Onks teistä kukaan meinannu kuolla?
Itse meinasin autokolarissa. Lumisella kapealla tiellä joku oli parkkeerannu pakettiauton mäennyppylän alle ja jouduin tekemään paniikkiväistön vastaantulevien kaistalle. Rekka tuli vastaan ja en vieläkään tiedä miten kaikki kolme autoa mahtui olemaan siinä kapealla tiellä vierekkäin osumatta toisiinsa. Vauhtiä 80km/h ei ehtinyt jarruttamaan ollenkaan.
Kommentit (23)
Monta kertaa, en niitä nyt erittele, menevät epäuskottaviksi, mutta yksi vahinko kävi juopotellessa. Olin siis r-kioskin 0,5 l colapulloon lantrannut kossua. Pidin sitä povitaskussa.
Autoon haettiin yhdeltä tallilta jarrunestettä. Otin sen jarrunestepullon ja jostain syystä laitoin sen povitaskuun. Itse colapullon olin jo aiemmin juonut ja jättänyt autoon.
menin muita aiemmin ulos kuselle. Sen jälkeen huomasin että on vielä juotavaa jäljellä ja aattelin ottaa huikat. Oli pimeää.Kolmannella kulauksella tajusin että se ei ole kossua.
kurkku paloi ja maha meni nurin, oksensin. Oli säkkipimeää. Nyt jo sittemmin kuollut kaverini tuli ihmetteli mitä tapahtunut, nojasin autoon ( tuki) oksensin ja ojensin pois jarrunestepulloa hänelle. Sanoi siihen kun avasi auton oven , (sisävalo paljasti mikä pullo oli, ) voi saa**** olishan tuolla viinaakin ollut..
no en kuollut. Vielä. Tästä on aikaa yli 30 vuotta.
Kaksi kertaa.
Ensimmäinen kerta vähän alle 2-vuotiaana kun olin pudonnut meidän pihassa olleeseen sadevesisaaviin.
Jossain vaiheessa joku oli huomannut että minua ei ole missään. Alkoivat etsiä, siinä oli naapuritkin apuna.
Lopulta 4 vuotta vanhempi siskoni katsoi sinne saaviin ja näki miten ylläni olleen ruudukkaan hellemekon helma oli jäänyt kellumaan pintaan. Oli huutanut että täällä se on.
Yksi naapurin mies oli alkanut elvyttää, ja lopulta olin alkanut hengittää. Sairaalaan vietiin. Lopusta en tiedä mutta tässä nyt olen.
Toinen kerta parikymppisenä ja tyhmänä sekaannuin mieheen jonka hyvin pian aloin huomata olevan hyvin epämääräinen ja epäluotettava. Kaikkea en nyt tässä ala selostaa, mutta se homma loppui siihen kun mies yritti tappaa minut kuristamalla.
Siitä on vain hyvin sekavia kuvia, mutta sen muistan että olin lattialla ja hän oli kurkussani kiinni. Ajattelin että nyt mä kuolen. Jotenkin olin saanut purtua häntä peukalon alapuolelle niin että hampaat meni läpi. Niin pääsin irti.
Naapurit oli soittnneet poliisin ja minut vietiin sairaalaan tutkittavaksi ja tehtiin paperit. & cm kuristusjäljet kaulalla ym.
Siihen loppui se yhdessäolo. Sain kuulla että myöhemmin istui linnassa, oli jotain vanhoja pohjia ja tämä tapaus sitten lopetti ehdonalaisen. Tästä jäi hirveät painajaiset ja pelko vuosiksi. Vieläkään en luota miehiin.
Ja ei, kuvassa mukana ei ollut alko eikä huumeet minun puoleltani, hänestä en mene takuuseen.
Otin ison yliannoksen lääkkeitä kotona. Ainut mitä muistan liki kahdesta vuorokaudesta on kun herään siihen, että vartalo koristelee, mutta se ei juurikaan satu.
Ilmoitin töihin olevani sairaana kun kolmantena päivänä heräsin, mutten pysynyt jaloillani. Neljäntenä päivänä jatkoin elämää normaalisti, hakeutumatta lääkäriin. Kukaan ei tiedä.