yh isä pulassa parisuhteessa. jeesiä?

Nyt kaipaan ulkopuolista mielipidettä ihmisiltä jotka ei tunne kumpaakaan osapuolta, käännyn siin teidän puoleenne arvon vauvalaiset.

Olen kahden alakoululaisen Yh-isä. Vaimoni kuoli nuorimmaisen synnyttyä.
Olen ollut nyt kolme vuotta parisuhteessa naisen kanssa, kenellä ei vielä omia lapsia ole. Emme asu yhdessä, mutta lähekkäin kuitenkin. Minä olen ajatellut että meillä menee hyvin, putkinäköinen mies. Käyn kokopäivätyössä ja kylläpä te äidit tiedätte mitä muuta lapsiperheen arkeen kuuluu. Olen tosiaan 12vuotta elämästäni ollut täysin yksin lasten kanssa, joten vieläkin on vaikeaa sopeutua "perhe elämään" ja jakaa arkea jonkun kanssa. TÄstäpä onkin nyt tullut pulma.

Naisystäväni sanoo haluavansa osallistua meidän arkeen ja tehdä asioita yhdessä. Tottakai niin minäkin. Hän odottaa minun pyytävän hänet joka kerta erikseen luokseni ja ottavan mukaan niin kauppakäynteihin, kuin ruuanlaittoon ja lastenhoitoonkin. Minusta on vain jotenkin vaikea ja outoa aina olla pyytämässä. Hän taas sanoo ettei osaa tulla ja mennä pyytämättä, vaikka avainkin on käytössä.
Välillä menee päivä, että en yksinkertaisesti ole saanut erikseen pyydettyä häntä käymään, töiden jälkeen on paljon kaikkea puuhaa lasten kanssa yms, niin monesti vasta illalla huomaan että ainiin eipä naista näkynyt kun en pyytänyt.

Nyt viimeksi kun sitten erehdyin kysymään häntä kylään, että olisi halipula, niin hämpä siitä vallan hermostui, että kuulema pyydän silloin kun häneltä olen jotakin vailla, mutta en silloin kun hän haluaa. Ja tosiaan olin vain tarkoittanut haluaisiko hän hengata kanssamme iltapäivää. :O Halipula ei trkoita seksiä, vaan lähinnä sohvalla löhöämistä nainen kainalossa ja hän tietää sen kyllä

Nyt en siis ymmärrä mitä tein väärin. Jos en erikseen pyydä häntä luoksemme, hän suuttuu. Jos taas pyydän, hän suuttuu ja sanoo että silloin tulee olo että "pakko tulla ja jättää kaikki kesken kun muuten en pyydä tas pitkään aikaan". En ymmärrä koska asia ei ole niin.

Alan väsyä thän kiukutteluun. Yhteenmuutosta ja avioliitostakin on ollut puhetta, mutta tuntuu että en ehkä uskalla moisiin tältä pohjalta ryhtyä.

Mitä teen väärin?