Uusperheen ongelmat

Nyyhky. Taitaa iskällä olla jo kolmas perhe kiikarissa, kun ekat lapset ei kiinnosta (jättää makaamaan kännyköilleen), toinen mukula saa riehua ja nykyinen piika sitten ähkii vauvapalstalla..

Juupajuu, nuorin sisarus on huomionhakuinen pikkuprinsessa, koska odottaa sisaruksiaan käymään???

Millainen oli tyttöjen sihde isäänsä, kun mies oli vielä exän kanssa?

Koska ero tapahtui?

Miksi ja miten ero tapahtui?

Miten mies tuki lapsiaan eron aikana?

Onko mies joskus sanonut exälleen esim. että jos ero tulee, niin hän ei lapsia tapaa/hoida?

Miten mies on eron aikana yrittänyt rakentaa suhdettaan lapsiin?

Miten mies toimi isänä kun sinä tulit kuvioihin?

Koska sinä tulit kuvioihin?

Miten isä luo tällä hetkellä suhdettaan lapsiinsa? Viettääkö kahdenkeskistä aikaa? Miten se on järjestetty?

Onko mies koskaan puhunut kirlteistä lasten äidistä?

Kai mies kehuu jollain tavalla joka kerta nähdessään tytöt näiden äitiä tytöille esim. että onpas äiti taas nähnyt vaivaa, kun on ostanut koulutarvikkeita yms.

Onko tytöillä omaa tilaa isänsä luona?

Mitä muuta tekemistä teillä on koululaisille kuin puhelimet? Pelikoneet? Lautapelejä? Trampoliini? Vesileluja ja mies menee kolmestaan uimaan tyttöjen kanssa?

Mitä mies puhuu tytöille?

Pääseeko pienin siis aina häiritsemään, repimään ja lyömään isompia vai kiellättekö ja estättekö?

Kokevatko tytöt itsensä odotetuiksi ja kaivatuiksi isänsä puolesta? Miten olet varma ?

Mitä mies tekee tyttöjen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että joku on kanssani samaa mieltä, että lapselle ei oikeasti voi alkaa kertomaan, ettei sisaruksia kannata odottaa.

Siis taaperon huomiohakuisuudesta tässä toki on kyse, senkin tiedostan. Ja syy miksi lapset on meillä näin vähän on puolison työ ja työajat sekä eri asuinpaikkakunta.

Olen yrittänyt järjestää yhteistekemistä, mutta lapsia ei vaan kiinnosta. Ja olen ollut viikonloppuja pois yhteisen kanssa ja kotona on silti sama tilanne; lapset vain makaa eikä ota kontaktia isäänsä.

Isä viestii omalla passiivisuudella ettei kiinnosta, eikä ilmeisesti ole koskaan kiinnostanutkaan vai onko? Mitä isä teki lasten kanssa ollessaan vielä yhdessä heidän äitinsä kanssa?

Ei siis taida isää kiinnostaa yhteinen mukula yhtään enempää, kun ei puutu tuohon tilanteeseen. Ja sekös sinua korpeaa.

Kannattaa olla yhteydessä perheneuvolaan. Uusperheiden ongelmat ovat hyvin yleisiä. Ei kannata jäädä ahdistuksen kanssa yksin.

Joku tietäjä sanoikin, että jo kahden ihmisen suhde on monimutkainen, saati sitten, kun siinä on jo valmiiksi lapsia.

Uuaperhe vaatii ehkä vielä "perusperhettä" enemmän aikuisten sopimuksia ja yhteen hiileen puhaltamista.

Isän ongelma. Surkean isän.

Ja sen yhteisen lapsen voisi kasvattaa.

Miten isä ottaa kontaktia lapsiin?

Onpa tylyä kommentointia? Olisiko teillä ydinperheissä eläville ok, että puoliso vaikka sen 6 päivää kuussa ignooraisi teidän lapsia jostain syystä? Että pienen lapsen pitää ymmärtää, ettei isä kohtele normaalisti välillä vaan saa pyöriä isän puolesta vaikka Maata kiertävällä radalla?

Höpö, höpö. Yhteisellä lapsella on oikeus aina vanhemman huomioon ja lämpöön siinä kuin niillä vierailevilla lapsillakin, jokainen päivä. Toki on järkevää panostaa noin vähäisillä päivillä sellaiseen tekemiseen ja olemiseen, joka on näiden vierailevien lasten näkökulmasta hyvää. Mutta ei sitä yhteistäkään tarvi täysin unohtaa. Sovittelemalla jotenkin. Niin kuin perheissä toimitaan aina, kun on eri ikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tylyä kommentointia? Olisiko teillä ydinperheissä eläville ok, että puoliso vaikka sen 6 päivää kuussa ignooraisi teidän lapsia jostain syystä? Että pienen lapsen pitää ymmärtää, ettei isä kohtele normaalisti välillä vaan saa pyöriä isän puolesta vaikka Maata kiertävällä radalla?

Höpö, höpö. Yhteisellä lapsella on oikeus aina vanhemman huomioon ja lämpöön siinä kuin niillä vierailevilla lapsillakin, jokainen päivä. Toki on järkevää panostaa noin vähäisillä päivillä sellaiseen tekemiseen ja olemiseen, joka on näiden vierailevien lasten näkökulmasta hyvää. Mutta ei sitä yhteistäkään tarvi täysin unohtaa. Sovittelemalla jotenkin. Niin kuin perheissä toimitaan aina, kun on eri ikäisiä lapsia.

Millä lailla sen isän nyt on odotettu ignooraavan se kolmas lapsensa?

Täällä on vain sanottu, ettei se kolmas lapsi ole universsumin keskipiste. Kuten hän ja hänen äitinsä kuvittelevat.

Vierailija kirjoitti:

No et kai sä nyt kolmevuotiaalle rupea toistelemaan päivittäin, että "älä odota siskojas, turha sun on niitä odottaa, ei ne sun kanssa halua olla". Voi hyvänen aika näitä neuvoja, antaako näitä oikeesti aikuiset ihmiset?!

Mutta joo, olen samaa mieltä, että taaperon huomiohakuisuudesta ehkä kyse. Ehkä pieni on myös ihmeissään, kun kotiin tulee nämä lapset aina käymään ja sen myötä ilmapiiri, rutiinit, tekemiset yms tietenkin aina vähän muuttuvat?

Yritä keksiä tekemistä, missä kaikki lapset voisivat olla mukana? Ja ehkä ei silloin tällöin olisikaan pahitteeksi lähteä pienen kanssa muualle vaikka vain yhdeksikin yöksi, että vanhemmat lapset saisivat harvinaista ja varmasti odottamaansa ja tarvitsemaansa isiaikaa.

Ei sille lapselle tietenkään niin sanota. Sille sanotaan: siskot tulevat, mutta he ovat niin isoja,metteivät halua leikkiä, vaan haluavat olla yksinään. Keksitään me kaksi jotain muuta yhdessä”.

Näin keittiöpsykologina ( ja uusperhe-elämää lapsena eläneenä) tuntuisi järkevältä, että ap.miehensä kanssa kehittelisi koko perheen yhteistä tekemisistä viikonlopuiksi jolloin isommatkin tytöt ovat paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tylyä kommentointia? Olisiko teillä ydinperheissä eläville ok, että puoliso vaikka sen 6 päivää kuussa ignooraisi teidän lapsia jostain syystä? Että pienen lapsen pitää ymmärtää, ettei isä kohtele normaalisti välillä vaan saa pyöriä isän puolesta vaikka Maata kiertävällä radalla?

Höpö, höpö. Yhteisellä lapsella on oikeus aina vanhemman huomioon ja lämpöön siinä kuin niillä vierailevilla lapsillakin, jokainen päivä. Toki on järkevää panostaa noin vähäisillä päivillä sellaiseen tekemiseen ja olemiseen, joka on näiden vierailevien lasten näkökulmasta hyvää. Mutta ei sitä yhteistäkään tarvi täysin unohtaa. Sovittelemalla jotenkin. Niin kuin perheissä toimitaan aina, kun on eri ikäisiä lapsia.

Tämän kommentin jälkeen kuulostaakin siltä, että miehen uusi vaimo haukan tavoin vahtii, että oma biolapsi saa huomiota 24/7... ne toiset lapset ovat miehen biolapsia, jos hän joutuu välttelemään lapsiaan siksi ettei vaimo suutu on jo sairaan puolella... siis vaimo.

Ihan ydinperheessäkin voi isä tai äiti lähteä vaikka elokuviin isompien kanssa ja pienempi jää toisen vanhemman kanssa kotiin.

Mitä te sille isälle neuvoja täällä annatte? Eikö se ole selvää, ettei isää kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sille isälle neuvoja täällä annatte? Eikö se ole selvää, ettei isää kiinnosta?

Jotta ap tajuaisi, että tilanne ei ole lapsien vika vaan miehen! Ei vastuuta sosiaalisista suhteista voi sälyttää alle 10 vuotiaiden niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sille isälle neuvoja täällä annatte? Eikö se ole selvää, ettei isää kiinnosta?

Siksi koska ap tuntuu syyttävän miehen lapsia tilanteesta. Miehen lapsia ei huomioida millään tavoin.

Sitten lasten pitäisi huomioida ap:n lapsi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te sille isälle neuvoja täällä annatte? Eikö se ole selvää, ettei isää kiinnosta?

Jotta ap tajuaisi, että tilanne ei ole lapsien vika vaan miehen! Ei vastuuta sosiaalisista suhteista voi sälyttää alle 10 vuotiaiden niskaan.

Hyvin usein vika on isässä. Olen täällä hyvin moneen otteeseen toitottanut, että uusperheet kaatuvat siihen, että isä ei kanna vastuuta omista lapsistaan. Hän sysää kasvatus-, viihdytys- ja hoitovastuun äitipuolelle. Sitten äitipuoli saa paskat niskaans ”sä et oo mun äiti”, ja äitipuoli uupuu.

Tässäkin tapauksessa ap on yrittänyt hoitaa viihdytystä. Ja uupuu, ja miettii jopa uusperheen eroa.

Jos isä hoitausi omat vastuunsa, eli viihdyttäisi lapsiaan ja olisi heidän kanssaan, jos kerran haluaa heitä nähdä, niin tämäkin ongelma olisi pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, nyt kannattaa tosiaan riistää yhteiseltä lapselta isä (tilalle viikonloppuisä), sillähän tilanne korjaantuu? Vai mitä?

Kannattaa. Oppisihan kersa miltä tuntuu nähdä toista vanhempaa harvoin ja silloinkin joku ankkuri siinä välissä sössöttämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa tylyä kommentointia? Olisiko teillä ydinperheissä eläville ok, että puoliso vaikka sen 6 päivää kuussa ignooraisi teidän lapsia jostain syystä? Että pienen lapsen pitää ymmärtää, ettei isä kohtele normaalisti välillä vaan saa pyöriä isän puolesta vaikka Maata kiertävällä radalla?

Höpö, höpö. Yhteisellä lapsella on oikeus aina vanhemman huomioon ja lämpöön siinä kuin niillä vierailevilla lapsillakin, jokainen päivä. Toki on järkevää panostaa noin vähäisillä päivillä sellaiseen tekemiseen ja olemiseen, joka on näiden vierailevien lasten näkökulmasta hyvää. Mutta ei sitä yhteistäkään tarvi täysin unohtaa. Sovittelemalla jotenkin. Niin kuin perheissä toimitaan aina, kun on eri ikäisiä lapsia.

Tämän kommentin jälkeen kuulostaakin siltä, että miehen uusi vaimo haukan tavoin vahtii, että oma biolapsi saa huomiota 24/7... ne toiset lapset ovat miehen biolapsia, jos hän joutuu välttelemään lapsiaan siksi ettei vaimo suutu on jo sairaan puolella... siis vaimo.

Ihan ydinperheessäkin voi isä tai äiti lähteä vaikka elokuviin isompien kanssa ja pienempi jää toisen vanhemman kanssa kotiin.

Älä nyt tee mitään päätelmiä, jotka on täysin hatusta repäisty.

Tässä keskustelussa vaan haisee taas kerran vaatimus, jossa miehen lapset pitäisi jotenkin nostaa jalustalle käydessään ja silloin pitää vaimon ja muiden lasten hiiviskellä nurkissa. Totta helvetissä pikkuinen kiusaa isompia ja vaatii huomiota. Eikö tämmöistä ole ydinperheissäkin? Sitä pitää kieltää vaan, komentaa ja antaa niille isommille tilaa olla ja elää. Ap on vähän pösilö siinä, että näkee asiassa ongelman, mutta ihan yhtä pösilöitä on nämä haukat, jotka kuvittelee, että uusperheessä pitäisi jatkuvasti hyvitellä asioita johonkin suuntaan.

Uusperhe on uusperhe. Ei kannata leikkiä ydinperhettä. Uusperhe ei perustu jäsenten välisiin ehdottomiin rakkaussuhteisiin. Aikuiset päättää asioita ja pyritään reiluuteen. Se riittää. Kun ei kasata vaatimuksia ja oletuksia jostain ydinperhetyyppisestä rakkausmaailmasta, pääsee helpommalla ja asia voi oikeasti toimia. Eniten olen huomannut olevan ongelmia niissä uusperheissä, joissa aletaan vaatia jotain erityistä tunne-elämää toisen lapsia kohtaan ja ei hyväksytä sitä, että ei-vanhemman ei tarvitse joka hengenvedolla pohtia puolison lapsen asioita. Mitä vähemmän vaaditaan ja mitä enemmän annetaan toiselle aikuiselle tilaa, sitä paremmin voi lapset. Se välittäminen ja kiintymys kasvaa, kun sille annetaan aikaa. Ja monet ilkeät äiti- ja isäpuolet syntyy siitä, että aikuinen ihminen laitetaan puun ja kuoren väliin omassa kodissaan, alistumaan lasten ja ex-puolisoiden pompotukseen. Ei se ole lastenkaan etu, että elämästä tehdään kauhean kompleksista. Lasten etu on rentous, selkeys ja se, että asiat saa mennä omalla painollaan.