Lue keskustelun säännöt.
Läheiseni kuoli, elämältä lähti merkitys
19.08.2018 |
Onko muille läheisen kuolema aiheuttanut merkityksettömyyden tunnetta? Tai siis on varmasti, mutta entä pitkäkestoisesti tai jopa lopullisesti?
Äitini kuoli 3 vuotta sitten. Hän oli kaikkeni, paras ystäväni ja ainoa tukiverkkoni (ei isää tai sisaruksia). Minulla on jo oma perhe, mutta ilman äitiä elämä ei tunnu miltään.
En ole enää surullinen, elämästäni vain on lähtenyt syyt nauttia, olla iloinen ja haaveilla. En usko olevani masentunutkaan, minulla ei vain enää ole niitä palikoita, joista rakentaa haluamani elämä.
Juu, vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiaan, tämän ymmärrän. Olin varmasti liikaa tukeutunut äitiini elämässäni. En näe, että kukaan ihminen koskaan enää pystyy antamaan sitä iloa ja onnea minulle, mitä hän pystyi.
Leskeksi jääneet voivat löytää uuden puolison, mutta minä en koskaan enää saa niin hyvää, lämmintä ja läheistä ihmistä elämääni, kuin äitini oli.
Kommentit (87)
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut tätä adiaa kenellekään oikealle ihmiselle?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
Sama tunne. Millään ei ole enää merkitystä. Suvun miehet ei huomaisi vaikka kattaisin kertakäyttölautaset pöytään, äidin kanssa laitettiin aina juhlapyhinä pöydät notkumaan ja tehtiin kauniit kattaukset.
Minäkin mietin tuota omaa perhettäsi. Mitä saat heiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Juu, unohdetaan kuollut vaan heti. Miten omaan perheeseen panostetaan muuten kuin elämällä normaalia arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on ollut ihan hirveän vaikea päästä yli äitini kuolemasta. Asuttiin lapsuuteni kaksin ja hän oli ainoa lähiomaiseni, koska elelen sinkkuna. Lisäksi äiti kuoli liian nuorena, ei ehtinyt elää vanhuutta lainkaan.
Kun kuolemasta oli noin neljä vuotta, koin ensimmäisiä kertoja sen, että alan olla yli surusta = elämä on ollut kuolemasta asti poikkeustilassa ja alkoi tuntua siltä, että elämä voisi palata taas pikkuhiljaa normaalitilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Eihän se kommentti tarkoita sitä, että leski ei kaipaisi sitä kuollutta puolisoa tai että hänet voisi korvata täysin ja unohtaa. Mutta tarkoittaa sitä ennemmin, että meillä on vain yksi äiti, ei tilalle voi tulla toista. En usko, että ap halusi vähätellä jonkun muun menetystä ja surua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Jos leski niin kovasti suree puolisoaan, silloinhan ei pitäisi tulla uutta puolisoa lainkaan. Et selvästikään ymmärrä aloittajaa. Uutta äitiä ei saa mistään, mikään äitipuoli ei korvaa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Juu, unohdetaan kuollut vaan heti. Miten omaan perheeseen panostetaan muuten kuin elämällä normaalia arkea?
Jos elämältä lähti merkitys äidin kuollessa ja silti ikää on sen verran, että on jo omakin perhe... niin etkö luule sen näkyvän missään perheesi elämässä?
Sinuna hakeutuisin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Jos leski niin kovasti suree puolisoaan, silloinhan ei pitäisi tulla uutta puolisoa lainkaan. Et selvästikään ymmärrä aloittajaa. Uutta äitiä ei saa mistään, mikään äitipuoli ei korvaa äitiä.
Kuka on äitinä omille lapsille, jos äiti suree omaa äitiään tuolla tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Juu, unohdetaan kuollut vaan heti. Miten omaan perheeseen panostetaan muuten kuin elämällä normaalia arkea?
Jos elämältä lähti merkitys äidin kuollessa ja silti ikää on sen verran, että on jo omakin perhe... niin etkö luule sen näkyvän missään perheesi elämässä?
Sinuna hakeutuisin terapiaan.
Kerro miten se näkyy perheeni elämässä? Hakeudun heti terapiaan kun tämän kerrot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Jos leski niin kovasti suree puolisoaan, silloinhan ei pitäisi tulla uutta puolisoa lainkaan. Et selvästikään ymmärrä aloittajaa. Uutta äitiä ei saa mistään, mikään äitipuoli ei korvaa äitiä.
Kuka on äitinä omille lapsille, jos äiti suree omaa äitiään tuolla tavoin?
Äiti. Ei suru tarkoita sitä että mouruaa 24/7. Silti voi olla surullinen ja elämä menettänyt merkityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Tarkoitus ei ollut vähätellä kenenkään menetystä. Tuo leskiesimerkki on nimenomaan esimerkki siitä, että jotkin menetyksen kokeneet saavat elämäänsä uuden merkityksen. Minä en usko, että voin koskaan enää sellaista löytää.
Ainoa toivo on lapseni. Ehkä heistä tulee minulle vielä hyvin läheisiä. Tietysti ovat sitä nytkin, mutta ovat vielä tosi pieniä. Nimenomaan aikuista läheistä ihmistä kaipaan elämääni. Miehestäni ei siihen valitettavasti ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Jos leski niin kovasti suree puolisoaan, silloinhan ei pitäisi tulla uutta puolisoa lainkaan. Et selvästikään ymmärrä aloittajaa. Uutta äitiä ei saa mistään, mikään äitipuoli ei korvaa äitiä.
Kuka on äitinä omille lapsille, jos äiti suree omaa äitiään tuolla tavoin?
Olisiko parempi, että ap ei surisi vaan jättäisi surun kokonaan käsittelemättä? #palstamammanlogiikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Juu, unohdetaan kuollut vaan heti. Miten omaan perheeseen panostetaan muuten kuin elämällä normaalia arkea?
Jos elämältä lähti merkitys äidin kuollessa ja silti ikää on sen verran, että on jo omakin perhe... niin etkö luule sen näkyvän missään perheesi elämässä?
Sinuna hakeutuisin terapiaan.
Kerro miten se näkyy perheeni elämässä? Hakeudun heti terapiaan kun tämän kerrot.
Elämältä on kadonnut merkitys eikä sen näy missään?
Omia lapsiaan ei saisi sitoa itseään kiinni tuolla tavoin, paras ystävä ja kaikki jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vedit tuon leskiasian tähän? Ei uusi puolisokaan koskaan korvaa edesmennyttä joten turha pitää sitä mitenkään pienempänä menetyksenä. Olit selvästi liian kiinni äidissäsi. Kannattaisiko panostaa nyt omaan perheeseen?
Hirveetä tekstiä surevalle. (ei ap)
No minuakin ensin suretti aloittajan kertomus, kunnes hän sanoi tuon leski jutun. Aivan kuin lapsensa menettänytkin voi vaan tilalle saada uuden lapsen, ja entisen menetys ei kalva samoin kuin äidin menetys.
Jos leski niin kovasti suree puolisoaan, silloinhan ei pitäisi tulla uutta puolisoa lainkaan. Et selvästikään ymmärrä aloittajaa. Uutta äitiä ei saa mistään, mikään äitipuoli ei korvaa äitiä.
Kuka on äitinä omille lapsille, jos äiti suree omaa äitiään tuolla tavoin?
Olisiko parempi, että ap ei surisi vaan jättäisi surun kokonaan käsittelemättä? #palstamammanlogiikka
Onko ap käsitellyt suruaan?
On kyllä outoa, ettet edes lapsistasi saa riittävästi elinvoimaa ja iloa kaikkea.
Hakeudu terapiaan, jotta pääset yli äitiriippuvuudestasi. Kyllä normaali alkuinen saa lapsistaan sen kaikkein parhaimman fiiliksen, eikä äidistään.
Ajattele, että sait häneltä jotain arvokasta, jota voit siirtää eteenpäin. Ainakin aikanaan. <3