Lue keskustelun säännöt.
20 % naissinkuista ei halua parisuhdetta
19.08.2018 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808182201109969_u0.shtml
Vaan haluaa olla ja elää sinkkuna. Sinkkumiehistä taas lähes kaikki haluaa parisuhteen.
Ei nainen halua miestä enää nykyään riesakseen.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ja naisilla näyttää olevan kovin erilaiset intressit. Kaipa meidän miestenkin täytyy sitten alkaa elämään vain itseämme varten: ruveta sugar daddyiksi, käydä huorissa, juhlia sekä harrastella oman mielemme mukaan, luoda uraa ja teettää jälkikasvua sitten vuokrakohduissa, jotta saamme nauttia samoista eduista kuin naisetkin. Tässä on tulevaisuus.
Mä alan pikkuhiljaa kallistua tämän kannalle. Tuntuu, että yhteiskuntaa muokataan koko ajan vain naisten ehdoilla ja naisille sopivammaksi. Meidän miesten, etenkin sinkkumiesten, täytyy alkaa pitää puoliamme vähän hanakammin. Ei se niin voi olla, että roolimme on toimia vain sotilaina, työläisinä ja veronmaksajina yhteiskunnassa, joka on naisia varten sunniteltu.
Japanin tie olkoon myös Suomen tie.
Japanissa 60% parisuhdeikäisistä miehistä ei halua seurustella ja perustaa perhettä. Perheen elättäminen on mieheltä sellainen ponnistus, että elämästä katoaa mielekkyys. Koko elämä on vain työntekoa ja univelkaa.
Sinkkumiehet sen sijaan voivat pitää kaikki ansaitsemansa rahat itsellään jolloin työpäivät voivat olla normaalipituisia ja jopa osapäivätyö on mahdollinen, ja kaiken ylimääräisen rahan mies voi käyttää miten itse haluaa.
Japanilaisille naisille tilanne on ongelmallinen koska perinteiseen urasuunnitelmaan on kuulunut oravanpyörästä hyppääminen kotiäidiksi mutta nykyään sellaisen uran mahdollistavia miehiä ei riitä kaikille. Kelaakaan ei Japanissa ole joten sinkkunaisten on vain jatkettava japanilaisessa painekattilatyössä.Suomen naisille ei vuosikymmeniin ole kuulunut urasuunnitelmaan jäädä kotiäidiksi, joten tilanne on aivan toisenlainen. Aika hassua, että samaan aikaan haluaisit (?) Suomen seuraavan Japanin mallia eli naisten haaveilevan kotiäitiydestä mutta kuitenkin annat ymmärtää, että miehet eivät siellä enää pariudu juuri siksi, että on liian raskasta elättää yksin perhe.
Tarkoitan, että Suomessa suurin osa miehistä ei tule pariutumaan. Mitä naiset sen seurauksena tekevät on heidän asiansa.
Naisille tilanne ei välttämättä ole niin huolestuttava kuin Japanissa koska täällä on miesten maksama Kela. Jos sen sijaan Kelan maksupohja romahtaa niin naisille tulee hätä. Naisten miehiltä saatava resurssien tarve ei katoa minnekään, ja jos Kelaa ei ole tai sieltä saatavat korvaukset eivät riitä mihinkään niin naiset joutuvat Itä-Euroopan tyyliseen suoraan riippuvuussuhteeseen miehistä.Suurin osa suomalaismiehistä ei tule pariutumaan - mistähän vuosikymmenestä nyt puhut? Minä väitän, että suurin osa suomalaismiehistä tulee jatkossakin pariutumaan.
Mikä sellainen hätä on, mikä tulee naisille mutta ei miehille? Miksi naiset eivät jatkossakin opiskelisi ja tekisi töitä ja elättäisi itse itsensä?
Suomessa on 20 yritystä jotka pitävät tätä maata pystyssä. Niistä ei tarvitse kovinkaan monen lähteä kun Suomen veropohja murenee. Sen jälkeen täällä on yksityissairaalat, yksityiskoulut, yksityisapteekit, ... ja kaikista joudut maksamaan käyvän hinnan. Työpaikkoja on kenellä on, koneet tekevät valtaosan töistä eikä yksityisellä puolella pidetä takuulla yhtään suojatyöpaikkaa. Sitten jos sinulla ei ole töitä eikä vakuutuksia niin sooori.
Olen eri, mutta eikös suurin osa työttömistä ole nytkin miehiä? Eli mikä sellainen hätä naisille mielestäsi iskee, joka ei koske miehiä?
Naiset miehittävät julkisen sektorin suojatyöpaikat ja ne ovat vaarassa jos verotulot eivät riitä. Miehet taas ovat pääsääntöisesti töissä yksityisellä sektorilla joka ei ole niin riippuvainen yhteiskunnan verotuloista.
Tuo ei ole mikään asioiden luonnollinen järjestys vaan tämänhetkinen tilanne, joka on muutoksessa koko ajan. Suomalaisen yhteiskunnan rakenne on sen verran kovassa murroksessa, että isoja muutoksia on tulossa ihan kokonaiskuvankin kannalta. Sinun spekulointisi veropohjan ym osalta voi olla täysin merkityksetön jo kymmenen vuoden päästä, koska automatisaation lisääntymisen myötä meillä voi (tulisi!) olla aivan erilainen systeemi käytössä ja se muuttaa taas kaiken.
Mietitte jatkuvasti asioiden ideaalia siltä kannalta, miten ne nyt ovat. Ei se, että jokin tällä hetkellä on jotenkin, tarkoita että sen kuuluisikin olla niin. Sitä kutsutaan Humen giljotiiniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä selvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.
Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.
Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.
Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).
Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.
Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.
Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.
Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri
Kyllä. Luuletko, että ilman neuvottelua ollaan samaa mieltä siitä, mikä on huolellista kotitöiden tekemistä? Tai miten mitataan kotitöiden raskaus tai vaativuus, jotta varmasti päästään viiteenkymmeneen prosenttiin? Ei tasapuolisuus automaattisesti toteudu sillä, että yksi esittää vaatimukset, jotka toisen on täytettävä. Kuten sanoin, listan yksittäiset kohdat eivät ole se ongelma, vaan ehdoton asenne, jossa toisen näkemyksillä ei lähtökohtaisesti ole mitään arvoa, jos ne eroavat omista.
Miesten listoissa miesten kotitöitä ovat mm. lamppujen ja sulakkeiden vaihdot, huolehtiminen kodin elektroniikasta, tietokoneen päivitys ja vakuutusten ym. kilpailuttaminen. En nyt noita vertaisi päivittäiseen ruuanlaittoon, siivoamiseen ja lasten asioista hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä selvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.
Mikä tuossa listassa on sinulle ylipääsemätöntä?
- eri
No siis pientä rajaa.
Tuosta tekstistä paistaa kilometrin päähän, että kirjoittaja on kompromisseihin kykenemätön natsi, ja usko minua, kukaan mies ei huoli sellaista naista.
Yksi v-tun päänsärky.Naisena tuo lista on ihan kohtuullinen, siinä vastuut jaetaan tasan. En halua ola aikuisen miehen äiti, haluan rinnalleni tasa-arvoisen puolison.
En minäkään. Samalla kuitenkin en näe näitä niin mustavalkoisesti. Jos esim. toisella tilanne, että duunit vakio, ja toisella että jos nyt hetkellisesti heittää all in, siitä voisi seurata ylennys niin yhtälailla tasaisesti pitäisi mielestäsi sillonkin hoitaa kotityöt, tarhasta hakemiset ja muut koska tasa-arvo?
Miksi toisen pitäisi päästä suhteessa vapaamatkustajana? Jos olisit sinkku, joutuisit joka tapauksessa omat asiasi ja huushollin kokonaan yksin hoitamaan?
Jos oot sinkku niin oot sinkku. Ei oo muijaa eikä oo kakaroita.
Silloin voi tehdä töitä niinkin tykkää eikä tartte tapella siitä kenen vuoro on hakea se Jutta-Cecilia (ja muijan sukunimi) tarhasta.
Sinkkuna sitä voi olla ex-muija, ja kakarat vuoroviikoin. Ei tosiaan tarvi tapella tarhahakuvuoroista, kun omalla viikollasi haet ihan keskenäs vaan eikä kukaan auta tai jousta. Töitä teet kun pystyt, niin kuin teki se sun ex-muijaskin vielä silloin kun oli nyx.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä selvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.
Mikä tuossa listassa on sinulle ylipääsemätöntä?
- eri
No siis pientä rajaa.
Tuosta tekstistä paistaa kilometrin päähän, että kirjoittaja on kompromisseihin kykenemätön natsi, ja usko minua, kukaan mies ei huoli sellaista naista.
Yksi v-tun päänsärky.Naisena tuo lista on ihan kohtuullinen, siinä vastuut jaetaan tasan. En halua ola aikuisen miehen äiti, haluan rinnalleni tasa-arvoisen puolison.
En minäkään. Samalla kuitenkin en näe näitä niin mustavalkoisesti. Jos esim. toisella tilanne, että duunit vakio, ja toisella että jos nyt hetkellisesti heittää all in, siitä voisi seurata ylennys niin yhtälailla tasaisesti pitäisi mielestäsi sillonkin hoitaa kotityöt, tarhasta hakemiset ja muut koska tasa-arvo?
Miksi toisen pitäisi päästä suhteessa vapaamatkustajana? Jos olisit sinkku, joutuisit joka tapauksessa omat asiasi ja huushollin kokonaan yksin hoitamaan?
Missä tuossa oli se vapaamatkustus? Minun maailmassani nämä kun menee niin, että jos se oikea vastavuoroisuus ja tasa-arvo toteutuu, niin täytän kyllä mielellään astianpesukoneen kerran ja toistekin jos se edesauttaa sitä, että mies saa palkankorotuksen. Ja jonka myötä voidaan tehdä talvella pidempi reissu niin, että minähän tavallaan se vapaamatkustaja silloin olen.
Eihän mies voi hellittää palkankorotuksen jälkeen. Lisäksi mies on sitten työpäivän jälkeen väsynyt, joten nainen hoitaa jatkossa kotona ja lasten parissa kaiken. Kun tottuu siihen, että töistä ei ole kiire hakemaan lapsia ja laittamaan ruokaa, niin siitä ei kukaan vapaaehtoisesti luovu. Monessa perheessä yhteiset kulut laitetaan tasan, joten jos toinen saa palkankorotuksen, se jää sitten itselle omaksi hyväksi. Ei puoliso hyödy siitä mitään.
Siis mitä? Eihän mies ole automaattisesti kuin koira, joka kerrasta tai parista automaattisesti ehdollistuu tyyliin että annat kerrankin koiralle ruokapöydästä suoraan välipalan, niin se sitten se aina istuu ja kerjää.
Joo, kyllähän ne peruskulut laitetaan tasan. Mutta sitä en ymmärrä että jos kun itse ilmeisesti et ole jotain kokenut/et asiaan itse usko, se sitten automaattisesti tarkoittaa, ettei kukaan muukaan elä niin?
Tässä omassa kuplassani, ja johon on toki ajan myötä 'karsiutunut' arvoiltaan hyvin samankaltaisia ihmisiä, tehdään kyllä ihan sujuvasti noita kuvailemiani 'vaihtokauppoja'. Eli tarkoittaen mm. sitä että vetovuoro vaihtelee niin lastenhoidon, kotitöiden kuin ammatillisen etenemisen vaatimien yksi- tai molemminpuolisten eforttien osalta tilanteen mukaan ja nimenomaan yhteinen (parisuhteen)etu edellä.
Ja eikä tuo palkankorotus -> näkyy jatkossa vähemmän himassa päde automaattisesti sekään. Vai mistäkö meinasit ilmaisujen suorittava porras ja johtoporras tulleen :)
Vierailija kirjoitti:
Miten se on niin vaikeaa pysyä hoikkana? Olen hoikka nainen 40v ja vientiä ollut ihan aina. Siis ihan aina! Ja ei mitään ongelmaa olla hoikkana. En ymmärrä miksi pitää mussuttaa sitä ruokaa niin mahdottomasti että painaa 100kg ja sitten itkeä ettei kukaan tykkää. Tämä nyt miehille ja naisille molemmille. En ymmärrä miksi täytyy syödä itsensä ylipainoiseksi.. ihan sairasta.
Olen aina ollut laiha ja vientiä ei ole ollut koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä selvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.
Mikä tuossa listassa on sinulle ylipääsemätöntä?
- eri
No siis pientä rajaa.
Tuosta tekstistä paistaa kilometrin päähän, että kirjoittaja on kompromisseihin kykenemätön natsi, ja usko minua, kukaan mies ei huoli sellaista naista.
Yksi v-tun päänsärky.Naisena tuo lista on ihan kohtuullinen, siinä vastuut jaetaan tasan. En halua ola aikuisen miehen äiti, haluan rinnalleni tasa-arvoisen puolison.
En minäkään. Samalla kuitenkin en näe näitä niin mustavalkoisesti. Jos esim. toisella tilanne, että duunit vakio, ja toisella että jos nyt hetkellisesti heittää all in, siitä voisi seurata ylennys niin yhtälailla tasaisesti pitäisi mielestäsi sillonkin hoitaa kotityöt, tarhasta hakemiset ja muut koska tasa-arvo?
Miksi toisen pitäisi päästä suhteessa vapaamatkustajana? Jos olisit sinkku, joutuisit joka tapauksessa omat asiasi ja huushollin kokonaan yksin hoitamaan?
Missä tuossa oli se vapaamatkustus? Minun maailmassani nämä kun menee niin, että jos se oikea vastavuoroisuus ja tasa-arvo toteutuu, niin täytän kyllä mielellään astianpesukoneen kerran ja toistekin jos se edesauttaa sitä, että mies saa palkankorotuksen. Ja jonka myötä voidaan tehdä talvella pidempi reissu niin, että minähän tavallaan se vapaamatkustaja silloin olen.
:-o
Oikeasti? Nyt ihan oikeasti jäin monttu auki? Sinulle ei ole merkitystä tulevalla eläkkeelläsi tai edes ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella, jos jäät työttömäksi?
Ai niin, olet yksi niitä palstamammoja, joiden avioliitto kestää kaikista tilastoista ja ennusteista huolimatta loppuiän eikä mies lähtisi rinnaltasi vaikka sairastuisit, joutuisit työkyvyttömyyseläkkeelle tai muuta mullistavaa.
Miksi ajattelit, etten olisi töissä tai kuuluisi liittoon? Entä mistä päättelit, että jättäisin kaiken tuulen tai tuurin tai miehen liksan varaan? Koko elämäni enimmäkseen yrittäjänä/pätkätöitä tehneenä peruseläke tulisi nyt joka tapauksessa olemaan niin surkea, että olen aikoja sitten sen osalta tehnyt muita ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aivan ihana koti, jonne en tosiankaan halua miestä sotkemaan.
Olen löytänyt todella mukavan miehen, jonka kanssa tapaillaan vain viikonloppuisin ja olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä selvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.
Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.
Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.
Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).
Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.
Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.
Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.
Olen jo sen ikäinen että en halua ryhtyä parisuhteeseen ruusunpunaiset lasit silmilläni. Jos ryhtyy parisuhteeseen, on syytä olla silmät auki sen suhteen että se toinen on oikeasti sellainen jonka kanssa on hyvä jakaa koko elämä ja se on helpompaa kun on tietyt kriteerit mielessä. Rakkaus, yhdessäolo, toisen tukeminen, välittäminen jne. ovat todella, todella tärkeitä asioita mutta jos parisuhde ei ole tasapuolinen niin ei siinä silloin ole mitään mieltä. Jos toinen teettää toisella omat kotityönsä eikä osallistu lastenhoitoon tasapuolisesti vaan etenee urallaan kumppaninsa uran kustannuksella niin aika vähän arvoa sellaisella parisuhteella on, parempi olisi olla sinkkuna. Tietenkin jos toinen nyt välttämättä haluaa olla vaikka koti-isä joka tekee yksin kaiken ja hänen vaimonsa taas haluaa olla perheen elättävä uraohjus niin silloinhan järjestely on kaikin puolin ok. Mutta aika harva haluaa menettää taloudellisen itsenäisyytensä, menettää eläkekertymäänsä, uhrata uraansa ja olla ehdottoman riippuvainen siitä että kumppani elättää.
Sanoinkin jo aiemmin että molemmille osapuolille reilut kompromissit ovat mulle ok ja niitä pitää molempien pystyä tekemään. Ei siitä siis sen enempää.
Lopuksi sanon vielä että että kuutosta lukuunottamatta kaikki kohdat ovat mielestäni ihan yleisiä itsestäänselvyyksiä joista ei tarvitse keskustella eikä kummankaan varsinaisesti tarvitse tulla kuulluksi. Eihän kukaan nyt oikeasti voi vaatia esim. että oma ura pitää asettaa kumppanin uran edelle tai että vastuu kotitöistä ei kuuluisikaan molemmille tasapuolisesti.
Anteeksi, tarkoitin kohtaa viisi. Sitä jossa käsiteltiin lapsen sukunimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä selvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.
Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.
Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.
Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).
Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.
Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.
Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.
Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri
Kyse oli asenteesta. Mitä siinä on teidän niin vaikea käsittää?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin parisuhteen, mutta en kelpaa miehille muuhun kuin seksiin, vaikka ensin annetaan ymmärtää muuta. En enää uskalla harrastaa seksiä, kun en kuitenkaan saa pysyvää suhdetta.
Arvostan rehellisyyttäsi. Mulla oli sama tilanne joskus. Sit aloin muuttaa omaa tyyliäni. En laittanut enää deittipalstoille mitään tissivakokuvia tai baariin minaria ja himokorkkareita. Vähensin meikkiä. Lakkasin flirttaamasta puhumalla pikkutuhmia. Aloin jutella miehille asiallisesti. Minua alkoi lähestyä ihan eri tyypit, kuin ennen.
-En postaa mihinkään tissivakokuvia, koska minulla on a-kupin rinnat, eli ei mitään esiteltävää.
-En käytä minaria.
-Enkä himokorkkareita.
-En puhu rivouksia miehille.+Meikkaan, koska näytän ilman meikkiä nuhjuiselta.
Miten muuten voisit minua neuvoa?
No jos nyt kuntekin kokeilet vielä loppukesän ilman meikkiä...
M
Ja olisin loppukesän/elämän täysin yksin?
Meikin merkitystä yliarvioidaan. Sanon tämän miehenä: moni nainen voisi näyttää upeammalta ilman meikkiä. Hymy ja ystävällisyys vaikuttaa paljon enemmän kuin meikki. Ja jos haluat parisuhdetta, eikä seksisuhdetta, on parempikin, että näyttää juuri sellaiselta kuin on. Jos työpaikka vaatii huoliteltua ulkonäköä ja meikkaamista, sitten niin on tehtävä. Mutta ihmettelen tätä meikkaamisen ja yksinäisyyden välistä yhteyttä: jos meikki toisi parempaa vientiä ja parempitasoista seuraa, eikö tämä seura kaikkoa sitten, kun näkee luonnollisen, meikkaamattoman naisen siinä vierellä? Eikö ole parempi jo alusta alkaen olla luonnollinen, oma itsensä? Vai mitä en ole nyt ymmärtänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, taidan kuulua ryhmään.
Juttu on mielestäni hyvin oikeassa. Vaurastuminen on tehnyt naisille itsellisen elämän helpommaksi.
Olen taloudellisesti hyvin etuoikeutetussa asemassa, ja se mahdollistaa paljon itsenäisyyttä. Olen voinut ostaa itse itselleni unelmieni asunnon ja tarjota haluamani elintason. Jos minulla olisi 1300 € kuukausitulot eikä omaisuutta, varmasti olisin kiinnostuneempi pariutumaan.
Mulla on kiinnostava työ ja harrastuksia. Niistä koostuu pitkiä päiviä, jotka vievät suurimman osan arjestakin. Muilla vapaa-ajoilla tykkään harrastuksena tykkään matkustella usein. Välillä on reissukaverina joku läheinen, ja vaikka kuinka rakkaita toisillemme ollaan niin onhan se vaan välillä yhtä vaikeutta sekin - siitäkin huolimatta että haluan aina reissussa itselleni omaa tilaa oman huoneen muodossa. Olen kyllä ihan kykenevä ja halukaskin tekemään kompromisseja, mutta hauskempi on reissata ihan yksin, kun saa nähdä, tehdä ja kokea mitä haluaa.
Asuntoni siivoaa siivooja. Ajatuskin siitä, että pitäisi jonkun pertin kanssa alkaa vääntämään kotitöiden tasapuolisesta jakamisesta, on hilpeä. Ajatus siitä, että vaihtaisin sukunimeni jonkun jepen sukunimeen, on täysin absurdi.
Olen vähän omituinen. Olen siitä myös pahoillani, sillä moni tuntuu siitä välillä mielensä pahoittavan. Osaksi olen varmaan kasvanut kieroon kasvatukseni vuoksi. Kotona aina painotettiin, että omillaan pitää pärjätä. Tämän olen sisäistänyt ja olen itseni elättänyt hyvin nuoresta ja oppinut kaikenlaiset elämisen taidot. Vanhempieni toimesta on myös hyvin nuoresta pitäen tehty selväksi, että jokainen sitten hoitaa omat lapsensa, eikä vaikkapa lastenhoitoapua tarvitse pyytää.
Lapset ovat periaatteessa todella kivoja, mutta onhan niissä ihan kamalasti vaivaa. Ja toki rahanmenoa myös, vaikka se ei minua haittaisi. Kerran minulla oli koira, ja vaikka sekin oli todella rakas (olen oikeasti todella hempeä ihminen, vaikken varmasti siltä kuulosta), oli siinäkin Kauhean Paljon Vaivaa. Helpompi elää ihan näin yksinään. 😁
Vierailija kirjoitti:
No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä
10 prosenttiyksikön ero, eli 12.5 prosentin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuulun niihin jotka on valinneet elää ilman parisuhdetta.
En ole ikinä kaivannut suhdetta ja ajatus kodin jakamisesta toisen kanssa kuulostaa minulle oudolta ja vieraalta. Nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.
Päiväni täyttää vaativa työ ja mielenkiintoiset harrastukset.
Olen onnellinen, että nykyaikana tämä on mahdollinen ja (lähes) hyväksytty elämäntyyli. Kyllähän jotkut aina motkottaa, että elämäni menee hukkaan, mutta se on heidän mielipiteensä. Kukin tekee miten parhaaksi näkee.
Minä en edes pidä itseäni "sinkkuna", siitä sanasta tulee mieleen ihminen jolla on haku päällä, joka on vailla puolisoa, minä en ole vailla mitään.
En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa, nuorena yritin kaksi kertaa leikkiä "tyttöystävää", ei hyväönen aika, ei ollut ollenkaan minun juttu sellanen omistussuhde. Ei toista voi omistaa ja kytätä, siinä menee järki.
Eiköhän maailman pitäisi jo myöntää se tosiasia, että kaikkia ei ole luotu parisuhde-elämäntapaan, meitä on paljon jotka ovat ihan luonnostaan "yksin eläjiä".
On minullakin lapsi ja perhettä, että en minä yksinäinenole, mutta ilman parisuhdetta elän kyllä, olen aina elänyt ja tulen vastakin elämään.
n46
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:
1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.
2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.
3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.
4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.
5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.
6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.
7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.
Hyvä lista. Tuollainen elämäntapa on itsestäänselvyys omissa piireissäni ja luen epäuskoisena muiden kommentteja. Tuollaisia miehiä on todistettavasti löytynyt yliopiston humanistisesta tiedekunnasta ja itsekin olen niin onnekas ollut, että olen moisia "kummajaisia" tavannut. Tsemppiä sinulle! Tavoitteesi on ihan tavallinen ja saavutettavissa oleva.
Parisuhde ei ole ollut koskaan haaveeni enkä pidä sellasesta, kokeillut olen.
Olen erakkoluonne, haluan olla omissa oloissani niin paljon kuin voin. En jaksa pitää yhteyttä edes ystäviini, kuten "pitäisi", ainoastaan perheeseeni.
Se että pitäisi pitää yhteyttä ja nähdä jotain ihmistä joka päivå, kutsua sitä miehekseni, on ihan kestämättömän ahdistava ajatus.
Media ja maailma yrittää syöttää meille sellasta mielikuvaa, että parisuhde on kaikkien tavoite, ellet ole sellasessa, sitä pitää etsiä.
tv purusaa sitä sinkku- ja hääohjelmapaskaa aamusta iltaan, koskaan ei tule ohjelmia ihmisistä, jotka ovat onnellisimmillaan ilman parisuhdetta, vaikka meitä on yhtälailla kuin parisuhderiippuvaisiakin.
Vierailija kirjoitti:
No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä
Kontula pyöristi. Oikeasti osuudet ovat 23,6 % (naiset) ja 7,0 % (miehet). Tuohon kun vielä lisäät sen, että miehiä on kaikissa alle 55-vuotiaissa ikäluokissa enemmän kuin naisia, niin huomaat, että niitä parisuhdetta kaipaavia miessinkkuja on merkittävästi enemmän kuin vastaavia naisia.
Kyllä. Luuletko, että ilman neuvottelua ollaan samaa mieltä siitä, mikä on huolellista kotitöiden tekemistä? Tai miten mitataan kotitöiden raskaus tai vaativuus, jotta varmasti päästään viiteenkymmeneen prosenttiin? Ei tasapuolisuus automaattisesti toteudu sillä, että yksi esittää vaatimukset, jotka toisen on täytettävä. Kuten sanoin, listan yksittäiset kohdat eivät ole se ongelma, vaan ehdoton asenne, jossa toisen näkemyksillä ei lähtökohtaisesti ole mitään arvoa, jos ne eroavat omista.