Oletko tavannut oikean sielunkumppanisi? Miten pian tajusit että on kyse jostain suuremmasta?

Joo, mutta kun se vaan ei tajua sitä...Mitä kaikkea meillä voisi ollakaan.

Ymmärsin mitä sielunkumppanuus tarkoittaa vasta tavatessani sielunkumppanini. En ole ikinä tavannut ihmistä, jonka kanssa kemiat kohtaavat niin hyvin. Huumorintajumme, arvomme ja ajatuksemme ovat kuin yhdestä sielusta. 

En tiedä uskonko sielunkumppanuuteen. :D Toki samankaltaisuus ja yhtenevät elämänkokemukset edesauttavat toimeentulemista.

Taas näitä naisten hölmöilyjä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä uskonko sielunkumppanuuteen. :D Toki samankaltaisuus ja yhtenevät elämänkokemukset edesauttavat toimeentulemista.

Itse käsitän sielunkumppanuuden sellaisena, että yhteyteen liittyy jotain näkymätöntä kemiaa, mikä ilmenee "hyvänä" jännittyneisyytenä ihmisten välillä. Sielunkumppanuudessa ei ole kyse pelkästään toimeentulemisesta, vaan se tuntuu joltain suuremmalta. 

Sellaiset parisuhteet kestävät, missä ollaan toistensa sielunkumppaneita. Liian monesti ihmiset vain tyytyvät johonkuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä uskonko sielunkumppanuuteen. :D Toki samankaltaisuus ja yhtenevät elämänkokemukset edesauttavat toimeentulemista.

Itse käsitän sielunkumppanuuden sellaisena, että yhteyteen liittyy jotain näkymätöntä kemiaa, mikä ilmenee "hyvänä" jännittyneisyytenä ihmisten välillä. Sielunkumppanuudessa ei ole kyse pelkästään toimeentulemisesta, vaan se tuntuu joltain suuremmalta. 

Tuoo on ihaan puhdasdsta vttuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä uskonko sielunkumppanuuteen. :D Toki samankaltaisuus ja yhtenevät elämänkokemukset edesauttavat toimeentulemista.

Itse käsitän sielunkumppanuuden sellaisena, että yhteyteen liittyy jotain näkymätöntä kemiaa, mikä ilmenee "hyvänä" jännittyneisyytenä ihmisten välillä. Sielunkumppanuudessa ei ole kyse pelkästään toimeentulemisesta, vaan se tuntuu joltain suuremmalta. 

Tuoo on ihaan puhdasdsta vttuilua.

Eii silllä ettenkö alllekirjoittaisi väitetttä osaltaan.

Hyvin nopeasti. Kaikki vain natsasivat yhteen täydellisesti. En ikinä arvannut että tälläistä voisi ollakaan. En ole hullaantunut vaan tasaisen varmasti rakastunut. Haluaisin yksinkertaisesti jakaa koko elämäni tämän henkilön kanssa koko loppuelämäni ajan. 

Valitettavasti en häntä saa. Ja loppuelämäni ajan tiedän mistä jään paitsi. Mitä haluaisin, mutten saa.

Kyllähän sen aika pian tajusi, kun sitä vaan ihmetteli, että miksi tuo ihminen tuli minun elämääni ja mikä tämän syntyneen ihmissuhteen tarkoitus on. Tuossa vaiheessa välimme olivat tasoa "ihan tavalliset tuttavukset". Silti jo "tiesin", että hommassa on jokin tarkoitus.

Nyt viisi vuotta myöhemmin jotain siitä tarkoituksesta on valjennut. Ja minä pidän huolen, että meillä säilyy jonkinlainen yhteys ja tiedämme suurinpiirtein kuulumiset. En voi päästää häntä kokonaan pois elämästäni.

Tajusin, kun olimme jutellet hetken ja koko ajan totesin joko suullani tai ajatuksissani:”IHAN samaa mieltä, IHAN samoja ajatuksia!” Hän toimi, kuten unelma. Ja näyttikin.

Kaikki osuu yksiin: arvot, mieltymykset, ajattelutapa. Mies oli kuin toissukupuolinen kuva itsestäni. Suurin rakkauteni ikinä ja paras ystävä samassa paketissa! Ajatustenlukua suorastaan.

Yhdessä jo 26 v.

P.S. Mieheni oli nähnyt minusta enneunta, ennenkuin tapasimme.

Itse vain mystisesti tiesin, että tämä ilta tulee olemaan merkittävä elämäni kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin nopeasti. Kaikki vain natsasivat yhteen täydellisesti. En ikinä arvannut että tälläistä voisi ollakaan. En ole hullaantunut vaan tasaisen varmasti rakastunut. Haluaisin yksinkertaisesti jakaa koko elämäni tämän henkilön kanssa koko loppuelämäni ajan. 

Valitettavasti en häntä saa. Ja loppuelämäni ajan tiedän mistä jään paitsi. Mitä haluaisin, mutten saa.

Siis tämä ihminen on varattu? Mielestäni sielunkumppanuus on sitä, että molemmat sen huomaavat, että suhde on erityinen. Ei liity vain parisuhteeseen, vaan myös ystävyyssuhteeseen.

Viisi vuotta ensitapaamisen jälkeen. Olimme hyviä kavereita, eikä välillämme valehtelematta ollut koskaan muuta. Ei edes pientä flirttiä baari-illan aikana. Välimme olivat lähinnä sisar-veli-tyyliset.

Yhtenä päivänä olimme halkohommissa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin rakastavani rakastavani ystävääni. En sanonut mitään, mutta muistan kuinka hän kääntyi minuun ällistynyt ilme kasvoillaan. Hän oli tajunnut saman asian samalla hetkellä. Koskaan ennen en ole kokenut mitään vastaavaa.

Tuosta on nyt kymmenen vuotta ja edelleen olen umpirakastunut tuohon ihmeelliseen naiseen. Ja hän onneksi minuun.

Juu tajusi sen sitten kun fyysiset yhteydet katkesi, mutta henkinen/energeettinen yhteys voi myös katketa vaikka mitä siteitä olisi.

Siis sellaisia siteitä joita ei ole itse valittu.

Ihminen voi kuitenkin kääntää selän ja tehdä valintansa niitä vastaan.

Eli ns. sielunkumppanuus tai miksi sitä haluaakaan kutsua on käytännössä myös valinta.

Lisää, romatiikannälkä!

Tutustuin aikoinaan lukiossa sielunkumppaniini ja tiemme erkanivat erilaisten elämien takia - minä muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin seurustelun, mutta yhteys tähän sielunkumppaniin on säilynyt. Näemme muutaman kerran vuodessa ja edelleen nauramme samoille jutuille ja ajattelemme samoja asioita. Välillä jopa sanomme samat asiat samaan aikaan ääneen, ikään kuin olisi jokin telepaattinen yhteys toiseen. Aina kun olen ollut hänen kanssaan niin hehkun monta päivää ja välillä illalla hän vain tulee mieleeni. Harmittaa, että elämä ajoi meidät erillemme. Jos jatkossa koen samanlaista yhteyttä johonkuhun, niin en varmasti päästä häntä karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin nopeasti. Kaikki vain natsasivat yhteen täydellisesti. En ikinä arvannut että tälläistä voisi ollakaan. En ole hullaantunut vaan tasaisen varmasti rakastunut. Haluaisin yksinkertaisesti jakaa koko elämäni tämän henkilön kanssa koko loppuelämäni ajan. 

Valitettavasti en häntä saa. Ja loppuelämäni ajan tiedän mistä jään paitsi. Mitä haluaisin, mutten saa.

Ja miksi et saa? Onko hän kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Viisi vuotta ensitapaamisen jälkeen. Olimme hyviä kavereita, eikä välillämme valehtelematta ollut koskaan muuta. Ei edes pientä flirttiä baari-illan aikana. Välimme olivat lähinnä sisar-veli-tyyliset.

Yhtenä päivänä olimme halkohommissa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin rakastavani rakastavani ystävääni. En sanonut mitään, mutta muistan kuinka hän kääntyi minuun ällistynyt ilme kasvoillaan. Hän oli tajunnut saman asian samalla hetkellä. Koskaan ennen en ole kokenut mitään vastaavaa.

Tuosta on nyt kymmenen vuotta ja edelleen olen umpirakastunut tuohon ihmeelliseen naiseen. Ja hän onneksi minuun.

Halkohommissa 😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin aikoinaan lukiossa sielunkumppaniini ja tiemme erkanivat erilaisten elämien takia - minä muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin seurustelun, mutta yhteys tähän sielunkumppaniin on säilynyt. Näemme muutaman kerran vuodessa ja edelleen nauramme samoille jutuille ja ajattelemme samoja asioita. Välillä jopa sanomme samat asiat samaan aikaan ääneen, ikään kuin olisi jokin telepaattinen yhteys toiseen. Aina kun olen ollut hänen kanssaan niin hehkun monta päivää ja välillä illalla hän vain tulee mieleeni. Harmittaa, että elämä ajoi meidät erillemme. Jos jatkossa koen samanlaista yhteyttä johonkuhun, niin en varmasti päästä häntä karkuun.

Creepy 😀😀

Oletatko sä ap että sielunkumppaneita on vain yksi ja se on vastakkaista sukupuolta?