Millainen ulospäin tavallisen oloinen ihminen on sinusta ahdistava?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen ahdistavaksi teennäisen oloiset ihmiset, jotka liioittelevat jatkuvasti ilmeitä ja äänensävyjä, nauravat tekonaurua ja hokevat mukamas hämmästyneenä "Eikä! Ihan totta!" -tyyppisiä kommentteja vaikka samalla huomaa, ettei heitä edes kiinnosta toisen jutut. Tiedän, että nämä henkilöt eivät tarkoita mitään pahaa, mutta itse en vain tunne oloani mukavaksi heidän seurassaan. 

voi luoja, mitä pahaa on ilmekkyydessä? sehän on vaan empatiaa. parempi kuin kaltaisesi nuiva ilmeetön autisti.

Autistit eivät ole tunteettomia. Ns. ilmeikkyys on joskus feikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen ahdistavaksi teennäisen oloiset ihmiset, jotka liioittelevat jatkuvasti ilmeitä ja äänensävyjä, nauravat tekonaurua ja hokevat mukamas hämmästyneenä "Eikä! Ihan totta!" -tyyppisiä kommentteja vaikka samalla huomaa, ettei heitä edes kiinnosta toisen jutut. Tiedän, että nämä henkilöt eivät tarkoita mitään pahaa, mutta itse en vain tunne oloani mukavaksi heidän seurassaan. 

voi luoja, mitä pahaa on ilmekkyydessä? sehän on vaan empatiaa. parempi kuin kaltaisesi nuiva ilmeetön autisti.

Aidossa ilmeikkyydessä ei olekaan mitään pahaa. Näissä kuvailemissani ihmisissä ahdistaa nimenomaan se, että ne ilmeet ja äänensävyt ovat voimakkaasti liioiteltuja ja tekemällä tehtyjä. Feikkiys ahdistaa, ei ilmehtiminen tai nauraminen itsessään. 

Up

No ei pitäisi olla yllättynyt, että olen ahdistaa joidenkin mielestä. Olen siis aika ilmeetön, en ilmaise tunteitani vierailla. Minulla on kyllä paljonkin tunteita, mutta erinäisistä syistä suojelen itseäni sillä tavalla, etten anna informaatioita elämästäni muille.

Minun mielestä ahdistavia ovat ihmiset, jotka kertovat liikaa elämästään. Siis hiivatulehdukset, miehen potenssiongelmat, lasten käytöshäiriöt, vanhempien juopottelut, sisarusten pettämiset... En halua tietää kiitos. (Tajuan jollain tasolla, että siinä yritetään keventää omaa taakkaa, jakamalla se muiden kanssa, mutta kun minulla on niitä omiakin taakkoja, en tarvitse siihen muiden ongelmia.)

Sellainen todella ylimielinen ja töykeä.

Jatkuvasti virnuilevat ihmiset ja feikkihymyilevät.

Minulla oli jonkin aikaa uusi tuttavuus, joka vaikutti kiinnostavalta ihmiseltä. Kieltämättä olikin, mutta oli loputtoman aktiivnen asuinpaikkansa epäkohdista. Kokoajan joku valitus päällänsä johonkin instanssiin. Ei muuten olisi häirinnyt, mutta kaikki tapaamiset alkoivat olla kuin kunnanvaltuuston kokouksia.

Kävelylenkeilläkin  kuvasi kohteita, joista valittaa. Yhtä luentoa milloin eläinoikeuksista, rakennusvalvonnasta jne.  Kaikki muuten ihan jees ja kiva kun joku jaksaa välittää, mutta kun kaikki tapaamiset oli vain ja ainoastaan tätä. Oli pakka laittaa pauselle se ystävyys.

Räväkät yliekstrovertit itseäänkorostavat kälättäjät.

Minua ahdistaa nämä jos henkilö

a) puhuu koko aika toisista ihmisitä tietynlaiseen negatiiviseen sävyyn

b) paljastaa minulle toisten salaisuuksia

c) ei kunnioita ystäviää vaan juoruilee heistäkin

d) peruu viimehetkellä tapaamiset/ei ehdota mitään itse/odottaa valmista tai muutenkin käyttäytyy itsekeskeisesti, puhuu enimmän osan ajasta mutta ei jaksa kuunnella

Ap, luulen, ettei näennäisesti normaali päiväpersoonasi riitä ihmisille ja ne tuntevat osat sitten dissoilevat jossain omilla teillään. Suurin osa ihmisistä haluaa sellaista vuorovaikutusta, jossa ei välity mitään olennaista tietoa, ei puhuta mitään syvällisiä eikä kerrota syvistä tunteista, jaetaan vain sopivan kokoisia, helposti käsitettäviä ja pureskeltavia taakkoja. Sillä tavalla bondaillaan ja "annetaan itsestä". Semmoista helppoa kivaa. Olisit jäänyt ulkopuolelle myös siinä tapauksessa, että sinua olisi kohdannut jokin fyysinen trauma.

Etsi vertaisia ja muita sairaita - saat avaramielisempää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, luulen, ettei näennäisesti normaali päiväpersoonasi riitä ihmisille ja ne tuntevat osat sitten dissoilevat jossain omilla teillään. Suurin osa ihmisistä haluaa sellaista vuorovaikutusta, jossa ei välity mitään olennaista tietoa, ei puhuta mitään syvällisiä eikä kerrota syvistä tunteista, jaetaan vain sopivan kokoisia, helposti käsitettäviä ja pureskeltavia taakkoja. Sillä tavalla bondaillaan ja "annetaan itsestä". Semmoista helppoa kivaa. Olisit jäänyt ulkopuolelle myös siinä tapauksessa, että sinua olisi kohdannut jokin fyysinen trauma.

Etsi vertaisia ja muita sairaita - saat avaramielisempää seuraa.

Oot aika pihalla.

Pinnalliset ihmiset ahdistaa jotka ei pääse missään syvemmälle. Heillä ei kertakaikkiaan ole mitään annettavaa vuorovaikutukseen jos bondaillaan helposti käsitettäviä asioita eikä välitetä tunteita. Sellaisten suhteet ei syvene.

Up

Ap voisi olla kaverini. Ulospäin näyttää tyyntä pintaa, vaikka sisältä on vahvasti tunteikas. Ja yrittää parhaansa mukaan olla normaali. Se normaalius on silminnähden yrittämistä eikä mene läpi, kun tollokin tajuaa, että häntä painavat asiat. Sitä en tiedä onko traumataustaa vai muita mielenterveyden ongelmia.

Hänellä ei ole yhtään ystävää. Ja mielestäni juuri tuo feikki pinta, jolla yrittää olla mahdollisimman normaali, toimii karkottimena. Aitous ja vastavuoroisuus jää puuttumaan. Niinpä toinen ei saa tältä henkilöltä mitään itselleen. Normaalissa ystävyydessä kuitenkun molemmat antavat ja molemmat saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, luulen, ettei näennäisesti normaali päiväpersoonasi riitä ihmisille ja ne tuntevat osat sitten dissoilevat jossain omilla teillään. Suurin osa ihmisistä haluaa sellaista vuorovaikutusta, jossa ei välity mitään olennaista tietoa, ei puhuta mitään syvällisiä eikä kerrota syvistä tunteista, jaetaan vain sopivan kokoisia, helposti käsitettäviä ja pureskeltavia taakkoja. Sillä tavalla bondaillaan ja "annetaan itsestä". Semmoista helppoa kivaa. Olisit jäänyt ulkopuolelle myös siinä tapauksessa, että sinua olisi kohdannut jokin fyysinen trauma.

Etsi vertaisia ja muita sairaita - saat avaramielisempää seuraa.

Oot aika pihalla.

Pinnalliset ihmiset ahdistaa jotka ei pääse missään syvemmälle. Heillä ei kertakaikkiaan ole mitään annettavaa vuorovaikutukseen jos bondaillaan helposti käsitettäviä asioita eikä välitetä tunteita. Sellaisten suhteet ei syvene.

Höpsis. En sanonut, että ihmiset, joilla on sopivan helppo elämä, olisivat varsinaisesti pinnallisia. Vakavat sairaudet ja rankat taustat nyr vain ovat suurelle osalle ihmisistä liikaa, niitä ei voi tuoda millään tavalla vuorovaikutukseen, nähty monesti, eikä vuorovaikutus syvene, jos ne jätetään pois, kun sitten ei ole tunnepitoista jaettavaa. Suo siellä, vetelä täällä.

Vedätkö kaksin käsin jotain kalaöljyleväkapseleita, jotka saavat sinut haisemaan?

Tämä johtuu varmaan jostain omasta traumastani, mutta koen sellaiset alleviivatun rauhalliset ihmiset ihan valtavan ahdistavina. Siis sellaiset kuin esim. Robert Redford Hevoskuiskaajassa. Tällaisten ihmisten seurassa olen vaistomaisesti varpaillani ja lähes pidätän henkeä, kun tulee sellainen olo, että korostetun rauhallinen ihminen on oikeasti raivoissaan ja saattaa räjähtää pienimmästäkin ärsykkeestä.

Mulla on yksi aikanaan tutustuessa tosi symppis kaveri, josta on tullut jotenkin ahdistavan yliherkkä nykyään. En halua viettää aikaa hänen kanssaan, kun ylitulkitsee ja "säpsyy" kaikkea ja antaa niin hauraan kuvan itsestään, etten itse tiedä miten päin olisin etten säpsyttelisi turhaan. Se kääntyi lopulta niin, että koin raskaaksi ja jotenkin syyllistäväksi kaiken kanssakäymisen. Oli ennenkin kyllä erikoinen persoona, mutta jotenkin rennompi, joten hänen seurassaan oli paljon helpompi olla.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelukumppanille tuntemattomista tutuista, kavereista, sukulaisista jne puhuminen. Yksi kaverini tekee tätä jatkuvasti, vaikka olen sanonut, ettei minua kiinnosta. Hän saattaa selittää kuinka surullista on, että minulle tuntemattoman kaverin sukulainen on sairastunut ja jos kerron väliin, että äitini sairastui juuri tuohon samaan (vakavaan sairauteen). Hän ei kuuntele minun asiaa, vaan jatkaa kiireesti päälle kaverin äidin sairastumisesta puhumista.

Juuri tämä mua raivostuttaa vanhemmissa sukulaisnaisissa. En haluaisi vastata kun täti tai anoppi soittaa koska sieltä tulee pitkät turinat muiden, mulle käytännössä tuntemattomien, sukulaisten elämästä. Usein epärealistisen ihailevaan ja kehuvaan tyyliin. Kauhea syyllisyys kun ei jaksaisi vanhoja ihmisiä. Vähän sama ilmiö esim.lemmikeistään liikaa puhuvien kanssa. Niin puuduttavan tylsää että tekisi mieli juosta pakoon näitä ihmisiä.

Kauniit ihmiset ovat ahdistavia kun on seurannut RealityTV:tä on tavallaan aivopesty uskomaan, että kaikki kauniit ihmiset ovat tyhmiä ja vastenmielisiä.

Ei oikein voi mitään kun kadulla kävelee vastaan merkkivaatteissa ja vaaleissa pitkissä hiuksissa kulkeva henkilö nenä pystyssä, ajattelee vain sen persoonallisuutta niistä tositvohjelmista.