Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko muista, että oma äiti ei pidä teistä?
17.08.2018 |
En ole koskaan tuntenut itseäni halutuksi tai pidetyksi tässä perheessä kummankaan vanhemman puolelta, mutta aiempi välinpitämättömyys on vaihtunut halveksuntaan. Äiti on nykyään kotona käydessäni avoimen aggressiivinen. Muita siskojani kohtaan en huomaa samaa.
Vanhempani erosivat äskettäin 30 vuoden aviovuoden jälkeen. Muistutan isääni ulkonäöltäni ja tempperamentiltani muita sisaruksia enemmän, joten olen päätellyt tämän olevan yksi syy. Toisena syynä on todennäköisesti äitini pettymys asemaani - yliopistoon painostamisen jälkeen en olekaan saanut vakipaikkaa (humanistinen ala), kuten hoitotyötä tekevät siskoni. Olen toisaalta myös kieltäytynyt kahdesta vakipaikasta, koska en halunnut jäädä näihin paikkoihin. En ole myöskään asettunut aloilleni, kuten nuoremmat sisareni, vaan kierroksessa on tätä nykyä viides pitkäaikainen parisuhde. Olen sisaruksista vanhin ja täytän ensi kuussa 30.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (65)
täytin aika äsken 10 joten olen vielä aika nuori ja äiti huutaa mulle ihan kokoajan ja nimittelee mua ja tulen aina surulliseksi:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu. Musta ei pidetä, mun veli taas vanhempien mukaan ihana. Antaa olla.
Olipa kiinnostava ketju.
Olen itse esikoinen, 45v, ja veljeni on 2v nuorempi. Sitten on sisko, joka on 10v nuorempi.
Äitini suhtautuu minun tunnekylmästi, ei kysele juuri minun tai lasteni kuulumisia, ei kutsu kylään tai tule itse kylään, välit ovat viileät mutta asialliset.
Lasteni vuoksi harmittaa etäiset välit kun kaikki isovanhemmat eivät ole enää elossa.
Äiti ei ikinä kysele perään, jos olemme olleet sairaana, matkoilla, että oletteko parantuneet, miten lapset voivat, miten matkanne meni, miten lasten koulu on alkanut ym.
Sen sijaan hän vähättelee tuntemuksiani ja ajatuksiani, esim. miksi itken lapsen musiikkiesityksen aikana, miksi en uskalla mennä kahden uimataidottoman kanssa uimahalliin, miksi työhaastattelu jännitti niin että nukuin huonosti.
Äitini on vaikea hyväksyä että pidän eri asioista kuin hän, ja arvoni ovat osin erilaiset.
Yritän välillä olla olematta itse ensin yhteydessä mutta jos en ole niin voi kulua viikkoja ettei kuulu mitään.
Siskoni sen sijaan on enemmän äidin kaltainen, hänelle ostetaan lahjoja ja huomioidaan eri tavalla, pidetään yhteyttä.
Raskasta.
On kertonut minulle vihaavansa minua koko sydämestään useita kertoja. Ensimmäisellä kerralla olin 6-vuotias.
Harva sitä omaisistaan oikeastaan kauheasti pitää, jos totta puhutaan - rakastaminen onkin sitten eri juttu.