Täydellinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini oli varmasti päällisin puollin täydellinen äiti. Hän oli opettaja ja perheemme oli hyvin toimeentuleva. Todellisuudessa äitini oli ja on edelleen hyvin kateellinen ihminen. Hän vertaili meitä lapsia aina työkavereidensa lapsiin ja saimme aina tuntea olevamme vähän huonompia kuin muut. Vaati kovasti, vaikka ainakaan minulla ei vain kapasiteetti riittänyt siihen mitä hän olisi halunnut. Koen edelleen olevani huono. Vastikään lähdin uudelleen opintojen tielle, siis näin aikuisena, ja äitini pyöritteli silmiään valitsemalleni alalle. On kuulemma höpöhöpö hommaa. Aikoinaan haukkui kaikki harrastukset mistä itse olisin pitänyt. Vain hänen mielipiteellä oli ja on väliä. Hän on myös hyvin ulkonäkökeskeinen ja sanoi aikoinaan että miehelläni on ruma ja liian iso nenä. Lapsien synnyttä sanoi lapsillani olevan mieheni nenä (eli siis se ruma...).

Aika väsyttävää yrittää olla tytär tällaiselle äidille.

Kamalaa :( varmasti tuollaisia hiljaisia piilokiusaajia löytyy perheistä. Varsinkin nykyään kun lapset ovat monille vanhemmilleen näyttelykappaleita ja oman elämän jatkeita...

Täydellisen vanhempi pyrkii kasvamaan itse ihmisenä, ja tätä kautta hänen lapsensa alitajuisesti omaksuvat hänen arvonsa. Hän ei tuomitse muita ihmisiä, itseään tai vanhempia, vaan ymmärtää, että elämä on usein vaikeaa. Vaikka hän opettaakin itseään ja lapsiaan näkemään elämän paremmat puolet (esim. suhteellisen puhdas luonto Suomessa), hän silti näkee sen paskan, eikä teeskentele että kaikki on hyvin. Arvoina luonteen lujuus, ekologisuus (eli nähdään asiat suuremmassa mittakaavassa ja mietitään lastenlastenlasten tulevaisuutta), hauskanpito, aitous, hyväksyntä. Vanhemman neuvo: Pyri olemaan kaikille ystävällinen. Vaikka et olisikaan samaa mieltä tietyistä asioista, vihan kylväminen ei oikeasti auta. Sano ihmiselle moi, äläkä välitä vaikka kukaan ei vastaisi. Hyväksyntä on ydinsana, ja jos jää energiaa, yritä pala palalta, askel kerrallaan, rakentaa parempaa maailmaa. Ole kuitenkin aito, vaikka sitten olisitkin oikeasti ihan paska.

Järkyttävää koko ajatus, tuolla tavalla vielä pilaa koko itsetuntonsa, kun vaatii koko ajan mahdottomia. Itse uskon että tarjoamalla lapselle omien mahdollisuuksien mukaan parasta on varsin riittävä ja hyvä, missään vaiheessa elämääni en ole pyrkinyt olemaan täydellinen, vaan oppimaan virheistäni.

Sanoisin, että minulla on täydellinen äiti minulle. 

Minä ja isoveljeni olemme hänelle kaikki kaikessa. Hän on aina laittanut meidät kaiken muun edelle. Hän tukee, kannustaa, ymmärtää, huolehtii, antaa meidän tehdä omat virheemme, neuvoo, antaa meidän elää sellaista elämää mitä me haluamme ja hän tukee päätöksiämme. Hän on avarakatseinen, empaattinen, muut huomioonottava ja erittäin hyvä sydämmellinen. Meillä kotona oli aina ovet auki kaikille, ja ketään ei koskaan tuomittu. Meillä ei ollut hirveästi rahaa, asuttiin kerrostalossa kolmisteen (minä, äiti ja isoveli), hän ei varmaan 10 vuoteen ostanut itsellensä mitään, vaan osti meille lapsille. Meillä nauretaan paljon, halataan, puhutaan kaikista asioista, vaikeistakin. 

Minulla ilmeni teini iässä masennus ja lukihäiriö, niin äitini ei ikinä hävennyt minua. Hän vei psykologille, auttoi koulujutuissa ja tukee todella vahvasti mielenterveysongelmista kärsiviä. Hän istui öisin juttelemassa kanssani, vaikka meni aikaiseen töihin, hän makasi vieressäni ja silitteli päätä, kun sain ahdistuskohtauksen. 

Hän on täydellinen äiti minulle, vaikka ei ole aina ollut täydellinen. Hänellä on omat paheensa ja huonot puolensa, jotka me lapset olemme nähneet. 

Täydellistä ei ole, mutta hyvä äiti ja isä on sellainen, jonka lapsi kokee olevansa arvokas ja rakastamisen arvoinen ihminen.

Ajatus täydellisestä äidistä on siinä mielessä paradoksaalinen, että äitien täytyy olla myös epätäydellisiä, jotta lapsi oppii, että epätäydellisyys on ok, epätäydellisyydestä huolimatta voi olla kunnon ihminen, virheetkin ovat sallittuja ja niistä voi oppia paljon.

Ei saa unohtaa rakkauden opetusta omille lapsille, minulla on poika joka täytti äsken 19 vuotias, hänelle on alkanut pippeli seisomaan kuin käydään yhdessä saunomassa, viime perjantaina päätin sitten pestä hänen pippeliä ja oli se ihanan kova minun kädessä, aikani siinä hieroin sitä saippualla niin pojallani tuli siemensyöksy ja oli se aivan ihanaa nähdä kuin pojan pippelistä pursuii ulos lämmintä spermaa ja valui minun käsille. Poika oli erittäin tyytyväisen näköinen ja sanoi lähtiessä että, äiti,,,, peset varmaan minut myös ensi perjantaina, hymyilin pojalleni ja vastasin että tottakai jos niin haluat.