Miten oppisin suhtautumaan työhön vain työnä?
Olen tykännyt työstäni - tai tykkään edelleen, mutta se on muodostunut minulle liiankin tärkeäksi osaksi elämää. Olen tehnyt parhaani, tehnyt enemmän kuin minulta on odotettu. Kehittänyt, ideoinut, yrittänyt saada muita innostumaan myös. Vapaa-aikana opiskelen työhön liittyviä asioita, jotta olisin parempi ja voisin kehittää enemmän.
Tuli aika, että olisin mielestäni ansainnut jo jonkinlaisen huomioinnin uurastuksestani, ehkä lisää palkkaa, kiitosta tms. En saa.
Nyt turhauttaa todella. Olen menettänyt motivaationi tehdä enää yhtään enemmän kuin mitä minun pitää tehdä. Eikä huvittaisi tehdä sitäkään.
Tuntuu pahalta. Tuntuu, että olen antanut liikaa itsestäni enkä halua enää tehdä niin. Mutta mitä tilalle? Olen vähän hukassa.
Kommentit (10)
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Enn uskooo filosofointiiin tuosssa kohtaa uskoon vaain raakaaan realismiiin ja ihmiisen käyttäytymistä koskeviiin seikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Lopussa ei kysytä mitään ja mitään tekemisiä on turha katua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Enn uskooo filosofointiiin tuosssa kohtaa uskoon vaain raakaaan realismiiin ja ihmiisen käyttäytymistä koskeviiin seikkoihin.
Tämää on shakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Enn uskooo filosofointiiin tuosssa kohtaa uskoon vaain raakaaan realismiiin ja ihmiisen käyttäytymistä koskeviiin seikkoihin.
Tämää on shakkia.
Niiinkuinn einstein sanoii kun on opppinut peliin säännöt niin on ooeteltava pelaamaan pareemmin kuin muuut.
Tykkäätkö työstäsi vai työpaikastasi? Aika harvoin samanlaisia ei tulisi vastaan muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Enn uskooo filosofointiiin tuosssa kohtaa uskoon vaain raakaaan realismiiin ja ihmiisen käyttäytymistä koskeviiin seikkoihin.
Tämää on shakkia.
Niiinkuinn einstein sanoii kun on opppinut peliin säännöt niin on ooeteltava pelaamaan pareemmin kuin muuut.
Opetttelua kannnattaa käyttäää koska se on motivoivaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Burnout uhkaa perfektionisteja herkemmin. Suosittelen vaihtamaan maisemaa. Myös, onko ihminen työtä varten vai työ ihmistä, tätä kannattaa miettiä. Lopussa ei kysytä paljonko tienasimme, vaan että oliko hauskaa.
Enn uskooo filosofointiiin tuosssa kohtaa uskoon vaain raakaaan realismiiin ja ihmiisen käyttäytymistä koskeviiin seikkoihin.
Tämää on shakkia.
Niiinkuinn einstein sanoii kun on opppinut peliin säännöt niin on ooeteltava pelaamaan pareemmin kuin muuut.
Opetttelua kannnattaa käyttäää koska se on motivoivaampi.
Ennkä ittsesstäni puhu etttä yhden kirjaaan lukenut eläessänii ja parikertaaa avannut danomalehhhden. Se tieetokuorma on niiin valtava käsiteeltäväksi.
Työö on aboutt 50 prosentttia ihmisen elämästä. Yritttäjillä se on varmaan 80 prosenttia.