yh isä pulassa parisuhteessa. jeesiä?

Vierailija kirjoitti:

matti ap kirjoitti:

Lasten kanssa hän tulee hyvin toimeen ja pitävät toisistaan kaikki. Mustasukkaisuudesta ollaan avoimesti keskusteltu, kun sitä on varmasti vähän molemminpuolin hänen ja lastenkin. 

Varmasti naisytävääni hiertää myös se, että tuppaan olemaan iltaisin aivan rättiväsynyt ja nukun istualteen viimeistään kymmeneltä. Herään joka aamu ennen neljää töihin ja päivät on raskaita. Iltaisin aina pitää sitä laatuaikaa yrittää, mutta onhan tuo hieman venkslauksen takana niinkun varmasti kaikissa suhteissa missä lapsia on.  Varmasti parantamisen varaa huomioinnissa on minunkin tholtani, en siä toki väitäkkään. 

Ja tuo mitä jotkut ehdottivat, että sopia tietyt päivät milloin nähdään, niin sitäkin joskus ehdotin, mutta ei käynyt. Siinä on kuulema sitten taas se "pakko", että hän kokee että silloin taas hypätään minun käskyjeni mukaan kun minä näin haluan toimia.. :/

Entä hänen päivärytminsä? Olisiko tuo ehdotus että hän vain laittaa viestin kun tulee kylään tai muualle mukaan? Hänellä varmaan on myös avain teille?

Hän on itse työttömänä, että päivärytmiä ei sellaista kiinteää ole..

Ja on hänellä tottakai avain meille, ja olen sanonut että ei tarvitse etukäteen mitän viestejä laittaa kun tulee, vaan ihan saa tulla milloin vaan ilmottelematta ja muutenkin olla kuin kotonaan täällä. 

Sitten vaan se yhdessäolo on vähän sitä että hän istuu sohvalla tabletti kädessä, jos en taas erikseen pyydä että käydäänkö yhdessä kaupassa ja tehdäänkö yhdessä ruokaa. tai jos ei toinen lapsista pyöri siinä ympärillä ja vadi hänen huomiotaan. Mutta se semmoinen oma aloitteellisuus on vähän hukassa. Ja enhän minä nyt häntä voi pyytää että otappa imuri kaapista ja imuroi, tai että pesisitkö pyykit tai vaihtaisitko lasten lakanat. Eihän hän täällä sotkekkaan. Kun pelkään että juuri sellaisesta tulee sitä sanomista myös, kun nyt jo pelkästä "halipulasta" tuli.

Juuri tämä, että kun mikään mitä teen ei mene oikein.

Kuulostaa vähän siltä, että elätte melko eri elämänvaiheita. Naisystävällä tuntuu olevan vielä tuollainen eipäs-juupas-saa-minut-tuntemaan-itseni-tärkeäksi-oikkuilu-vaihe ja sinä taas olet elänyt viimeisen vuosikymmenen ehtaa lapsiperhearkea. Komppaan aiempaa ja kysyn, että onko sinulla oikeasti aikaa tuollaiseen suhteeseen?

Seurustelen itse kahden ala-asteikäisen lapsen yh-isän kanssa ja kyllä heti alussa on käynyt selväksi, että kaikki aikataulut ja suunnitelmat tehdään lapset ensin -periaatteella. Asumme erillään ja usein sunnuntaisin pidämme kalenteripalaverin ja tarkistamme kuinka seuraavalla viikolla ehtisimme nähdä. Arkikiire syö yhteistä aikaa, mutta tämän takia se pienikin aika tuntuu sitten juhlalta :) Lisäksi hoidan usein lapsia itsekseni, jotta miehellä olisi edes joskus aikaa nähdä kavereitaan.

Vaatii paljon hypätä moiseen kelkkaan, vaikka kyyti voikin lopulta olla mitä loistavin. Silti näitä suhteita kannattaa harkita tarkkaan ja aina miettiä lapsien etu ensin.

Tsemppiä sinulle :)

Naiselle ei todellisuudessa ole tilaa elämässäsi. Nainen haluaa olla rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle ei todellisuudessa ole tilaa elämässäsi. Nainen haluaa olla rakastettu.

Tämä. Koko tilanne tiivistettynä. Todellisuudessa et halua häntä vaimoksi.

Ihmiset joilla ei ole lapsia ei usein ymmärrä millasta se on, tunnit vain katoaa päivästä. Voisitteko nyt tässä vaiheessa, kun on pieniä lapsia ja koiravanhus, sopia jotkut päivät viikosta milloin on varmat treffit, niin että niistä ei tarvitse etukäteen sopia, ainoastaan jos täytyy peruuttaa jostain syystä? Vaikka keskiviikkoilta ja la ja su. Silloin kummankaan ei tarvitse odottaa kutsua.

Munkin mielestä ois hassua mennä vaan toisen asuntoon omilla avaimillani yhtäkkiä, ymmärrän että tämä on vähän sekavaa.

Ethän sinä voi tietää, milloin hän haluaa tula teille, jos ei hän sitä kerro. Sinun siis pitää kysyä häneltä, haluaako hän tulla teille, ja jos haluaa, niin sitten pyydät.

Mitä haluaisit että nainen tekisi teillä oma-aloitteisesti?

Kunhan tässä arvailen.. voi mennä pieleenkin.

Teillä on hyvin erilaiset elämät. Sinulla lapset, työ, kotityöt. Kiirettä ja väsymystä. Naisella ei päiväohjelmaa, koira on mutta koira nyt tottelee ihmisen aikatauluja. Hänellä (naisella, ei koiralla) on kaiket päivät aikaa märehtiä "miten meillä menee". Sinä sinnittelet ja sinkoilet sinne tänne, ja hädin tuskin muistat koko naista.

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matti ap kirjoitti:

Lasten kanssa hän tulee hyvin toimeen ja pitävät toisistaan kaikki. Mustasukkaisuudesta ollaan avoimesti keskusteltu, kun sitä on varmasti vähän molemminpuolin hänen ja lastenkin. 

Varmasti naisytävääni hiertää myös se, että tuppaan olemaan iltaisin aivan rättiväsynyt ja nukun istualteen viimeistään kymmeneltä. Herään joka aamu ennen neljää töihin ja päivät on raskaita. Iltaisin aina pitää sitä laatuaikaa yrittää, mutta onhan tuo hieman venkslauksen takana niinkun varmasti kaikissa suhteissa missä lapsia on.  Varmasti parantamisen varaa huomioinnissa on minunkin tholtani, en siä toki väitäkkään. 

Ja tuo mitä jotkut ehdottivat, että sopia tietyt päivät milloin nähdään, niin sitäkin joskus ehdotin, mutta ei käynyt. Siinä on kuulema sitten taas se "pakko", että hän kokee että silloin taas hypätään minun käskyjeni mukaan kun minä näin haluan toimia.. :/

Entä hänen päivärytminsä? Olisiko tuo ehdotus että hän vain laittaa viestin kun tulee kylään tai muualle mukaan? Hänellä varmaan on myös avain teille?

Hän on itse työttömänä, että päivärytmiä ei sellaista kiinteää ole..

Ja on hänellä tottakai avain meille, ja olen sanonut että ei tarvitse etukäteen mitän viestejä laittaa kun tulee, vaan ihan saa tulla milloin vaan ilmottelematta ja muutenkin olla kuin kotonaan täällä. 

Sitten vaan se yhdessäolo on vähän sitä että hän istuu sohvalla tabletti kädessä, jos en taas erikseen pyydä että käydäänkö yhdessä kaupassa ja tehdäänkö yhdessä ruokaa. tai jos ei toinen lapsista pyöri siinä ympärillä ja vadi hänen huomiotaan. Mutta se semmoinen oma aloitteellisuus on vähän hukassa. Ja enhän minä nyt häntä voi pyytää että otappa imuri kaapista ja imuroi, tai että pesisitkö pyykit tai vaihtaisitko lasten lakanat. Eihän hän täällä sotkekkaan. Kun pelkään että juuri sellaisesta tulee sitä sanomista myös, kun nyt jo pelkästä "halipulasta" tuli.

Juuri tämä, että kun mikään mitä teen ei mene oikein.

Koska paikka ei ole naisen koti hän kenties tuntee aina olevansa vieras. Siksi hän ei osaa toimia tai tulla kysymättä. Joillain ihmisillä on hyvin tarkat rajat. Keskustele hänen kanssaan jos saisitte teillä olemisen tuntumaan hänestä luontevalta jolloin hän pystyisi osallistumaan ilman kehotusta.

Arvailua täysin joka perustuu siihen miltä minusta tuntui mennä seurustelukumppanin kotiin.

Ennen kuin itselläni oli omia lapsia, en osannut olla niiden kanssa yhtään. Mutta että naisella yhä on ylimääräinen olo kotonasi, kolmen vuoden jälkeen, kuulostaa hassulta.

Vierailija kirjoitti:

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin että hän kaipaisi enemmän kahdenkeskistä aikaa? Sitäkin on oltava, ja lapsilla on oltava hoitaja silloin. Tuntuuko sinusta siltä ettet haluaisi laittaa lapsia hoitoon vaan koet velvollisuudeksesi olla aina heidän kanssaan ja vaadit samaa myös kumppanilta? Kaikki aikuiset tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia, etenkin sellaiset jotka seurustelevat, eivätkä asu yhdessä. Yli 12-vuotiaat eivät edes ole enää kovin pieniä vaan yleensä tykkäävät olla jo keskenäänkin jonkin aikaa.

Näin minäkin ajattelen. Sinä voit ja saat ja sun pitääkin mennä käymään siellä naisen tykönä ihan yksin, ilman lapsia. He ovat jo tarpeeksi isoja ollakseen keskenään.

Niin kyllä minä siellä aina käyn, mutta en ilmeisesti tarpeeksi usein. Ja hoitajan saan lapsille kerran kahdessa kuukaudessa päiväksi tai pariksi, kun entinen anoppi ottaa lapset. Muutoin eipä minulla tukiverkkoa ole.

Mutta että ollaanhan me leffassa naisytävän kanssa käyty muulloinkin ja syömässä yms päiväsaikaan.

Teillä siis on hyvää parisuhde aikaa keskenään. Miten nämä naisen purkaukset että otat vain yhteyttä kun haluat jotain? Onko niitä usein ja missä tilanteissa?

Nykyään aika usein. Tämä viimeisin ny tuli toissapäivänä. Pari viikkoa sitten juteltiin pitkään ja hartaasti juurikin mitä kumpikin suhteelta toivoo. Olimme hyvin yksimielisiä ja hän sitten vielä jälleen esitti toiveen, että minun pitää pyytää häntä tulemaan tänne meille ja viettämään aikaa meidän kanssa. Sanoin että kyllä toki pyydän. Olenkin pyytänyt ja luulin että kaikki menee ok.

Sitten tuli tässä kesälomilta paluussa kaikkea härdelliä ja töissä meni kuviot sekaisin. Olaan soiteltu ja tekstailtu, mutta nyt on 3päivää että ei nähty. Niimpä sitten oli jo kova ikävä ja laitoin viestiä että tulisiko hän huomenna käymään kun on jo kova halipula.

Ja siihen äyskähti että aina pyydän kun haluan häneltä jotain, hänellä on ollut halipula jo pitkään, mutta empä ole silloin pyytänyt meille, nyt vasta kun minule sopii. Hänellä on olo että aina pitää tulla heti kun olen pyytänyt vaikak olisi mitä omia hommia kesken, tai muuten en pyydä uudelleen pitkään aikaan.

Ja tät en ymmärrä mitenkään, koska tämmöistä tilannetta ei ole ikinä ollut, enkä varmasti ole antanut edes ymmärtää että minulle ei voisi sanoa ei. En minä oleta hänen juoksevan heti minun pyynnöstäni, eihän kukaan niin tee eikä pidäkään. Eikö voi vaan sanoa että nyt en tule, ja sitten sopia toinen päivä?

Tästä kriisistä johtuen juuri tämän ketjun aloitin

Kuulostaa hankalalta naiselta.

Miksi ette muuta yhteen?

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin että hän kaipaisi enemmän kahdenkeskistä aikaa? Sitäkin on oltava, ja lapsilla on oltava hoitaja silloin. Tuntuuko sinusta siltä ettet haluaisi laittaa lapsia hoitoon vaan koet velvollisuudeksesi olla aina heidän kanssaan ja vaadit samaa myös kumppanilta? Kaikki aikuiset tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia, etenkin sellaiset jotka seurustelevat, eivätkä asu yhdessä. Yli 12-vuotiaat eivät edes ole enää kovin pieniä vaan yleensä tykkäävät olla jo keskenäänkin jonkin aikaa.

Näin minäkin ajattelen. Sinä voit ja saat ja sun pitääkin mennä käymään siellä naisen tykönä ihan yksin, ilman lapsia. He ovat jo tarpeeksi isoja ollakseen keskenään.

Niin kyllä minä siellä aina käyn, mutta en ilmeisesti tarpeeksi usein. Ja hoitajan saan lapsille kerran kahdessa kuukaudessa päiväksi tai pariksi, kun entinen anoppi ottaa lapset. Muutoin eipä minulla tukiverkkoa ole.

Mutta että ollaanhan me leffassa naisytävän kanssa käyty muulloinkin ja syömässä yms päiväsaikaan.

Teillä siis on hyvää parisuhde aikaa keskenään. Miten nämä naisen purkaukset että otat vain yhteyttä kun haluat jotain? Onko niitä usein ja missä tilanteissa?

Nykyään aika usein. Tämä viimeisin ny tuli toissapäivänä. Pari viikkoa sitten juteltiin pitkään ja hartaasti juurikin mitä kumpikin suhteelta toivoo. Olimme hyvin yksimielisiä ja hän sitten vielä jälleen esitti toiveen, että minun pitää pyytää häntä tulemaan tänne meille ja viettämään aikaa meidän kanssa. Sanoin että kyllä toki pyydän. Olenkin pyytänyt ja luulin että kaikki menee ok.

Sitten tuli tässä kesälomilta paluussa kaikkea härdelliä ja töissä meni kuviot sekaisin. Olaan soiteltu ja tekstailtu, mutta nyt on 3päivää että ei nähty. Niimpä sitten oli jo kova ikävä ja laitoin viestiä että tulisiko hän huomenna käymään kun on jo kova halipula.

Ja siihen äyskähti että aina pyydän kun haluan häneltä jotain, hänellä on ollut halipula jo pitkään, mutta empä ole silloin pyytänyt meille, nyt vasta kun minule sopii. Hänellä on olo että aina pitää tulla heti kun olen pyytänyt vaikak olisi mitä omia hommia kesken, tai muuten en pyydä uudelleen pitkään aikaan.

Ja tät en ymmärrä mitenkään, koska tämmöistä tilannetta ei ole ikinä ollut, enkä varmasti ole antanut edes ymmärtää että minulle ei voisi sanoa ei. En minä oleta hänen juoksevan heti minun pyynnöstäni, eihän kukaan niin tee eikä pidäkään. Eikö voi vaan sanoa että nyt en tule, ja sitten sopia toinen päivä?

Tästä kriisistä johtuen juuri tämän ketjun aloitin

Luultavasti naisesi lukee tätä vauva-palstaa, jos on työtön ja yksinäistä päivät kotona. 

Voisiko naisella olla masennusta ja syrjäytyneisyyden tunnetta työttömyyden ja perhekuviosi vuoksi? Kokee jääneensä syrjään kaikessa: työelämässä ja sinun elämässäsi. Kuten yllä sanottiin, naisella on liikaa aikaa murehtia tilannetta ja kaivata sinua. Miettisin vakavasti jatkoa, jos tilanne ei pian helpota.

matti ap kirjoitti:

Ja vielä tarkennukseksi, että asiaa on puitu moneen otteeseen ja olen yrittänyt pyytää häntä kertomaan mitä hän tarkoittaa silä, että "pyydän aina kun minä haluan jotakin ja kun minulle sopii,enkä silloin kun hän haluaa". Enhän minä voi ajatuksia lukea. Olen yrittänytkin skarpata moneen otteeseen ja pyytää näkemään useammmin, mutta sitten harmittaa kun sekään ei mene oikein.

Itselläni on myös avain hänen luoksensa, ja siinä varmasti teen väärin, että harvoin tulee sinne lähdettyä kyläilemään. Hän asuu pienessä yksiössä koiravanhuksensa kanssa ja tyttäreni on kovasti koiralle allerginen ja saa joka kerta oireita siellä käydessämme. Enkä hyvin pitkäksi aikaa voi tietenkään lapsia kotiinkaan jättää ja lähteä "naisystävälle kahville"..kuulostaa hassulle mielestäni.

Ja kun en koe että enää tässä vaiheessa kun ollaan yli 3vuotta yhdessä oltu niin se yhdessä olo olisi enää "kyläilyä" tai että olisi niinsanotusti vierana toisen luona, vaikka ei nyt yhdessä asutakkaan. 

t:ap

Yli 12-vuotiaat lapset jo aika paljon kai viettää aikaa omien kavereidensa kanssa eikä tarvi vanhempaansa koko aikaa seuraneidiksi (tai -herraksi). Miksi tuon ikäisen pitäisi lähteä kanssasi naisystäväsi luokse. En oikein usko että omat lapseni lähtisi vaan mieluummin menisi jonkun kaverin luo tai kutsuisi kaverin kylään siksi ajaksi kun itse vierailen oman ystäväni luona.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette muuta yhteen?

koiralle allergisen lapsen takia

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin että hän kaipaisi enemmän kahdenkeskistä aikaa? Sitäkin on oltava, ja lapsilla on oltava hoitaja silloin. Tuntuuko sinusta siltä ettet haluaisi laittaa lapsia hoitoon vaan koet velvollisuudeksesi olla aina heidän kanssaan ja vaadit samaa myös kumppanilta? Kaikki aikuiset tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia, etenkin sellaiset jotka seurustelevat, eivätkä asu yhdessä. Yli 12-vuotiaat eivät edes ole enää kovin pieniä vaan yleensä tykkäävät olla jo keskenäänkin jonkin aikaa.

Näin minäkin ajattelen. Sinä voit ja saat ja sun pitääkin mennä käymään siellä naisen tykönä ihan yksin, ilman lapsia. He ovat jo tarpeeksi isoja ollakseen keskenään.

Niin kyllä minä siellä aina käyn, mutta en ilmeisesti tarpeeksi usein. Ja hoitajan saan lapsille kerran kahdessa kuukaudessa päiväksi tai pariksi, kun entinen anoppi ottaa lapset. Muutoin eipä minulla tukiverkkoa ole.

Mutta että ollaanhan me leffassa naisytävän kanssa käyty muulloinkin ja syömässä yms päiväsaikaan.

Teillä siis on hyvää parisuhde aikaa keskenään. Miten nämä naisen purkaukset että otat vain yhteyttä kun haluat jotain? Onko niitä usein ja missä tilanteissa?

Nykyään aika usein. Tämä viimeisin ny tuli toissapäivänä. Pari viikkoa sitten juteltiin pitkään ja hartaasti juurikin mitä kumpikin suhteelta toivoo. Olimme hyvin yksimielisiä ja hän sitten vielä jälleen esitti toiveen, että minun pitää pyytää häntä tulemaan tänne meille ja viettämään aikaa meidän kanssa. Sanoin että kyllä toki pyydän. Olenkin pyytänyt ja luulin että kaikki menee ok.

Sitten tuli tässä kesälomilta paluussa kaikkea härdelliä ja töissä meni kuviot sekaisin. Olaan soiteltu ja tekstailtu, mutta nyt on 3päivää että ei nähty. Niimpä sitten oli jo kova ikävä ja laitoin viestiä että tulisiko hän huomenna käymään kun on jo kova halipula.

Ja siihen äyskähti että aina pyydän kun haluan häneltä jotain, hänellä on ollut halipula jo pitkään, mutta empä ole silloin pyytänyt meille, nyt vasta kun minule sopii. Hänellä on olo että aina pitää tulla heti kun olen pyytänyt vaikak olisi mitä omia hommia kesken, tai muuten en pyydä uudelleen pitkään aikaan.

Ja tät en ymmärrä mitenkään, koska tämmöistä tilannetta ei ole ikinä ollut, enkä varmasti ole antanut edes ymmärtää että minulle ei voisi sanoa ei. En minä oleta hänen juoksevan heti minun pyynnöstäni, eihän kukaan niin tee eikä pidäkään. Eikö voi vaan sanoa että nyt en tule, ja sitten sopia toinen päivä?

Tästä kriisistä johtuen juuri tämän ketjun aloitin

Naista harmittaa jo kolmen päivän näkemättömyys. Eli et ole tarpeeksi huomioinut häntä. Onhan siinä naisessakin ”vikaa” , kun tuollaisesta hermostuu. Mutta luulen, että hän pyytää vielä anteeksi tuohtumustaan ja jatkatte taas kuten ennenkin.

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

matti ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin että hän kaipaisi enemmän kahdenkeskistä aikaa? Sitäkin on oltava, ja lapsilla on oltava hoitaja silloin. Tuntuuko sinusta siltä ettet haluaisi laittaa lapsia hoitoon vaan koet velvollisuudeksesi olla aina heidän kanssaan ja vaadit samaa myös kumppanilta? Kaikki aikuiset tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia, etenkin sellaiset jotka seurustelevat, eivätkä asu yhdessä. Yli 12-vuotiaat eivät edes ole enää kovin pieniä vaan yleensä tykkäävät olla jo keskenäänkin jonkin aikaa.

Näin minäkin ajattelen. Sinä voit ja saat ja sun pitääkin mennä käymään siellä naisen tykönä ihan yksin, ilman lapsia. He ovat jo tarpeeksi isoja ollakseen keskenään.

Niin kyllä minä siellä aina käyn, mutta en ilmeisesti tarpeeksi usein. Ja hoitajan saan lapsille kerran kahdessa kuukaudessa päiväksi tai pariksi, kun entinen anoppi ottaa lapset. Muutoin eipä minulla tukiverkkoa ole.

Mutta että ollaanhan me leffassa naisytävän kanssa käyty muulloinkin ja syömässä yms päiväsaikaan.

Teillä siis on hyvää parisuhde aikaa keskenään. Miten nämä naisen purkaukset että otat vain yhteyttä kun haluat jotain? Onko niitä usein ja missä tilanteissa?

Nykyään aika usein. Tämä viimeisin ny tuli toissapäivänä. Pari viikkoa sitten juteltiin pitkään ja hartaasti juurikin mitä kumpikin suhteelta toivoo. Olimme hyvin yksimielisiä ja hän sitten vielä jälleen esitti toiveen, että minun pitää pyytää häntä tulemaan tänne meille ja viettämään aikaa meidän kanssa. Sanoin että kyllä toki pyydän. Olenkin pyytänyt ja luulin että kaikki menee ok.

Sitten tuli tässä kesälomilta paluussa kaikkea härdelliä ja töissä meni kuviot sekaisin. Olaan soiteltu ja tekstailtu, mutta nyt on 3päivää että ei nähty. Niimpä sitten oli jo kova ikävä ja laitoin viestiä että tulisiko hän huomenna käymään kun on jo kova halipula.

Ja siihen äyskähti että aina pyydän kun haluan häneltä jotain, hänellä on ollut halipula jo pitkään, mutta empä ole silloin pyytänyt meille, nyt vasta kun minule sopii. Hänellä on olo että aina pitää tulla heti kun olen pyytänyt vaikak olisi mitä omia hommia kesken, tai muuten en pyydä uudelleen pitkään aikaan.

Ja tät en ymmärrä mitenkään, koska tämmöistä tilannetta ei ole ikinä ollut, enkä varmasti ole antanut edes ymmärtää että minulle ei voisi sanoa ei. En minä oleta hänen juoksevan heti minun pyynnöstäni, eihän kukaan niin tee eikä pidäkään. Eikö voi vaan sanoa että nyt en tule, ja sitten sopia toinen päivä?

Tästä kriisistä johtuen juuri tämän ketjun aloitin

Hän ei siis itse ollut pyytänyt että tapaatte vaikka olisi sitä kaivannut?

Pelkäksi spekuloinniksi menee mutta voisiko vikaa olla myös jossain muualla kuin teidän tapaamisajoissa? Naisen elämässä stressiä tai huolta jota hän nyt purkaa sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluaisit että nainen tekisi teillä oma-aloitteisesti?

No minua ei haittaa vaikka istuisi sen tablettinsa kanssa sohvalla. Mutta että kun hän sitten kuitenkaan ei ole tyytyväinen siinä oloonsa, niin kun en minäkään jaksaisi enää kolmannelle jaella erikseen kotitöitä käskemällä ja pyytämällä, kun lasten kanssa sitä joutuu tekemään. Että tehdä saa kaikkea mitä haluaa ja olen sen sanonut, mutta en mene sanomaan että otappa moppi käteen ja rupea luuttuamaan. Minusta on ihan normaalia ruokaa tehdä yhdessä ja sitten syödä yhdessä yms ja semmoista pyydänkin ja ehdotanmutta kodin pyörittämiseen kuuluu niin paljon muutakin.