Mä olen nainen ja jos haluan parisuhteen, joudun tyytymään johonkin "ihan ok"-mieheen

Mitä tehdä miehellä joka oli kymppi kun tavattiin..nyt keski ikäisenä pälvikalju , roikkupallit, iso maha.

Luonne on kiva..mut taidan jättää mokoman rumiluksen

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä miehellä joka oli kymppi kun tavattiin..nyt keski ikäisenä pälvikalju , roikkupallit, iso maha.

Luonne on kiva..mut taidan jättää mokoman rumiluksen

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä miehellä joka oli kymppi kun tavattiin..nyt keski ikäisenä pälvikalju , roikkupallit, iso maha.

Luonne on kiva..mut taidan jättää mokoman rumiluksen

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin.

iten kahvilassa tavataan sattumalta? mikä ois hyvä kuppila väijjyä pitkii ja komeita`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä miehellä joka oli kymppi kun tavattiin..nyt keski ikäisenä pälvikalju , roikkupallit, iso maha.

Luonne on kiva..mut taidan jättää mokoman rumiluksen

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin.

iten kahvilassa tavataan sattumalta? mikä ois hyvä kuppila väijjyä pitkii ja komeita`?

Joku oli kopsannut mun kommentin omanaan o_0 

Siis me tavattiin niin, että kahvila oli lähes täynnä, vain yksi pöytä oli vapaana. Minä tähtäsin siihen vasemmalta ja hän oikealta ja osuttiin siihen yhtä aikaa. Mies sitten totesi että "no mahtuuhan tähän kaksikin", vastasin jotain tyhmää ja mukavitsikästä (tyyliin "aina on tilaa sille joka käyttää rexonaa" :D) ja alettiin keskustella vanhoista telkkarimainoksista. 

Muutamaa tuntia (!) myöhemmin mies pyysi treffeille ja suostuin - ja loppu on historiaa. 

Tämä oli Tennispalatsin kahvila mutta varmaan ihan mikä tahansa täysi kahvila käy ;)