20 % naissinkuista ei halua parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä

Kontula pyöristi. Oikeasti osuudet ovat 23,6 % (naiset) ja 7,0 % (miehet). Tuohon kun vielä lisäät sen, että miehiä on kaikissa alle 55-vuotiaissa ikäluokissa enemmän kuin naisia, niin huomaat, että niitä parisuhdetta kaipaavia miessinkkuja on merkittävästi enemmän kuin vastaavia naisia.

Mikä niissä parisuhteissa on sellaista, että ne ei naisia viehätä? Tuossa aiemmin yksi nainen kirjoitti listauksen, joka käsitteli lapsen sukunimeä lukuunottamatta kotitöiden ja lapsenhoidon jakamista, niin heti tuli miehiltä kommentteja "onnea sinkkupäiviin" ja "olet hirveä ihminen". Jos oma parisuhteeni loppuu ennen aikojaan, niin en todellakaan enää muuta yhdenkään miehen kanssa yhteen. Minusta on mukava olla miehen kanssa yhdessä ja nukkua samassa sängyssä, mutta en jaksa enää olla kodinhoitaja. Sinkkuna pääsee helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä

Kontula pyöristi. Oikeasti osuudet ovat 23,6 % (naiset) ja 7,0 % (miehet). Tuohon kun vielä lisäät sen, että miehiä on kaikissa alle 55-vuotiaissa ikäluokissa enemmän kuin naisia, niin huomaat, että niitä parisuhdetta kaipaavia miessinkkuja on merkittävästi enemmän kuin vastaavia naisia.

Mikä niissä parisuhteissa on sellaista, että ne ei naisia viehätä? Tuossa aiemmin yksi nainen kirjoitti listauksen, joka käsitteli lapsen sukunimeä lukuunottamatta kotitöiden ja lapsenhoidon jakamista, niin heti tuli miehiltä kommentteja "onnea sinkkupäiviin" ja "olet hirveä ihminen". Jos oma parisuhteeni loppuu ennen aikojaan, niin en todellakaan enää muuta yhdenkään miehen kanssa yhteen. Minusta on mukava olla miehen kanssa yhdessä ja nukkua samassa sängyssä, mutta en jaksa enää olla kodinhoitaja. Sinkkuna pääsee helpommalla.

Vaikea sanoa mikä niissä ei naisia viehätä. Naisilta suoraan kysymälläkin kun saa väritetyn vastauksen eikä objektiivista totuutta. Sinkkunaiset yrittävät vakuutella itselleen miksi sinkkuna on niin kiva olla, vaikkei ehkä todellisuudessa olisikaan. Kotityöt jakautuvat nykyään tutkimusten mukaan tasaisemmin kuin koskaan ennen, joten pidän noita kodinhoitaja-juttuja liioitteluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että nuo on ne parikymmentä prosenttia ujoja ja hiljaisempia naisia, ja ne on lukeneet verkosta sensuroimattomia miesten ajatuksia. Nimimerkillä onneksi ehdin pariutua itse ennen kuin miehet keksi nettikeskustelut.

Ei kai sillä ole väliä, kun palstan perusteella miehet tekee kaikki aloitteet. Naisen aloitteellisuus tai ujous ei vaikuta asiaan.

Et oo tosissasi... Mistä lähtien ujo nainen on sanonu joka lähestymiseen "tahdon"? Se on ihan päinvastoin, ja satasesta vetoa että nykyään suhtaudutaan yhä varovaisemmin kun on paljastunut mitä hulluja tuolla liikkuu :(.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä selvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:

1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.

2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.

3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.

4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.

5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.

6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.

7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.

Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.

Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.

Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.

Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).

Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.

Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.

Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.

Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.

Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri

Kyse oli asenteesta. Mitä siinä on teidän niin vaikea käsittää?

ohis

No se on vaikea käsittää, että joillakin miehillä on sellainen asenne, että naisen pitää automaattisesti hoitaa lapset ja koti ja passata mies siihen kaupanpäälle ja iskä saa mennä ja tulla niinkuin sinkkuna. Vaikuttaa joillakin olevan ihan käsityskyvyn ulottamattomissa se, että vastuut ja velvollisuudet menisi 50-50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä

Kontula pyöristi. Oikeasti osuudet ovat 23,6 % (naiset) ja 7,0 % (miehet). Tuohon kun vielä lisäät sen, että miehiä on kaikissa alle 55-vuotiaissa ikäluokissa enemmän kuin naisia, niin huomaat, että niitä parisuhdetta kaipaavia miessinkkuja on merkittävästi enemmän kuin vastaavia naisia.

Mikä niissä parisuhteissa on sellaista, että ne ei naisia viehätä? Tuossa aiemmin yksi nainen kirjoitti listauksen, joka käsitteli lapsen sukunimeä lukuunottamatta kotitöiden ja lapsenhoidon jakamista, niin heti tuli miehiltä kommentteja "onnea sinkkupäiviin" ja "olet hirveä ihminen". Jos oma parisuhteeni loppuu ennen aikojaan, niin en todellakaan enää muuta yhdenkään miehen kanssa yhteen. Minusta on mukava olla miehen kanssa yhdessä ja nukkua samassa sängyssä, mutta en jaksa enää olla kodinhoitaja. Sinkkuna pääsee helpommalla.

Vaikea sanoa mikä niissä ei naisia viehätä. Naisilta suoraan kysymälläkin kun saa väritetyn vastauksen eikä objektiivista totuutta. Sinkkunaiset yrittävät vakuutella itselleen miksi sinkkuna on niin kiva olla, vaikkei ehkä todellisuudessa olisikaan. Kotityöt jakautuvat nykyään tutkimusten mukaan tasaisemmin kuin koskaan ennen, joten pidän noita kodinhoitaja-juttuja liioitteluna.

Ihan miten vaan, mutta omassa suhteessa ei jakaudu. Mies saataa hyvää hyvyyttään lähteä viikonloppuna pois sanoen "saat siivota rauhassa, kun en ole tiellä". Kun en sitten siivoa, niin mies tulee nenä nyppyrässä takaisin ja ihmettelee, kun on sotkuista. Jos tämä johtaa meillä eroon, niin johtaa. Sillä ei ole väliä, mitä tilastoissa lukee.

Niinpä, ja sitäpaitsi kyseinen 20 % eli viidesosa koostuu heistä, jotka ovat kiinnostuneet omasta sukupuolesta, sekä-että-naisia ja heistä, joilla on kokemusta sekä-kanssakäymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vau, oli "peräti" 10 prossan ero miesten ja naisten välillä ja otsikon tekijä antoi kuvan että kaikki niehet haluaa naisen mutta kukaan nainen ei halua miestä

Kontula pyöristi. Oikeasti osuudet ovat 23,6 % (naiset) ja 7,0 % (miehet). Tuohon kun vielä lisäät sen, että miehiä on kaikissa alle 55-vuotiaissa ikäluokissa enemmän kuin naisia, niin huomaat, että niitä parisuhdetta kaipaavia miessinkkuja on merkittävästi enemmän kuin vastaavia naisia.

Mikä niissä parisuhteissa on sellaista, että ne ei naisia viehätä? Tuossa aiemmin yksi nainen kirjoitti listauksen, joka käsitteli lapsen sukunimeä lukuunottamatta kotitöiden ja lapsenhoidon jakamista, niin heti tuli miehiltä kommentteja "onnea sinkkupäiviin" ja "olet hirveä ihminen". Jos oma parisuhteeni loppuu ennen aikojaan, niin en todellakaan enää muuta yhdenkään miehen kanssa yhteen. Minusta on mukava olla miehen kanssa yhdessä ja nukkua samassa sängyssä, mutta en jaksa enää olla kodinhoitaja. Sinkkuna pääsee helpommalla.

Vaikea sanoa mikä niissä ei naisia viehätä. Naisilta suoraan kysymälläkin kun saa väritetyn vastauksen eikä objektiivista totuutta. Sinkkunaiset yrittävät vakuutella itselleen miksi sinkkuna on niin kiva olla, vaikkei ehkä todellisuudessa olisikaan. Kotityöt jakautuvat nykyään tutkimusten mukaan tasaisemmin kuin koskaan ennen, joten pidän noita kodinhoitaja-juttuja liioitteluna.

Kyllähän sekin on fakta, että kun se ensimmäinen lapsi on tuloillaan ja äiti jää äitiyslomalle, niin hupsis vaan yhtäkkiä se tasaveroinen suhde onkin sitä, että nainen hoitaa kaiken kun "kumminkin on enemmän kotona". Tästä on myöhemminkään vaikea päästä pois.

Kyllä minä luulen, että osa syy siihen, ettei parisuhteeseen haluta ja että ne ei kestä on se yksin elämisen helppous ja se, ettei tarvitse huomioida ketään muuta. Jokin fwb-suhde tai irtosuhteet on helppoja eikä tarvitse sitä miestä nurkissaan jatkuvasti katsella pyörimässä. Ei kinata rahasta, kotitöistä tai muustakaan arkisesta. Jos on itsenäiseen elämään tottunut, niin kyllä siitä vapaudesta luopuminen on vaikeaa. Eikä siinä suhteessa olosta kauheasti sinne plus-sarakkeeseen merkintöjä kerry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla näyttää olevan kovin erilaiset intressit. Kaipa meidän miestenkin täytyy sitten alkaa elämään vain itseämme varten: ruveta sugar daddyiksi, käydä huorissa, juhlia sekä harrastella oman mielemme mukaan, luoda uraa ja teettää jälkikasvua sitten vuokrakohduissa, jotta saamme nauttia samoista eduista kuin naisetkin. Tässä on tulevaisuus.

- ruveta sugar daddyiksi = maksaa seksistä. Sen jälkeen luultavasti valitat siitä, että joudut maksamaan seksistä.

- käydä huorissa = ks edellä

- juhlia = ??? Estääkö jokin sinua nyt juhlimasta? Mikä, miksi?

- harrastella oman mielemme mukaan = ks. edellä

- luoda uraa = eikös tuo olisi erittäin suotavaa jokaiselle?

- teettää jälkikasvua vuokrakohduissa = tuo voi olla vähän hankalamman tien takana

=> nauttia samoista eduista kuin naisetkin = mitä mahtavat olla nuo edut, joihin viittaat? En todellakaan haluaisi maksaa seksistä, mutta tottakai haluan luoda uraa, harrastaa ja joskus juhliakin. Ja ihan samat oikeudet on miehellänikin.

Nykyaika näyttää osaltaan ihmisen oikeat kasvot erilaisesta kulmasta näin vapauden ja hyvinvoinnin keskellä ja mikäs siinä, otan asian niin, että näin se nyt vain menee. Elämä ei ole reilua ja sen mukaisesti kannattaa itsekin nauttia siitä mistä voi sen mukaan miten voi. Ei tässä valitella vaan punnitaan vaihtoehtoja. Oli vähän katkeransuloinen kärjistys, myönnän :D Paitsi, että harkitsen tuollaista sugar daddyksi ja kohdunvuokraajaksi ryhtymistä jossain vaiheessa luultavasti ihan vakavastikin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla näyttää olevan kovin erilaiset intressit. Kaipa meidän miestenkin täytyy sitten alkaa elämään vain itseämme varten: ruveta sugar daddyiksi, käydä huorissa, juhlia sekä harrastella oman mielemme mukaan, luoda uraa ja teettää jälkikasvua sitten vuokrakohduissa, jotta saamme nauttia samoista eduista kuin naisetkin. Tässä on tulevaisuus.

Turhaan olet kirjoittanut tuon katkeraan ja kostonhimoiseen sävyyn, koska ihan kylmästi arvioiden tuo luultavasti tulee olemaan ison osan oikea tulevaisuus. Yksilöllisyys ajaa ihmiset tekemään asiat aina vain pienemmissä ja pienemmissä yksiköissä yhteisöjen sijaan. Eikä se ole huonoa kehitystä kuin konservatiivien mielestä, muiden mielestä se on vain kehitystä ja se siitä.

Omasta vinkkelistä katsottuna tuossa voittavat kaikki, myös naiset. Ikään kuin jokin keinokohtu ei olisi jokaiselle lapsia haluavalle naisellekin toivottu keksintö! Sitä paitsi, jos pärjää itse eikä tarvitse muita, se ei tarkoita etteikö silti voisi haluta niitä muita. Wantsien ja needsien ero korostuu ja sehän on vain yksilön etu - asiat tehdään aidosta halusta eikä olosuhteiden pakosta ja silloinhan valinnat on paljon vapaampia.

Aikamoinen viso, että ison osan tulevaisuus tarkoittaisi huorissa käymistä ja kohdunvuokraamista. En ole kostonhimoinen, konservatiivinen(ainakaan tietääkseni?) enkä katkerakaan, jos tämä on kehitystä ja sitä mitä ihmiset haluavat niin olkoon niin: menen itse sen mukana minne voin näillä mitä löytyy, vapaassa maailmassa. Wantsit ja needsit ovat nykypäivänä sama asia ja löytävät toisensa hedonismin leikkauspisteessä tai vaihtoehtoisesti epätoivon kurimuksesta. Naatiskelemisiin! :D

Kuulun itsekin tuohon 20% jotka ei edes halua parisuhdetta. Nuorempana niitä kokeilin, ja totesin olevani liian itsenäinen ja erakko luonne haluamaan ketään toista arkeeni. Niinpä olen elellyt nyt jo 44-vuotiaaksi tyytyväisenä yksin. Minulla talouskaan ei ole tiukalla, kun on hyvät tulot teknologia-alalta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:

1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.

2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.

3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.

4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.

5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.

6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.

7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.

Olenko ainoa mies, jonka mielestä tämä ei ole ollenkaan kohtuuton lista? Esimerkiksi kotitöiden ja niiden organisoimisen jakaminen tuolla tavalla pitäisi olla ihan peruskauraa. Tämä pääsi omassa parisuhteessani unohtumaan nimenomaan vaimolta. Hankimme remontoitavan omakotitalon (jonka remontointi oli tietenkin minun hommaani), tämän lisäksi olisi pitänyt tehdä käytännössä kaikki kodinhoitotyöt - pyykkääminen, siivoaminen, ruuanlaitto jne. - koska vaimohan hoiti kaiken aikaa lasta.

Ainoa kohta, johon en suhtaudu positiivisesti, on tuo kohta 5, joka kuulostaa kohtuuttomalta sanelulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä selvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:

1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.

2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.

3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.

4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.

5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.

6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.

7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.

Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.

Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.

Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.

Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).

Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.

Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.

Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.

Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.

Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri

Kyse oli asenteesta. Mitä siinä on teidän niin vaikea käsittää?

ohis

No se on vaikea käsittää, että joillakin miehillä on sellainen asenne, että naisen pitää automaattisesti hoitaa lapset ja koti ja passata mies siihen kaupanpäälle ja iskä saa mennä ja tulla niinkuin sinkkuna. Vaikuttaa joillakin olevan ihan käsityskyvyn ulottamattomissa se, että vastuut ja velvollisuudet menisi 50-50.

Tässä pitää myös ottaa huomioon se, että parisuhteissa yleensä eletään naisen siisteyskäsityksen mukaan. Sinkkumiehet käyttävät kotitöihin paljon vähemmän aikaa kuin sinkkunaiset, joten eikö ole luonnollista, että sama suhde säilyy parisuhteessakin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä selvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:

1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.

2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.

3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.

4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.

5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.

6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.

7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.

Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.

Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.

Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.

Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).

Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.

Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.

Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.

Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.

Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri

Kyse oli asenteesta. Mitä siinä on teidän niin vaikea käsittää?

ohis

No se on vaikea käsittää, että joillakin miehillä on sellainen asenne, että naisen pitää automaattisesti hoitaa lapset ja koti ja passata mies siihen kaupanpäälle ja iskä saa mennä ja tulla niinkuin sinkkuna. Vaikuttaa joillakin olevan ihan käsityskyvyn ulottamattomissa se, että vastuut ja velvollisuudet menisi 50-50.

Tässä pitää myös ottaa huomioon se, että parisuhteissa yleensä eletään naisen siisteyskäsityksen mukaan. Sinkkumiehet käyttävät kotitöihin paljon vähemmän aikaa kuin sinkkunaiset, joten eikö ole luonnollista, että sama suhde säilyy parisuhteessakin? 

No ei välttämättä aina. Tunnen monia siistejä miehiä ja monia vähemmän siistejä naisia.

Näistä siisteistä miehistä osa on sitten todellisia siisteysnatseja, eli esimerkiksi lapsiperhe-elämän kaaosta eivät kestäisi hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla näyttää olevan kovin erilaiset intressit. Kaipa meidän miestenkin täytyy sitten alkaa elämään vain itseämme varten: ruveta sugar daddyiksi, käydä huorissa, juhlia sekä harrastella oman mielemme mukaan, luoda uraa ja teettää jälkikasvua sitten vuokrakohduissa, jotta saamme nauttia samoista eduista kuin naisetkin. Tässä on tulevaisuus.

Mä alan pikkuhiljaa kallistua tämän kannalle. Tuntuu, että yhteiskuntaa muokataan koko ajan vain naisten ehdoilla ja naisille sopivammaksi. Meidän miesten, etenkin sinkkumiesten, täytyy alkaa pitää puoliamme vähän hanakammin. Ei se niin voi olla, että roolimme on toimia vain sotilaina, työläisinä ja veronmaksajina yhteiskunnassa, joka on naisia varten sunniteltu.

Japanin tie olkoon myös Suomen tie.

Japanissa 60% parisuhdeikäisistä miehistä ei halua seurustella ja perustaa perhettä. Perheen elättäminen on mieheltä sellainen ponnistus, että elämästä katoaa mielekkyys. Koko elämä on vain työntekoa ja univelkaa.

Sinkkumiehet sen sijaan voivat pitää kaikki ansaitsemansa rahat itsellään jolloin työpäivät voivat olla normaalipituisia ja jopa osapäivätyö on mahdollinen, ja kaiken ylimääräisen rahan mies voi käyttää miten itse haluaa.

Japanilaisille naisille tilanne on ongelmallinen koska perinteiseen urasuunnitelmaan on kuulunut oravanpyörästä hyppääminen kotiäidiksi mutta nykyään sellaisen uran mahdollistavia miehiä ei riitä kaikille. Kelaakaan ei Japanissa ole joten sinkkunaisten on vain jatkettava japanilaisessa painekattilatyössä.

Suomen naisille ei vuosikymmeniin ole kuulunut urasuunnitelmaan jäädä kotiäidiksi, joten tilanne on aivan toisenlainen. Aika hassua, että samaan aikaan haluaisit (?) Suomen seuraavan Japanin mallia eli naisten haaveilevan kotiäitiydestä mutta kuitenkin annat ymmärtää, että miehet eivät siellä enää pariudu juuri siksi, että on liian raskasta elättää yksin perhe.

Tarkoitan, että Suomessa suurin osa miehistä ei tule pariutumaan. Mitä naiset sen seurauksena tekevät on heidän asiansa.

Naisille tilanne ei välttämättä ole niin huolestuttava kuin Japanissa koska täällä on miesten maksama Kela. Jos sen sijaan Kelan maksupohja romahtaa niin naisille tulee hätä. Naisten miehiltä saatava resurssien tarve ei katoa minnekään, ja jos Kelaa ei ole tai sieltä saatavat korvaukset eivät riitä mihinkään niin naiset joutuvat Itä-Euroopan tyyliseen suoraan riippuvuussuhteeseen miehistä.

Suurin osa suomalaismiehistä ei tule pariutumaan - mistähän vuosikymmenestä nyt puhut? Minä väitän, että suurin osa suomalaismiehistä tulee jatkossakin pariutumaan.

Mikä sellainen hätä on, mikä tulee naisille mutta ei miehille? Miksi naiset eivät jatkossakin opiskelisi ja tekisi töitä ja elättäisi itse itsensä?

Suomessa on 20 yritystä jotka pitävät tätä maata pystyssä. Niistä ei tarvitse kovinkaan monen lähteä kun Suomen veropohja murenee. Sen jälkeen täällä on yksityissairaalat, yksityiskoulut, yksityisapteekit, ... ja kaikista joudut maksamaan käyvän hinnan. Työpaikkoja on kenellä on, koneet tekevät valtaosan töistä eikä yksityisellä puolella pidetä takuulla yhtään suojatyöpaikkaa. Sitten jos sinulla ei ole töitä eikä vakuutuksia niin sooori.

Olen eri, mutta eikös suurin osa työttömistä ole nytkin miehiä? Eli mikä sellainen hätä naisille mielestäsi iskee, joka ei koske miehiä?

Eipä taida olla. Miesten työllisyysaste on korkeampi kuin naisten. Ja naisia on vino pino julkisen sektorin löysäilyhommissa, joten jos palveluita yksityistettäisiin ja töitä tehostettaisiin, niin moni nainen lentäisi kortistoon saman tien. Miehet ovat tottuneet puskemaan töitä yksityisellä sektorilla tulos tai ulos -mentaliteetilla, joten kilpailuasetelma sopisi miehille enemmän kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä selvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:

1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.

2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.

3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.

4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.

5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.

6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.

7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.

Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.

Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.

Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.

Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).

Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.

Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.

Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.

Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.

Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri

Kyse oli asenteesta. Mitä siinä on teidän niin vaikea käsittää?

ohis

No se on vaikea käsittää, että joillakin miehillä on sellainen asenne, että naisen pitää automaattisesti hoitaa lapset ja koti ja passata mies siihen kaupanpäälle ja iskä saa mennä ja tulla niinkuin sinkkuna. Vaikuttaa joillakin olevan ihan käsityskyvyn ulottamattomissa se, että vastuut ja velvollisuudet menisi 50-50.

Tässä pitää myös ottaa huomioon se, että parisuhteissa yleensä eletään naisen siisteyskäsityksen mukaan. Sinkkumiehet käyttävät kotitöihin paljon vähemmän aikaa kuin sinkkunaiset, joten eikö ole luonnollista, että sama suhde säilyy parisuhteessakin? 

Siisteys ei ole mielipidekysymys. Joko on puhdasta ja siistiä tai ei ole. Varsinkin kun on lapsia tai lemmikkieläimiä tai mikä vielä pahempi molempia , ei voida asua kuin pellossa. Tietyt asiat on vaan tehtävä ja hoidettava säännöllisesti ajallaan halusipa tai ei. Sinänsähän tämä on enemmän luonne ja tottumuskysymys kuin sukupuolikysymys. Tunnen itse sekä piinallisen pikkutarkkoja ja siistejä miehiä että homssuisia sikolätissä eleviä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä selvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sinkku sen vuoksi että vielä ei ole tullut vastaan sellaista miestä joka täyttäisi laatuvaatimukseni. Ne ovat seuraavat:

1. Miehen pitää automaattisesti tehdä oma osuutensa (eli 50%) kotitöistä ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää tai opastaa. Kotityöt on myös tehtävä huolellisesti.

2. Arjen organisointi kuuluu tasapuolisesti molemmille.

3. Molempien ura on yhtä tärkeä eikä miehen pidä olettaa että minä tekisin omaan uraani liittyviä uhrauksia jotta hän voisi edetä omallaan.

4. Jos menemme naimisiin, minä pidän oman sukunimeni ja minulle on ihan sama pitääkö mies oman sukunimensä vai ottaako minun sukunimeni tai yhdistelmän.

5. Jos saamme lapsia, niille tulee minun sukunimeni.

6. Jos saamme lapsia, lasten kotihoito jaetaan tasan. Ei niin, että mies palaa töihin pidettyään pelkän isyysloman.

7. Jos saamme lapsia, lasten sairastelun takia aiheutuvat poissaolopäivät töistä jaetaan tasan.

Hyviä sinkkupäiviä jatkossakin.

Pakko kysyä, että mikä noissa oli sinun mielestäsi kohtuutonta. Pitäisikö naisen mielestäsi ottaa enemmän vastuuta kotitöistä? Onko miehen ura tärkeämpi kuin naisen? Pitäisikö naisen vaihtaa sukunimensä naimisiin mennessään? Onko naisen tehtävä jäädä kotiin hoitovapaalle ja lapsen sairastaessa, miksi? Ainoa, mistä omasta mielestäni kuuluisi keskustella, on lapselle annettava sukunimi, mikäli vanhemmilla on eri sukunimet.

Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista jos joku mies joka pitää noita ehtoja jotenkin liian vaativina voisi perustella kantaansa. Sukunimivaatimuksen ymmärrän olevan monille miehille hankala koska isän nimen antaminen on vielä nykyäänkin jonkinlainen itsestäänselvyys mutta noiden muiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikille.

Olen siis se joka kirjoitti tuon vaatimuslistan. Sukunimiasiassa olen ehdoton sen vuoksi että olen viimeinen suomalainen jolla on tämä nimi ja haluan sen jatkuvan. Nimi on ulkomaista alkuperää ja sekä suomalaisten että ulkomaalaisten on helppoa lausua ja kirjoittaa se (nimi on vähän samantyyppinen kuin esim. Lovato, Katona ja Bakema).

Lisäksi äidin mielipiteellä on mielestäni enemmän painoarvoa tässä kuin isän koska äiti on se joka kärsii raskauden vaivat ja synnytyksen.

Kyse ei ole yksittäisistä listan kohdista, vaan asenteesta, jota lista ilmentää. Sanot, että miehen pitää täyttää laatuvaatimukset ikään kuin olisit hankkimassa autoa. Vaikka järkiavioliitot ovat olleet menneinä vuosisatoina tavallisina, ei silloinkaan kukaan halunnut tulla kohdelluksi esineenä, jonka kanssa voi kokeilla parisuhdetta, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Et puhu mitään rakkaudesta, välittämisestä tai yhdessäolon tuottamasta hyvästä olosta, joten suhteen pelkistäminen tuollaiseksi listaksi antaa kuvan, että rakkaus ei edes ole tärkeä asia suhdetta harkitessa. Harva ihminen suostuisi siihen.

Esittäessäsi listan et myöskään kerro mitä annettavaa sinulla olisi miehelle. Jos kerran lähdetään ominaisuuksien vertailuun, pitäisi kai vastapuolellakin olla jotain tarjottavaa. Kun et puhu tästä puolesta mitään, annat kuvan, että tärkeintä on sinun vaatimustesi täyttäminen.

Edelliseen liittyen kolmantena asiana on se, että olet vaatimuksissasi ehdoton. Joku tuossa yllä mainitsikin kompromissien teon. Ei parisuhteessa kaikki voi mennä aina yhden ihmisen halujen mukaan. Päättämällä listasi kohdat jo etukäteen viestität, että et ole valmis neuvottelemaan asioista, jotka ovat kummallekin tärkeitä. Vaikka sattuisin kriteerisi täyttämäänkin, en silti haluaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka asettaa ehtoja, joista ei voi missään nimessä neuvotella. Jos asia on kummallekin tärkeä, pitää asiasta edes pystyä keskustelemaan. Vaikka lopulta päädyttäisiinkin listasi kaltaiseen tilanteeseen, ainakin minulle olisi tärkeää tulla kuulluksi sitä ennen.

Kaikki ehdot olivat vaatimuksia tasapuollisuudesta vastuun kannosta, jonkun mielestä niistä pitäisi vielä neuvotella? -eri

Kyse oli asenteesta. Mitä siinä on teidän niin vaikea käsittää?

ohis

No se on vaikea käsittää, että joillakin miehillä on sellainen asenne, että naisen pitää automaattisesti hoitaa lapset ja koti ja passata mies siihen kaupanpäälle ja iskä saa mennä ja tulla niinkuin sinkkuna. Vaikuttaa joillakin olevan ihan käsityskyvyn ulottamattomissa se, että vastuut ja velvollisuudet menisi 50-50.

Tässä pitää myös ottaa huomioon se, että parisuhteissa yleensä eletään naisen siisteyskäsityksen mukaan. Sinkkumiehet käyttävät kotitöihin paljon vähemmän aikaa kuin sinkkunaiset, joten eikö ole luonnollista, että sama suhde säilyy parisuhteessakin? 

Jos siisteys ja kotitöiden ja vastuiden jakaminen on noin vaikeaa, niin varmaan on tosiaan parasta että pysyttelet sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla näyttää olevan kovin erilaiset intressit. Kaipa meidän miestenkin täytyy sitten alkaa elämään vain itseämme varten: ruveta sugar daddyiksi, käydä huorissa, juhlia sekä harrastella oman mielemme mukaan, luoda uraa ja teettää jälkikasvua sitten vuokrakohduissa, jotta saamme nauttia samoista eduista kuin naisetkin. Tässä on tulevaisuus.

Mä alan pikkuhiljaa kallistua tämän kannalle. Tuntuu, että yhteiskuntaa muokataan koko ajan vain naisten ehdoilla ja naisille sopivammaksi. Meidän miesten, etenkin sinkkumiesten, täytyy alkaa pitää puoliamme vähän hanakammin. Ei se niin voi olla, että roolimme on toimia vain sotilaina, työläisinä ja veronmaksajina yhteiskunnassa, joka on naisia varten sunniteltu.

Japanin tie olkoon myös Suomen tie.

Japanissa 60% parisuhdeikäisistä miehistä ei halua seurustella ja perustaa perhettä. Perheen elättäminen on mieheltä sellainen ponnistus, että elämästä katoaa mielekkyys. Koko elämä on vain työntekoa ja univelkaa.

Sinkkumiehet sen sijaan voivat pitää kaikki ansaitsemansa rahat itsellään jolloin työpäivät voivat olla normaalipituisia ja jopa osapäivätyö on mahdollinen, ja kaiken ylimääräisen rahan mies voi käyttää miten itse haluaa.

Japanilaisille naisille tilanne on ongelmallinen koska perinteiseen urasuunnitelmaan on kuulunut oravanpyörästä hyppääminen kotiäidiksi mutta nykyään sellaisen uran mahdollistavia miehiä ei riitä kaikille. Kelaakaan ei Japanissa ole joten sinkkunaisten on vain jatkettava japanilaisessa painekattilatyössä.

Suomen naisille ei vuosikymmeniin ole kuulunut urasuunnitelmaan jäädä kotiäidiksi, joten tilanne on aivan toisenlainen. Aika hassua, että samaan aikaan haluaisit (?) Suomen seuraavan Japanin mallia eli naisten haaveilevan kotiäitiydestä mutta kuitenkin annat ymmärtää, että miehet eivät siellä enää pariudu juuri siksi, että on liian raskasta elättää yksin perhe.

Tarkoitan, että Suomessa suurin osa miehistä ei tule pariutumaan. Mitä naiset sen seurauksena tekevät on heidän asiansa.

Naisille tilanne ei välttämättä ole niin huolestuttava kuin Japanissa koska täällä on miesten maksama Kela. Jos sen sijaan Kelan maksupohja romahtaa niin naisille tulee hätä. Naisten miehiltä saatava resurssien tarve ei katoa minnekään, ja jos Kelaa ei ole tai sieltä saatavat korvaukset eivät riitä mihinkään niin naiset joutuvat Itä-Euroopan tyyliseen suoraan riippuvuussuhteeseen miehistä.

Suurin osa suomalaismiehistä ei tule pariutumaan - mistähän vuosikymmenestä nyt puhut? Minä väitän, että suurin osa suomalaismiehistä tulee jatkossakin pariutumaan.

Mikä sellainen hätä on, mikä tulee naisille mutta ei miehille? Miksi naiset eivät jatkossakin opiskelisi ja tekisi töitä ja elättäisi itse itsensä?

Suomessa on 20 yritystä jotka pitävät tätä maata pystyssä. Niistä ei tarvitse kovinkaan monen lähteä kun Suomen veropohja murenee. Sen jälkeen täällä on yksityissairaalat, yksityiskoulut, yksityisapteekit, ... ja kaikista joudut maksamaan käyvän hinnan. Työpaikkoja on kenellä on, koneet tekevät valtaosan töistä eikä yksityisellä puolella pidetä takuulla yhtään suojatyöpaikkaa. Sitten jos sinulla ei ole töitä eikä vakuutuksia niin sooori.

Olen eri, mutta eikös suurin osa työttömistä ole nytkin miehiä? Eli mikä sellainen hätä naisille mielestäsi iskee, joka ei koske miehiä?

Eipä taida olla. Miesten työllisyysaste on korkeampi kuin naisten. Ja naisia on vino pino julkisen sektorin löysäilyhommissa, joten jos palveluita yksityistettäisiin ja töitä tehostettaisiin, niin moni nainen lentäisi kortistoon saman tien. Miehet ovat tottuneet puskemaan töitä yksityisellä sektorilla tulos tai ulos -mentaliteetilla, joten kilpailuasetelma sopisi miehille enemmän kuin hyvin.

Toisaalta juuri tänään oli uutinen siitä, että Suomessa aktiivi-ikäisten mies työllisyysaste on Euroopan häntäpäässä. Alemmas jää vaan maat, joissa harmaalla taloudella on vankka asema. Lisäksi tekniikan ja automatisaation kehittymisen myötä juuri miesten perinteiset työpaikat katoaa. Tähän kun yhdistetään pokien yleensä surkea koulumenestys niin siinähän kilpailette. LOL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että nuo on ne parikymmentä prosenttia ujoja ja hiljaisempia naisia, ja ne on lukeneet verkosta sensuroimattomia miesten ajatuksia. Nimimerkillä onneksi ehdin pariutua itse ennen kuin miehet keksi nettikeskustelut.

Tai sitten vain naisia jotka viihtyvät paremmin sinkkuina eivätkä koe paineita elää perinteisessä liitossa, näitäkin löytyy. Mummoni otti eron vanhemmalla iällä ja kiitää parhaillaan pitkin maailmaa vailla pakkoa tehdä kompromisseja lasten ja miehen vuoksi. On aina ollut itsenäinen tuulispää, mutta perusti perheen puhtaasti siksi että niin on ollut tapana.

Mahtava mummo! Arvostan!

Mitä arvostamista tuossa on, että tekee lapsia ja rakentaa elämän miehen kanssa vain sosiaalisesta paineesta. Ja tuhoaa tämän viattoman miehen elämän ja hänen luottamuksensa toiseen ihmiseen. Lapsetkin varmaan "ylpeitä" äidistään. Tuntevat itsensä todella "rakastetuiksi".

Vaari on jo uusissa naimisissa ja onnellinen. Mummo on onnellinen reissatessaan. Lapset ovat onnellisia kun vanhemmat ovat onnellisia. Kaikilla on kaikki hyvin, tilanteeseen ei liittynyt mitään suurta draamaa tai tuhoa.

Olen niin onnellinen, että saan elää vapaassa pohjoismaassa ja olla itsenäinen nainen. Täällä me voi mme keskustella ja väitellä asioista, riidelläkin, eikä ketään viedä kidutettavaksi tai vankilaan. Joskus sitä ei edes tajua, miten ihanaan maahan sitä on syntynytkään.

Saa mennä naimisiin, tai olla menemättä. Saa tehdä lapsia, tai olla tekemättä. Saa rakastaa ihmistä sukupuolesta riippumatta. Tehdä töitä.

Ok, ihan kaikki ei ole sataprosenttisesti täydellistä, mutta silti asiat ovat aika hyvin. Oli sitten sinkku tai pariutunut.

nostan :)