Olisin paljon mieluummin lihava ja ruma. Elämä olisi paljon helpompaa
Olen hoikka ja tykkään valtavasti urheilusta ja pallopeleistä, naama nyt ei omasta mielestä ole kummoinen. En missään nimessä ole ujo enkä hiljainen vaan helposti naurava ja perus iloinen.
Voin siis sanoa että minussa ei oikeastaan ole "mitään vikaa".
Ja se on se ongelma. Muut höntsäporukassakin on lihavia, kauhean pitkiä, rumia, kömpelöitä.. Heissä on joku kiva pikku "vika" joka tekee heistä heitä itseään.
Itse kuulen jatkuvasti kettuilua siitä että kuinka olen niin hoikka, atleettinen, nätti, hyvin pukeutuva.. Eli toisin sanoen turhamainen ja täytyyhän mun olla jotenkin ilkeä ja itseäni täynnä!?
Olisi paljon helpompaa olla joku "vika" ettei kukaan uskaltaisi jatkuvasti kettuilla ja saisi asioita helpommin anteeksi.
Multa ei vaadita kuin pieni virhe, niin siitä saa rääkyä kaikki, kun se mukavan tukeva rouva vieressä saa rauhassa olla ihan tumppu ja häntä vaan kannustetaan.
Epäreilua. Rupean lihottamaan itseäni ja annan tukan kasvaa silmille ja annan kulmakarvojen rehottaa ja lähden kylille lököverkkareissa joissa mielellään puklua ja vauvan kakat.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt ihan samaan. Meiltä hyvännäköisiltä ja hoikilta vaaditaan paljon enemmän. Moni on niin kateellinen ja katkera. Tsemppiä, lihottaminen ei ole ratkaisu.
Ei pidä paikkaansa. Kauniit saavat helpommin töitä ja myös parempaa palkkaa. Mokailut työpaikalla voi kuitata kauniilla hymyllä.
Vierailija kirjoitti:
Hankkisit oikeita ongelmia. Minä voin aloituksen perusteella todeta että sinä olet turhamainen etkö arvosta sitä mitä sinulla on, se on sinun vikasi.
Se että kaveriporukka ivaa ja piikittelee ei siis ole oikea ongelma? Juuri tällaisen asenteen takia ap:n kaltaiset naiset saavat kuraa niskaan. Jos pidät itsestäsi huolta, olet turhamainen etkä osaa arvostaa sitä mitä sinulla on. Mitäpä jos asia onkin niin että liikunnalliset naiset arvostavat sitä mitä heillä on (oma keho, kunto ja terveys) ja siksi myös jatkavat elämäntapaansa? Mistä lähtien oman jaksamisen ja terveyden onnistunut ylläpito on ollut huono piirre? Samaan aikaan ihmetellään kun Suomi lihoo ja kuitenkin halveksitaan niitä jotka onnistuvat pysymään normaalipainoisina.
Vierailija kirjoitti:
Hankkisit oikeita ongelmia. Minä voin aloituksen perusteella todeta että sinä olet turhamainen etkö arvosta sitä mitä sinulla on, se on sinun vikasi.
Ongelmien hankkiminen on ilmeisesti sinusta ihailtava ominaisuus? Järkevä ihminen pyrkii välttämään ja ennaltaehkäisemään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka ja tykkään valtavasti urheilusta ja pallopeleistä, naama nyt ei omasta mielestä ole kummoinen. En missään nimessä ole ujo enkä hiljainen vaan helposti naurava ja perus iloinen.
Voin siis sanoa että minussa ei oikeastaan ole "mitään vikaa".
Ja se on se ongelma. Muut höntsäporukassakin on lihavia, kauhean pitkiä, rumia, kömpelöitä.. Heissä on joku kiva pikku "vika" joka tekee heistä heitä itseään.Itse kuulen jatkuvasti kettuilua siitä että kuinka olen niin hoikka, atleettinen, nätti, hyvin pukeutuva.. Eli toisin sanoen turhamainen ja täytyyhän mun olla jotenkin ilkeä ja itseäni täynnä!?
Olisi paljon helpompaa olla joku "vika" ettei kukaan uskaltaisi jatkuvasti kettuilla ja saisi asioita helpommin anteeksi.
Multa ei vaadita kuin pieni virhe, niin siitä saa rääkyä kaikki, kun se mukavan tukeva rouva vieressä saa rauhassa olla ihan tumppu ja häntä vaan kannustetaan.
Epäreilua. Rupean lihottamaan itseäni ja annan tukan kasvaa silmille ja annan kulmakarvojen rehottaa ja lähden kylille lököverkkareissa joissa mielellään puklua ja vauvan kakat.
Rupean lihottamaan itseäni ja annan tukan kasvaa silmille ja annan kulmakarvojen rehottaa ja lähden kylille lököverkkareissa tämä kyllä kuulostaa siltä, että et tee noin, ja siksi et ole luonnollisesti niin hoikka, atleettinen, nätti ja hyvinpukeutuva kuin väität, vaan ihan teet töitä sen eteen että näytät hyvältä.
Ota nyt kakkua, Mikset ota enempää kun olet noin laihakin? Millä me saataisiin tuo Minna syömään enemmän ettei ihan katki mene. Eikö sinua kotona ruokittu kun olet noin laiha? Syötkö sinä mitään kotona? Kyllä sinullekin niitä kiloja alkaa kertymään (raapien samalla peräpukamiaan ja valittaa selkäsärkyä) .
Bmi itsellä 23. Lihavasta on tullut uusi normaali.
Kulmakarvat rehottaa? Sinä siis nypit ja muotoilet kulmakarvasi, niinkö? Minulla on tuuheat kulmakarvat enkä ole niitä ikinä nyppinyt. Pari kertaa kokeilin, mutta teeki kipeää, joten arvelin ettei maksa vaivaa. Ymmärrän, että toiset panostavat ulkonäköön eikä siitä silti tarvitse ilkeillä. Eri juttu on, jos sinä huomauttelet, miten kulmakarvojen nyppimisen laistaminen on vaan laiskuutta ja jokainen pystyy kasvattamaan pitkän, tuuhean tukan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on kateellisia sulle, kun eivät saa enää miesten ihailua.
Ja mitäs hittoa sillä tekee. Kaikki rupeaa tässä iässä ja varsinkin vanhempana olemaan äitejä ja vaimoja ja jopa mummuja. Mitä hiivattia miesten ihailulla tekee? Se saa jäädä minun mielestäni parikymppisille tytöille.
Ne kaikista likaisimmat ihmissuhdemarkkinat on juurikin vanhemmissa ikäluokissa. Naiset osaavat olla todella ilkeitä toisilleen. Ja kyllä kauniilta vaaditaan enemmän, vahingonilo näyttää olevan paras ilo näille "nokkijille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla tosiaankaan ole mitään heikkouksia vai oletko peittänyt ne niin tehokkaasti? Muita ihmisiä ärsyttää kun olet niin täydellinen? Sori vaan mutta kuulostaa kyllä tosi kummalliselta.
On, paljonkin. Tuntuu että minusta katsotaan se, että olen hoikka ja urheilullinen ja terveen näköinen--eli olen turhamainen--ja sitten olenkin itseäni täynnä ja kuvittelen olevani täydellinen ja minua täytyy arvostella mahdollisimman paljon. Tältä minusta tuntuu.
Jopa ystävät 20 vuoden takaa ovat muuttuneet oikeasti todella myrkyllisiksi jutuiltaan, kun en sovi porukkaan jossa voivotellaan kilolla, vanhuuden vaivoilla, huonokuntoisella tukalla, ajan puutteella, peräpukamilla ja läskillä, läskillä ja läskillä ja sillä ettei kerkiä keskittymään siihen onko puhdas paita vai ei. Ja hah hah haa kuinka hassua kun en ole pessyt tukkaa viikkoon tai juon vaan kahvia.. Hah hah haa. En vaan pääse sisään näihin juttuihin.
Yksi mun parhaista ja pitkäikäisimmistä kavereista on sanonut, että ensimmäisen kerran minut nähtyään luuli että olen tosi ylimielinen. (Kuulemma pidän leukaa aika ylhäällä, eli ehkä se näyttää ylimieliseltä)
Joka tapauksessa, tutustuttiin, ystävystyttiin, en ole mitenkään liian ylimielinen hänelle ensireaktiosta huolimatta, eikä tämä kommentti muuta kuin huvita minua. :)
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt kakkua, Mikset ota enempää kun olet noin laihakin? Millä me saataisiin tuo Minna syömään enemmän ettei ihan katki mene. Eikö sinua kotona ruokittu kun olet noin laiha? Syötkö sinä mitään kotona? Kyllä sinullekin niitä kiloja alkaa kertymään (raapien samalla peräpukamiaan ja valittaa selkäsärkyä) .
Bmi itsellä 23. Lihavasta on tullut uusi normaali.
Kuule, lihaville sitä vasta tyrkytetäänkin. Jos ottaa, niin selän takana tyrkyttäjä puhuu, että ei ihme, miten se on niin lihava. Jos ei ota, puheet ei lopu vaan sanotaan, että se kuitenkin ahmii kotona, kun muualla ei kehtaa. Tämä ilmiö näkyy palstallakin, kun puhutaan lounastuntiruokailuista.
Eipä ollu.