Oletko tavannut oikean sielunkumppanisi? Miten pian tajusit että on kyse jostain suuremmasta?

Tapasin sielunkumppani, tytön, tanssipaikassa jossa oli bändi soittamassa. Hän istui sivummalla tyttökaverinsa kanssa. Olin nuorena aika ujo naisten kanssa, vaikka muuten suupaltti olenkin. En muista tapaamisesta mitään muuta kuin suudelmat. En tiedä enkä muista puhuneeni mitään. Ei muista vaimokaan. Käytiin silloin kyllä tanssimassakin. Tuosta on kulunut nyt yhdessä muutama vuosikymmen. Yhä vieläkin suudellessa tuntuu, että sielu irtoaa ruumiista. Sama juttu naidessa. Vaimoni on toinen puoleni, joka useimmiten hoitaa ja päättää asiosta puolestani. En ole uskovainen enkä taikauskoinen, mutta silti tuntuu aina vain yhtä ihmeelliseltä. Jo nuorena tajusin, että juoksut oli juostu ja olen ikuisesti saman tytön kanssa. Jäi jatkuvat biletykset kuin veitsellä leikaten. Kaveri eivät ymmärtäneet ollenkaan.

Heti tajusin kun tapasimme. Tai jos en ihan täysin heti, niin viimeistään pari tuntia juteltuamme tuli vahvasti sellainen tunne, että tämä ihminen tulee olemaan elämässäni niin kauan kuin elän, ainakin jos se minusta on kiinni. Mies tunsi samoin. Hän on lisäksi nähnyt minusta pitkän, seikkaperäisen enneunen teini-iässä (olemme noin 40-vuotiaita ja tapasimme pari vuotta sitten). Hänelle oli heti selvää sekin, että tästä tulee rakkaussuhde - itse en ollut varma, mikä mies minulle on: tuleva sydänystävä, mentori, rakastettu, yhtiökumppani vai mikä. Muutamia viikkoja tunnustelin itseäni ja tunteitani ja lopulta padot murtuivat ja tajusin olevani syvästi rakastunut. Uskon, että rakkautemme kestää loppuelämän.

Tapasin sielunkumppanini Guatemalassa 1.5 vuotta sitten ja yhteys on säilynyt. Ymmärsin myös, että rakkaus tarkoittaa sitä, että vaikka hän löytäisi jonkun toisen niin hyväksyisin sen ja olisin onnellinen hänen puolestaan, sillä toivon hänelle pelkkää hyvää. Uskon, että sielunkumppaneita voi olla elämässä vain yksi.

Kyllä. 6kk meni että tajusin. Olen siinä tilassa ,että en haluaisi elää ilman häntä. Ei kukaan voisi paikata sitä reikää elämässä. En olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten tätä.

Tapasin sielunkumppanini jo ala-asteella. Ajoin usein autollani (Hopeinen Hiace vm'89) ala-asteen ohi tai päivystin popliinitakissani ala-asteen läheisessä metsikössä, mutta poliisi vei minut pois (Mustavalkoinen Transporter vm'06) sielunkumppanini lähistöltä.

Vierailija kirjoitti:

...suudellessa tuntuu, että sielu irtoaa ruumiista. Sama juttu naidessa. --- ...tajusin, että juoksut oli juostu ja olen ikuisesti saman tytön kanssa. Jäi jatkuvat biletykset kuin veitsellä leikaten. Kaveri eivät ymmärtäneet ollenkaan.

Kuulostaa tutulta. Minun mieheni oli ns. sitoutumiskammoinen ja vietti paljon aikaa kavereiden kanssa illanistujaisissa. Kun tapasimme, hän alkoi parin kuukauden sisällä puhua yhteen muuttamisesta ja kertoi kavereiden ihmettelevän, mitä oikein on tapahtunut kun miehestä ei enää kuulu mitään. Nyt hän on päättänyt irtisanoutua työstään, jotta voi muuttaa luokseni, koska työ on liian kaukana täältä missä itse asun. Siitä huolimatta että oli edennyt uralla hyvin ja palkka on niin hyvä, että vastaavaa paikkaa tuskin saa heti uudelleen muualta. Itse olen muuttunut myös paljon suhteemme alettua.

t. 22

En ole tavannut varsinaista sielunkumppania, mutta kokenut kaksi muuta erikoista kokemusta siitä kuin toinen ois sielultaan jotenkin tuttu. Nämä oli molemmat saman sukupuolen kanssa, vaikka olen hetero. Niissä ei kuitenkaan ollut mitään seksuaalista.

Ensimmäinen niistä oli itseäni paljon vanhemman naisen kanssa. Kun näin tuon naisen ensimmäistä kertaa hän vaikutti todella tutulta kuin olisin tavannut ennenkin. Lisäksi hänellä oli mielestäni todella kiehtovat silmät. Samassa tuli tunne että hän tulee auttamaan minua jotenkin ja hänen kanssaan olisi mukava jutella. Se tilanne sitten unohtui. Useiden vuosien päästä näimme uudestaan ja tämä nainen alkoi oma-aloitteisesti ja hyvin innokkaasti juttelemaan minulle. Lopulta juttelimme lukuisia kertoja. Tuntui että ihan kuin hänellä ois ollut samanlainen tunne minusta kuin minulla alunperin hänestä. Hänen kanssaan oli mukava jutella, aika kului siivillä. Noilla juttelukerroilla oli myös vaikutus molempien elämään. Hän oli pian tuon jälkeen vaihtanut yllättäen ammattiaan sellaiseen, josta minä olin sanonut että hänellä olisi oikeasti taipumuksia siihen ja vähän vitsailinkin että ehkä hän on väärällä alalla. Hän vaikutti todennäköisesti myös minun elämäni suuntaan, vaikka ei ihan heti, mutta jäin pohtimaan asiaa. Hän piti nimittäin minua tosi lahjakkaana jossain mistä olin ollut itse kiinnostunut pitkään, mutta luulin ettei minulla ole lahjoja siihen. Jossain vaiheessa ei enää nähty, koska muutin, mutta luulen ettei meillä ollut tarkoitus ehkä nähdäkään, vaan tuo mitä tapahtui keskusteluidemme seurauksena oli se meidän kohtaamisemme tarkoitus ylipäätänsä.

Toinen kokemus oli suurinpiirtein itseni ikäiseni naisen kanssa. Tosin tässä tapauksessa en tiedä oliko "kemia" oikeasti lopulta vain mun omassa päässä vai säikähtikö toinen vain koko asiaa. Olin muka kokevinani että se olisi molemminpuoleista. Tosin tätä naista en tunnistanut mitenkään tutuksi heti ensi näkemältä. Mulla oli jopa pelko että me ollaan niin erilaisia ettei ehkä tulla toimeen. Tuttuuden tunne kehittyi muutaman viikon tuntemisen myötä. Ikään kuin hänen ulkokuori olisi ollut minulle tuntematon, mutta sielu jollain tavalla tuttu.  Koin että mun ois tarkoitus auttaa häntä jossain, en vain tiennyt missä. Aloimme jäämään jossain vaiheessa jotenkin toistemme silmiin kiinni. Vuosien päästä olin vähän liian rohkea ja menin mainitsemaan tälle toiselle omasta jonkinlaisesta platonisesta ihastumisesta ja siitäkin, että välillä tuntuu kuin ois tavattu jossain edellisessä elämässä tai jotain. Hän ei kokenutkaan samoin tai sitten säikähti pahasti. Tosin tuon kertomisen seurauksena selvisi vahingossa yksi toinen asia, jossa sitten yritin auttaa vähän. Hän ei olisi kai halunnut apua. En tiedä liittyikö tämänkin mahdollisen sieluntehtävän tarkoitus sitten siihen ja kaikki oli tarkoitettu näin ja muita tehtäviä ei enää ole. Ainakin kaikki meni lopulta tuon erään asian suhteen hyvin. Jollain tavalla harmittaa kuitenkin edelleen välillä etten saanut ystävystyä tuon ihmisen kanssa, koska viihdyin hänen seurassaan niin hyvin ja minulla on edelleen tunne että meidän olisi ollut tarkoitus tutustua paremmin.

Tuon henkilon kanssa tapahtui myös pari muuta outoa juttua. Ehkä noin 1,5 vuotta hänet jo tunnettuani näin hänet n. 5 metrin päässä sattumalta ja en yhtäkkiä tunnistanut, hiustenvärikin näytti aivan erilaiselta, kasvot näytti jotenkin eriliselta, mutta hän näytti toki hyvin tutulta. Sitten samalla sekunnilla olin tunnistavinani, mutta ajattelinkin mielessäni että "Ai niin tietysti, hänhän sen ja sen suvun/perheen tyttöjä, sieltä tosi kaukaa lapsuudesta.  Hänhän on tosiaan sieltä ainoa joka on myös täällä, mutta eri puolella, eri kerroksessa, niin siksi nähdään niin harvoin ja en meinaa edes tunnistaa enää. " Sitten yhtäkkiä havahduin ja totesin mielessäni että "Siis tuohan on Maija (nimi muutettu) ja mitä hittoa oikein äsken ajattelin. Samassa kerroksessakinhan me aina ollaan. Hiusten värikin on sama kuin ennen."  Oikeasti mun lapsuudessa ei edes ollut sellaista perhettä mitä hetki aiemmin ajattelin tunteneeni. Nykyään tuo "Maija" tosin majailee eri kerroksessa. Näin myös tuon "Maijan" raskaudesta unen kauan ennen kuin hän oli edes raskaana ja raskauden ajankohta oli todellisuudessa sama kuin unessa. Lisäksi unessa oli kaksi päivämäärää, joina molempina paljastui sitten sattumalta tosielämässä asioita mitkä vahvisti mulle tuon raskauden jo suhteellisen alkuvaiheessa.  (Itse tajusin vasta myöhemmin, että oli muuten se unen päivämäärä kun tapahtui se ja se juttu. Olin kirjannut sen unen ylös)

Ois kyllä mielenkiintoista tavata se miespuolinen oikea sielunkumppani.  Tosin ehkä mä oon vaan kulkenut vääriä polkuja ja siksi ei olla ikinä kohdattu. Mulla on usein ollut sellainen tunne että oon kulkenut vääriä polkuja. Usein tunnen että olen kyllä oikeassa paikassa, mutta liian myöhään, että mun ois pitänyt olla siellä joskus paljon aiemmin.

ensisilmäyksellä.

alkoi järjetön rakkaus.

loppui vain, kun tein tietoisen päätöksen olla pitämättä yhteyttä.

Silukin on pelkkää potaskaa. Puhukaa kumppaneista

Vierailija kirjoitti:

Tapasin sielunkumppanini Guatemalassa 1.5 vuotta sitten ja yhteys on säilynyt. Ymmärsin myös, että rakkaus tarkoittaa sitä, että vaikka hän löytäisi jonkun toisen niin hyväksyisin sen ja olisin onnellinen hänen puolestaan, sillä toivon hänelle pelkkää hyvää. Uskon, että sielunkumppaneita voi olla elämässä vain yksi.

Uskon että olet hivenen maistissa.

Näin juuri kaksi yötä sitten voimakasta seksuaalista unta ekasta poikaystävästäni, jonka kanssa suhde oli tosi intensiivinen. Unessa emme voineet olla harrastamatta sekksiä, vaikka tavallaan en halunnut mennä takaisin siihen voimakkaaseen suhteeseen. Tänään näin hänet bussiasemalla yllättäen (pakenin paikalta ja toivoin, ettei hän huomannut minua). Erosta on yli 8 vuotta ja sen jälkeen olen nähnyt hänet ohimennen vain pari kertaa, ilman keskusteluetäisyyttä. Tunsin voimakasta vihaa pelkän näkemisen jälkeen... tunteet on aina tosi voimakkaat tuon tyypin kanssa, hyvässä ja pahassa.

Vaikka ollaan mielipiteiltämme erilaisia, opitaan koko ajan lisää toisiltamme ja meillä on ihan uskomaton henkinen yhteys välillä. Sellainen että rakastaa niin paljon että meinaa ihan sattua, kun se tuntuu niin suurelta. Tämä tekee esim. seksistä aivan erilaista kuin kenenkään muun kanssa!

Pari kertaa olen aiemminkin kohdannut sielunkumppaneitani ja pari heistä on jäänytkin minun elämääni. :)

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri kaksi yötä sitten voimakasta seksuaalista unta ekasta poikaystävästäni, jonka kanssa suhde oli tosi intensiivinen. Unessa emme voineet olla harrastamatta sekksiä, vaikka tavallaan en halunnut mennä takaisin siihen voimakkaaseen suhteeseen. Tänään näin hänet bussiasemalla yllättäen (pakenin paikalta ja toivoin, ettei hän huomannut minua). Erosta on yli 8 vuotta ja sen jälkeen olen nähnyt hänet ohimennen vain pari kertaa, ilman keskusteluetäisyyttä. Tunsin voimakasta vihaa pelkän näkemisen jälkeen... tunteet on aina tosi voimakkaat tuon tyypin kanssa, hyvässä ja pahassa.

Jatkoa hieman, sen jälkeen kun oltiin erottu, niin teimme ainakin jonkin aikaa kaikki samat asiat samaan aikaan synkronisesti. Ajatteluprosessi ei ollut enää yhteinen, mutta erilläänkin meidän mieli kulki samoja polkuja ja samat tapahtumat tuli elämään. Meillä oli joitain yhteisiä kavereita, ne sanoi että ei voi olla totta, L just teki tuon asian mitä sä sanoit, oletteko jutelleet? Ei oltu. Mutta ehkä siinä ei ollut mitään niin maagista, oltiin vaan niin pitkään oltu sama mieli ja se jatkui. En osaa sanoa ollaanko enää.

Kohtasin sielunkumppanini harrastuksen parissa. Hänen kanssaan oli heti helppo olla, rakastuimme nopeasti syvästi. Tunnistin nähneeni hänestä enneunen kauan sitten.

Ystävyys pysyi platonisella tasolla, koska hän oli tahollaan naimisissa.

Ymmärsin mitä on sielunkumppanuus ja pyyteetön rakkaus. En kokenut mustasukkaisuutta, vaan koin että olen onnellinen, jos hän on onnellinen. Välillämme oli täysi kunnioitus ja luottamus.

Lopulta tuli liian raskaaksi olla läheisiä ystäviä ja viettää aikaa yhdessä, tietäen ettemme voi koskaan olla todella yhdessä. Eroaminen ei lasten takia tullut kysymykseen.

Päätimme lähteä eri teille, ja pidämme yhteyttä nykyään vain pari kertaa vuodessa. Haluamme kuulla, että toisella on kaikki hyvin. En usko että kohtaan enää ketään samanlaista. Olen lähemmäs 60 v. Se oli raskas päätös molemmille, mutta vaihtoehtoja ei ollut.

Koimme että olemme olleet yhdessä edellisissä elämissä. Ehkä tapaamme jälleen seuraavassa, toivottavasti vähän aikaisemmin kuin nyt.

Olen tavannut useita sielunkumppaneitani + parisieluni, josta jotkut käyttävät nimitystä "kaksoisliekki".

Oon ihan tippa linssissä näiden kanssa :,(

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset parisuhteet kestävät, missä ollaan toistensa sielunkumppaneita. Liian monesti ihmiset vain tyytyvät johonkuhun.

Kuulemma sielunkumppaneiden parisuhteet eivät kestä. Sanovat nämä, jotka puhuvat sielunkumppanuudesta hörhötasolla. Eli siis sielut, jotka tunnistavat toisensa toisesta elämästä... tai jotain sellaista.

Uskomatonta että täällä puhutaan enneunista, olen erittäin skeptinen ja rationaalinen persoona, ja yleensä viittaan kintaalla millekään "ennuksille ". Vaan niinpä vain näin miehestäni kaksi erillistä unta jo vuosia ennen tapaamistamme... myös kokemus, että meidän kuuluisi "kasvattaa" toisiamme jotenkin, omaamme niin samanlaisia jääräpäisiä luonteenpiirteitä että on ollut pakko opetella kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Silukin on pelkkää potaskaa. Puhukaa kumppaneista

Silu Seppälä?