Te joilla on "erityislapsia" miksi sekaannutte jokaiseen ketjuun jossa puhutaan lapsista tai vanhemmuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Mistä kukaan voi olla varma, ettei omalla lapsella ole hitustakaan neuropsykiatrista ongelmaa, jos häntä ei ole tutkittu? Ei lapsi ole välttämättä terve vaikkei diagnoosia olisikaan. Myöhemmin voi tulla vaikka viisi diagnoosia lapselle, jota vuosia luulit terveeksi.

Nykyisin puolella lapsista on joku diagnoosi. Miksiköhän... Liekö kenties löperössä kasvatuksessa jotain vikaa? M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä kukaan voi olla varma, ettei omalla lapsella ole hitustakaan neuropsykiatrista ongelmaa, jos häntä ei ole tutkittu? Ei lapsi ole välttämättä terve vaikkei diagnoosia olisikaan. Myöhemmin voi tulla vaikka viisi diagnoosia lapselle, jota vuosia luulit terveeksi.

Nykyisin puolella lapsista on joku diagnoosi. Miksiköhän... Liekö kenties löperössä kasvatuksessa jotain vikaa? M

Menee helposti henkisen väkivallan puolelle, jos on kovin ankara. Tietenkin pitää sanoa mitä saa ja ei saa tehdä. Nykyään tosin jo mennään junanradoille pelleilemään, luulisi, että kaikille on sanottu siitä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä moni ymmärsi (tahallaan?) väärin ap:n pointin. Tai siis itse ainakin ymmärsin sen niin, että jos joku täällä kertoo jostain lapsiin liittyvästä tilanteesta, tulee siihen vähintään yksi erityislapsen vanhempi huutamaan, että meidän Jessica on erityisherkkä, joten te muut vanhemmat saatte haistaa pitkän v*tun, ette tiedä mitään hankalasta arjesta.

Jokaisen siis ilmeisesti pitäisi aina muistaa lisätä aloitukseensa teksti "erityislapset asia erikseen" :D

Sehän on erittäin hyvä, että ns. normaalin lapsen vanhempi saa hieman perspektiiviä siihen mitä arki voisi olla, jos lapsi olisi erityis- tai vaikea lapsi. Tavallaan se erityislapsen vanhemman purkauskin on ajateltava tärkeänä ulostulona, koska voihan sekin olla aika ikävää, että toisten lapset ovat niin helppoja ja oma lapsi niin vaikea. Helpostakin lapsesta tulee erityislapsi hetkessä, jos huonosti käy.

No tässä näkyy just se, mikä monia varmaan ärsyttää joissain erityislasten vanhemmissa. Miksi hitossa minka-maarikan mamman on saatava "perspektiiviä" kuinka vaikeaa sen erityislapsen äidillä on, jos minka-maarikan mamma kaipaa tukea johonkin minka-maarikan "pikku"ongelmaan? Miksi se keskustelu pitää kääntää sitten sen erityislapsen ja varsinkin sen vanhemman ongelmiin? Eihän kukaan mene jollekin addilapsen vanhemmallekaan tölvimään että voi kuule, ei sulla mitään ongelmia voi olla, teillähän on helppoa, mutta voi kun meillä on kauheaa/hirveää/vaikeaa kun mun lapsi on syvästi kehitysvammainen! Tai meneekö nämä samat ihmiset jollekin keskenmenoa itkevälle sanomaan että hei, ei sulla oo asiat edes huonosti, mieti mä olen vuosia sitten saanut kolme keskenmenoa, kyllä se oli hirveää aikaa, säälitäänpä kaikki tässä mua nyt ja unohdetaan se jolla on "vain" yksi keskenmeno...

Kun se lapsi on syystä erityislapsi. Se lapsi poikkeaa muista lapsista eikä sen käytöstä voi verrata muihin lapsiin. Toki ihan samanarvoisia ne lapset on, oli ne erityisiä tai "tavallisia". Mutta jos keskustellaan jostain tavan lapsien ongelmista niin mitä se siihen kys. ongelmaan ne erityislasten ongelmat kuuluu, ihan kuten siihen ketjuun jossa keskustellaan jonkun erityislapsen ongelmista, ei kuulu se että joku "normilapsen" vanhempi menee sinne pätemään "normilapsellaan" ja sen asioilla.

Juuri eilen autistinen lapsi alkoi puhua normaaleista luokkakavereistaan. Kerroin, että hän on itsekin normaali. Joten älkää aikuiset puhuko ääneen normaaleista ja erityisistä ikään kuin olisivat eri lajia. Kukaan ei ole täydellinen. Kaikki ovat normaaleja, koska ei voi määritellä sellaisia normaalirajoja, jotka jokainen täyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä moni ymmärsi (tahallaan?) väärin ap:n pointin. Tai siis itse ainakin ymmärsin sen niin, että jos joku täällä kertoo jostain lapsiin liittyvästä tilanteesta, tulee siihen vähintään yksi erityislapsen vanhempi huutamaan, että meidän Jessica on erityisherkkä, joten te muut vanhemmat saatte haistaa pitkän v*tun, ette tiedä mitään hankalasta arjesta.

Jokaisen siis ilmeisesti pitäisi aina muistaa lisätä aloitukseensa teksti "erityislapset asia erikseen" :D

Sehän on erittäin hyvä, että ns. normaalin lapsen vanhempi saa hieman perspektiiviä siihen mitä arki voisi olla, jos lapsi olisi erityis- tai vaikea lapsi. Tavallaan se erityislapsen vanhemman purkauskin on ajateltava tärkeänä ulostulona, koska voihan sekin olla aika ikävää, että toisten lapset ovat niin helppoja ja oma lapsi niin vaikea. Helpostakin lapsesta tulee erityislapsi hetkessä, jos huonosti käy.

No tässä näkyy just se, mikä monia varmaan ärsyttää joissain erityislasten vanhemmissa. Miksi hitossa minka-maarikan mamman on saatava "perspektiiviä" kuinka vaikeaa sen erityislapsen äidillä on, jos minka-maarikan mamma kaipaa tukea johonkin minka-maarikan "pikku"ongelmaan? Miksi se keskustelu pitää kääntää sitten sen erityislapsen ja varsinkin sen vanhemman ongelmiin? Eihän kukaan mene jollekin addilapsen vanhemmallekaan tölvimään että voi kuule, ei sulla mitään ongelmia voi olla, teillähän on helppoa, mutta voi kun meillä on kauheaa/hirveää/vaikeaa kun mun lapsi on syvästi kehitysvammainen! Tai meneekö nämä samat ihmiset jollekin keskenmenoa itkevälle sanomaan että hei, ei sulla oo asiat edes huonosti, mieti mä olen vuosia sitten saanut kolme keskenmenoa, kyllä se oli hirveää aikaa, säälitäänpä kaikki tässä mua nyt ja unohdetaan se jolla on "vain" yksi keskenmeno...

Kun se lapsi on syystä erityislapsi. Se lapsi poikkeaa muista lapsista eikä sen käytöstä voi verrata muihin lapsiin. Toki ihan samanarvoisia ne lapset on, oli ne erityisiä tai "tavallisia". Mutta jos keskustellaan jostain tavan lapsien ongelmista niin mitä se siihen kys. ongelmaan ne erityislasten ongelmat kuuluu, ihan kuten siihen ketjuun jossa keskustellaan jonkun erityislapsen ongelmista, ei kuulu se että joku "normilapsen" vanhempi menee sinne pätemään "normilapsellaan" ja sen asioilla.

Tavan?

On kyllä melkoinen epäsuhta erityislasten määrässä palstalla ja irl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä moni ymmärsi (tahallaan?) väärin ap:n pointin. Tai siis itse ainakin ymmärsin sen niin, että jos joku täällä kertoo jostain lapsiin liittyvästä tilanteesta, tulee siihen vähintään yksi erityislapsen vanhempi huutamaan, että meidän Jessica on erityisherkkä, joten te muut vanhemmat saatte haistaa pitkän v*tun, ette tiedä mitään hankalasta arjesta.

Jokaisen siis ilmeisesti pitäisi aina muistaa lisätä aloitukseensa teksti "erityislapset asia erikseen" :D

Sehän on erittäin hyvä, että ns. normaalin lapsen vanhempi saa hieman perspektiiviä siihen mitä arki voisi olla, jos lapsi olisi erityis- tai vaikea lapsi. Tavallaan se erityislapsen vanhemman purkauskin on ajateltava tärkeänä ulostulona, koska voihan sekin olla aika ikävää, että toisten lapset ovat niin helppoja ja oma lapsi niin vaikea. Helpostakin lapsesta tulee erityislapsi hetkessä, jos huonosti käy.

No tässä näkyy just se, mikä monia varmaan ärsyttää joissain erityislasten vanhemmissa. Miksi hitossa minka-maarikan mamman on saatava "perspektiiviä" kuinka vaikeaa sen erityislapsen äidillä on, jos minka-maarikan mamma kaipaa tukea johonkin minka-maarikan "pikku"ongelmaan? Miksi se keskustelu pitää kääntää sitten sen erityislapsen ja varsinkin sen vanhemman ongelmiin? Eihän kukaan mene jollekin addilapsen vanhemmallekaan tölvimään että voi kuule, ei sulla mitään ongelmia voi olla, teillähän on helppoa, mutta voi kun meillä on kauheaa/hirveää/vaikeaa kun mun lapsi on syvästi kehitysvammainen! Tai meneekö nämä samat ihmiset jollekin keskenmenoa itkevälle sanomaan että hei, ei sulla oo asiat edes huonosti, mieti mä olen vuosia sitten saanut kolme keskenmenoa, kyllä se oli hirveää aikaa, säälitäänpä kaikki tässä mua nyt ja unohdetaan se jolla on "vain" yksi keskenmeno...

Kun se lapsi on syystä erityislapsi. Se lapsi poikkeaa muista lapsista eikä sen käytöstä voi verrata muihin lapsiin. Toki ihan samanarvoisia ne lapset on, oli ne erityisiä tai "tavallisia". Mutta jos keskustellaan jostain tavan lapsien ongelmista niin mitä se siihen kys. ongelmaan ne erityislasten ongelmat kuuluu, ihan kuten siihen ketjuun jossa keskustellaan jonkun erityislapsen ongelmista, ei kuulu se että joku "normilapsen" vanhempi menee sinne pätemään "normilapsellaan" ja sen asioilla.

Tavan?

Tavan (murresana) =tavallinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofinen kysymys: entäs jos tässä hetkessä normaaleiden keskusteluketjussa olevasta tulee tulevaisuudessa erityinen? Esimerkki: "meidän Ilmari käy KOLME kertaa päivässä potalla kakalla" muuttuu huomenna DSM-xyz määritysten mukaisesti "ulostamisriippuvaiseksi persoonaksi, ICD 66.666".

Epäilen, että ap:n mielestä vastausoikeus päättyy siihen... tosin ap tuntuu olevan nyt erityisen hiljaa... 😁

Sori, mä nukuin puoleen päivään. Menin vasta puoli viideltä nukkumaan. On vähän kesällä mennyt tuo unirytmi tavallistakin huonommaksi.

Ei ole kyse mistään "vastausoikeudesta" vaan siitä kuinka ärsyttävää se on kun se erityislapsen vanhempi tulee pätemään sillä että kuinka erilaista heillä on kun on se erityislapsi ja kuinka erilaista on olla erityislapsen vanhempi. Jos keskustellaan jostain "normaalista" lasten kasvatukseen liittyvästä asiasta, ei siihen samaan soppaan voi laittaa niitä erityisjuttuja, koska ne on poikkeuksia sääntöön. Tietty asia on kasvatuksellisesti näin, paitsi jos lapsesi on erityislapsi niin pitää tehdä jotain toisin. Me joilla ei ole erityislasta, emme tarvitse sitä tietoa mihinkään miten erityislapsen kanssa tulee toimia.

Ja tulee tunne että erityislapsia on nykyään todella, todella paljon. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoittaa, ettei erityislapsi ole lapsi eikä hänen vanhempansa ole vanhempi. En tosin tiedä, mitä he sitten ovat.

'

En tarkoita. Jos lapsella on joku sairaus esim. diabetes, ja hänellä on tarkat ruokailuajat ja lääkitykset, niin ei sen lapsen ruokailuajat ja muut ole pakollisia niille lapsille joilla ei ole diabetesta.  Jos puhutaan lasten ruokailuajoista yleisellä tasolla, ei ole mitään järkeä tulla vänkäämään samaan keskusteluun että niin niin mutta kun meidän Jani-Petterillä pitää olla tälläiset ruokailuajat koska muuten tulee kooma.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä AP tietää mikä on normaali lapsi????? Näkyykö se jotenkin päällepäin?

Tai minä on normaali perhe?

Ap nyt vois kyllä laatia normaalin lapsen standartit että tietää voiko keskusteluihin osallistua. 😂

En kai minä tiedäkään. Vaan täällä palstalla tulee ne kirjoittajat sanomaan että meillä on erityislapsi ja hänelle pitää asiat olla näin, vaikka se ei liity mitenkään niiden asioihin joilla ei ole erityislasta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä moni ymmärsi (tahallaan?) väärin ap:n pointin. Tai siis itse ainakin ymmärsin sen niin, että jos joku täällä kertoo jostain lapsiin liittyvästä tilanteesta, tulee siihen vähintään yksi erityislapsen vanhempi huutamaan, että meidän Jessica on erityisherkkä, joten te muut vanhemmat saatte haistaa pitkän v*tun, ette tiedä mitään hankalasta arjesta.

Jokaisen siis ilmeisesti pitäisi aina muistaa lisätä aloitukseensa teksti "erityislapset asia erikseen" :D

Juuri tämä. Erityislapset on aina sitten jotenkin erityisiä, ei ne muuten olisi erityislapsia. En ymmärrä miksi siitä pitää tulla tekemään iso numero tyyliin että "Kyllähän teillä on vielä helppoa opettaa lapsi potalle vaikka millä konstilla, mutta meilläpä onkin erityislapsi, niin eipä onnistukaan niin vaan!" Mitä lisäarvoa tuollainen kommentti tuo keskusteluun jossa puhutaan yleisellä tasolla lapsen potalle opettamisesta? Lapsia on erilaisia joka lähtöön, ja se kirjo riittää jo yleiseen keskusteluun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap näköjään yläpeukutellut omaa aloitustaan

Sori en ole :) Laitoin aloitukseni niin lähellä yhtätoista että eipä siinä ehtinyt mitään peukutella, tulin nyt vasta tänne ja etsin aloitukseni. 9.30 olin sikiunessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen autistinen lapsi alkoi puhua normaaleista luokkakavereistaan. Kerroin, että hän on itsekin normaali. Joten älkää aikuiset puhuko ääneen normaaleista ja erityisistä ikään kuin olisivat eri lajia. Kukaan ei ole täydellinen. Kaikki ovat normaaleja, koska ei voi määritellä sellaisia normaalirajoja, jotka jokainen täyttäisi.

Sepä se. Miksi niitä sanotaan joilla ei ole autismia? Ei-autisteiksi? Ja ne erityislasten vanhemmat sitä erityisyyttä täällä aina korostaa. Aina muistetaan mainita että meillä kun on kolme erityislasta...

ap

Ap hyvä, avauksestaso anteeksi vaan huomaa heti, ette ymmärrä asiasta hitojakaan.

- useimmilla erityislasten - ja ihan ilman mitään helve.tin lainausmerkkejä - vanhemmilla on myös tavallisia lapsia, joten heillä on oikeasti aika laaja kokemus monista kasvatusjutuista.

- useinmiten on ihan viisasta ymmärtää, että lapset ovat kaikki erilaisia. Se, mikä yhdelle sopii, ei välttämättä sovellu toiselle. Ja tämä siis koskee myös tavallisia lapsia. Erityislatsen vanhemmilla useinmiten on tästä hyvin realistinen kuva, ja sellaisesta muistuttaminen on yleensä tervetullutta kaikenlaisissa "tämä on ainoa oikea tapa reagoida"-ketjuissa.

- kaikilla erityislapsilla ei ole ns. käytösongelmia, erityislapsia ovat kaikki erityisopetuspäätöksen saaneet dysfaatikoista diabeetikkoihin, adhd-lapsista epileptikoihin.

- niilläkin, joilla ns. käytösongelmia, tehoavat kasvatuskeinot eivät välttämättä kovasti eroa normilasten käyttytymisongelmista. Edes vaikeasti "erityisiä" lapsia, esimerkiksi autisteja kasvatetaan kuitenkin monissa asioissa melko samoi metodein kuin normilapsia, ei tietystikään kaikissa.

Kaiken kaikkiaan soisin ap:n tajuavan, etteivät erityislapset ole mikään alien-laji ulkoavaruudesta. Kukaan ei ole joko-tai erityinen, rajatapauksia diagnoosilla tai ilman on paljon.

Ns. normilapsissa on ihan yhtä omalaatuisia yksilöitä joukossa, eikä heihinkään sovellu jokaiseen tismalleen samat kasvatuskeinot. Ja tästä muistuttaminen - tekee sen sitten erityislapsen äiti tai kuka tahansa - on minusta yleensä vain hyvä asia.

En ikinä kehtaisi ääneen myöntää olevani erityislapsen äiti. Olisihan se nyt noloa sanoa, ettei oma lapsi ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, avauksestaso anteeksi vaan huomaa heti, ette ymmärrä asiasta hitojakaan.

- useimmilla erityislasten - ja ihan ilman mitään helve.tin lainausmerkkejä - vanhemmilla on myös tavallisia lapsia, joten heillä on oikeasti aika laaja kokemus monista kasvatusjutuista.

- useinmiten on ihan viisasta ymmärtää, että lapset ovat kaikki erilaisia. Se, mikä yhdelle sopii, ei välttämättä sovellu toiselle. Ja tämä siis koskee myös tavallisia lapsia. Erityislatsen vanhemmilla useinmiten on tästä hyvin realistinen kuva, ja sellaisesta muistuttaminen on yleensä tervetullutta kaikenlaisissa "tämä on ainoa oikea tapa reagoida"-ketjuissa.

- kaikilla erityislapsilla ei ole ns. käytösongelmia, erityislapsia ovat kaikki erityisopetuspäätöksen saaneet dysfaatikoista diabeetikkoihin, adhd-lapsista epileptikoihin.

- niilläkin, joilla ns. käytösongelmia, tehoavat kasvatuskeinot eivät välttämättä kovasti eroa normilasten käyttytymisongelmista. Edes vaikeasti "erityisiä" lapsia, esimerkiksi autisteja kasvatetaan kuitenkin monissa asioissa melko samoi metodein kuin normilapsia, ei tietystikään kaikissa.

Kaiken kaikkiaan soisin ap:n tajuavan, etteivät erityislapset ole mikään alien-laji ulkoavaruudesta. Kukaan ei ole joko-tai erityinen, rajatapauksia diagnoosilla tai ilman on paljon.

Ns. normilapsissa on ihan yhtä omalaatuisia yksilöitä joukossa, eikä heihinkään sovellu jokaiseen tismalleen samat kasvatuskeinot. Ja tästä muistuttaminen - tekee sen sitten erityislapsen äiti tai kuka tahansa - on minusta yleensä vain hyvä asia.

Kyllä kyllä, kaikki nämä minä ymmärrän ja varmaan muutkin. Mutta kyse oli siitä, että miksi pitää korostaa sitä että on erityislapsi tai erityislapsen vanhempi, jos keskustelu ei koske sitä?

Jos on myös "tavallisia" lapsia, niin miksi pitää kertoa että meillä on muuten myös erityislapsia, eikö voi vaan kertoa sen oman mielipiteen siitä kyseisestä asiasta josta keskustellaan, ihan vaan normaalina vanhempana jolla nyt sattuu olemaan myös erityislapsia?

On eri asia sanoa että kaikki lapset on erilaisia eikä kaikkiin sovellu samat kasvatusmetodit, ja myös kaikki vanhemmat ovat erilaisia yksilöitä, kuin se että vängätään jostain asiasta siksi koska juuri minulla on erityislapsi, ja siksi minä teen näin ja siksi te kaikki muut olette väärässä ja teillä on liian helppoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, avauksestaso anteeksi vaan huomaa heti, ette ymmärrä asiasta hitojakaan.

- useimmilla erityislasten - ja ihan ilman mitään helve.tin lainausmerkkejä - vanhemmilla on myös tavallisia lapsia, joten heillä on oikeasti aika laaja kokemus monista kasvatusjutuista.

- useinmiten on ihan viisasta ymmärtää, että lapset ovat kaikki erilaisia. Se, mikä yhdelle sopii, ei välttämättä sovellu toiselle. Ja tämä siis koskee myös tavallisia lapsia. Erityislatsen vanhemmilla useinmiten on tästä hyvin realistinen kuva, ja sellaisesta muistuttaminen on yleensä tervetullutta kaikenlaisissa "tämä on ainoa oikea tapa reagoida"-ketjuissa.

- kaikilla erityislapsilla ei ole ns. käytösongelmia, erityislapsia ovat kaikki erityisopetuspäätöksen saaneet dysfaatikoista diabeetikkoihin, adhd-lapsista epileptikoihin.

- niilläkin, joilla ns. käytösongelmia, tehoavat kasvatuskeinot eivät välttämättä kovasti eroa normilasten käyttytymisongelmista. Edes vaikeasti "erityisiä" lapsia, esimerkiksi autisteja kasvatetaan kuitenkin monissa asioissa melko samoi metodein kuin normilapsia, ei tietystikään kaikissa.

Kaiken kaikkiaan soisin ap:n tajuavan, etteivät erityislapset ole mikään alien-laji ulkoavaruudesta. Kukaan ei ole joko-tai erityinen, rajatapauksia diagnoosilla tai ilman on paljon.

Ns. normilapsissa on ihan yhtä omalaatuisia yksilöitä joukossa, eikä heihinkään sovellu jokaiseen tismalleen samat kasvatuskeinot. Ja tästä muistuttaminen - tekee sen sitten erityislapsen äiti tai kuka tahansa - on minusta yleensä vain hyvä asia.

Kyllä kyllä, kaikki nämä minä ymmärrän ja varmaan muutkin. Mutta kyse oli siitä, että miksi pitää korostaa sitä että on erityislapsi tai erityislapsen vanhempi, jos keskustelu ei koske sitä?

Jos on myös "tavallisia" lapsia, niin miksi pitää kertoa että meillä on muuten myös erityislapsia, eikö voi vaan kertoa sen oman mielipiteen siitä kyseisestä asiasta josta keskustellaan, ihan vaan normaalina vanhempana jolla nyt sattuu olemaan myös erityislapsia?

On eri asia sanoa että kaikki lapset on erilaisia eikä kaikkiin sovellu samat kasvatusmetodit, ja myös kaikki vanhemmat ovat erilaisia yksilöitä, kuin se että vängätään jostain asiasta siksi koska juuri minulla on erityislapsi, ja siksi minä teen näin ja siksi te kaikki muut olette väärässä ja teillä on liian helppoa.

ap

JOS tuollaista tapahtuisi, se toki olisi turhaa elvistelyä. En ole kumminkaan ikinä tuollaiseen kommentointiin törmännyt 16 vuoden aikana. Minusta sinulla on jokin omakeksimä olkinukke tuossa.

Se, että jollakin on myös erityislapsi on lähinnä merkityksellistä siinä mielessä, että hänellä on kasvatuskokemusta aika laajasti, keskiverto av-äitejä ehkä enemmänkin. Hän on joutunut - jos kyse on käytösongelmaisesta lapsesta, mitä erityislapsessa siis ei edes välttämättä ole kyse - miettimään erilaisia kasvatuskeinoja hyvinkin tarkasti.

Ei siitä mainitsemista tarvitse ottaa tuolla lailla henkilökohtaisena moitteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen autistinen lapsi alkoi puhua normaaleista luokkakavereistaan. Kerroin, että hän on itsekin normaali. Joten älkää aikuiset puhuko ääneen normaaleista ja erityisistä ikään kuin olisivat eri lajia. Kukaan ei ole täydellinen. Kaikki ovat normaaleja, koska ei voi määritellä sellaisia normaalirajoja, jotka jokainen täyttäisi.

Sepä se. Miksi niitä sanotaan joilla ei ole autismia? Ei-autisteiksi? Ja ne erityislasten vanhemmat sitä erityisyyttä täällä aina korostaa. Aina muistetaan mainita että meillä kun on kolme erityislasta...

ap

Se kertoo siitä, miklaisten ongelmien kanssa juuri hänen perheensä kamppailee, jos hän kertoo myös tarkemmin erityislapsuuden syistä.

Vain aika kaheli ihminen kadehtii tuolla lailla erityislapsen diagnoosia.

Jaahas, mulla kaksi lasta, ovat jo teinejä. Toinen terve ja toisella kehitysvamma.

Ja tolle yhdelle sanon että meidän erityislapsi osasi käyttäytyä hyvin kaupassa mutta terve ei.

Suurin osa on ihan terveitä lapsia jotka siellä kaupassa on remuumassa.

Ihan tavallista elämää tässä eletään. Ihme ajatus että erityislapsi on perheen ainut lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti on juuri siinä, kun täällä arvostellaan, kuinka jonkun raivarin kaupassa saaneen lapsen äiti osti suklaapatukan lapselle raivarista huolimatta. Arvostelija ei voi tietää oliko juuri se lapsi autisti tai muu, vai normaali.

Eli jättäkää ne arvostelut antamatta kun ette tiedä. Autismi ei lievänä tai keskivaikeanakaan välttämättä "näy" sen kummemmin siinä tilanteessa, eli turha sanoa "se lapsi näytti ihan normaalilta, tuskin oli erkka."

-Autistisen äiti

Ihan sama mulle onko autistinen, joku muu lapsi tai erityislapsi, whatever. En silti jaksa sitä riehumista ja sekoilua. Olin juuri lomalla ja lekottelin rauhassa altaalla, kun vieressä noin 4-5 vuotias tyttö alkoi riehua ja sekoilla ja huutaa suoraa kurkkua. Vanhemmat eivät saaneet lapseen mitään otetta ja lopputulos oli se, että vanhemmat kantoivat riehuvan ja potkivan lapsen käsistä ja jaloista pois allasalueelta. Ei sillä, että hyvä kun kantoivat, mutta en jaksa pätkääkään katsella tällaista touhua.

Kannattaisi miettiä miksi reagoit siihen noin, kuulostat siltä että sulla itsellä ei ole kaikki "kotona" kun kuormitut tosta max 5min "kohtauksesta" noin paljon. Aattele että 95% ihmiskunnasta ei jaksa sun kaltaisia ihmisiä, eikä sun pikkumainen kiukuttelu tai "jaksamattomuus" lapsiin kiinnosta puolestaan meitä tippaakaan.

Empatiakykysi on yhtä kehittynyt kuin jollain lapamadolla. Mieti oikeesti, sä seurasit ylimielisenä max 5min vieressä vihaten ja arvostellen, jälkikäteen vielä tästä viisiminuuttisesta valittaen, kun nämä vahemmat kuntouttavat sydämmellä lastaan jopa vuosikymmeniä.