Mä olen nainen ja jos haluan parisuhteen, joudun tyytymään johonkin "ihan ok"-mieheen

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Toiset nuoret miehet kiittävät tätä pojannassikkaa, kun ei ole kilpailemassa samoista tytöistä.

Ehkä näin :) Mies kyllä yritti treffailla omanikäisiään, ei kuulemma jaksanut sitä pissismeininkiä. 

Kuulostaa epäilyttävältä. Miten pitkään olette seurustelleet? Onko mies suomalainen?

Tuossahan se jo tulikin yllä, eli parisen vuotta. Ja kyllä, Suomessa syntynyt ja Suomen passi, kuten minullakin.

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Toiset nuoret miehet kiittävät tätä pojannassikkaa, kun ei ole kilpailemassa samoista tytöistä.

Ehkä näin :) Mies kyllä yritti treffailla omanikäisiään, ei kuulemma jaksanut sitä pissismeininkiä. 

Kuulostaa epäilyttävältä. Miten pitkään olette seurustelleet? Onko mies suomalainen?

Tuossahan se jo tulikin yllä, eli parisen vuotta. Ja kyllä, Suomessa syntynyt ja Suomen passi, kuten minullakin.

Hmm okei erikoista, kaipa kaikkea voi tapahtua. Mies ei kuitenkaan taida ihan kantasuomalainen olla? En siis tarkoita mitään tällä, tuskin hyväksi sua käyttää jos kerta on jo kansalainen. Et itse ole siis mikään erikoisen näköinen?

Tuon kolmenkympin rajapyykin ohitettuani olen rakastunut huumaavasti kaksi kertaa, joten ei ikä merkitse mitään.

Ihme pessimismiä. Jos et saa sellaista minkä haluat... Niin miksi ottaisitte edes ketään?. Tai sitten Tutustu rauhassa, sieltä voi löytyä vaikka mitä helmiä.

10:in tyyppi toiselle on nelosen tyyppi toiselle. Mehän ollaan ihan erilaisia jokainen. Ei tarvi olla kuin se yks. Tutustu ensin itseesi löydä itsestäsi se 10:in tyyppi.

Sellainen sinä olet.

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Eli mies joutui tyytymään sinuun koska on inrtovertti eli sosiaalisesti rajoittunut. Jos olisi ulospäinsuuntautunut voisi valita.

Sanomattakin selvää että tuo mies on vain tyytynyt siihen mitä sai, koska ei saanut nuoria kiinnostumaan.

Ei kenenkään miehen ensimmäinen valinta ole +20v vanhempi nainen mutta paremman puutteessa voi hetken käydä.

:D Mies on 180cm, 75kg, käy salilla, juoksemassa ja harrastaa potkunyrkkeilyä. Tummat hiukset ja ruskeat silmät, huoliteltu parransänki ja sixpack. Onhan se tietysti vaikeaa käsittää että "vanha sielu" ei saa omanikäisistään henkisesti sitä, mitä kaipaa. 

Ollaan me nyt kuitenkin jo parisen vuotta oltu yhdessä, asutaan avoliitossa ja mies kosi kesällä. 

Ootteko kotiseutumatkaillu irakiin lomilla? Äidille sut esitelty..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy kun seiskan tyttö haluaa kympin Adonista.

Joutuu "tyytymään" seiskan mieheen.

Lasketaanko tää tasoa kuvaava luku muuten pelkästään ulkonäöstä vai myös yhteensopivista luonteista, arvoista ja elämän tavoitteista? :D Se aina näissä markkina-arvoteorioissa kummastuttaa. Asiat eivät aina ole niin objektiivisia.

Ensisijaisesti merkitsee ulkonäkö, varsinkin naisissa. Jos nainen on Victoria's Secret -malli, mies on valmis antamaan hyvin paljon anteeksi. Varsinkin suhteen ollessa alkuhuumassa. Myöhemmin vasta alkaa tökkimään, jos luonteet ja arvot eivät täsmää ollenkaan.

Naiset eivät ole niin nirsoja ulkonäön suhteen, vaikka toki heillekin sillä on merkitystä. Naisilla nuo muut tekijät ovat jo heti alkuun korkeammassa arvossa.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Toiset nuoret miehet kiittävät tätä pojannassikkaa, kun ei ole kilpailemassa samoista tytöistä.

Ehkä näin :) Mies kyllä yritti treffailla omanikäisiään, ei kuulemma jaksanut sitä pissismeininkiä. 

Kuulostaa epäilyttävältä. Miten pitkään olette seurustelleet? Onko mies suomalainen?

Tuossahan se jo tulikin yllä, eli parisen vuotta. Ja kyllä, Suomessa syntynyt ja Suomen passi, kuten minullakin.

Hmm okei erikoista, kaipa kaikkea voi tapahtua. Mies ei kuitenkaan taida ihan kantasuomalainen olla? En siis tarkoita mitään tällä, tuskin hyväksi sua käyttää jos kerta on jo kansalainen. Et itse ole siis mikään erikoisen näköinen?

Ei ole kantasuomalainen, juuret Pohjois-Afrikassa. No en tiedä, kyllä mä huomiota saan kaupungilla. Olen kai ihan nätti, tykkään ehostaa ja "pukeutua naisellisesti" (okei, klisee): käytän mekkoja, hameita ja korkokenkiä ja pyrin olemaan muutenkin huoliteltu (kampaaja, kosmetologi, mani-pedi). En mikään hiirulainenkaan ole. 

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Eli mies joutui tyytymään sinuun koska on inrtovertti eli sosiaalisesti rajoittunut. Jos olisi ulospäinsuuntautunut voisi valita.

Sanomattakin selvää että tuo mies on vain tyytynyt siihen mitä sai, koska ei saanut nuoria kiinnostumaan.

Ei kenenkään miehen ensimmäinen valinta ole +20v vanhempi nainen mutta paremman puutteessa voi hetken käydä.

:D Mies on 180cm, 75kg, käy salilla, juoksemassa ja harrastaa potkunyrkkeilyä. Tummat hiukset ja ruskeat silmät, huoliteltu parransänki ja sixpack. Onhan se tietysti vaikeaa käsittää että "vanha sielu" ei saa omanikäisistään henkisesti sitä, mitä kaipaa. 

Ollaan me nyt kuitenkin jo parisen vuotta oltu yhdessä, asutaan avoliitossa ja mies kosi kesällä. 

Ootteko kotiseutumatkaillu irakiin lomilla? Äidille sut esitelty..?

:D Äiti (ja isä ja sisarukset) asuu ihan Suomessa kanssa, vietettiin mm. viime joulu yhdessä (mun äiti oli kanssa mukana). Sukulaiset on Pohjois-Afrikassa, siellä käytiin just aiemmin tänä kesänä pakollisella esittelyrundilla. Hänen isoisänsä on jo yli kahdeksankymppinen ja terveyden kanssa alkaa olla vähän niin ja näin, hän oli todella iloinen että ehti nähdä pojanpoikansa kihlatun livenä <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy kun seiskan tyttö haluaa kympin Adonista.

Joutuu "tyytymään" seiskan mieheen.

Lasketaanko tää tasoa kuvaava luku muuten pelkästään ulkonäöstä vai myös yhteensopivista luonteista, arvoista ja elämän tavoitteista? :D Se aina näissä markkina-arvoteorioissa kummastuttaa. Asiat eivät aina ole niin objektiivisia.

Ensisijaisesti merkitsee ulkonäkö, varsinkin naisissa. Jos nainen on Victoria's Secret -malli, mies on valmis antamaan hyvin paljon anteeksi. Varsinkin suhteen ollessa alkuhuumassa. Myöhemmin vasta alkaa tökkimään, jos luonteet ja arvot eivät täsmää ollenkaan.

Naiset eivät ole niin nirsoja ulkonäön suhteen, vaikka toki heillekin sillä on merkitystä. Naisilla nuo muut tekijät ovat jo heti alkuun korkeammassa arvossa.

Naisen kiinnostus herää nimenomaan ulkonäön perusteella.

Ja jos ei kiinnostus herää niin...

Ei ole olemassa mitään absoluuttisia tasoja. Ihmisten mieltymykset on niin erilaisia. Vaikka olen kaunis ja hoikka ja minulle esiteltäisiin 10 komeaa ja hoikkaa miestä,kiinnostuisin todennäköisesti yhdestä. Jos siitäkään. Ei siksi että mikään ei kelpaa,vaan siksi että haluan sitä jotain ja Se Jokin on löytynyt tosi erilaisista ihmisistä. Ulkonäkö on vain yksi osa ihmistä ja ulkonäköön vaikuttaa myös luonne,arvot ja elämäntavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisinpa sen ok-miehen, mutta minua ei vilkaise edes pultsarit. 20 vuotta mennyt ja olen ilmaa ihan kaikille ihmisille tuolla kodin ulkopuolella. En nyt usko, että ihan kamala olen luonteeltani ja epämiellyttävä ulkonäöltäni, mutta näin se nyt vaan on mennyt ettei kukaan koskaan ole kiinnostunut. :/

Väitätkö että olet 20v ja kukaan ei ole kiinnostunut?

Mä kiinnostuisin susta jo melkein ihan tuon ikäsi perusteella..

En todellakaan ole 20v., vaan yli 40-vuotias. Noin parikymppisenä oli yksi suhde hetken, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sillä rintamalla. Kukaan ei kiinnostu, vaikka olen itse osoittanut aikoinaan kiinnostusta muutamalle (vastaus tuolle yhdelle kysyjälle). Nyt en enää jaksa edes kiinnostua kenestäkään, koska ei se mihinkään johda. Nolaisin vain itseni.

Minäkin olen 20v aikana hakenut muutamaan työpaikkaan, mutta en ole kelvannut. En näemmä ole työntekijäainesta. Nykyään en viitsi enää edes hakea, nolaisin vain itseni

ohis

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään absoluuttisia tasoja. Ihmisten mieltymykset on niin erilaisia. Vaikka olen kaunis ja hoikka ja minulle esiteltäisiin 10 komeaa ja hoikkaa miestä,kiinnostuisin todennäköisesti yhdestä. Jos siitäkään. Ei siksi että mikään ei kelpaa,vaan siksi että haluan sitä jotain ja Se Jokin on löytynyt tosi erilaisista ihmisistä. Ulkonäkö on vain yksi osa ihmistä ja ulkonäköön vaikuttaa myös luonne,arvot ja elämäntavat.

Mutta pointti onkin siinä että mies joka ei ole komea ei läpäise edes sitä alkukarsintaa joten voinee sanoa että ulkonäkö on se tärkein asia koska ilman sitä nainen ei ole edes halukas ottamaan selvää että onko miehellä sitä jotakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään absoluuttisia tasoja. Ihmisten mieltymykset on niin erilaisia. Vaikka olen kaunis ja hoikka ja minulle esiteltäisiin 10 komeaa ja hoikkaa miestä,kiinnostuisin todennäköisesti yhdestä. Jos siitäkään. Ei siksi että mikään ei kelpaa,vaan siksi että haluan sitä jotain ja Se Jokin on löytynyt tosi erilaisista ihmisistä. Ulkonäkö on vain yksi osa ihmistä ja ulkonäköön vaikuttaa myös luonne,arvot ja elämäntavat.

Mutta pointti onkin siinä että mies joka ei ole komea ei läpäise edes sitä alkukarsintaa joten voinee sanoa että ulkonäkö on se tärkein asia koska ilman sitä nainen ei ole edes halukas ottamaan selvää että onko miehellä sitä jotakin...

Moni joka on kavereideni mielestä komea,ei ole sitä minun mielestäni. Edellinen ihastukseni oli ylipainoinen,kaljuuntuva eikä todellakaan mikään malli. Minun mielestä miellyttävännäköinen.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy kun seiskan tyttö haluaa kympin Adonista.

Joutuu "tyytymään" seiskan mieheen.

Lasketaanko tää tasoa kuvaava luku muuten pelkästään ulkonäöstä vai myös yhteensopivista luonteista, arvoista ja elämän tavoitteista? :D Se aina näissä markkina-arvoteorioissa kummastuttaa. Asiat eivät aina ole niin objektiivisia.

Deittisivustoilta kootut tutkimukset nimeonmaan mittaavat kokonaisuutta, eivät pelkästään ulkonäköä.

Saa juuri sen verran kuin ansaitsee.

Pätee ihan kaikkeen: parisuhteen, työhön, palkkaan, ystäviin, kavereihin, elämänlaatuun.

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Moniko tuon "age is just a number" nimen alla kirjoittelee, vai miksi juttusi ovat niin ristiriitaisia?

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu miehellä.

Olen realisti ja tiedän että en pysty koskaan saamaan sellaista naista johon pystyisin palavasti ihastumaan koska sellainen olisi liian hyvätasoinen mulle. Tiedän että sellainen nainen saisi minua parempia miehiä eikä voisi koskaan ihastua muhun.

Tyytyminen on ainut keino jos haluan että nainen ihastuu muhun, sitten en voi kylläkään itse ihastua.

Olen ollut molemmissa ääripäissä, se joka tyytyy ja se johon tyydytään, en tiedä kumpi on parempi.

Itse erosin nelikymppisenä pitkästä suhteesta hieman ylipainoisena, mutta muuten kyllä itsestään ja ulkonäöstään huolta pitävänä lapsettomana naisena. Aloin deittisovelluksissa katselemaan että jaa, omanikäiset alkavat olla kaljuuntuneita ja ukkoutuneita, niihin kai sitten pitää tyytyä. Kävin muutamilla treffeillä ja tulin siihen tulokseen että olen mieluummin vaikka yksin.

Ja sitten tapasin kahvilassa, täysin sattumalta, nykyisen mieheni. Tumma, komea, lihaksikas, urheilullinen, ei halua lapsia, introvertti kuten minäkin...älykäs, keskustelutaitoinen, hauska, huomioiva, hellä, viriili ja minua parisenkymmentä vuotta nuorempi. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että mun "taso" hänelle riittäisi, mutta niinpä vain näyttää riittävän. Nykyään avoliitossa ja kihloissakin. 

Moniko tuon "age is just a number" nimen alla kirjoittelee, vai miksi juttusi ovat niin ristiriitaisia?

Tietääkseni vain minä, mutta en tietenkään notku joka ketjussa nimimerkkipoliisina - ja en ole rekisteröinyt tätä nikkiä. Ehkä voisit kertoa, missä ristiriidat ovat, niin voisin puolestani yrittää selventää omalta kohdaltani? :) 

Tämä keskustelu kuulostaa minusta sen vuoksi hassulta, että ap ei missään vaiheessa ole puhunut siitä, että ei saa sellaista miestä kuin haluaisi. Itse ainakin tulkitsin aloituksen niin, että hän ei ylipäänsä ihastu tai rakastu ja sen vuoksi rakkaudellinen parisuhde olisi häneltä poissuljettu. Vaikka olisi kuinka komea mies kaikkine muine upeine ominaisuuksineen, ihastus tai rakkaus jäisi puuttumaan.

Kyllähän kassalla töissä ollessani oon huomannu että monet parit on samanlaisia luonteeltaan vaikka täysiä vastakohtia ovatkin ulkopuolella. Mies oli ylipainoinen "nörtin" näköinen ja nainen taas pienikokoinen, hoikka ja kasvoiltaan ihan tavallisen näköinen. Kusipäitä olivat muita ihmisiä kohtaan joten kyllä samanlaiset luonteet kohtaavat usein.