Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa
Kommentit (528)
flfllf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. Mulla oli kaks vanhempaa lasta ja sitten sain kaksoset, silti oli kotona. En ois hennonnut viedä päiväkotiin.
Hei, sulla jäi vähän likaa vielä tuohon kruunun etualalle, pyyhkäse se pois vielä niin sitten kiiltää ja komeasti!
Ihmisten pitäis kyllä tehdä paljon töitä oman itsetuntonsa eteen, jos toisen oma kokemus korpeaa noin paljon.
Ja myös keskustelutaitojensa eteen. Jos se oma kokemus koetaan tarpeelliseksi tuoda keskusteluun lauseella, joka kuuluu näin: "En ymmärrä minäkään.", niin ollaan kyllä ihan kruununkiillotusmielessä liikenteessä eikä vilpittömässä vuorovaikutus- ja keskustelumielessä.
Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
fmmmx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa vanhemmista on vahvassa kasvatususkossa. He uskovat todella, että ammattikasvattajat hoitavat heidän lapsensa paremmin kuin he itse. Mitä te vahvassa kasvatususkossa olevat luulette sen päiväkodin varhaiskasvatuksellisen pedagogisen sisällön olevan? Leikkimistä, laulamista, lukemista, piirtämistä, tanssimista, muovailua, hiihtämistä, luistelua, retkeilyä jne.. Onko vaikeaa toteuttaa kotona. Ei ole. Me hiihdettiin ja luisteltiin lasten kanssa viime talvena kymmeniä kertoja. Satuja luetaan joka päivä. Lapset kävivät talvella useammassakin konsertissa ja ihan kotihoidossa ovat. Vaatii vain vähän viitseliäisyyttä, ei muuta.
Miksi luulette, että se ammattikasvattaja ehtisi sen yhtään paremmin huolehtimaan tai järjestämään lapselle ohjattua toimintaa? Ei varmasti ehdi. Sillä on samalla tavalla kaksi kättä kuin teilläkin.
Tämäpä on se jännä juttu, että nykyään niin paljon paasataan tuosta varhaiskasvatuksesta, joka on niin monimutkaista ettei tavallinen vanhempi sitä osaisi tehdä.
Tulisi enemmän kohentaa sitä vanhempien uskoa ja itsetuntoa omaa vanhemmuutta kohtaan. Varhaislapsuus ei vaadi ihme temppuja, vaan turvaa, yhdessäoloa ja sopivia virikkeitä, joita saa leikeistä, ulkoiluista, retkistä, kerhoista jne. Sen suorittamisenmeiningin kun unohtaa kokonaan, niin alkaa helpottua kummasti.
Juuri näin. Ja tämä on mielestäni koko tämän keskustelun pointti. Ihmisten pitäisi luottaa enemmän siihen omaan vanhemmuuteen.
Huoh, ei tässä ole kyse omaan vanhemmuuteen luottamisesta. 4-5 -vuotias tarvitsee (usein) muita ikäisiään ja kavereitaan, eikä se yhdessäolo vauvan kanssa vastaa tätä. Jos sitä isompaa lasta ei kuitenkaan huvita olla tarhassa niin sitten on kotona. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Mutta minua ärsyttää se, että pidetään parempana vaihtoehtona kotiin jäämistä.
t. varhaiskasvatuksen ammattilainen
Kotiin jääminen ei edelleenkään tarkoita neljän seinän vankilaa,se on vain hoitomuoto jossa vanhemman tehtävänä on järjestää seuraa. Meidän 4 veellä kaverina on olleet serkut, pikkuserkut, naapurin lapset jne. :) Netistäki löytynyt ihan uusia kavereita.
No kiva. Meidän 4-vuotiaalla ei olisi ollut ketään kavereita, jos olisi vauvan myötä kotiin jäänyt. Oli tarhassa puolipäivää, kello 9-13:00. Olisi tuntunut vaan valtavan vaikealta järjestämällä järjestää seuraa kun ne rakkaat kaverit olivat siellä tarhassa. Ja olisi ollut julmaa erottaa ystävistään. Tilanteen mukaan mennään, eikös niin.
Tietysti. Mutta kumminkin päin, on turha syyttää kotona hoitavia lapsen laiminlyönnistä tai huonoista sosiaalista suhteista, kun se ei aina niin ole. En ymmärrä miksi edes aletaan väittelemään kumpi tilanne on parempi, kun jokaisella on omat tilanteensa. Ja toinen saattaa löytää kavereita vaikka kuinka kotihoidossakin, kun toisen kaverit ovat päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
fllnn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fkkfnnf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fkn .m kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi ei vaan voi suoraan sanoa,että ei jaksa kokoaikaa kahden lapsen viihdytystä. Se on ihan ok.
Ihan turhaa ainakaan varhaiskasvatuksen vuoksi on sitä alle 3 veetä sinne viedä, se on jo melkoista ylistämistä päivähoitoa kohtaan.
Lastenhoitaja
Minä sanoinkin. Päiväkotipäivinä saan hetken hengähtää ja hoitaa kotia rauhassa sekä käydä sairaalassa kontrollissa. Vastaus oli että annat esikoiselle kynän ja paperia niin hän siinä rauhassa piirtää tuntitolkulla 🤭
Et vieläkään ymmärtänyt tekstin pointtia. :) Pointti oli se, että ei se ole niin vaikeaa kuin moni kuvittelee. Ymmärrän kyllä, jos ei vaan jaksa niin ei jaksa. Mutta turha sitten syyttää niitä jotka jaksaa "superäityliksi tai sädekehän kiillottajaksi". Tuskin olisin varhaiskasvatuksessa töissä omieni lisäksi, jos en jaksaisi. :D Netissä on vaan ehkä vähän hankala tuoda ilmi, että kyse ei oo aina siitä pahimmasta. :)
Mutta kerrotko vielä miten minä teen niitä kotitöitä tai nukun univelkaa samalla kun se esikoinen piirtää jos kuitenkin istun pöydän ääressä vauva sylissä?
Jos sä koet että teille on parhaaksi se subjektiivinen hoito, niin miksi et vaan vie hyvillä mielin?
Minun kokemukseni kahden pienen kanssa oli vain erilainen. Ikäeroa vain 1.5 v, ja ihan hyvin kaikki kotihommat hoitui ja isomman kanssa touhuaminenkin. En kuitenkaan tarkoita, että se pitäisi onnistua kaikilta tai jaksaakkaan! Pointti on se, että jos joku tämän kertoo niin se ei ole sädekehän kiillotusta, vaan ihan tavallista vanhemmuutta niin kuin sinullakin.
No niinhän minä vienkin! :D vastasin otsikon kysymykseen ja sinä aloit keksiä syitä miksi ja miten voisin hyvin pitää esikoisen kotona.
En keksinyt syitä juuri sinun hoitomuotoosi. Kerroin vain, että pelkästään siksi on turha viedä hoitoon, että lapsi saisi jotain parempaa päiväkodista... jos siis vanhempi itse jaksaa sitä toimintaa järjestää! Moni vanhempi oikeasti kuvittelee, että se varhaiskasvatus on jotenkin monimutkaista, eikä kommenttini liittynyt siis varsinaisesti sinuun.
Meidän 2,5v jatkoi päiväkodissa 2xviikossa, kun vauva syntyi. Tämähän nyt on kaikkien täydellisten äitien mielestä kamalaa, mutta ihan itsekkäistä syistä näin. Hän oli siis ollut jo vuoden päivähoidossa, koska olin töissä lasten välissä.
Syyt:
- olen pitkät päivät yksin, mies tekee 7-18 töitä ja joskus vaan on pakko saada puuhata vähän omia juttuja, kotitöitä jne.
- 2,5v tarvitsee esim ulkoilut säännöllisesti, muuten menee hulabalooksi. Itse en yksinkertaisesti joka päivä jaksa.
- haluan olla vauvakuplassakin välillä.
- haluan palautella omaa kuntoa vaikean raskauden jälkeen jumppaamalla, pitkillä kävelyillä jne. Taapero ei ole rattaissa viihtyvää sorttia ja jos yritän jumpata, kun on hereillä, pistää aivan riehunaksi.
- ei ole mitään syytä miksi en veisi päiväkotiin, meillä on kiva päiväkoti, mukavat hoitajat ja taapero viihtyy.
- meidän lapsilla ei ole esim serkkuja ollenkaan, suurin osa lapsellisista kavereista on töissä päivät eikä puistotutuistakaan sellaisia kontakteja ole löytynyt, joita kutsuisi kotiin leikkiseuraksi. Vaikka 2,5v ei välttämättä hirveästi kaipaa muiden lasten seuraa, on hyvä jonkinlaista sosiaalista ympyrääkin ylläpitää, kohta hän kuitenkin on 3 ja nämä asiat muuttuvat koko ajan tärkeämmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Niin mutta... miksi?? Jos sillä satasen kk maksulla esikoinen on parina päivänä hoidossa leikkimässä ja silloin äiti ehtii hoitaa kotia, eikä isänkään tarvitse iltaisin tarttua imurin varteen vaan voidaan rauhoittua yhdessä niin.. miksi ihmeessä väkisin pitää esikoinen kotona ja stressata turhaan kaikkia äärimmilleen sekä maksaa siivoojalle?
Eli raha ratkaisee ja vanhempien mukavuudenhalu?
Ei se vaadi mitään äärimmäistä, että kaksi aikuista saa kaksi lasta ja kodin leppoisasti hoidettua.
Sitä, että kaksi aikuista hoitaa leppoisasti kahta lasta, kutsutaan kesälomaksi. Se on kivaa, ja sen ansiosta minäkin ehdin nyt täällä palstailla. Mutta nyt pitää lähteä lasten kanssa ulos. Heipat ja pusit kaikille täydellisille mammoille!
Vierailija kirjoitti:
Perhe on paras kirjoitti:
Neljän lapsen äitinä en voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset tekevät/saavat lapsia, jos heidän kanssaa ei jaksa olla🙁. Omilla ikäerot 1v, 3v ja 4v. Aina on vanhemmat lapset jääneet kotiin, kun äitiysloma on alkanut. Kahden vanhimman välissä en edes käynyt töissä. Tavallinen kotona oleminen on todellakin riittänyt virikkeeksi isommille ja pienemmille. Tarvittaessa seuraa on saatu perhekerhoista. Oikein sosiaalisia ja elämässä pärjääviä ihmisiä heistäkin on tullut. Vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Ihanaa kiireetöntä aikaa oli nuo kotona vietetyt vuodet. Niistä nautti niin lapset kuin niiden vanhemmatkin❤️
Sanotko samoin vanhemmille, joiden isommat lapset käyvät kerhossa 3krt viikossa muutaman tunnin? Vai koskeeko "ei saa tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa olla" -kieltosi vain sellaisia vanhempia, joiden isommat lapset viettävät siinä päiväkotiryhmässä sen saman muutaman tunnin parina päivänä viikosta? Vaikea nimittäin nähdä, että kukaan näistä itsensä ylentävistä ihmettelijöistä menisi paasaamaan lapsiaan kerhossa hoidattavalle vanhemmalle samalla tavalla.
Jokin siinä päiväkodissa laukaisee kaikki ilkeilyt, eikä yhtään katsota, että toinen vanhempi tekee ihan samaa "hoidattamista", vain eri nimisessä paikassa.
No mutta jos teille itsellenne tulee tästä mollaamisesta parempi olo ja saatte vähän ylemmyydentuntua niin vassokuu minun puolestani :) Olen itse ollut pääasiassa töissä, vanhempainvapaat + lyhyehköt hoitovapaat olin kotona ja tein keikkatöitä puolison ollessa kotona, mutta silti en koea tarvetta haukkua ja vähätellä ihmisiä, jotka ovat valinneet toisin, tiiä sit mistä johtuu ;)
Usein näillä "lapset pitää hoitaa itse"-ihmisillä on hyvät tukiverkostot omasta takaa ja saavat rauhassa kölliä vauvan kanssa, kun esikoinen on mummolassa yökylässä. Toisille se päiväkoti/kerho on ainoa paikka, jossa joku muu katsoo lapsiasi.
(Itse olen pitänyt lapsia päiväkodissa vain töissä ollessani, mutta näin jälkiviisaana olisin edes harkinnut esikoiselle 4v. hoitopaikkaa kuopuksen vauva vuoden ajaksi. En ollut masentuneena ja tukiverkottomana kovin kummoinen vanhempi. Mutta itsepä hoidin ;) Ei olisi ehkä kannattanut. )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Niin mutta... miksi?? Jos sillä satasen kk maksulla esikoinen on parina päivänä hoidossa leikkimässä ja silloin äiti ehtii hoitaa kotia, eikä isänkään tarvitse iltaisin tarttua imurin varteen vaan voidaan rauhoittua yhdessä niin.. miksi ihmeessä väkisin pitää esikoinen kotona ja stressata turhaan kaikkia äärimmilleen sekä maksaa siivoojalle?
Eli raha ratkaisee ja vanhempien mukavuudenhalu?
Ei se vaadi mitään äärimmäistä, että kaksi aikuista saa kaksi lasta ja kodin leppoisasti hoidettua.
Sieltä se taas tuli "mukavuudenhalu". Suomalainen on kyllä ainutlaatuinen kateudessaan. Keksii keksimällä syitä miten saisi kanssavanhemman syyllistettyä ja tehtyä väkisin samoin kuin itse tekee ja sitten voisi siinä vielä vieressä huokailla ja ihmetellä, että "miten tuo nyt on sulle noin raskasta, katsos kun MINÄ hoidan nämä samat asiat nääääin leppoisasti" ja taas olisi päivän ylemmyydentunnesammio täytetty.
Suomalainen myös maksaisi siitä, että toinen ei pääse vahingossakaan helpommalla ja jos sitä ei ole mahdollista maksuilla estää, niin hankaloitetaan elämää kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla.
Mitä jos vain keskittyisitte siihen omaan mainioon ja leppoisaan elämääsi ja jättäisit kaikki muut rauhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta runsaasti on minullakin kokemusta vauvan ja isompien kanssa olemisesta.
Yksilöllistä huomiota on helppo antaa isommalle. Voi imettää ja lukea, voi jutella ja vaihtaa vaippaa. Ruoan saa pöytään nopeasti.
Mutta on vaikea tarjota riittävää ulkoilua, jos sattuu haastava vauva ja haastava vuodenaika. On vaikea tarjota monipuolista liikuntaa ja lapsiryhmää ihmissuhteineen. On vaikea tarjota konsertteja ja teatteriesityksiä, joita ainakin omien lasteni päiväkodissa on ollut vähintään pari kertaa kuussa, kiitos läheisten taidealan koulujen.
No ei kyl ole yhtään vaikeaa.
Juu, kelpo palstamamma kulkee vauva tissillä umpihangessa opettamassa esikoista hiihtämään. Ja sieltä palstamamma menee lastensa kanssa sinfoniakonserttiin. Paitsi että hei, julkisesti ei saa imettää ettei joku pahastu. No kyllä tähän joku ratkaisu keksitään. Ihan mikä tahansa ratkaisu, ettei lapsi vain vie yhteiskunnan resursseja päiväkodissa vaan on saman tuntimäärän kerhossa.
Isä voi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun esikoinen hiihtää. Tai opettaa hiihtämään tultuaan töistä.
Ja konserttiin/oopperaan mennään myös yleensä iltaisin.
Ratkaisu on ne omat vanhemmat.
Todellakaan ei lähdetä kuudelta arki-illalla (silloin isä on tullut kotiin ja jotain haukannut) sysipimeään harjoittelemaan hiihtoa. Siihen aikaan ollaan kotona ja vietetään aikaa perheenä. Joskus kesäisin saatetaan puistoilla. Miten se esikoinen edes kiintyy omaan perheeseensä, jos ei syödä rauhassa edes yhteistä ilta-ateriaa?
Myöskään lastenkonsertteja tai näytelmiä ei järjestetä iltaisin, kun lapset ovat väsyneitä. Siksi parasta, että isompi käy päiväkodin kanssa tapahtumissa.
Hyvään lapsuuteen kuuluu aika paljon asioita nykyään. Liikuntaa pitäisi olla kolme tuntia päivässä, osa hyvin reipasta. Pitäisi oppia perustaidot ja joukkuepelien alkeet eskariin mennessä. Aika haastavaa vauvan kanssa. Talvella etenkin.
Paljon pystyn tekemään. Huolehdin vauvan kanssa isompien riittävästä levosta, terveellisestä ruoasta, lukemisesta, keskusteluista ja kädentaidoista. Mutta liikunnan ja kulttuurimenojen suhteen turvaudun päiväkodin apuun. Illat on pyhitetty rauhalliselle yhdessäololle ja levolle, ei ympäriinsä hösäämiselle.
Miettikää lapsen etua.
Ai se yksi ateria on se kiintymisen hetki. Miksei äiti muka voi viedä hiihtämään päivällä tai koko perhe koko viikonloppua. Mikä autuaaksi tekevä asia se hiihto ylimalkaan on? Mun lapset ei hiihtäneet päiväkodissa kertaakaan. Montako kertaa ne muka siellä hiihtää?
Tarviiko kaksivuotias sinfoniaorkesterin kulttuurin nälkään? Eikö riitä esim muskari kerran viikossa ja viikonloppuisin rientoja?
Miksei arkipäivät voi olla kotona rauhallisia ja illalla sitten tehdään jotain?
Mikä typerä tasapäistäjä sinä olet. Jos joku haluaa lapsensa oppivan hiihtämään ja pääsevän sinfoniaorkesterin konserttiin, on se sinusta jotenkin liikaa. Vai hiihto on turhaa ja muskarin pitäisi riittää? Tee ihan itse omat ratkaisusi ja anna toisten päättää, mitä tarjoavat lapsilleen. Ja päivärytminkin osaat päättää toisten puolesta. Urpo.
Ikävää haukkua toisia typeriksi, vaikka en kirjoittaja olekaan. Onko teille vanhemmille sitten ylitsepääsemätöntä ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta edes sen vertaa, että hän oppisi hiihtämään. Eikö isä voi hoitaa kuopusta sen aikaa, että äiti pääsee lapsen kanssa konserttiin. Itse kävin esikoisen kanssa monta kertaa konserteissa viime talvena.
Minä olen tuo, jonka viisivuotias lapsi kävi päiväkodissa hiihtämässä, tapaamassa kavereita ja konserteissa.
Lapsia on yhteensä kolme, kaikilla on omat harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteensa.
Jos lapsi olisi otettu päiväkodista pois siksi, että juuri isän pitää opettaa hänet hiihtämään vanhemmuutensa mittarina, se olisi ollut pois ennen kaikkea muilta lapsilta.
Mutta eihän tässä ketään kiinnosta kokonaisuus, lasten etu tai arjen sujuvuus. Vaan se, ettei kukaan vaan pääsisi helpolla.
Loistava oivallus. Sehän selittää näistä kommenteista aika monia. Ettei kukaan vaan pääsisi helpolla. Tämä on sukua sille kuuluisalle suomalaiselle kateudelle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kyllä aika paljon siitä onko se vanhempi lapsi 5v vai 1v. Itse en laittanut, mutta meillä onkin vain kahden vuoden ikäero.
Meillä on ikäero 2 v 2 kk, oli ihanaa aikaa, kun kuopus sattui olemaan hyväuninen, kotona siis oltiin. Minulla ei ole koskaan ollut niin ihanaa esikoiseni kanssa, kuin silloin. Esikoinen oli koliikkivauva, mutta veljensä synnyttyä nukkui jo hyvin. Me vaan leikittiin ja luin hänelle, kun broidinsa veteli nokkosia terassilla. Ihanat muistot, sisko ja sen veli ovat nyt 39 ja 37.
Vierailija kirjoitti:
Perhe on paras kirjoitti:
Neljän lapsen äitinä en voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset tekevät/saavat lapsia, jos heidän kanssaa ei jaksa olla🙁. Omilla ikäerot 1v, 3v ja 4v. Aina on vanhemmat lapset jääneet kotiin, kun äitiysloma on alkanut. Kahden vanhimman välissä en edes käynyt töissä. Tavallinen kotona oleminen on todellakin riittänyt virikkeeksi isommille ja pienemmille. Tarvittaessa seuraa on saatu perhekerhoista. Oikein sosiaalisia ja elämässä pärjääviä ihmisiä heistäkin on tullut. Vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Ihanaa kiireetöntä aikaa oli nuo kotona vietetyt vuodet. Niistä nautti niin lapset kuin niiden vanhemmatkin❤️
Sanotko samoin vanhemmille, joiden isommat lapset käyvät kerhossa 3krt viikossa muutaman tunnin? Vai koskeeko "ei saa tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa olla" -kieltosi vain sellaisia vanhempia, joiden isommat lapset viettävät siinä päiväkotiryhmässä sen saman muutaman tunnin parina päivänä viikosta? Vaikea nimittäin nähdä, että kukaan näistä itsensä ylentävistä ihmettelijöistä menisi paasaamaan lapsiaan kerhossa hoidattavalle vanhemmalle samalla tavalla.
Jokin siinä päiväkodissa laukaisee kaikki ilkeilyt, eikä yhtään katsota, että toinen vanhempi tekee ihan samaa "hoidattamista", vain eri nimisessä paikassa.
No mutta jos teille itsellenne tulee tästä mollaamisesta parempi olo ja saatte vähän ylemmyydentuntua niin vassokuu minun puolestani :) Olen itse ollut pääasiassa töissä, vanhempainvapaat + lyhyehköt hoitovapaat olin kotona ja tein keikkatöitä puolison ollessa kotona, mutta silti en koea tarvetta haukkua ja vähätellä ihmisiä, jotka ovat valinneet toisin, tiiä sit mistä johtuu ;)
Hmmm. Sanoinko että lapsia ei saa tehdä? Mielestäni en. Enkä mielestäni myöskään mollaa ketään. Surullisena ihmettelen sitä, miksi lapsia halutaan, jos arki kanssaan on kestämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Niin mutta... miksi?? Jos sillä satasen kk maksulla esikoinen on parina päivänä hoidossa leikkimässä ja silloin äiti ehtii hoitaa kotia, eikä isänkään tarvitse iltaisin tarttua imurin varteen vaan voidaan rauhoittua yhdessä niin.. miksi ihmeessä väkisin pitää esikoinen kotona ja stressata turhaan kaikkia äärimmilleen sekä maksaa siivoojalle?
Eli raha ratkaisee ja vanhempien mukavuudenhalu?
Ei se vaadi mitään äärimmäistä, että kaksi aikuista saa kaksi lasta ja kodin leppoisasti hoidettua.
Sitä, että kaksi aikuista hoitaa leppoisasti kahta lasta, kutsutaan kesälomaksi. Se on kivaa, ja sen ansiosta minäkin ehdin nyt täällä palstailla. Mutta nyt pitää lähteä lasten kanssa ulos. Heipat ja pusit kaikille täydellisille mammoille!
Ei. Se on rauhallista perusarkea lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on paras kirjoitti:
Neljän lapsen äitinä en voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset tekevät/saavat lapsia, jos heidän kanssaa ei jaksa olla🙁. Omilla ikäerot 1v, 3v ja 4v. Aina on vanhemmat lapset jääneet kotiin, kun äitiysloma on alkanut. Kahden vanhimman välissä en edes käynyt töissä. Tavallinen kotona oleminen on todellakin riittänyt virikkeeksi isommille ja pienemmille. Tarvittaessa seuraa on saatu perhekerhoista. Oikein sosiaalisia ja elämässä pärjääviä ihmisiä heistäkin on tullut. Vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Ihanaa kiireetöntä aikaa oli nuo kotona vietetyt vuodet. Niistä nautti niin lapset kuin niiden vanhemmatkin❤️
Sanotko samoin vanhemmille, joiden isommat lapset käyvät kerhossa 3krt viikossa muutaman tunnin? Vai koskeeko "ei saa tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa olla" -kieltosi vain sellaisia vanhempia, joiden isommat lapset viettävät siinä päiväkotiryhmässä sen saman muutaman tunnin parina päivänä viikosta? Vaikea nimittäin nähdä, että kukaan näistä itsensä ylentävistä ihmettelijöistä menisi paasaamaan lapsiaan kerhossa hoidattavalle vanhemmalle samalla tavalla.
Jokin siinä päiväkodissa laukaisee kaikki ilkeilyt, eikä yhtään katsota, että toinen vanhempi tekee ihan samaa "hoidattamista", vain eri nimisessä paikassa.
No mutta jos teille itsellenne tulee tästä mollaamisesta parempi olo ja saatte vähän ylemmyydentuntua niin vassokuu minun puolestani :) Olen itse ollut pääasiassa töissä, vanhempainvapaat + lyhyehköt hoitovapaat olin kotona ja tein keikkatöitä puolison ollessa kotona, mutta silti en koea tarvetta haukkua ja vähätellä ihmisiä, jotka ovat valinneet toisin, tiiä sit mistä johtuu ;)
Usein näillä "lapset pitää hoitaa itse"-ihmisillä on hyvät tukiverkostot omasta takaa ja saavat rauhassa kölliä vauvan kanssa, kun esikoinen on mummolassa yökylässä. Toisille se päiväkoti/kerho on ainoa paikka, jossa joku muu katsoo lapsiasi.
(Itse olen pitänyt lapsia päiväkodissa vain töissä ollessani, mutta näin jälkiviisaana olisin edes harkinnut esikoiselle 4v. hoitopaikkaa kuopuksen vauva vuoden ajaksi. En ollut masentuneena ja tukiverkottomana kovin kummoinen vanhempi. Mutta itsepä hoidin ;) Ei olisi ehkä kannattanut. )
Tätä mietin itsekin, että mikäs siinä on lasten kanssa ollessa, jos viikottain saa isovanhemmille hoitoon (päivä tai yö) ja muutenkin on ehkä serkkuja tms jonne on helppo mennä viettämään aikaa ja leikkimään. Sitten kun on tällainen tukiverkoton ja ainoat aikuiskontaktit ovat oma mies (päivät töissä), työkaverit (sama homma) ja puistoäidit (kivoja, mutta ei mitään sydänystäväainesta), kyllä sitä vaan kaipaa että saa edes jonkun tunnin muutamana päivänä olla rauhassa ja mennä vaikka pitkälle kävelylle vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.
No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut
En ole tuo, jolle vastasit. Mutta runsaasti on minullakin kokemusta vauvan ja isompien kanssa olemisesta.
Yksilöllistä huomiota on helppo antaa isommalle. Voi imettää ja lukea, voi jutella ja vaihtaa vaippaa. Ruoan saa pöytään nopeasti.
Mutta on vaikea tarjota riittävää ulkoilua, jos sattuu haastava vauva ja haastava vuodenaika. On vaikea tarjota monipuolista liikuntaa ja lapsiryhmää ihmissuhteineen. On vaikea tarjota konsertteja ja teatteriesityksiä, joita ainakin omien lasteni päiväkodissa on ollut vähintään pari kertaa kuussa, kiitos läheisten taidealan koulujen.
No ei kyl ole yhtään vaikeaa.
Juu, kelpo palstamamma kulkee vauva tissillä umpihangessa opettamassa esikoista hiihtämään. Ja sieltä palstamamma menee lastensa kanssa sinfoniakonserttiin. Paitsi että hei, julkisesti ei saa imettää ettei joku pahastu. No kyllä tähän joku ratkaisu keksitään. Ihan mikä tahansa ratkaisu, ettei lapsi vain vie yhteiskunnan resursseja päiväkodissa vaan on saman tuntimäärän kerhossa.
Isä voi hoitaa vauvaa sillä aikaa kun esikoinen hiihtää. Tai opettaa hiihtämään tultuaan töistä.
Ja konserttiin/oopperaan mennään myös yleensä iltaisin.
Ratkaisu on ne omat vanhemmat.
Todellakaan ei lähdetä kuudelta arki-illalla (silloin isä on tullut kotiin ja jotain haukannut) sysipimeään harjoittelemaan hiihtoa. Siihen aikaan ollaan kotona ja vietetään aikaa perheenä. Joskus kesäisin saatetaan puistoilla. Miten se esikoinen edes kiintyy omaan perheeseensä, jos ei syödä rauhassa edes yhteistä ilta-ateriaa?
Myöskään lastenkonsertteja tai näytelmiä ei järjestetä iltaisin, kun lapset ovat väsyneitä. Siksi parasta, että isompi käy päiväkodin kanssa tapahtumissa.
Hyvään lapsuuteen kuuluu aika paljon asioita nykyään. Liikuntaa pitäisi olla kolme tuntia päivässä, osa hyvin reipasta. Pitäisi oppia perustaidot ja joukkuepelien alkeet eskariin mennessä. Aika haastavaa vauvan kanssa. Talvella etenkin.
Paljon pystyn tekemään. Huolehdin vauvan kanssa isompien riittävästä levosta, terveellisestä ruoasta, lukemisesta, keskusteluista ja kädentaidoista. Mutta liikunnan ja kulttuurimenojen suhteen turvaudun päiväkodin apuun. Illat on pyhitetty rauhalliselle yhdessäololle ja levolle, ei ympäriinsä hösäämiselle.
Miettikää lapsen etua.
Ai se yksi ateria on se kiintymisen hetki. Miksei äiti muka voi viedä hiihtämään päivällä tai koko perhe koko viikonloppua. Mikä autuaaksi tekevä asia se hiihto ylimalkaan on? Mun lapset ei hiihtäneet päiväkodissa kertaakaan. Montako kertaa ne muka siellä hiihtää?
Tarviiko kaksivuotias sinfoniaorkesterin kulttuurin nälkään? Eikö riitä esim muskari kerran viikossa ja viikonloppuisin rientoja?
Miksei arkipäivät voi olla kotona rauhallisia ja illalla sitten tehdään jotain?
Mikä typerä tasapäistäjä sinä olet. Jos joku haluaa lapsensa oppivan hiihtämään ja pääsevän sinfoniaorkesterin konserttiin, on se sinusta jotenkin liikaa. Vai hiihto on turhaa ja muskarin pitäisi riittää? Tee ihan itse omat ratkaisusi ja anna toisten päättää, mitä tarjoavat lapsilleen. Ja päivärytminkin osaat päättää toisten puolesta. Urpo.
Ikävää haukkua toisia typeriksi, vaikka en kirjoittaja olekaan. Onko teille vanhemmille sitten ylitsepääsemätöntä ottaa vastuuta lapsen kasvatuksesta edes sen vertaa, että hän oppisi hiihtämään. Eikö isä voi hoitaa kuopusta sen aikaa, että äiti pääsee lapsen kanssa konserttiin. Itse kävin esikoisen kanssa monta kertaa konserteissa viime talvena.
Minä olen tuo, jonka viisivuotias lapsi kävi päiväkodissa hiihtämässä, tapaamassa kavereita ja konserteissa.
Lapsia on yhteensä kolme, kaikilla on omat harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteensa.
Jos lapsi olisi otettu päiväkodista pois siksi, että juuri isän pitää opettaa hänet hiihtämään vanhemmuutensa mittarina, se olisi ollut pois ennen kaikkea muilta lapsilta.
Mutta eihän tässä ketään kiinnosta kokonaisuus, lasten etu tai arjen sujuvuus. Vaan se, ettei kukaan vaan pääsisi helpolla.
Loistava oivallus. Sehän selittää näistä kommenteista aika monia. Ettei kukaan vaan pääsisi helpolla. Tämä on sukua sille kuuluisalle suomalaiselle kateudelle.
Kyllä, se paistaa näistä kommenteista läpi ja jotkut ovat ihan vahingossa sen suoraankin kirjoittaneet argumentikseen.
Mammakahviloissa oli myös agendalla aina puhua miten rankkaa on ollut, miten paljon valvottu, kenellä on ollut hammashuutoja, miten kamalia vatsanväänteitä ja uniongelmia. Itse istuin hiljaa kahvia juoden ja katsoin kun oma silloin 3kk vauvani nukahti lattialle maton päälle 15 vauva- ja taaperoikäisen huutaessa samassa tilassa. Jopa unikouluttaja tuli katsomaan, että "nukahtaako se aina noin?", vastasin että "joo" ja tunsin paheksuvat katseet ympärilläni. En kuulunut joukkoon, koska en voinut ottaa osaa äitien kurjuuskilpailuun.
987 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on paras kirjoitti:
Neljän lapsen äitinä en voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset tekevät/saavat lapsia, jos heidän kanssaa ei jaksa olla🙁. Omilla ikäerot 1v, 3v ja 4v. Aina on vanhemmat lapset jääneet kotiin, kun äitiysloma on alkanut. Kahden vanhimman välissä en edes käynyt töissä. Tavallinen kotona oleminen on todellakin riittänyt virikkeeksi isommille ja pienemmille. Tarvittaessa seuraa on saatu perhekerhoista. Oikein sosiaalisia ja elämässä pärjääviä ihmisiä heistäkin on tullut. Vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Ihanaa kiireetöntä aikaa oli nuo kotona vietetyt vuodet. Niistä nautti niin lapset kuin niiden vanhemmatkin❤️
Sanotko samoin vanhemmille, joiden isommat lapset käyvät kerhossa 3krt viikossa muutaman tunnin? Vai koskeeko "ei saa tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa olla" -kieltosi vain sellaisia vanhempia, joiden isommat lapset viettävät siinä päiväkotiryhmässä sen saman muutaman tunnin parina päivänä viikosta? Vaikea nimittäin nähdä, että kukaan näistä itsensä ylentävistä ihmettelijöistä menisi paasaamaan lapsiaan kerhossa hoidattavalle vanhemmalle samalla tavalla.
Jokin siinä päiväkodissa laukaisee kaikki ilkeilyt, eikä yhtään katsota, että toinen vanhempi tekee ihan samaa "hoidattamista", vain eri nimisessä paikassa.
No mutta jos teille itsellenne tulee tästä mollaamisesta parempi olo ja saatte vähän ylemmyydentuntua niin vassokuu minun puolestani :) Olen itse ollut pääasiassa töissä, vanhempainvapaat + lyhyehköt hoitovapaat olin kotona ja tein keikkatöitä puolison ollessa kotona, mutta silti en koea tarvetta haukkua ja vähätellä ihmisiä, jotka ovat valinneet toisin, tiiä sit mistä johtuu ;)
Hmmm. Sanoinko että lapsia ei saa tehdä? Mielestäni en. Enkä mielestäni myöskään mollaa ketään. Surullisena ihmettelen sitä, miksi lapsia halutaan, jos arki kanssaan on kestämätöntä.
Tässä kunniapalkinto vuoden ankeuttajalle, ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Niin mutta... miksi?? Jos sillä satasen kk maksulla esikoinen on parina päivänä hoidossa leikkimässä ja silloin äiti ehtii hoitaa kotia, eikä isänkään tarvitse iltaisin tarttua imurin varteen vaan voidaan rauhoittua yhdessä niin.. miksi ihmeessä väkisin pitää esikoinen kotona ja stressata turhaan kaikkia äärimmilleen sekä maksaa siivoojalle?
Eli raha ratkaisee ja vanhempien mukavuudenhalu?
Ei se vaadi mitään äärimmäistä, että kaksi aikuista saa kaksi lasta ja kodin leppoisasti hoidettua.
Sieltä se taas tuli "mukavuudenhalu". Suomalainen on kyllä ainutlaatuinen kateudessaan. Keksii keksimällä syitä miten saisi kanssavanhemman syyllistettyä ja tehtyä väkisin samoin kuin itse tekee ja sitten voisi siinä vielä vieressä huokailla ja ihmetellä, että "miten tuo nyt on sulle noin raskasta, katsos kun MINÄ hoidan nämä samat asiat nääääin leppoisasti" ja taas olisi päivän ylemmyydentunnesammio täytetty.
Suomalainen myös maksaisi siitä, että toinen ei pääse vahingossakaan helpommalla ja jos sitä ei ole mahdollista maksuilla estää, niin hankaloitetaan elämää kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla.
Mitä jos vain keskittyisitte siihen omaan mainioon ja leppoisaan elämääsi ja jättäisit kaikki muut rauhaan?
Eikö hävetä ettei se oma lapsi kiinnosta sinua yhtään?
987 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on paras kirjoitti:
Neljän lapsen äitinä en voi kuin ihmetellä, miksi ihmiset tekevät/saavat lapsia, jos heidän kanssaa ei jaksa olla🙁. Omilla ikäerot 1v, 3v ja 4v. Aina on vanhemmat lapset jääneet kotiin, kun äitiysloma on alkanut. Kahden vanhimman välissä en edes käynyt töissä. Tavallinen kotona oleminen on todellakin riittänyt virikkeeksi isommille ja pienemmille. Tarvittaessa seuraa on saatu perhekerhoista. Oikein sosiaalisia ja elämässä pärjääviä ihmisiä heistäkin on tullut. Vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Ihanaa kiireetöntä aikaa oli nuo kotona vietetyt vuodet. Niistä nautti niin lapset kuin niiden vanhemmatkin❤️
Sanotko samoin vanhemmille, joiden isommat lapset käyvät kerhossa 3krt viikossa muutaman tunnin? Vai koskeeko "ei saa tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa olla" -kieltosi vain sellaisia vanhempia, joiden isommat lapset viettävät siinä päiväkotiryhmässä sen saman muutaman tunnin parina päivänä viikosta? Vaikea nimittäin nähdä, että kukaan näistä itsensä ylentävistä ihmettelijöistä menisi paasaamaan lapsiaan kerhossa hoidattavalle vanhemmalle samalla tavalla.
Jokin siinä päiväkodissa laukaisee kaikki ilkeilyt, eikä yhtään katsota, että toinen vanhempi tekee ihan samaa "hoidattamista", vain eri nimisessä paikassa.
No mutta jos teille itsellenne tulee tästä mollaamisesta parempi olo ja saatte vähän ylemmyydentuntua niin vassokuu minun puolestani :) Olen itse ollut pääasiassa töissä, vanhempainvapaat + lyhyehköt hoitovapaat olin kotona ja tein keikkatöitä puolison ollessa kotona, mutta silti en koea tarvetta haukkua ja vähätellä ihmisiä, jotka ovat valinneet toisin, tiiä sit mistä johtuu ;)
Hmmm. Sanoinko että lapsia ei saa tehdä? Mielestäni en. Enkä mielestäni myöskään mollaa ketään. Surullisena ihmettelen sitä, miksi lapsia halutaan, jos arki kanssaan on kestämätöntä.
Ihmetteletkö sitä myös kerholapsien vanhemmille vai ainoastaan päiväkotilasten vanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sosiaalinen 4-v jaksa eskariin asti kökkiä kotona äidin ja pikkusiskon kanssa, josta ei ole mitään seuraa ainakaan pariin vuoteen.
No voittehan tehdä vaikka ja mitä hauskaa yhdessä.
Miksi äidin pitäisi jaksaa järjestää tekemistä vauvanhoidon ohella? Vauvaa pitää hoitaa, kotityöt tehdä ja omasta jaksamisesta huolehtia. Ei arkielämä ole sitä, että koko ajan tehdään " vaikka ja mitä hauskaa".
No ihan siksi että hankkii lapsia. Niistä on sitten myös vastuussa. Vastuu. Ikinä kuullut?
Kylläpä näitäkin viisastelijoita riittää. Kun on lapsen/lapsia hankkinut pitää venyä, kärsiä ja sietää ihan mitä vaan. Tietenkin lapsista on vastuussa, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää tehdä itse, omista tarpeista tinkimällä. Ei se tee kenestäkään huonompaa, jos järjestelee lastensa hoidon ammattilaisten avulla. Eikä se te kenestäkään parempaa, jos ylisuorittaa 24 h äärirajoilla usean lapsen hoitajana. Siinä kaikki osapuolet häviävät.
Kaksi lasta ei vaadi äidin venymistä äärimmilleen 24/7. Jos ei ehdi tehdä kaikkea, isä auttaa. Ja kotityöt voi ulkoistaa.
Niin mutta... miksi?? Jos sillä satasen kk maksulla esikoinen on parina päivänä hoidossa leikkimässä ja silloin äiti ehtii hoitaa kotia, eikä isänkään tarvitse iltaisin tarttua imurin varteen vaan voidaan rauhoittua yhdessä niin.. miksi ihmeessä väkisin pitää esikoinen kotona ja stressata turhaan kaikkia äärimmilleen sekä maksaa siivoojalle?
Eli raha ratkaisee ja vanhempien mukavuudenhalu?
Ei se vaadi mitään äärimmäistä, että kaksi aikuista saa kaksi lasta ja kodin leppoisasti hoidettua.
Uskomaton vastaus tuo viimeinen. Ei ole, hitsi vie, kyse siitä, että koti ja lapset SAADAAN HOIDETTUA. Kyse on myös tuon esikoisen oikeudesta kaverisuhteisiin, onnellisesta lapsuudesta, äidin jaksamisesta ja vaikka mistä. Mutta erityisesti siitä, että tuolla esikoisella on varmaan oikein kivaa saada leikkiä ikäistensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dkdknn kirjoitti:
Ja jostain syystä päiväkodin superäitylitädit hoitaa kaikilla kahdella kädellään 12 pientä tuosta noin vaan. Ainakin palstalaisten mielestä.
t: Lastenhoitaja ja äitiTuli niin mieleen... Läheinen pisti vanhemman lapsen päikkyyn ollessaan toisen kanssa kotona, koska kahden kanssa raskasta.
Sitten arvostelee päiväkodin työntekijöitä, että miten niin muka on haastavaa pärjätä yksinään kymmenen lapsen kanssa 👍
Hänen mukaansa pitäisi järjestää mm. 1-2v. taaperoille pihalla ohjattua leikkiä ja liikuntaa, niin helposti pysyy pakka kasassa 😂😂😂😂[/
Tää on just näin🤨Mitään siellä päiväkodissa ei oikeastaan pysty oikeasti järjestämään, kun kyseessä on 1-3 vuotiaat. Vaipanvaihtoa”, pissavahinkoja ym. Arkisten sotkujen siivoamista ja mukulat pyörii jaloissa. Just saa pysymään me hengissä hoitopäivän ajan..., sitten joku äiti sanoo miten raskasta on kahden pienen kanssa kotona,
Ai ettö vi...ttaa välillä!!!
T. yx-lastenhoitaja, pienten puolella
Vaihda toki alaa, teet palveluksen sekä itsellesi että muille samalla. Ei tarvitse kollegoiden, vanhempien eikä lapsien katsoa enää sinun kyllästynyttä virnuilevaa naamaasi, kun niin vi....ttaa :)
Kollegat ovat yhtä kyllästyneitä kuin minäkin ja kaikki mättää... Tule itse päiväkodin ihanaan varhaiskasvatusmaailmaan niin näät hymysi hyytyvän aika pian... Ihan tappo-ala vaatimuksineen😫
Vierailija kirjoitti:
Monesti parempi lapsen olla päiväkodissa korkeasti koulutettujen ammattilaisten ohjaamana kuin av-mamman kanssa kotona.
Korkeasti koulutettujen, heh. Kohta varmaan lastentarhanopettajat haluavat nostaa tutkintonsa tohtorin tasolle, niin vaativaa se homma on.
Eli raha ratkaisee ja vanhempien mukavuudenhalu?
Ei se vaadi mitään äärimmäistä, että kaksi aikuista saa kaksi lasta ja kodin leppoisasti hoidettua.