Mä olen nainen ja jos haluan parisuhteen, joudun tyytymään johonkin "ihan ok"-mieheen

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on saanut tasoaan paremman miehen, tämä tarkoittaa, että mies on joutunut syystä tai toisesta tyytymään naiseen. Kuinka moni haluaa olla sellaisen kumppanin kanssa, jolle olet jotain johon on joutunut tyytymään?

Valtaosa naisista.

Fakta.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Just ton tyytyminen, sitten yksi päivä törmäät siihen tyyppiin joka tykkää samoista asiosta, on mielyttävä ja vlä vlä. Heität sun ok miehen menee kuin roskapaperia ja lähdet seikkailee. Ja parikyt vuoden pääst istut pubissa ja itket koska olet yksin ja joudut tyytyy juoppoihin.

Älä koskaan "tyydy", älä myöskään haaveile mahdottomii. Löydä joku kenen kanssa haluat viettää aikaa, ei se sen kummempaa.

Niin voi hyvinkin käydä että menee järkiliittoon, ja sitten rakastuukin. Sen sijaan missään ei ole sanottu että uusi mies olisi huono mies tai että ap alkoholisoituisi tai kiinnostuisi juopoista.

Rakkausliitto on vain yksi monista tavoista muodostaa parisuhde. Ei jumiteta turhaan tähän länsimaiseen fantasiaan "suuresta rakkaudesta".

Tiesittekö, että järjestetyt avioliitot ovat useammin onnellisia kuin rakkausliitot. Syy on se, että niissä suhde halutaan panna toimimaan, eikä odoteta että alun suuri tunnekuohu olisi tae onnistuneesta suhteesta. Kuten se ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin innoissani, jos saisin "ihan ok"-naisen

Juuri näin.

Miehellä ei ole sitä luksusta että edes rohkenisi toivoa jotain huumaavaa ihastusta.

Mies on erittäin tyytyväinen jo "ihan ok" naiseen koska sellaisenkin saaminen on työn ja tuskan takana..

Millaiseen naiseen sinä miehenä sitten voisit tuntea ihastusta ja miksi et sellaista voisi saada? Millainen naisen pitäisi olla, että mies voisi sinun nähdäksesi naiseen ihastua?

sä meet korson pubiin hakee äijän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset haluavat parisuhteen? Koska se on luontainen tila ihmiselle. Me olemme kuitenkin laumaeläimiä.

On kai luonnollista, että ihminen haluaa ja tai ainakin toivoo voivansa elää parisuhteessa kumppanin kanssa, jota kykenee ja ennen kaikkea haluaa rakastaa ja kunnioittaa. Sen sijaan minusta on hieman luonnotonta ajatella, että parisuhteessa eläminen, jonkun, jollain tavoin "siedettävän" kanssa toisi ja tekisi elämästä, jotenkin parempaa tai kunnioitettavampaa. Tai odottaen vai pitäisikö sanoa vaatien, että "kumppani" loisi ja antaisi yksin omalle elolle merkityksen ja mielekkään sisällön.   

Rakkaus on päätös eikä tunne. Eikä ulkonäöllä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisinpa sen ok-miehen, mutta minua ei vilkaise edes pultsarit. 20 vuotta mennyt ja olen ilmaa ihan kaikille ihmisille tuolla kodin ulkopuolella. En nyt usko, että ihan kamala olen luonteeltani ja epämiellyttävä ulkonäöltäni, mutta näin se nyt vaan on mennyt ettei kukaan koskaan ole kiinnostunut. :/

Väitätkö että olet 20v ja kukaan ei ole kiinnostunut?

Mä kiinnostuisin susta jo melkein ihan tuon ikäsi perusteella..

En todellakaan ole 20v., vaan yli 40-vuotias. Noin parikymppisenä oli yksi suhde hetken, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sillä rintamalla. Kukaan ei kiinnostu, vaikka olen itse osoittanut aikoinaan kiinnostusta muutamalle (vastaus tuolle yhdelle kysyjälle). Nyt en enää jaksa edes kiinnostua kenestäkään, koska ei se mihinkään johda. Nolaisin vain itseni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi saastuttaisit valinnallasi jonkun ihan ok -miehen joka etsii sitä oikeaa?

Mä olen tältä palstalta oppinut, että ok miehetkin joutuvat aina vain tyytymään kun eivät saakaan niitä miss universumeja ja instamalleja. Ja ilmeisesti tärkeitä on ulkonäkö eikä kukaan koskaan oikeasti voi rakastua tavikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin innoissani, jos saisin "ihan ok"-naisen

Juuri näin.

Miehellä ei ole sitä luksusta että edes rohkenisi toivoa jotain huumaavaa ihastusta.

Mies on erittäin tyytyväinen jo "ihan ok" naiseen koska sellaisenkin saaminen on työn ja tuskan takana..

Olen aina tähän asti pitänyt itseäni miehenä, enkä koe että miehuuteni kovin kärsii tai saa kolausta siitä, että minulla on toiveita ja unelmia siitä, millainen olisi tai voisi olla unelmieni kumppani. En minä halua olla kenellekään se ihan kiva "ok" kumppani, jonka mahd. kumppanini haluaisi rinnalleen, kun ei ketään tai mitään muutakaan saisi. Olen varmaan tiedostamattani onnekas, koska koen ja tunnen että myös näin sinkkumiehenä voin tai olen voinut elää monin tavoin hyvää ja laadukasta elämää. Miksi vaihtaisi tällaisen elämäni johonkin puolinaiseen. Kuka sanosinko täyspäinen nainen edes haluaa parisuhteeseen, jossa kokisi tai tuntisi, että onpahan siinä kun ei kukaan muukaan nainen haluaisi tai olisi valmis elämään n.n miehen rinnalla ja kun ei tuntuisi hyvältä, että mies olisi yksin. - Mistä motivaatio tai halu suhteessa olemiselle tällöin löytyisi? - Kyvyttömyydestä olla ja elää sinkkunako?    

MInä en taas naisena IKINÄ rupeaisi seurustelemaan miehen kanssa joka on ollut vuosia sinkkuna. Siinä ihmisessä on jotain pahasti vialla.

Sitä paitsi ihminen joka on ollut vuosia sinkkuna ei kykene enää elämään toisen ihmisen kanssa.

Mikä vika teistä on, jotka ette pysty intohimoisesti rakastumaan muuhun kuin henkilöön, jolla on kaikki listaamanne ominaisuudet. Minä en ole listoja tehnyt ja olen kokenut ihanan rakastumisen, joka kypsyi rakkaudeksi. Ei siinä ollut mitään tasoluokituksia kummankaan mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin innoissani, jos saisin "ihan ok"-naisen

Juuri näin.

Miehellä ei ole sitä luksusta että edes rohkenisi toivoa jotain huumaavaa ihastusta.

Mies on erittäin tyytyväinen jo "ihan ok" naiseen koska sellaisenkin saaminen on työn ja tuskan takana..

Olen aina tähän asti pitänyt itseäni miehenä, enkä koe että miehuuteni kovin kärsii tai saa kolausta siitä, että minulla on toiveita ja unelmia siitä, millainen olisi tai voisi olla unelmieni kumppani. En minä halua olla kenellekään se ihan kiva "ok" kumppani, jonka mahd. kumppanini haluaisi rinnalleen, kun ei ketään tai mitään muutakaan saisi. Olen varmaan tiedostamattani onnekas, koska koen ja tunnen että myös näin sinkkumiehenä voin tai olen voinut elää monin tavoin hyvää ja laadukasta elämää. Miksi vaihtaisi tällaisen elämäni johonkin puolinaiseen. Kuka sanosinko täyspäinen nainen edes haluaa parisuhteeseen, jossa kokisi tai tuntisi, että onpahan siinä kun ei kukaan muukaan nainen haluaisi tai olisi valmis elämään n.n miehen rinnalla ja kun ei tuntuisi hyvältä, että mies olisi yksin. - Mistä motivaatio tai halu suhteessa olemiselle tällöin löytyisi? - Kyvyttömyydestä olla ja elää sinkkunako?    

MInä en taas naisena IKINÄ rupeaisi seurustelemaan miehen kanssa joka on ollut vuosia sinkkuna. Siinä ihmisessä on jotain pahasti vialla.

Sitä paitsi ihminen joka on ollut vuosia sinkkuna ei kykene enää elämään toisen ihmisen kanssa.

Ei siinä ole mitään vikaa, jos ei halua suhdetta. Minä olen yh-isä ja voin suoraa sanoa, että minulla ei ole aikaa suhteelle, mutta sitten kun on, olen avoimin mielin. Onkohan sinulla tarpeeksi elämänkokemusta sanoa ikinä? En arvostele valintaasi, mutta muuttuva mieli on se sinunkin mielesi. Ja yleisesti ok-tason puoliso voi olla toiselle se aparas mahdollinen, eikä tällä ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin innoissani, jos saisin "ihan ok"-naisen

Juuri näin.

Miehellä ei ole sitä luksusta että edes rohkenisi toivoa jotain huumaavaa ihastusta.

Mies on erittäin tyytyväinen jo "ihan ok" naiseen koska sellaisenkin saaminen on työn ja tuskan takana..

Millaiseen naiseen sinä miehenä sitten voisit tuntea ihastusta ja miksi et sellaista voisi saada? Millainen naisen pitäisi olla, että mies voisi sinun nähdäksesi naiseen ihastua?

Voisin ihastua naiseen jota minä voisin pitää nättinä, hoikkana tai sporttisena ja jolla olisi yhteensopiva mukava luonne. Toistaiseksi en ole ollut lähelläkään että tuollainen nainen kiinnostuisi minusta.

Nainen on aina epäviehättävä jos hän kiinnostuu minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin innoissani, jos saisin "ihan ok"-naisen

Juuri näin.

Miehellä ei ole sitä luksusta että edes rohkenisi toivoa jotain huumaavaa ihastusta.

Mies on erittäin tyytyväinen jo "ihan ok" naiseen koska sellaisenkin saaminen on työn ja tuskan takana..

Olen aina tähän asti pitänyt itseäni miehenä, enkä koe että miehuuteni kovin kärsii tai saa kolausta siitä, että minulla on toiveita ja unelmia siitä, millainen olisi tai voisi olla unelmieni kumppani. En minä halua olla kenellekään se ihan kiva "ok" kumppani, jonka mahd. kumppanini haluaisi rinnalleen, kun ei ketään tai mitään muutakaan saisi. Olen varmaan tiedostamattani onnekas, koska koen ja tunnen että myös näin sinkkumiehenä voin tai olen voinut elää monin tavoin hyvää ja laadukasta elämää. Miksi vaihtaisi tällaisen elämäni johonkin puolinaiseen. Kuka sanosinko täyspäinen nainen edes haluaa parisuhteeseen, jossa kokisi tai tuntisi, että onpahan siinä kun ei kukaan muukaan nainen haluaisi tai olisi valmis elämään n.n miehen rinnalla ja kun ei tuntuisi hyvältä, että mies olisi yksin. - Mistä motivaatio tai halu suhteessa olemiselle tällöin löytyisi? - Kyvyttömyydestä olla ja elää sinkkunako?    

MInä en taas naisena IKINÄ rupeaisi seurustelemaan miehen kanssa joka on ollut vuosia sinkkuna. Siinä ihmisessä on jotain pahasti vialla.

Sitä paitsi ihminen joka on ollut vuosia sinkkuna ei kykene enää elämään toisen ihmisen kanssa.

Vikaa ihmisessä jos ollut vuosia sinkkuna? Ehkäpä ollut muuta tärkeämpää tekemistä kuin kumppanin hakeminen. Vaikkapa lasten hoitoa tai iäkkäästä vanhemmasta huolehtimista. Oppinut elämää niissäkin.

Vuosiakin sinkkuna ollut, tai koko elämänsä sinkkuna ollut, kykenee kyllä elämään toisen kanssa halutessaan. Paitsi jos tarkoitat yhdessä elämisellä sitä sairasta symbioosia mikä joillakin on käsitys suhteesta. Eli että mennään kaikkialla yhdessä, on yhteiset ystävät, puolison puhelin tarkistetaan jatkuvasti jne.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka joudutte tyytymään, vastaisitteko tähän: Minkälainen sen kumppanin pitäisi olla, että pystyisitte ihastumaan ja rakastumaan? Millainen on sellainen kumppani, johon ei tarvitsisi tyytyä? Millaisia te itse olette ihmisinä ja kumppaneina?

Oikeasti elämässä voi rakastua, vaikka kumppani olisi erilainen kuin on ajatellut, jokin vain kolahtaa.

Mielikuvilla ajatellen "ihannemieheni" (kukaanhan ei oikeasti ole mikään ihannekuva) olisi minua vanhempi, paljon matkustellut ja elämää nähnyt, joka haluaisi viettää välillä aikaa yhdessä leppoisasti, mutta hänellä olisi silti myös oma elämänsä. Olisi yhteistä puhuttavaa, syvä ystävyys ja seksi sujuisi. Molemmilla olisi oma kotinsa.

Tälläinen mies kuitenkin todellisuudessa etsisi tyylikästä naista, joka on kokenut ja matkustellut ja nähnyt elämää hänkin. Eli ei minua. Itse voisin saada esim.itseni ikäisen miehen, joka haluaa muuttaa yhteen samaan omakotitaloon, haluaa kaljoitella viikonloppuisin ja käy lähinnä aurinkomatkoilla.

Minä olen ainakin tajunnut näin kolmeakymppiä lähestyessä, että on ihan turha etukäteen miettiä jotain ulkonäkökriteerejä. Aiba olen kuitenkin ihastunut miehiin, joissa on ollut jotain, mitä en etukäteen ajatellut: kaljuutta, lyhyyttä, mahakkuutta. Ei tuollaiset haittaa kun oikea ihminen osuu kohdalle. Pitää avoimin mielin vaan tutustua kaikkiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin tajunnut näin kolmeakymppiä lähestyessä, että on ihan turha etukäteen miettiä jotain ulkonäkökriteerejä. Aiba olen kuitenkin ihastunut miehiin, joissa on ollut jotain, mitä en etukäteen ajatellut: kaljuutta, lyhyyttä, mahakkuutta. Ei tuollaiset haittaa kun oikea ihminen osuu kohdalle. Pitää avoimin mielin vaan tutustua kaikkiin ihmisiin.

mitä vanhemmaksi tässä tulee, niin sitä vähemmän ulkonäkö merkkaa. Itselleni riittää että nainen jaksaa liikkua kanssani luonnossa. Yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat avainasemassa, ainakin minulla, mikäli suhteen haluaisin. Mikään ei ole seksikkäämpää kuin nainen joka osaa nauttia aidosti elämästä. Jos haluan vain seksiseuraa, niin kriteerit ovat taas erilaiset ja miksi ei olisi, haenhan eri asioita. Turha niitä mahdollisia kumppaneita on suuremmin miettiä..

Vierailija kirjoitti:

2, no kyllä aika moni ihminen pitää henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä ja rakkaudesta. Miksi parisuhteen tarvitsisi liittyä vain lapsiin?

Jos saa kumppaniltasi henkistä ja fyysistä läheisyyttä, eihän se ole tyytymistä vaan sitä itseään <3 No okei, ok-tyypiltä voisi saada fyysistä läheisyyttä, mut ei ikinä henkistä.

Höpöhöpö, jäät katkeraksi jos tuon uhmakkaan suunnitelmasi toteutat.

Sen tiedän minä, palstamammat ja etenkin sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy kun seiskan tyttö haluaa kympin Adonista.

Joutuu "tyytymään" seiskan mieheen.

Lasketaanko tää tasoa kuvaava luku muuten pelkästään ulkonäöstä vai myös yhteensopivista luonteista, arvoista ja elämän tavoitteista? :D Se aina näissä markkina-arvoteorioissa kummastuttaa. Asiat eivät aina ole niin objektiivisia.

Suomalaisen tasoluokitteluteorian mukaan se lasketaan vain miehelle ja koskee ainoastaan seksuaalista menestystä. Tasoon vaikuttavat markkkina-arvo (halutut ominaisuudet), markkinointi (miten mies esittää itsensä) ja markkinoille pääsy (markkina-alue yms). YTM on halutuin naisten keskuudessa, KTM kelpaa suurimmalle osalle ja on yleensä monogamisessa parisuhteessa, ATM ei ole suosittu naisten keskuudessa oikein ollenkaan.

Tämä siis itse Laaasasen teorian mukaan. Nämä palstamiehet sitten taas käyttävät jotain ihan omaa teoriaa, jossa ei ole mitään logiikkaa.

No ei se joo tolla katkeruudella vastaan lompsi. Suositeltavaa on jättää se järkisuhdekin ihan ajatuksen tasolle, muuten pilaat vain tulevan "kumppanisi" elämän.