Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Keulinut prätkällä ympäri koeajolla, jota rakensin koko talven.

Kolme kuukautta sairaalassa, kierin maassa päin valotolppaa ja molemmat polvet murtuivat.

Ei menny ihan ko strömsöössä.

Juoksin laiturilta ja hyppäsin pää edellä laiturin päästä. Vettä oli alle metrin ja pää tumahti pohjahiekkaan. Onneksi ei mennyt taju, enkä hukkunut.[/quote]

Ikinä ei saa hypätä noin!

Olen hoitanut useampaakin nuorta kaveria jotka neliraajahalvaantuivat tuossa tilanteessa.

Olen diabeetikko ja menin yöllä pissalle. Yrittäessäni nousta ylös, sokerini olivat laskeneet sen verran mataliksi, että rojahdin laattalattialle ja suoraan nenälleni ja silmät ja nenä ja otsa aivan mustelmilla, että silleen....olen herättänyt huomiota, mutta onneksi pystyin käyttämään aurinkolaseja sekä naamiota mitkä peittivät melko hyvin mustelmani.

Kerran perheen kanssa tulimme autolla kyläilemästä. Oli tullut juotua kunnolla kahvia kyläpaikassa, ja minut yllätti kaamea pissahätä. Kotiin oli enää kaksi kilometriä, eikä lähistöllä huoltsikkaa ym. paikkaa. Joten pyysin miehen pysäyttämään erään rakenteilla olevan liikekeskuksen viereiselle parkkipaikalle, jonka takana oli aivan pieni metsikkö ja ojanpientare.

Menin alaspäin viettävän ojan reunaan siis kyykkypissille. Muuten hyvä, mutta en päässyt ylös-- kunto huonontunut ja viitisen kiloa lisää painoa tullut. En saanut mistään käsille otetta, oli vain heinänkorsia saatavilla. Keinuin varovasti päkiöitteni varassa, housut kintuissa, ja yritin pinnistäytyä seisomaan. Pääni oli sen verran ojanreunan yläpuolella, että näin mieheni ja lasteni katsovan autosta ihmeissään, mikä kestää, ja minua keinumassa hätääntynyt ja lasittunut ilme naamallani, posket punaisina ponnistuksesta. 

Lopulta pääsin ylös reisilihakset kirkuen ja olin seuraavana päivänä jaloistani niin kipeä, etten meinannut päästä istumaan enää. Oisko salin paikka...

Lorautin pumpuliin silmämeikinpoistoainetta ja lättäsin sen silmääni. Ehdin tunnistaa voimakkaan lemahduksen, mutta märkä pumpulilappu oli jo silmäni päällä, ennenkuin kiskaisin sen pois. Olikin kynsilakanpoistoainetta. Kirveli kyllä hetkisen. 

Voisi kai kysyä miten EN ole telonut..

Teininä käytin muodikkaita leveälahkeisia farkkuja, astuin aamupalaa tehdessä lahkeeni päälle ja  kaaduin leuka edeltä arkkupakastinta päin. Leuka murtui, hampaat lävistivät huulet.

Olin istunut sohvalla toinen  jalka  allani ja kun nousin mennäkseni vessaan, jalka olikin täysin puutunut ja tipahdin samantien parketille. Missasin maton. Polvi alkoi välittömästi turvota ja vaihtaa väriä, sairaalassa kuvattiin ja todettiin ettei siinä ollut murtumaa. Sain kepit.

Yskin niin että rajusti että jotain niksahti selässä ja menin välittömästi croisantin muotoiseksi, sairaalasta annettiin vain lihasrelaksanttia ja särkylääkettä.

Rapsuttelin kaverin vinttikoiraa, joka muksutti luisevalla päällään huuleni halki. 

Juoksin ja kimonotyylisen mekkoni hiha jäi kiinni ovenkahvaan, äkkipysäys sai niskani retkahtamaan. En kyennyt kääntämään päätäni viikkoon.

Harrastin hyvin varustetun yhdenillanjutun kanssa kiihkeää lakanalambadaa, niin kiihkeää että aloin jälkeenpäin vuotaa verta. Lääkäri totesi repeämiä papanaluukun puolella ja oli huolissaan siitä, olinko ollut mukana vapaaehtoisesti. Hävetti.

Noin 6 vuotta sitten. Unohdin ikäni ,tai aina unohdan en ole enää nuori vetreä.Tapani on aina ollut lasketua pienten lasten tasolle.Eikä seistä isona aikuisena heidän edessä.Olin menossa ulos. Kerostalon rapun ovesta astumassa ulos.Kun pihalta 3 lasta sisarukset juoksee luokseniilosena: Naapurin täti naapurin täti.Äkiä kumaruin kyykyyn ja halaukseen tytöt. Vasen polveni jossa joskus kierukka leikattu.Rutisi ja tuntui kuin puukolla siihen isketty just. halimisen jälkeen ja vuorovaikutus sehän lähikasvatajan kanssa.Tunti metriäkään en kävele ja en tie miten pääsin kykystä ylös. Sitkeästi liiku liiku ,kipuun lääkeni liike.Polvi tietysti äityi ja jouduin menee arvauskeskus röngen sain lähete.Röngen ei näy kuin luut.Lekuri luut kunossa,sinun ivelrikos vaivaa pläp plää.Polviahan ei kierukka repeämät enää julkinen sektori leikata.Joten isot ongelmat sitten pitkillä kävelymatkoilla polvien jo nivelrikonkin takia.Periksi ei anneta. Etsin asvaltin reunamat jossa maapinta jalkojeni alla.Kosteille kylmille säille on kävelykeppi,jos kyseinen polvi oikein kenkuilee.Opein en ole nuori notkea ja kylmiltään ei pidä tehdä äkkinäinen kyykky liike.Opeinko en.Muisto kuitenkin aihe.Kun jalat oikein kipeät, Periksi ei anneta kuitenkaan. liike,liiku kipun on lääke liike.( anteksi luihäiriöisen teksi virheet,jos jotain ärsytää,anteksi)

Vierailija kirjoitti:

Juoksin laiturilta ja hyppäsin pää edellä laiturin päästä. Vettä oli alle metrin ja pää tumahti pohjahiekkaan. Onneksi ei mennyt taju, enkä hukkunut.

Ikinä ei saa hypätä noin!

Olen hoitanut useampaakin nuorta kaveria jotka neliraajahalvaantuivat tuossa tilanteessa.

Minua on varoiteltu tästä lapsesta asti, mutta se tuli yllätyksenä että lähes yhtä vaarallista on juosta rannalta veteen ja sukeltaa aaltoihin. Youtubessa on useampikin tapaus jotka sukeltaneet noin pää edellä hiekkasärkkää päin ja neliraajahalvaantuneet.

Laiskana en lyhennyttänyt verhoja kunnolla vaan laitoin käsin tikit ehkä 15cm välein. Kerran sitten verhon lepattaessa tuulessa astuin siihen taitteeseen, jalka jäi jumiin, olin kaatumassa kahvikuppi kädessä eteenpäin enkä voinut toisella jalalla korjata kun iso koirani lepäili maassa siinä edessä. Ei auttanut kuin kaatua polvi edellä koiran viereen, jalka yhä verhossa kiinni. Kyllä jomotti.

Näin se laiskuus kostautuu.

Pyöräni varastettiin ja äitini antoi minulle toisen pyöristään varoittaen, että jarrut on "äkäiset" ja ettei ole ajanut kys. pyörällä juuri siksi kun kaatuminen ollut monesti lähellä. Onnellisena hyppäsin satulaan, lähdin polkemaan kotiani kohti ja alamäessä  jarrutin, tunsin voimakkaan täräyksen ja samassa lensin tangon yli. Verta sylkien nilkutin kotiin pyörää taluttaen. En kehdannut ikinä äidille tunnustaa, että olin samalla sekunnilla unohtanut hänen varoittelunsa..

Pyörän ketjut oli löysät, mutta olin liian laiska korjaamaan niitä, lähdin pyöräilemään. Muistin melkein koko matkan ajaa vähän varovasti, mutta sitten tuli iso ylämäki. Nousin seisomaan että sain poljettua ylös, ketjut irtosi ja minä tipahdin haaroistani pyörän tangolle. Kyllä muuten sattuu naistakin. Jotenkin kierin siitä tielle makaamaan ja kärsimään ja joku auto tuli heti, niin koitin kieriä ja vetää samalla pyörää pois tieltä penkalle. Auton mentyä ohi tarkistin vauriot. Alushousut oli veressä ja tietty olin n. 20km päässä kotoa. Oli muuten todella mukavaa ensin laittaa ketjut takaisin ja sitten pyöräillä kotiin, kun yhtään ei pystynyt istumaan penkillä...

Vierailija kirjoitti:

Kerran laitoin Mustekalan tyhjästä vaunusta kaaren kiinni, seisten siinä vaunun sivulla. Sillä seurauksella, et reisinahka litistyi kaaren lukon väliin. Tuli kiva mustelma.

Toisella kertaa olin pienellä vuoristoradalla, ja vikatilan takia sen kaaret piti avata yksitellen työkalulla. Yksi kaari oli vähän tiukassa, ja kun se lopulta suostui lentämään auki, löin sillä itseäni silmäkulmaan. Ei onneksi tullut mustaa silmää, mut sattui.

Jatkuu...

Vähä isommalla vuoristoradalla oli tarkoitus hypätä radan yli ottamaan asiakkaita vastaan, mutta jostain syystä kaaduin ja iskin säären siihen asemanreunaan. Tuli kiva haava, arpi näkyy vieläkin, yli 2 vuoden jälkeen. Rakkaalla Pegelläni oon ainakin kaks kertaa litistäny sormesta nahan turvavyön soljen väliin, kerran tuli sellainen tumma pieni veripatti, joka oli siinä monta viikkoa. Yhdellä lastenlaitteella sain haavan sormeen, kun olin avaamassa oven salpaa, joka on tosi tiukka ja jotenkin vaan onnistuin tunkemaan sormen väärään kohtaan. Niin ja siellä Mustekalalla onnistuin kerran kompuroimaan niin, että löin säären yhteen rautapalkkiin ja kantapään toiseen. Sattui.

Kaaduin kotona, niska murtui. 3 kk saikkua.

Leikkasin hiiriverkkoa halki ohutlaikkaisella kulmahiomakoneella, josta oli (tetysti) laikkasuoja poistettu. Hipaisin laikalla vahingossa kättäni, haava tuli ja otti niin kipeää että kone putosi kädestäni ja jäi roikkumaan johdon varassa. Heiluessaan poltteli lisää haavoja polviin.

Olin ostanut juuri uudet kengät ja lähdin Tallinnaan reissulle. Olin selvinpäin kun olin ylittämässä katua ja jotenkin uusien kenkien pohja tökkäsi ja kompastuin katukiveykseen ja kaaduin vatsalleni. Siinä aukesi polvi. Myöhemmin Suomeen palattuani aivastin kovaa ja kylkiluu murtui siinä yhteydessä, ilmeisesti kaatumisen aiheuttama tärähdys oli löysyttänyt tuota kylkiluuta. Siinä sitten varmuuden vuoksi lääkärissä käydessä näyttämässä polvea ja kylkeä selittelin, että selvinpäin minä siellä Tallinnassa kompuroin. En tiedä uskoiko lääkäri vai ei.

Paiskasin oven kiinni voimakkaasti.Käsi jäi oven väliin ja käsiluu meni poikki.

Ainakin 2,5 promillen humala oli.

Teollisuustyössä pistettiin ilman perehdytystä tuntemattomalle koneelle töihin, joka ei ollut edes ihan kunnossa. Tätä tietämättä vian seurauksena päähän haava ja sairaalaan paikattavaksi.

Teollisuustyö on vaarallista, pitäisi melkein maksaa vaarallisen työn lisää, koska niin älyttömän helposti niissä sattuu pahoja tapaturmia. Palkatkin on niin huonoja, ettei niin vähän rahan takia oikeastaan kannattaisi edes vaarantaa itseään.

Lapsena joskus olin lähdössä mökiltä kotiin. Rinkka ihan täynnä ja yritin pompata sen päälle saadakseni sen kiinni. Lopputulema oli lattiaan isketty naama ja verta vuotava nenä.

Toisella kerralla jäi kangastossu (siis koko kenkä, ei vain nauhat) pyörän ketjujen väliin ja seurauksena mahtava kaatuminen silloisen ihastuksen edessä (S jos tunnistit itsesi, olis kiva kuulla miten menee). Tietenkään en voinut tunnustaa, että sattui aivan kamalasti vaan reippaana vaan vastasin tiedusteluihin että "ei sattunu yhtää".

Vierailija kirjoitti:

Tein ihan perinteiset "Ohukaiset ja Paksukaiset", eli astuin maassa lojuvan haravan piikeille, ja naamaanhan se mätkähti. Ei naurattanut, mutta tähtiä näkyi ja seuraavana päivänä kumpikin silmä mustana.

Tässä menee helposti silmä jos on yhtään huonoa tuuria. Haravaa ei koskaan jätetä maahan, aina pystyyn!

sain säilykepurkkia avatessa sormen auki niin että tikattavaksi joutui lähtemään.