Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua teinihelvetissä jaksamiseen
16.08.2018 |
14-v. eli 8-lk. poika. (Nyt en pliis kaipaa syytöksiä, että huonosti oon kasvattanut jne.). Ylimielinen, välinpitämätön, laiska, puhuu rumasti, osoittaa mieltään, haluaa koko ajan jotain muttei ole valmis tekemään mitään asian eteen, huono koulussa, siivoton, huoneeseensa hautautunut jne.jne.
Ajattelin lopettaa puheyhteyden, koska puhuu mulle niin rumasti. En jaksa enää enkä ole sitä ansainnut.
Kouluasioissa patistaminen on tuntunut jo vuosia turhalta. Ei ymmärrä ottaa vastuuta, niin ei ymmärrä. Ei ymmärrä kauaskantoisia seurauksia, niin ei ymmärrä. Ei välitä.
Kestääkö tätä vielä kauan? Jatkuuko huonot välit ikuisesti? Mitä teen, mikä on järkevin tapa olla äidin roolissa tässä tilanteessa? Mullahan on kuitenkin hänestä vastuu, henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.
Kommentit (53)
Voisiko joku ulkopuolinen jututtaa? Kuraattori? Kuulostaa masennukselta minun korvaani. Oletteko eronneet tms? Voimakas turhautuminen paistaa läpi. Koulun olisi pitänyt huomata ja tarjota oppimiseen tukea. Nukkuuko vai pelaako yöllä salaa, seuraile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka hammasta purren nyt yritäisit olla läsnä tai ainakin tarvittaessa saatavilla. Puhumattomuus ei ole hyvä mutta tiedän, että on turhauttavaa, jos vastassa on aina vittusaatanaa. Näyttelijän lahjoista olisi nyt apua. Sen olen huomannut. Vaikka itse tekisi mieli huutaa naama punaisena ja vaikka kuinka hirveitä takaisin, pitäisi näytellä ajatuksen kasassa pitävää seesteistä aikuista. Haukkuminen ei unohdu koskaan. Äitini on sitä tehnyt kun olin ärsyttävä teini, ja sanasta sanaan muistan kaikki törkeydet vielä yli 40 vuoden jälkeen.
Angstia voi kestää muutaman vuodenkin vielä tai hyvässä lykyssä sen alkaa helpottamaan piankin.
Jonain päivänä huomaat, että tuohan puhuu ihan järkeviä ja siitä on kasvamassa aikuinen. Sitten se muuttaakin pois.
Miksi et ole tehnyt mitään aikaisemmin? Olet patistanut lasta , mutta tiedät itsekin, että ei se riiitä. Jos tuota on jatkunut jo vuosia, niin miksi ihmeessä lapsi ei ole saanut aikaisemmin apua?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku ulkopuolinen jututtaa? Kuraattori? Kuulostaa masennukselta minun korvaani. Oletteko eronneet tms? Voimakas turhautuminen paistaa läpi. Koulun olisi pitänyt huomata ja tarjota oppimiseen tukea. Nukkuuko vai pelaako yöllä salaa, seuraile.
Laiskalle on turha odottaa koulun apua, sen olen kokenut kantapään kautta (vähän samanlainen tapaus mulla kotona).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne! Onko sinulla omat tukiverkot kunnossa, joku jolle voit asiasta puhua? Tai auttaisiko teitä ammattiapu, perheterapia tms? Miten pojan isä näkee tilanteen, onko hän kuvioissa? Jaksamista teille kaikille!
Olen naimisissa pojan isän kanssa, ja isovanhemmat ovat kyllä meidän tukiverkostona myöskin. Yksin en ole asiani kanssa onneksi.
Johonkin perheterapiaan lähtisin kyllä mielelläni purkamaan tätä, mutta miten sinne pääsee? Tuntuu, että yksi syy oireiluun on 6 vuotta nuorempi sisko, että hänen synnyttyään esikoinen olisi jäänyt varjoon. En tiedä.
Ap
Mitä odotit lapsen teini-iältä? Kuuluu nykyajan lastentekopakettiin teinin kaikki mielialat ja herkkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku ulkopuolinen jututtaa? Kuraattori? Kuulostaa masennukselta minun korvaani. Oletteko eronneet tms? Voimakas turhautuminen paistaa läpi. Koulun olisi pitänyt huomata ja tarjota oppimiseen tukea. Nukkuuko vai pelaako yöllä salaa, seuraile.
Laiskalle on turha odottaa koulun apua, sen olen kokenut kantapään kautta (vähän samanlainen tapaus mulla kotona).
Hän on tuetun oppimisen piirissä jo. Alakoulussa 4-5. lk oli haastavia, käytiin terkalla, kuraattorilla, erikoisopella istumassa ja oli joka viikko koko alakoulun ajan tunnin pari erityisopella yksityisopetuksessa. Että kyllä tässä on yritetty! Sama eriryusope myös yläkoulussa jatkanut.
Mutta kun ei panosta yhtään!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne! Onko sinulla omat tukiverkot kunnossa, joku jolle voit asiasta puhua? Tai auttaisiko teitä ammattiapu, perheterapia tms? Miten pojan isä näkee tilanteen, onko hän kuvioissa? Jaksamista teille kaikille!
Olen naimisissa pojan isän kanssa, ja isovanhemmat ovat kyllä meidän tukiverkostona myöskin. Yksin en ole asiani kanssa onneksi.
Johonkin perheterapiaan lähtisin kyllä mielelläni purkamaan tätä, mutta miten sinne pääsee? Tuntuu, että yksi syy oireiluun on 6 vuotta nuorempi sisko, että hänen synnyttyään esikoinen olisi jäänyt varjoon. En tiedä.
Ap
Koulun terveydenhoitajan kautta perheneuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne! Onko sinulla omat tukiverkot kunnossa, joku jolle voit asiasta puhua? Tai auttaisiko teitä ammattiapu, perheterapia tms? Miten pojan isä näkee tilanteen, onko hän kuvioissa? Jaksamista teille kaikille!
Olen naimisissa pojan isän kanssa, ja isovanhemmat ovat kyllä meidän tukiverkostona myöskin. Yksin en ole asiani kanssa onneksi.
Johonkin perheterapiaan lähtisin kyllä mielelläni purkamaan tätä, mutta miten sinne pääsee? Tuntuu, että yksi syy oireiluun on 6 vuotta nuorempi sisko, että hänen synnyttyään esikoinen olisi jäänyt varjoon. En tiedä.
Ap
Kyllähän tiedät, että esikoinen on jäänyt varjoon. Ala kaveriksi syrjitylle lapselle, hän haluaa olla yhtä rakastettu kuin siskonsa ja tuntea sen. Varmaan lähentäisi samalla teinin suhtautumista siskoonsa. Vanhemmat ohjailevat lasten käytöstä ja tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen oireili ja viimein sanoi olevansa vahinko. Asia korjattiin oikein ja ongelmat käyttäytymisessä alkoivat loppua. Toivottavasti saat yhteyden auki.
Ap, tuo vaihe kestää kasiluokan. Kaikki teinit ovat pahimmillaan just kasilla. Ysiin mennessä hieman helpottaa ja siitä eteepäin toivottavasti vain paranee.
Koita kestää, pahin vaihe kestää vain vuoden tai puolitoista.Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole tehnyt mitään aikaisemmin? Olet patistanut lasta , mutta tiedät itsekin, että ei se riiitä. Jos tuota on jatkunut jo vuosia, niin miksi ihmeessä lapsi ei ole saanut aikaisemmin apua?
On jo tuetussa opetuksessa, mitä koulunkäyntiin tulee. On havaittu lievää oppimis- ja lukivaikeutta ja se huomioidaan mm. koetilanteissa.
Mutta tämä peruskäyttäytyminen! Olen kurkkuani myöten täynnä halventavaa, lähtökohtaisesti koko ajan vihaista olemusta ja ulosantia.
Ap
Perheterapiasta:
Voit kysyä asiasta vaikkapa koulukuraattorin kautta tai jos paikkakunnallasi toimii jonkinlainen "nuorisoasema" (tietoa esim. kuntasi kotisivuilta). Myös yksityiseltä puolelta löytyy, jos on varaa. Myös jotkut seurakunnat tarjoavat perheterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän biologinen poikasi?
On. Mistä epäilet ettei olisi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka hammasta purren nyt yritäisit olla läsnä tai ainakin tarvittaessa saatavilla. Puhumattomuus ei ole hyvä mutta tiedän, että on turhauttavaa, jos vastassa on aina vittusaatanaa. Näyttelijän lahjoista olisi nyt apua. Sen olen huomannut. Vaikka itse tekisi mieli huutaa naama punaisena ja vaikka kuinka hirveitä takaisin, pitäisi näytellä ajatuksen kasassa pitävää seesteistä aikuista. Haukkuminen ei unohdu koskaan. Äitini on sitä tehnyt kun olin ärsyttävä teini, ja sanasta sanaan muistan kaikki törkeydet vielä yli 40 vuoden jälkeen.
Angstia voi kestää muutaman vuodenkin vielä tai hyvässä lykyssä sen alkaa helpottamaan piankin.
Jonain päivänä huomaat, että tuohan puhuu ihan järkeviä ja siitä on kasvamassa aikuinen. Sitten se muuttaakin pois.
Tiedostan tuon kaiken, mutta on niin vaikeaa välillä! Nyt taas piikki, kun koulu alkoi.
Pyrin olemaan neutraali, mutta välillä kilahtaa ja tulee mitta NIIN täyteen. Ja on tunne, etten ansaitse tällaista käytöstä!
Ap
Miten poika käyttäytyy isänsä kanssa? Onko isä huolissaan pojasta, miten sen osoittaa?
Meillä tytön kanssa ollut samanlaista. Kävi jonkin aikaa juttelemassa perheneuvolassa. Nyt koulun alettua alkanut rauhoittua. Toivottavasti ajan myötä alkaa helpottaa... myös teillä!
Alue: Aihe vapaa
Ikävä tilanne! Onko sinulla omat tukiverkot kunnossa, joku jolle voit asiasta puhua? Tai auttaisiko teitä ammattiapu, perheterapia tms? Miten pojan isä näkee tilanteen, onko hän kuvioissa? Jaksamista teille kaikille!