekin,eikä terveytesi aseta sinulle rajoituksia tehdä sitä jotain, mitä olet halunnut !
Voit lohduttautua sillä,ettei aika pysähdy kenenkään (edes niiden nyt 16-vuotisten) kohdalla.
Ajattele millaista olisi, jos vaikka joku ihmeellinen, 'Ajan ihmeiden taikuri' Kronos'- olisi pysähdyttänyt henkisen ja fyysisen kehityksesi niin, että säilyisit aina kuolemaasi asti täsmälleen juuri sinä 16-vuotisena mikä silloin olit,kun se oikeasti olitkin.
Edessäsi olisi sitten enää vain sitä 16-vuotisen elämää ja sen päiviä hamaan hautaan asti, etkä siis koskaan vanhenisi.
Ihmiset ympärilläsi tietysti vanhenisivat , mutta sinä et.
Aikanaan niillä kuuskymppisillä luokkatovereillasi olisi monilla jo lastenlapsia, mutta koska kerran kaikkien kehontoimintojesi biologinen kello pysäytettiin jo vuosikymmeniä sitten, niin sinullahan ei voisi tietenkään olla enää edes kuukautisiakaan- (miten siis lapsiakaan ) ja jäisit kaikin puolin ala-ikäiseksi loppuiäksesi muutenkin.
Senkin jälkeen kun vanhempasi, opettajasi, entiset koulukaverisi ja muutkin tuttavasi olivat jo kaikki aikaa sitten siirtyneet ajasta iäisyyteen, mutta sinä vain miettisit niitä omia teini-iän juttuja (...joista tosin niistäkin olisi vaikeaa edes kuvitella millaisia ne sitten mahtaisivat, tai voisivat sinulla siinä tapauksessa olla, ( ...koska kaikkihan ne teini-ikäisenkin ihmisen jutut syntyvät siitä hänen omasta havainnoinnistaan sen hänen oman, senhetkisen ympäristönsä suhteen.)
Tuota ajatonta elämääsi ei siis oikeastaan voisi ajatella kuin jossain aika-avaruuden 'suojakuplassa ' tai jonkunmoisessa aikakapselissa tapahtuvaksi, jatkuvaksi , eräänlaiseksi, ikäänkuin jatkumattomaksi jatkumoksi...
Lentäisit siis vain siinä omassa , kokonaan suljetussa ja eristetyssä 'teinikapselissasi' aika-avaruuden halki.
Scifiä harrastaneet pystyvät kyllä kaikki kuvittelemaan tuon 'teinilentosi' kuplassasi halki aika-avaruuden radallesi maasta käsin ammuttuna eli lähetettynä, koska scifin mahdollisuudethan ovat rajattomat, mutta koska elämä täällä maan päällä on kuiten kin sidottu esim. happeen ja maan vetovoimaksi kutsuttuun ilmiöön ja paljoon muuhunkin niin aika täällä ns. tekee ajastaan kaikkiin eläviin olioihin ja organismeihin täällä ns. 'tehtävänsä' ja se nimenomaan on sen olemuskin. Muutenhan emme voisi huomata edes sen kulumista.
Koskapa aikaa siis kuitenkin kaikilla on kuitenkin vain rajoitetusti, niin sitä ei kannata ainakaan tuhlata mihinkään turhaan, tyhjän murehtimiseen.
Aika näet sittenkin kuluu jokaisen kohdalla, eli ihan se sama kello meille jatkuvasti kuitenkin meillä kaikilla tikittää, halusit tai et.
Mitään ei auta sen käyntiä vastaan, vaikka sitten kuinka kauhulla laskisit sen lyöntejä ja kuuntelisit sen tikitystä.
Voit vain 'tässä ja nyt' toimia omassa elämässäsi ja elää sitä niin hyvin kuin vain tänä päivänä ja tällä hetkellä nyt pystyt ja voit.
Sama ' nyt'- hetkihän sinulla on muuten ollut ja tulee olemaan läpi koko elämäsi aina. Vain se, eikä itse asiassa mitään muuta.
Käytä sitä siis tarpeisiisi aina parhaimpasi mukaan hyödyntäen,ja niin hyvin kuin pystyt (...tosin myöskään niiden, pelkästään rattoisien ja miellyttävien hetkienkään tarvetta tai niidenkään arvoa ihmiselle ja siis itsellesi vähättelemättä)
Valmista ja varmista itsellesi niitä kumpiakin hetkiä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman usein kumpaakin- muuta et voi.
Menneiden murehtiminen taas ei ole sen enempää tehokasta, kuin miellyttävääkään aikansa käyttöä.
Se on siis turhaa.
Muistan kun Jennifer Aniston (?) Kertoi elävänsä parhainta elämäänsä 4-kymppisenä 😊