Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko muista, että oma äiti ei pidä teistä?
17.08.2018 |
En ole koskaan tuntenut itseäni halutuksi tai pidetyksi tässä perheessä kummankaan vanhemman puolelta, mutta aiempi välinpitämättömyys on vaihtunut halveksuntaan. Äiti on nykyään kotona käydessäni avoimen aggressiivinen. Muita siskojani kohtaan en huomaa samaa.
Vanhempani erosivat äskettäin 30 vuoden aviovuoden jälkeen. Muistutan isääni ulkonäöltäni ja tempperamentiltani muita sisaruksia enemmän, joten olen päätellyt tämän olevan yksi syy. Toisena syynä on todennäköisesti äitini pettymys asemaani - yliopistoon painostamisen jälkeen en olekaan saanut vakipaikkaa (humanistinen ala), kuten hoitotyötä tekevät siskoni. Olen toisaalta myös kieltäytynyt kahdesta vakipaikasta, koska en halunnut jäädä näihin paikkoihin. En ole myöskään asettunut aloilleni, kuten nuoremmat sisareni, vaan kierroksessa on tätä nykyä viides pitkäaikainen parisuhde. Olen sisaruksista vanhin ja täytän ensi kuussa 30.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vois olla jännää kuulla äitien mielipiteitä tähän.
Siis lähinnä niiden äitien, joilla on suosikkeja ja inhokkeja. Että miksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, missä isoveli kuoli auto-onnettomuudessa.
Vanhemmat sanoivat pikkuveljen kuullen, että parempi lapsi kuoli.
Voi luoja miten mänttejä ihmiset voikin olla.
Kyllä on raskasta lukea näitä, teidän unohdettujen, kaltoinkohdelluiden lasten kertomuksia. Itse antaisin henkeni jokaisen lapseni puolesta jos tarve vaatisi. Minulla on monta lasta, mutta joka ikistä rakastan yhtä paljon. Mikä saa kertomanne äidit toimimaan noin järkyttävästi? Omat traumat? Mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nää äidit näe toiminnassaan väärää, tai jos näkee niin ei edes häpeä.
Mulla anoppi jolla 2 poikaa ja 1 tytär. Aina lellinyt tytärtään, nyt aikuisina vain tyttären perheessä käy kylässä, soittaa tyttärelle päivittäin ja auttaa vain tytärtä, hoitaa vain tyttären lapsia. Poikiinsa täysi radiohiljaisuus eikä poikia auteta vaikka olisi kuoleman hätä.
Poikien lapsia ei hoideta ikinä eikä pidetä poikien lapsiin yhteyttä. No nää veljekset sitten kerran päätti puhua asiasta äidilleen kun asia painoi mieltä. Mitäpä anoppi? Sanoi suoraan että olen mummo vain tyttären lapsille, ja tytär ja tyttären perhe on vaan niin paljon tärkeeämpi kuin muut!
Se siitä sitten. Tuon röyhkeän sanomisen jälkeen asia on vaiettu, munmoa ei enää odoteta poikien elämään ollenkaan ja välit sisareen ovat muuttuneet jäisiksi.
Epäreilu suosija-anoppi pilasi kerralla useammn sukupolven välit ja yhteydenpidon.
Saa olla äidissa jotain vikaa jos pystyy omille lapsille päin naamaa sanomaan että kun se yksi lapsi on niin paljon rakkaampi kuin te muut.
Minä en vieläkään ymmärrä miksi mikään lehti ei kirjoita tästä! Johtuuko siitä että suuret ikäluokat suuttuisivat ja varakkaina kuluttajina boikotoisivat lehtiä?
Tästä lasten, nimenomaan tytärten, järkyttävän kylmästä, vihamielisestä ja nöyryyttävästä kohtelusta on joka keskustelupalstalla satoja ketjuja. Ilmiö on tosi, ja kohtelu ollut aivan törkeää, huostasnottotasoista nykypäivän mittapuulla. Tytärten kaltoinkohtelu on ollut yleistä ja jotenkin yhteisöllisesti hiljaa hyväksyttyä. Siis järkyttävää ja julmaa.
MIKSI tästä vaietaan ikäänkuin hiljaisella sopimuksella? Miksi tutkijat eivät tartu siheeseen? Miksi lehdet ei kirjoita?
Oma veikkaus on että asia poksahtaa julkisuuteen vasta kun suuret ikäluokat kuolevat ja sitten uskalletaan vasts avata suu ja käsitellä trauma. Mutta se on väärin, nyt kaltoinkohtelijt pääsevät kuin koira veräjästä! Se on ihan v-tun VÄÄRIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up, älkää nyt lopettako tärkeää ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Olettehan kaikki ketjussa vastanneet lukeneet ”70-luvun äidit”-ketjun?
Vaikea löytää ketjua, kun kaikki otsikot on kirjoitettu miten sattuu oikeinkirjoituksesta välittämättä, mutta löysin jonkun 70-luvun perheitä käsitelleen ketjun. Ei se oikein ollut sitä mitä meillä oli tai mitä tässä ketjussa on käsitelty. Siinä kuvailtiin enemmän yleistä elinympäristöä, tupakanpolttamista joka paikassa yms. Olen syntynyt 80-luvulla eikä silloin ollut enää ihan niin villiä ja nousukausi näkyi jo taloudellisena hyvinvointina. Emotionaalinen kylmyys toki säilyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Tässä se aito ketju. Itsekin tuohon ketjuun kirjoitin pari viestiä. Mulle tämä oikeasti ”käy tunteisiin” siksi, että vaikka äiti oli aivan järkyttävä psykopaattihirviö, välien poikkimenosta syytetään yksin mua.
Koko suku mua vastaan kun olen ”kiittämätön ja vaikea” ja ”julmasti kohdellut ja hylännyt” äitini.
Koska asia on täysi tabu, ja myytti aina rakastavasta äidistä vahva, niin automaattisesti syytetään aikuista lasta välirikosta.
Jos tietäisitte millaista kauhuhelvettiä lapsuuteni oli :(
Ja psykoäiti pääsee kaikesta kuin koira veräjästä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Tässä se aito ketju. Itsekin tuohon ketjuun kirjoitin pari viestiä. Mulle tämä oikeasti ”käy tunteisiin” siksi, että vaikka äiti oli aivan järkyttävä psykopaattihirviö, välien poikkimenosta syytetään yksin mua.
Koko suku mua vastaan kun olen ”kiittämätön ja vaikea” ja ”julmasti kohdellut ja hylännyt” äitini.
Koska asia on täysi tabu, ja myytti aina rakastavasta äidistä vahva, niin automaattisesti syytetään aikuista lasta välirikosta.Jos tietäisitte millaista kauhuhelvettiä lapsuuteni oli :(
Ja psykoäiti pääsee kaikesta kuin koira veräjästä.
122 sivua, huh huh! Mutta juu, nyt kuulostaa kyllä valitettavan tutuilta nuo tarinat, mitä muutamia ehdin lukea. Tunnistan lyttäämisen ja vähättelyn, sen että mihinkään ei olla tyytyväisiä, mitään positiivista ei voi vahingossakaan lapsista puhua. Erityisesti naisia arvosteltiin ja naisten seksuaalisuutta hävettiin ja vartioitiin sairaalloisesti, jonkinlaista naisvihaa se oli. Aiemmin jo kirjoitinkin, kuinka minua haukuttiin hu0raksi täysin syyttä. Tämä kaikki johti kelpaamattomuuden kokemukseen, joka aiheutti monia vaikeuksia niin lapsena kuin aikuisenakin. No, olen jo päässyt tästä aika hyvin yli, mutta kyllä kieltämättä vieläkin harmittaa, että viitisentoista vuotta meni tietyllä tavalla hukkaan omassa epävarmuudessa ja kuvitellussa huonoudessa märehtimisessä.
Oma äitini ei ole psykopaatti, hänellä ei ole mielenterveys- eikä alkoholiongelmaa. Hän ei ole mikään lahkolainen. Hän on niin tavallinen kuin olla ja voi. Mutta kasvattajana kelvoton. En tiedä millainen sukupolvitrauma hänellä 50-luvun lapsena sitten on, kun hänestä tuli sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaisi tulla enemmän sivuja psykopaattitytärten kaltoinkohtelemista äideistä. Äidit vaikenevat.
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi tulla enemmän sivuja psykopaattitytärten kaltoinkohtelemista äideistä. Äidit vaikenevat.
Pölvästi! Asia on kuule pikkuisen eri kun on puolustuskyvytön pikkulapsi julman äitinsä uhrina.
Minun äitini hakkasi minua koko lapsuuteni risulla, remmillä, mittanauhalla, sähköjohdolla, polttopuuklapilla, mattopiiskalla, märällä pyyhkeellä... kaikella mitä käteen sai. Hän jäi näistä sadoista pahoinpitelyistä täysin ilman rangaistusta.
Minä, lapsi, en ole ikinä voinut lyödä tai kiusata äitiäni mitenkään. Lapsena olin pieni ja heikko, aikuisena estää suomen lainsäädäntö.
Kerrotko nyt oikein tarkkaan muten minä olen äitiäni pahoinpidellyt ja miten äitini on tässä uhri? Kuole syöpään idiootti, tajuatko miten loukkaat lapsuushelvetin läpikäyneitä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaisi tulla enemmän sivuja psykopaattitytärten kaltoinkohtelemista äideistä. Äidit vaikenevat.
Pölvästi! Asia on kuule pikkuisen eri kun on puolustuskyvytön pikkulapsi julman äitinsä uhrina.
Minun äitini hakkasi minua koko lapsuuteni risulla, remmillä, mittanauhalla, sähköjohdolla, polttopuuklapilla, mattopiiskalla, märällä pyyhkeellä... kaikella mitä käteen sai. Hän jäi näistä sadoista pahoinpitelyistä täysin ilman rangaistusta.
Minä, lapsi, en ole ikinä voinut lyödä tai kiusata äitiäni mitenkään. Lapsena olin pieni ja heikko, aikuisena estää suomen lainsäädäntö.Kerrotko nyt oikein tarkkaan muten minä olen äitiäni pahoinpidellyt ja miten äitini on tässä uhri? Kuole syöpään idiootti, tajuatko miten loukkaat lapsuushelvetin läpikäyneitä???
No, sorry kiivastumiseni, en nyt oikeesti halua kenenkään saavan syöpää, mutta hirveintä mitä voi tehdä väkivaltahelvetin eläneelle on vähätellä ja mitätöidä kokemukset.
Takaan että et kestäisi päivääkään hirviöäitini lapsena...
Tämä ei ikävä kyllä kiinnosta niitä hirviöäitejä eikä ”suurta yleisöä” jolla on rakastava hyvä äiti. Väärinhän se on - näillä lapsilla olisi oikeus tulla kuulluksi - mutta se kyllä taitaa vaatia sen että ne suuret ikäluokat poistuvt ensin.
Mutta tässä lienee osaselitys siihen miksi yli 500 000 suomalaista syö masennuslääkettä kuin karkkia, ja yli 300 000 käyttää säännöllisesti unilääkkeitä/rauhoittavia.
Mulla ei ole ollut äitiä ikinä ja vissiin parempi niin että äiti häipyi omille teilleen.
Vanhoissa valokuvissa on aina naama norsunvi*ulla.
Sisko oli silloin 3v ja itse vähän vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on raskasta lukea näitä, teidän unohdettujen, kaltoinkohdelluiden lasten kertomuksia. Itse antaisin henkeni jokaisen lapseni puolesta jos tarve vaatisi. Minulla on monta lasta, mutta joka ikistä rakastan yhtä paljon. Mikä saa kertomanne äidit toimimaan noin järkyttävästi? Omat traumat? Mikä?
Varmaan traumat, omien vanhempien tunnekylmyydestä. Traumat pitäisi selvittää ja hakea apua, eikä projisoida niitä omaan lapseen. Terapiat on tarkoitettu kyllä ihan vanhemmillekin, eikä vain heidän kaltoinkohtelemilleen lapsille. Tosin narsistit tuskin puhuisivat totta terapiassa.
Tiedän tapauksen, missä isoveli kuoli auto-onnettomuudessa.
Vanhemmat sanoivat pikkuveljen kuullen, että parempi lapsi kuoli.