Lue keskustelun säännöt.
Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.
19.08.2018 |
Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaverisi sanoi syyksi?
En ole viitsinyt kysyä kun pelkään, että sanoisin sitten suorat sanat.
Ja en minäkään tiedä muita, jotka laittavat noin pienen hoitoon toisen tieltä. Toinen tuntemani tapaus laittoi 2-vuotiaan hoitoon toisen tieltä ja sekin on minusta jo tosi tosi pieni.
Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Kuinka kauan aiot olla kotona? Onko sinulla työpaikka odottamassa vanhempainvapaan päättymistä?
Olin kotona 1v8kk, lisäksi mies oli kotona 5 kk. Lapsi meni pph:lle 2 vuoden ikäisenä.
Että sellainen tapaus 🙄En ihan ymmärrä kommenttisi pointtia. Olen ollut kotona nyt 2v ja nuorempi menee hoitoon 2,5v iässä. Työpaikka on odottamassa. Esikoinen meni hoitoon 1,5v iässä kun vakipaikkaa ei silloin vielä ollut. En kritisoi hoidonaloitusikää, sillä se on joskus pakonsanelema juttu vaan sitä, että esikoinen hylätään hoitoon vauvan ollessa kotona.
Ap
Hylätään...? Hylätäänkö lapsi sinusta myös mummolaan jos lapsi käy siellä viikoittain? Tai hylätään puistoon kummitädin kanssa? Tai hylätään kerhoon?
Kysypä miltä siitä lapsesta tuntuu kun äiti jättää päiväkotiin ja suuntaa pienemmän kanssa pois? Ai niin, se ei osaa vielä puhua, ei voikaan kysyä.
Ap
Se tuntuu ihan samalta kuin jos lapsi vietäisiin päiväkotiin ja äiti menisi töihin.
Okei, toki sisaruksen syntymä on lapselle aina kriisi ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Mutta jos se päiväkodin pienten puoli tosiaan on helvetin esikartano, niin ihan yhtä paha asia on jättää lapsi sinne töihin menon (=rahan) takia. Ei se puhekyvytön lapsi voi päätellä, mitä äiti päivät tekee.
Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen.
Ap
Sunko syy oli sitten parempi :D Veikkaanpa ettei lapses ole samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on suurin osa maita joissa äitiysloma ei ole kuin kolme kuukautta. Eivät ne lapset silti sen traumatisointuneilta vaikuta kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yks tuttu teki lapset vuoden ikäerolla ja ihan suunnitellusti. Kun odotti toista niin puhui jo etukäteen että "voihan sen isomman sitten laittaa hoitoon jos ei jaksa molempia hoitaa." Ja nukkumiseen vedotaan kans usein; "millon mä sitte nukun jos en sillon kun vauva on päikkäreillä."
No, milloin? Jos vauva valvoo yöt ja isompi päivät.
No näitäkin asioita voi pohtia ennen ehkäisyn poisjättöä. Eli jos jo itsekin tietää, ettei riitä jaksaminen kahteen, niin olisiko parempi pysyä yksilapsisena.
Meillä ei nukuttu edes yksilapsisena päikkäreitä vauvan kanssa, koska vauva nukkui kotona niin pienissä pätkissä. Eipä siinä auta kuin vuorotella miehen kanssa, ja muutaman kerran tuli lapsen mummo siksi aikaa, että itse nukuin edes parin tunnin ajan pahimmat univelat pois.
Ensimmäinen lapsi voi olla vaikka kuinka helppo. Ei sitä välttämättä tiedän ennen kuin on saanut sen toisen, joka onkin haastava. Ja jos on tottunut siihen helppoon lapseen eikä ole mitään tukiverkkoja, kuten mummoja sun muita, niin parempi silloin ottaa apu vastaan vaikka laittamalla se isompi päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaverisi sanoi syyksi?
En ole viitsinyt kysyä kun pelkään, että sanoisin sitten suorat sanat.
Ja en minäkään tiedä muita, jotka laittavat noin pienen hoitoon toisen tieltä. Toinen tuntemani tapaus laittoi 2-vuotiaan hoitoon toisen tieltä ja sekin on minusta jo tosi tosi pieni.
Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Kuinka kauan aiot olla kotona? Onko sinulla työpaikka odottamassa vanhempainvapaan päättymistä?
Olin kotona 1v8kk, lisäksi mies oli kotona 5 kk. Lapsi meni pph:lle 2 vuoden ikäisenä.
Että sellainen tapaus 🙄En ihan ymmärrä kommenttisi pointtia. Olen ollut kotona nyt 2v ja nuorempi menee hoitoon 2,5v iässä. Työpaikka on odottamassa. Esikoinen meni hoitoon 1,5v iässä kun vakipaikkaa ei silloin vielä ollut. En kritisoi hoidonaloitusikää, sillä se on joskus pakonsanelema juttu vaan sitä, että esikoinen hylätään hoitoon vauvan ollessa kotona.
Ap
Hylätään...? Hylätäänkö lapsi sinusta myös mummolaan jos lapsi käy siellä viikoittain? Tai hylätään puistoon kummitädin kanssa? Tai hylätään kerhoon?
Kysypä miltä siitä lapsesta tuntuu kun äiti jättää päiväkotiin ja suuntaa pienemmän kanssa pois? Ai niin, se ei osaa vielä puhua, ei voikaan kysyä.
Ap
Se tuntuu ihan samalta kuin jos lapsi vietäisiin päiväkotiin ja äiti menisi töihin.
Okei, toki sisaruksen syntymä on lapselle aina kriisi ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Mutta jos se päiväkodin pienten puoli tosiaan on helvetin esikartano, niin ihan yhtä paha asia on jättää lapsi sinne töihin menon (=rahan) takia. Ei se puhekyvytön lapsi voi päätellä, mitä äiti päivät tekee.
Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen.
Ap
Sunko syy oli sitten parempi :D Veikkaanpa ettei lapses ole samaa mieltä.
Niin, kertoisitko, mikä on ollut minun syyni viedä lapsi hoitoon.
Monissa maissa on 1-3 kk äitiyslomat ja sielläkin ihan ihmisiä saadaan kasvatettua. Silti Suomessa on joku tällainen ihme asenne, että alle 3-vuotiaan päivähoito on melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavissa oleva kaamea hylkäys ja laiminlyönti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
flklknf kirjoitti:
Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).
Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.
Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.
Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.
Pahoittelut jos tähän on jo vastattu, en ole lukenut koko ketjua vielä. Mutta muutamia syitä on jo rivien välistä tullutkin esille:
-lapsi vie paikan lähipäiväkodista toiselta, joka sen oikeasti tarvitsisi.
-2-vuotiaskin ehtii kiireiseen päiväkotiarkeen ihan hyvin myöhemminkin. Jos kuvittelet sen olevan joku hauska harrastus lapselle niin väärässä olet. On stressaavaa taistella huomiosta ja sylistä.
-lapsuus on lyhyt. Miksi et viettäisi sitä oman jälkikasvusi kanssa kun olet hänet tähän maailmaan halunnutkin?Ap
Öö sinähän itse pistit lapsesi päiväkotiin tämän ollessa 1,5v? Mikset halunnut viettää lapsesi lapsuutta tämän kanssa? Miksi lapsi sitten hehkuttaa päiväkotia kotona ja kyselee koska sinne pääsee jos hän ei nauti siellä olosta? Ja enpä kyllä tiedä yhtäkään 2 vuotiasta joka ei sillointällöin olisi hoidossa pois kotoa tai leikkimässä ilman vanhempia. Oikeasti sinusta sen lapsen kanssa on vanhempien oltava 24/7? Pari tuntia muutamana päivänä viikossa ei yksinkertaisesti lapsi pärjää ilman vanhempiaan? Paitsi oma lapsesi tietysti joka oli siellä päiväkodissa..........
Ap on kaksinaismoraalinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaverisi sanoi syyksi?
En ole viitsinyt kysyä kun pelkään, että sanoisin sitten suorat sanat.
Ja en minäkään tiedä muita, jotka laittavat noin pienen hoitoon toisen tieltä. Toinen tuntemani tapaus laittoi 2-vuotiaan hoitoon toisen tieltä ja sekin on minusta jo tosi tosi pieni.
Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Kuinka kauan aiot olla kotona? Onko sinulla työpaikka odottamassa vanhempainvapaan päättymistä?
Olin kotona 1v8kk, lisäksi mies oli kotona 5 kk. Lapsi meni pph:lle 2 vuoden ikäisenä.
Että sellainen tapaus 🙄En ihan ymmärrä kommenttisi pointtia. Olen ollut kotona nyt 2v ja nuorempi menee hoitoon 2,5v iässä. Työpaikka on odottamassa. Esikoinen meni hoitoon 1,5v iässä kun vakipaikkaa ei silloin vielä ollut. En kritisoi hoidonaloitusikää, sillä se on joskus pakonsanelema juttu vaan sitä, että esikoinen hylätään hoitoon vauvan ollessa kotona.
Ap
Hylätään...? Hylätäänkö lapsi sinusta myös mummolaan jos lapsi käy siellä viikoittain? Tai hylätään puistoon kummitädin kanssa? Tai hylätään kerhoon?
Kysypä miltä siitä lapsesta tuntuu kun äiti jättää päiväkotiin ja suuntaa pienemmän kanssa pois? Ai niin, se ei osaa vielä puhua, ei voikaan kysyä.
Ap
Se tuntuu ihan samalta kuin jos lapsi vietäisiin päiväkotiin ja äiti menisi töihin.
Okei, toki sisaruksen syntymä on lapselle aina kriisi ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Mutta jos se päiväkodin pienten puoli tosiaan on helvetin esikartano, niin ihan yhtä paha asia on jättää lapsi sinne töihin menon (=rahan) takia. Ei se puhekyvytön lapsi voi päätellä, mitä äiti päivät tekee.
Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen.
Ap
Sunko syy oli sitten parempi :D Veikkaanpa ettei lapses ole samaa mieltä.
Niin, kertoisitko, mikä on ollut minun syyni viedä lapsi hoitoon.
"Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaverisi sanoi syyksi?
En ole viitsinyt kysyä kun pelkään, että sanoisin sitten suorat sanat.
Ja en minäkään tiedä muita, jotka laittavat noin pienen hoitoon toisen tieltä. Toinen tuntemani tapaus laittoi 2-vuotiaan hoitoon toisen tieltä ja sekin on minusta jo tosi tosi pieni.
Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Kuinka kauan aiot olla kotona? Onko sinulla työpaikka odottamassa vanhempainvapaan päättymistä?
Olin kotona 1v8kk, lisäksi mies oli kotona 5 kk. Lapsi meni pph:lle 2 vuoden ikäisenä.
Että sellainen tapaus 🙄En ihan ymmärrä kommenttisi pointtia. Olen ollut kotona nyt 2v ja nuorempi menee hoitoon 2,5v iässä. Työpaikka on odottamassa. Esikoinen meni hoitoon 1,5v iässä kun vakipaikkaa ei silloin vielä ollut. En kritisoi hoidonaloitusikää, sillä se on joskus pakonsanelema juttu vaan sitä, että esikoinen hylätään hoitoon vauvan ollessa kotona.
Ap
Hylätään...? Hylätäänkö lapsi sinusta myös mummolaan jos lapsi käy siellä viikoittain? Tai hylätään puistoon kummitädin kanssa? Tai hylätään kerhoon?
Kysypä miltä siitä lapsesta tuntuu kun äiti jättää päiväkotiin ja suuntaa pienemmän kanssa pois? Ai niin, se ei osaa vielä puhua, ei voikaan kysyä.
Ap
Se tuntuu ihan samalta kuin jos lapsi vietäisiin päiväkotiin ja äiti menisi töihin.
Okei, toki sisaruksen syntymä on lapselle aina kriisi ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Mutta jos se päiväkodin pienten puoli tosiaan on helvetin esikartano, niin ihan yhtä paha asia on jättää lapsi sinne töihin menon (=rahan) takia. Ei se puhekyvytön lapsi voi päätellä, mitä äiti päivät tekee.
Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen.
Ap
Sunko syy oli sitten parempi :D Veikkaanpa ettei lapses ole samaa mieltä.
Niin, kertoisitko, mikä on ollut minun syyni viedä lapsi hoitoon.
"Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen. "
Tuo on ap, en minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaverisi sanoi syyksi?
En ole viitsinyt kysyä kun pelkään, että sanoisin sitten suorat sanat.
Ja en minäkään tiedä muita, jotka laittavat noin pienen hoitoon toisen tieltä. Toinen tuntemani tapaus laittoi 2-vuotiaan hoitoon toisen tieltä ja sekin on minusta jo tosi tosi pieni.
Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Kuinka kauan aiot olla kotona? Onko sinulla työpaikka odottamassa vanhempainvapaan päättymistä?
Olin kotona 1v8kk, lisäksi mies oli kotona 5 kk. Lapsi meni pph:lle 2 vuoden ikäisenä.
Että sellainen tapaus 🙄En ihan ymmärrä kommenttisi pointtia. Olen ollut kotona nyt 2v ja nuorempi menee hoitoon 2,5v iässä. Työpaikka on odottamassa. Esikoinen meni hoitoon 1,5v iässä kun vakipaikkaa ei silloin vielä ollut. En kritisoi hoidonaloitusikää, sillä se on joskus pakonsanelema juttu vaan sitä, että esikoinen hylätään hoitoon vauvan ollessa kotona.
Ap
Hylätään...? Hylätäänkö lapsi sinusta myös mummolaan jos lapsi käy siellä viikoittain? Tai hylätään puistoon kummitädin kanssa? Tai hylätään kerhoon?
Kysypä miltä siitä lapsesta tuntuu kun äiti jättää päiväkotiin ja suuntaa pienemmän kanssa pois? Ai niin, se ei osaa vielä puhua, ei voikaan kysyä.
Ap
Se tuntuu ihan samalta kuin jos lapsi vietäisiin päiväkotiin ja äiti menisi töihin.
Okei, toki sisaruksen syntymä on lapselle aina kriisi ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Mutta jos se päiväkodin pienten puoli tosiaan on helvetin esikartano, niin ihan yhtä paha asia on jättää lapsi sinne töihin menon (=rahan) takia. Ei se puhekyvytön lapsi voi päätellä, mitä äiti päivät tekee.
Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen.
Ap
Sunko syy oli sitten parempi :D Veikkaanpa ettei lapses ole samaa mieltä.
Niin, kertoisitko, mikä on ollut minun syyni viedä lapsi hoitoon.
"Niin varmasti. Oman lapseni vein työkokemuksen puutteen en rahan takia (jos sillä nyt jotain väliä on) ja varmasti tuntui lapsesta pahalta, sitä en kiellä ja sitä suuremmalla syyllä on vaikea ymmärtää miksi lapsi viedään hoitoon kun se voisi olla kotona. Toki tuo, että pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa tuo oman lisärasitteen ja ihmetyksen pienen mieleen. "
Tuo on ap, en minä.
En sinusta tiedä, mutta vastaus oli Ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ei todellakaan ole aina lapselleen se paras. Se, että osaa haaransa Levittää, ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää vanhempaa. Mitä nuorempana lapsi pääsee harjoittelemaan yhteisöön kuulumista - sen parempi. Tietysti alle vuoden ikäistä en tarhaan veisi, mutta tuon ikäiselle on todella hyvä päästä muiden lasten pariin leikkimään ja välillä kokemaan muutakin kuin sen kodin. Eikä myöskään ole mitään syytä, miksi äidin pitäisi venyttää jaksamistaan liikaa, näin hän voi keskittyä vauvaan eikä tarvitse vetää jaksamisen rahoilla.
Olen itse lapsuuteni viettänyt kotona ja se on tuonut elämääni vain harmia jo kouluikäisenä, kun muut osasivat toimia ja olla ryhmässä. Siinä vaiheessa on oikeasti jo liian myöhäistä ”yrittää päästä mukaan” ja vaikka sain kavereita, olin kuitenkin aina ulkopuolinen. Lisäksi äitini ei todella ollut mikään paras mahdollinen äiti, vaikka ulospäin varmasti kaikki vaikutti todella hyvältä. Olisin varmasti säästynyt paljolta, jos olisin saanut olla myös tarhassa.
Riippumatta kuitenkaan lapsen äidin kyvyistä, kannatan aina ehdottomasti päivähoitoa. En toivo omaa kohtaloani yhdellekään lapselle ja sitä tunnetta, mitä kouluunmeno tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yks tuttu teki lapset vuoden ikäerolla ja ihan suunnitellusti. Kun odotti toista niin puhui jo etukäteen että "voihan sen isomman sitten laittaa hoitoon jos ei jaksa molempia hoitaa." Ja nukkumiseen vedotaan kans usein; "millon mä sitte nukun jos en sillon kun vauva on päikkäreillä."
No, milloin? Jos vauva valvoo yöt ja isompi päivät.
No näitäkin asioita voi pohtia ennen ehkäisyn poisjättöä. Eli jos jo itsekin tietää, ettei riitä jaksaminen kahteen, niin olisiko parempi pysyä yksilapsisena.
Meillä ei nukuttu edes yksilapsisena päikkäreitä vauvan kanssa, koska vauva nukkui kotona niin pienissä pätkissä. Eipä siinä auta kuin vuorotella miehen kanssa, ja muutaman kerran tuli lapsen mummo siksi aikaa, että itse nukuin edes parin tunnin ajan pahimmat univelat pois.
Olen eri, mutta kyllä minä ainakin olen arvioinut jaksavani kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Nykyisten palveluiden ansiosta jaksan vielä paremmin.
Ja mistä lähtien sen jaksamisen määritelmä on muutenkaan ollut jaksaminen a) täysin ilman apua (saithan sinäkin) tai b) sinun sanelemillasi ehdoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on hyötyä tarhassa olosta 1-3 vuoden iässä. esim: https://www.uusimaa.fi/artikkeli/464871-laitatko-alle-3-vuotiaan-lapses…
Äidin jaksaminen paranee, kun päiväuniajat ehtii hoitaa kotia ja itseäänkin ehkä joskus.
Vauva saa enemmän huomiota kotona levänneemmältä äidiltä.
Suurimmalla osalla ei ole varaa jäädä hoitamaan lapsia yli 9kk-12kk ikäisiksi kotiin, joten jo 1v iässä on todella monet tarhassa. Puolitoista on saanut olla jo reilusti pidempään kotona vanhempien kanssa.
Ei kannata tuomita muita kun ei astele heidän kengissään.
Minulle ei ainakaan ollut hyötyä päiväkodissa olosta. Muuhun en ota kantaa.
Perheen taustasta ja heidän syistään tietämättä on tosi törkeää lähteä tuomitsemaan ketään. Eiköhän suurin osa ajattele lapsensa parasta ja toimi sen mukaan. Kaikkea ei voi aina ennakoida. Ap kuulostaa inhottavalta "ystävältä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty ymmärtämään, mitä hienoa siinä on, että äiti ei halua väsyä ja haluaa keskittyä vauvaan. Sehän kertoo vain älykkäästä ja fiksusta äidistä. Lisäksi monissa tutkimuksissa on todettu, kuinka paljon enemmän kotona olleilla lapsilla on ongelmia koulussa (ne tosin tasoittuvat ajanmyötä) kuin lapsilla, ketkä ovat hoidossa.
Äitiys on täynnä periaatteita, joilla äidit kiillottavat lähinnä omaa sädekehäänsä ja todistavat kilpaa omaa uhrautuvuuttaan, vaikka olisi millaisia faktoja olemassa, ettei se ole oikeasti lapsen edun mukaista.
1,5 vuotias ei ole mikään vauva muutenkaan.
Hyvä, että laittaa, jos ei muuten jaksa. Lähipiirissä oli sissi, joka ei eläessään suunnitellut isomman laittamista hoitoon (ikäero 1v3kk), vaikka sitä raskausaikana suosittelin. Mies matkustaa maailmalla 150 päivää vuodessa ja on tosi yksin kotona. Olisiko nuorempi ollut 8kk, kun kumpikin lapsi joutui hoitoon ja äiti saikutti sekaisin kuukausia lääkityksellä uupumuksesta ja ahdistuksesta? Jo ennen sitä viimeiset kuukaudet oli hirveitä, kun eivät ulkoilleet lainkaan, koti oli hyrskynmyrskyn jne. Kun ei vaan jaksanut, ei millään. Esikoisella oli kaikenlaisia ongelmia allergioista lähtien ja silti oli pakko tehdä toinen heti perään + kuvitella olevansa superäiti, joka jaksaa kaiken. Fiksu miettii etukäteen, ettei ihan itseään hirtä töihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei todellakaan ole aina lapselleen se paras. Se, että osaa haaransa Levittää, ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää vanhempaa. Mitä nuorempana lapsi pääsee harjoittelemaan yhteisöön kuulumista - sen parempi. Tietysti alle vuoden ikäistä en tarhaan veisi, mutta tuon ikäiselle on todella hyvä päästä muiden lasten pariin leikkimään ja välillä kokemaan muutakin kuin sen kodin. Eikä myöskään ole mitään syytä, miksi äidin pitäisi venyttää jaksamistaan liikaa, näin hän voi keskittyä vauvaan eikä tarvitse vetää jaksamisen rahoilla.
Olen itse lapsuuteni viettänyt kotona ja se on tuonut elämääni vain harmia jo kouluikäisenä, kun muut osasivat toimia ja olla ryhmässä. Siinä vaiheessa on oikeasti jo liian myöhäistä ”yrittää päästä mukaan” ja vaikka sain kavereita, olin kuitenkin aina ulkopuolinen. Lisäksi äitini ei todella ollut mikään paras mahdollinen äiti, vaikka ulospäin varmasti kaikki vaikutti todella hyvältä. Olisin varmasti säästynyt paljolta, jos olisin saanut olla myös tarhassa.
Riippumatta kuitenkaan lapsen äidin kyvyistä, kannatan aina ehdottomasti päivähoitoa. En toivo omaa kohtaloani yhdellekään lapselle ja sitä tunnetta, mitä kouluunmeno tuo tullessaan.
Tämä on niin totta. Ei kaikki äidit ole hyviä äitejä, ei edes kaikki ne jotka luulevat itseään sellaiseksi. Tämän takia on ihmeellistä höyrytä täällä ventovieraille siitä kuinka kotihoito on aina lapsen paras. Ei muuten varmasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä muiden ihmisten ratkaisuja pitäisikään ymmärtää? Meilläkin 1,5 v jatkaa ainakin osapäivähoidossa uuden synnyttyä. Tällainen mahdollisuus on meillä yhteiskunnassa haluttu tarjota ja jotkut perheet katsovat parhaaksi sitä käyttää. Saa sitä paheksua, mutta en tiedä mitä nämä paheksujat luulevat saavuttavansa?
Minä ainakin toivon saavuttavani sen, että ihmiset käyttäisivät jatkossa enemmän harkintaa lasten ikäeron suhteen, jotta jaksaisivat OMIEN lastensa kanssa paremmin.
Ap
Useimmat ihmiset kai miettivät ikäeron sen perusteella mihin perheen rahkeet riittävät - yhteiskunnan tarjoamat apukeinot huomioiden. Lapsiperheiden rahalliset tuet, neuvolapalvelut ja julkinen päivähoito mukaanlukien. Tarjottuja palveluita käytetään oman pärjäämisen ja jaksamisen varmistamiseksi, sitä vartenhan ne on kehitettykin.
Julkinen päivähoito on olemassa työssäkäyviä vanhempia varten. Ei itseaiheutettua väsymystä varten.
Ihmettelen kirjoitti:
Eikö taapero kärsi siitä, että on kotona ”yksin”, kun äiti istuu tiheän imun kaudella koko päivän imetystuolissa vauvan kanssa? Mahdollisen sektion jälkeen äiti ei edes saa nostaa tai kantaa taaperoa. Eikö tämä saa taaperoa ajattelemaan olevansa vauvaa vähäisempi?
Ja kuka muka oikeasti lähtee pariviikkoisen rokottamattoman vauvan ja taaperon kanssa perhekerhoon imettämään pariksi tunniksi, että taapero saa kavereita?
Päiväkodistahan ei isompi kotiin mitään tauteja tuo?
Jännä, että asia herättää niin paljon tunteita, vaikka vain jokainen perhe tietää oman tilanteensa.
No näitäkin asioita voi pohtia ennen ehkäisyn poisjättöä. Eli jos jo itsekin tietää, ettei riitä jaksaminen kahteen, niin olisiko parempi pysyä yksilapsisena.
Meillä ei nukuttu edes yksilapsisena päikkäreitä vauvan kanssa, koska vauva nukkui kotona niin pienissä pätkissä. Eipä siinä auta kuin vuorotella miehen kanssa, ja muutaman kerran tuli lapsen mummo siksi aikaa, että itse nukuin edes parin tunnin ajan pahimmat univelat pois.